(1)

Unioni ja sisämarkkinoiden toiminta perustuvat tulliliittoon. Useisiin eri säädöksiin aiemmin sisältynyt tullilainsäädäntö koottiin sekä unionin talouden toimijoiden että tulliviranomaisten edun vuoksi yhdeksi säädökseksi eli unionin tullikoodeksiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 952/2013 (3). Kyseinen asetus sisältää yleiset säännöt ja menettelyt, joilla varmistetaan tariffitoimenpiteiden ja muiden unionin tasolla toteutettavien toimenpiteiden täytäntöönpano unionin ja unionin tullialueen ulkopuolisten maiden tai alueiden välisessä tavarakaupassa sekä tuontitullien kantamista koskevien säännösten täytäntöönpano. Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ovat vastuussa kyseisten sääntöjen täytäntöönpanosta suorittamalla operatiivisia tehtäviä, kuten soveltamalla tullimenettelyjä, tekemällä riskianalyysiä ja tarkastuksia sekä määräämällä seuraamuksia tullilainsäädännön rikkomuksista.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 952/2013 täytäntöönpanossa on ilmennyt puutteita useilla aloilla. Kyseisiä puutteita ovat muun muassa muissa unionin politiikoissa kuin tullilainsäädännössä vahvistetut riittämättömät tai tehottomat toimet sen varmistamisessa, että unionia ja sen kansalaisia suojataan tavaroihin kohdistuvilta muilta kuin taloudellisilta riskeiltä; tulliviranomaisten rajalliset valmiudet käsitellä tehokkaasti yhä suurempaa kolmansista maista etämyynnin kautta tuotavaa tavaramäärää (sähköiset liiketoimet); asetuksella (EU) N:o 952/2013 perustetun tietojärjestelmäarkkitehtuurin rajalliset valmiudet digitalisoida tulliprosesseja, jotta voidaan pysyä mukana teknologisen kehityksen tahdissa, erityisesti datan hyödyntämiseen perustuvien teknologioiden osalta; ja tulliliiton tehokkaiden hallintorakenteiden puuttuminen, joka johtaa erilaisiin käytäntöihin ja tullisääntöjen epäyhtenäiseen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa. Kyseiset puutteet johtavat siihen, että tulliliiton ja siten sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta estyy sisäisten ja ulkoisten riskien ja uhkien vuoksi.

(3)

On aiheellista, että tullilainsäädännössä otetaan huomioon maailmankaupan rakenteiden, teknologian, liiketoimintamallien ja sidosryhmien, kuten yritysten, kuluttajien ja asukkaiden, tarpeiden nopea kehitys. Sen vuoksi asetukseen (EU) N:o 952/2013 on tehtävä paljon muutoksia. Selvyyden vuoksi mainittu asetus olisi kumottava ja korvattava.

(4)

Jotta tulliliiton tavoitteet saavutettaisiin tehokkaasti, useita sääntöjä ja menettelyjä, joilla säännellään sitä, miten tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai viedään sieltä, olisi tarkistettava, yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava. Tullilainsäädännön täytäntöönpanon kannalta merkityksellisten tietojen keräämistä, käsittelemistä ja vaihtamista varten olisi oltava nykyaikaiset, integroidut ja yhteentoimivat sähköiset palvelut eli Euroopan unionin tullidatakeskus, jäljempänä ’EU:n tullidatakeskus’. Euroopan unionin tulliviranomainen, jäljempänä ’EU:n tulliviranomainen’, olisi perustettava keskitetyksi operatiiviseksi elimeksi, joka tarjoaa valmiudet tulliliiton koordinoituun hallinnointiin tietyillä aloilla.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 952/2013 antamisen jälkeen tulliviranomaisten rooli on kehittynyt siten, että siihen kuuluu yhä laajemmin sellaisen unionin ja kansallisen lainsäädännön soveltaminen, jossa säädetään tullivalvonnan alaisia tavaroita koskevia vaatimuksia, erityisesti muita kuin taloudellisia vaatimuksia, jotka ovat tarpeen, jotta tällaiset tavarat voivat saapua sisämarkkinoille ja liikkua siellä. Tällaiset muut kuin taloudelliset vaatimukset ovat lisääntyneet vuosien mittaan räjähdysmäisesti samalla kun vaarattomuuteen, turvallisuuteen, vammaisia henkilöitä koskevaan esteettömyyteen, kestävyyteen sekä ihmisten, eläinten ja kasvien terveyteen ja elämään, ympäristöön, ihmisoikeuksien ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun sekä unionin arvoihin kohdistuvat unionin yritysten ja siellä asuvien henkilöiden odotukset ovat kasvaneet. Uusia välineitä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/1781 (4) perustettu digitaalinen tuotepassi, on määrä ottaa käyttöön sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa määritelty tulliviranomaisten soveltama muu lainsäädäntö, joka liittyy tuotteisiin, vastaa edelleen kyseisiin odotuksiin. Sen vuoksi on tarpeen ottaa huomioon muiden kuin taloudellisten riskien kasvava määrä ja monimutkaisuus sisällyttämällä tulliviranomaisten tehtäviin erityinen viittaus yleisten etujen suojeluun niiden toimivallan puitteissa ja tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(6)

Tulliviranomaisten roolin sekä liiketoimintamallien kehittyessä on tarpeen esittää tulliviranomaisten tehtävä yksityiskohtaisemmin kuvaamalla tarkemmin niiden tavoitteet ja tehtävät, jotta tulliviranomaiset voisivat toimia ”yhtenä kokonaisuutena” ja edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Lisäksi teknologian, erityisesti tekoälyn, nopea kehitys vaikuttaa merkittävästi tulliviranomaisten toimintaan, myös reaaliaikaisen riskianalyysin alalla.

(7)

Pyrkiessään täyttämään tehtävänsä tulliviranomaisten olisi myös tavoiteltava kustannustehokkuutta välttämällä päällekkäisyyksiä ja edistämällä tulliprosessien tehokkuutta ja niihin liittyvien resurssien tehokasta käyttöä unionin ja kansallisella tasolla. Niiden olisi kerättävä, analysoitava ja vaihdettava asiaankuuluvia tietoja näyttöön perustuvan päätöksenteon tueksi. Jos sisämarkkinoiden hätätilavaihe on otettu käyttöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/2747 (5) mukaisesti, tulliviranomaiset voivat edistää kriisin kannalta olennaisten tavaroiden virtaa.

(8)

Tässä asetuksessa on aiheellista säilyttää oikeudellinen kehys tiettyjen tullilainsäädännön säännösten soveltamiseksi unionitavaroiden kauppaan neuvoston direktiivin 2006/112/EY (6) tai direktiivin (EU) 2020/262 (7) soveltamisalaan kuuluvien tullialueen osien ja kyseisten direktiivien soveltamisalan ulkopuolisten tullialueen osien välillä, tai unionitavaroiden kauppaan, jota käydään kyseisten direktiivien soveltamisalan ulkopuolisten tullialueen osien välillä. Ottaen huomioon, että tässä unionin sisäisessä kaupassa on kyse unionitavaroista ja mainitun kaupan veroihin liittyvistä säännöksistä, on perusteltua ottaa käyttöön asianmukaisia yksinkertaistuksia tällaisiin tavaroihin sovellettaviin tullimuodollisuuksiin.

(9)

Tiettyjä asetukseen (EY) N:o 952/2013 sisältyviä määritelmiä olisi mukautettava tämän asetuksen laajemman soveltamisalan huomioon ottamiseksi, jotta ne saataisiin yhdenmukaistettua muissa unionin säädöksissä vahvistettujen määritelmien kanssa ja jotta voitaisiin selkeyttää terminologiaa, jolla on eri aloilla eri merkitys. Tullilainsäädäntöön olisi lisättävä uusia määritelmiä tiettyjen toimijoiden roolien ja vastuiden selkeyttämiseksi tulliprosesseissa. Tuojan ja viejän tapauksessa uusilla määritelmillä olisi saatettava kyseiset henkilöt vastuuseen tulliviranomaisille niiden tavaroiden vaatimustenmukaisuudesta, joilla kyseiset henkilöt käyvät kauppaa, mukaan lukien taloudelliset ja muut riskit, tuotekohtaisen lainsäädännön mukaisesti tullivalvonnan tehostamiseksi. Uuden etämyynnin tuojaa koskevan käsitteen osalta uusilla määritelmillä olisi varmistettava, että joissakin tapauksissa, kun kyseessä on verkkomyynti unionin ulkopuolelta, kuluttajan sijasta talouden toimijaa pidetään tuojanaja velvollisena ottamaan vastattavakseen tuojalle kuuluvista velvollisuuksista, millä olisi varmistettava, että asianomainen talouden toimija on velvollinen noudattamaan asiaankuuluvaa tullilainsäädäntöä ja tulliviranomaisten soveltamaa muuta lainsäädäntöä tavaroiden saapuessa unionin tullialueelle tai poistuessa sieltä ja antamaan tai asettamaan saataville ja pitämään saatavilla asianmukaiset tiedot tällaisesta noudattamisesta. Lisäksi olisi otettava käyttöön uusia määritelmiä tullivalvontaa, riskienhallintaa ja tullitarkastuksia koskevien säännösten laajemman soveltamisalan vuoksi. Olisi myös selvennettävä, että kun unionin tullilainsäädäntöön sisältyvissä määritelmissä viitataan kansainvälisiin sopimuksiin sisältyviin tullimääräyksiin, niihin sisältyvät asiaankuuluvat monenväliset ympäristösopimukset, joissa unioni ja jäsenvaltiot ovat osapuolina, siltä osin kuin viimeksi mainituilla sopimuksilla säännellään tavaroiden vaatimustenmukaisuutta.

(10)

Tulliviranomaisilla on tullien, arvonlisäveron ja valmisteverojen kantamiseen ja tullilainsäädännön soveltamiseen liittyvän perinteisen roolinsa lisäksi keskeinen rooli myös muiden unionin säädösten ja tapauksen mukaan muun asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa. Olisi otettava käyttöön ”tulliviranomaisten soveltamaa muuta lainsäädäntöä” koskeva määritelmä, jotta voidaan luoda tehokkaat puitteet kyseisissä säädöksissä vahvistettujen tavaroita koskevien erityisvaatimusten soveltamisen ja valvonnan sääntelemiseksi. Tulliviranomaisten soveltaman muun lainsäädännön käsitteen olisi katettava toimenpiteet, jotka ovat perusteltuja muun muassa julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, ympäristön suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi, teollisoikeuksien tai kaupallisten oikeuksien ja muiden yleisten etujen suojelemiseksi, mukaan luettuina huumausaineiden lähtöaineisiin, tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia rikkoviin tavaroihin ja käteisvaroihin kohdistuvat tarkastukset, sekä kauppapoliittiset toimenpiteet, kalakantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 215 artiklan nojalla hyväksytyt rajoittavat toimenpiteet. Erot kieltoja ja rajoituksia koskevissa kansallisissa luetteloissa vaikeuttavat merkittävästi tuontia useisiin jäsenvaltioihin. Jotta voidaan helpottaa kauppaa ja tullin toimintaa, unionin on tärkeää pyrkiä asteittain yhdenmukaistamaan kieltoja ja rajoituksia koskevat kansalliset luettelot. Lisäksi on tärkeää hyväksyä kieltoja ja rajoituksia säädettäessä käytettyjen oikeudellisten termien yhdenmukaiset määritelmät, jotta vältetään jäsenvaltioiden erilaiset tulkinnat.

(11)

Oikeudellisen selkeyden lisäämiseksi tullipäätöksiä koskevia tiettyjä sääntöjä olisi muutettava. Ensinnäkin on aiheellista selkeyttää, että tullipäätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen on hakijan sijoittautumispaikan toimivaltainen tulliviranomainen, koska sijoittautumispaikka on pääperiaate, jonka perusteella tietyt talouden toimijat voivat tietyin edellytyksin ja mahdollisesti myöhemmin uudelleentarkasteltavan ennalta määrätyn ajan kuluessa soveltaa tällä asetuksella käyttöön otettuja yksinkertaistuksia ja maksaa tullit sijoittautumispaikassaan. Toiseksi olisi sääntelyn kattavuuden ja oikeudellisen selkeyden vuoksi otettava käyttöön myös 30 päivän pituinen määräaika, jonka kuluessa hakijan on annettava lisätietoja tulliviranomaisille silloin, kun ne katsovat, ettei tullipäätöstä koskeva hakemus sisällä kaikkia vaadittavia tietoja.

(12)

Olisi selkeytettävä, mitä seurauksia on siitä, jos tulliviranomainen ei tee hakemusta koskevaa päätöstä asetetuissa määräajoissa. Olisi myös vahvistettava periaate, jonka mukaan tällaisissa tapauksissa katsotaan, että hakemuksesta on annettu kielteinen päätös ja että hakija voi hakea muutosta tullipäätöksiä koskevien yleisten sääntöjen mukaisesti.

(13)

Kuten tilintarkastustuomioistuin on korostanut erityiskertomuksessaan 4/2021 ”Tullitarkastukset: riittämätön yhdenmukaistaminen haittaa EU:n taloudellisia etuja” ja kuten asetuksen (EU) N:o 952/2013 täytäntöönpanoa koskevassa arvioinnissa todetaan, on myös suotavaa vahvistaa asiaankuuluvia säännöksiä, jotta voitaisiin puuttua siihen, että tullipäätöksissä vahvistettujen edellytysten täyttymistä ja velvoitteiden noudattamista ei seurata yhdenmukaisella tavalla. Tullipäätösten haltijoiden olisi noudatettava asiaankuuluvassa päätöksessä asetettuja velvoitteita ja lisäksi seurattava jatkuvasti niiden noudattamista ja huolehdittava sisäisestä organisaatiosta, jonka avulla tällaisella itseseurannalla voidaan ehkäistä, lieventää tai korjata tulliprosesseissa mahdollisesti esiintyviä virheitä. Toisaalta tulliviranomaisten olisi säännöllisesti seurattava, miten tällaisten päätösten haltijat panevat tullipäätökset täytäntöön erityisesti silloin, kun kyseiset päätöksen haltijat ovat sijoittautuneet unionin tullialueelle alle kolme vuotta aiemmin ja siksi aiheuttavat mahdollisesti todennäköisemmin riskejä, jotta voitaisiin varmistaa, että haltija noudattaa kyseisessä päätöksessä vahvistettuja velvoitteita. Jos tulliviranomaiset saavat tietoonsa, että tullipäätöksen haltija ei enää täytä kyseisessä päätöksessä vahvistettuja edellytyksiä tai noudata siinä vahvistettuja velvoitteita, niiden olisi toteutettava asianmukaiset toimet ilman aiheetonta viivytystä sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kyseisillä henkilöillä on erityinen asema, kuten valtuutetulla talouden toimijalla tai Trust and Check -toimijalla, jäljempänä ’luotettu ja tarkistettu toimija’, ja heihin sovelletaan sen vuoksi tiettyjä tulliprosesseja koskevia helpotuksia. Lisäksi unionin tason riskienhallinnan vahvistamiseksi tulliviranomaisten olisi ilmoitettava EU:n tulliviranomaiselle kaikista hakemuksen johdosta tehdyistä tullipäätöksistä ja ilmoitettava sille seurantatoimista, jotta kyseiset tiedot voidaan ottaa huomioon riskienhallinnassa.

(14)

Sitovaa tariffitietoa koskevien päätösten, jäljempänä ’STT-päätökset’, ja sitovaa alkuperätietoa koskevien päätösten, jäljempänä ’SAT-päätökset’, jotka tulliviranomaiset tekevät hakemuksen perusteella ja tietyin edellytyksin, lisäksi sitovaa tullausarvotietoa koskevat päätökset, jäljempänä ’STAT-päätökset’, on lisätty tullilainsäädäntöön komission delegoidulla asetuksella (EU) 2024/1072 (8). Tullilainsäädännön käyttäjien edun vuoksi on aiheellista vahvistaa samassa säädöksessä säännöt näistä kolmesta sitovaa tietoa koskevan päätöksen tyypistä.

(15)

Unionin tullialueelle saapuvista ja sieltä poistuvista tavaroista vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet olisi määriteltävä selkeämmin. Säännöllistä tullitoimintaa harjoittavien henkilöiden olisi edelleen rekisteröidyttävä heidän sijoittautumispaikastaan vastuussa oleville tulliviranomaisille. Yhden ainoan rekisteröinnin olisi oltava voimassa koko tulliliitossa, mutta se olisi pidettävä ajan tasalla. Sen vuoksi talouden toimijoilla olisi oltava velvollisuus ilmoittaa tulliviranomaisille kaikista rekisteröintitietojensa muutoksista. Unionin tullialueelle saapuvista ja sieltä poistuvista tavaroista vastuussa olevien henkilöiden olisi varmistettava, että tavarat ovat sovellettavan lainsäädännön, mukaan lukien asukkaiden turvallisuuden suojaamista koskevat säännöt, sekä ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle ja hengelle, ympäristölle tai kuluttajille aiheutuvien riskien ehkäisemiseen tähtäävän lainsäädännön, kuten yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/988 (9), tuotevastuusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/2853 (10) ja markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (11), mukaisia. Olisi myös vahvistettava tuojan velvollisuudet, erityisesti velvollisuus olla sijoittautuneena unionin tullialueelle, ja poikkeukset kyseiseen velvoitteeseen. Kyseisten velvoitteiden olisi vastattava voimassa olevia sääntöjä, joiden nojalla ilmoittajan on oltava sijoittautunut unioniin. Vastaavasti olisi säädettävä viejän velvollisuuksista.

(16)

Jos etämyyntiin tavaroita toimittava tai tavaroiden etämyynnin mahdollistava henkilö ilmoittaa toimivansa tuojana, kyseisen henkilön olisi varmistettava, että tavarat ovat tullilainsäädännön ja muun tulliviranomaisten tuotteiden saattamiseen unionin sisämarkkinoille soveltaman lainsäädännön mukaisia.

(17)

Talouden toimijoille, jotka täyttävät tietyt perusteet ja edellytykset sille, että tulliviranomaiset voivat pitää niitä vaatimuksia noudattavina ja luotettavina talouden toimijoina, voidaan myöntää valtuutetun talouden toimijan asema, jolloin niille myönnetään helpotuksia tulliprosesseissa. Vaikka valtuutettujen talouden toimijoiden järjestelmällä varmistetaan, että valtaosan unionissa käytävästä kaupasta hoitavat luotettavat toimijat, järjestelmässä on tiettyjä asetuksen (EU) N:o 952/2013 arvioinnissa ja tilintarkastustuomioistuimen havainnoissa esiin tuotuja puutteita. Jotta voidaan puuttua kyseisiin huolenaiheisiin, jotka koskevat erityisesti toisistaan poikkeavia kansallisia käytäntöjä ja haasteita sen seuraamisessa, miten valtuutetut talouden toimijat noudattavat velvoitteita, asiaankuuluvia sääntöjä olisi muutettava siten, että tulliviranomaisille asetetaan velvoite seurata kyseisten velvoitteiden noudattamista vähintään kolmen vuoden välein.

(18)

Tulliprosessien ja tulliviranomaisten toimintatavan muutokset edellyttävät uutta kumppanuutta tulliviranomaisten ja talouden toimijoiden välillä eli luotettuja ja tarkistettuja toimijoita koskevaa järjestelmää. Luotettuja ja tarkistettuja toimijoita koskevien perusteiden ja edellytysten olisi perustuttava valtuutetun talouden toimijan asemaa koskeviin kriteereihin, mutta niillä olisi myös varmistettava, että toimijan katsotaan toimivan läpinäkyvällä tavalla tulliviranomaisten suhteen. Sen vuoksi on aiheellista vaatia luotettuja ja tarkistettuja toimijoita antamaan tulliviranomaisille pääsy sähköisiin järjestelmiinsä, joissa on tiedot niiden velvoitteiden noudattamisesta ja tavaroiden siirroista, mikäli tällainen pääsy on oikeasuhteinen ja ehdottoman välttämätön. Tällaisen läpinäkyvyyden olisi oltava edellytyksenä tietyille eduille, joihin voivat kuulua mahdollisuus luovuttaa tavarat ilman tulliviranomaisten aktiivista osallistumista, paitsi jos tulliviranomaisten soveltamassa muussa lainsäädännössä edellytetään luovutusta edeltävää hyväksyntää, ja mahdollisuus lykätä tullivelan maksamista. Luotetun ja tarkistetun toimijan asemaa ei pitäisi antaa henkilöille, jotka ovat toistuvasti tai vakavasti rikkoneet tulliviranomaisten soveltamaa muuta lainsäädäntöä.

(19)

Jotta voidaan varmistaa tulliliiton eheys ja se, että jäsenvaltioiden tulliviranomaiset soveltavat luotetun ja tarkistetun toimijan asemaa johdonmukaisesti, on tarpeen ottaa käyttöön mekanismi, jonka avulla EU:n tulliviranomainen ja komissio voivat puuttua tapauksiin, joissa on viitteitä siitä, että luotetun ja tarkistetun toimijan asemassa oleva toimija ei noudata velvoitteita. Tällaisen mekanismin avulla EU:n tulliviranomaisen olisi voitava yhteistyössä toimivaltaisten tulliviranomaisten kanssa todentaa luotetun ja tarkistetun toimijan asemaa koskevien vaatimusten noudattaminen erityisesti silloin, kun muulla jäsenvaltiolla kuin sillä, johon toimija on sijoittautunut, on perusteltuja epäilyjä siitä, noudattaako toimija velvoitteita. Kyseinen mekanismi on olennaisen tärkeä luotetun ja tarkistetun toimijan aseman laittoman soveltamisen estämiseksi ja sen estämiseksi, että unionin tullialueelle pääsisi takaoven kautta. Jotta voidaan välttää erot täytäntöönpanossa, jos sijoittautumisjäsenvaltio ei toimi oikea-aikaisesti tai asianmukaisesti, komissiolla olisi oltava valtuudet puuttua asiaan täytäntöönpanosäädöksellä, jossa kyseistä jäsenvaltiota vaaditaan keskeyttämään tai kumoamaan luotetun ja tarkistetun toimijan asema.

(20)

Mahdollisuudella pitää tullivarastoa etämyyntiä varten yhdessä muiden etämyyntiä ja yksinkertaistuksia koskevien säännösten kanssa kannustetaan käyttämään yksittäisten pakettien sijasta tavaroiden tuontia suurempina erinä, jolloin yksittäisten pakettien virta olisi helpommin tulliviranomaisten hallittavissa. Etämyyntiä varten perustettavan tullivaraston olisi mahdollistettava tavaroiden luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen myyntihetkellä ja varastosta poistumisen hetkellä, mikä tarkoittaa, että tavaroiden on varastoon asettamisen hetkellä täytettävä edellytykset, joita niihin sovellettaisiin, jos ne saatettaisiin unionin markkinoille kyseisenä ajankohtana. Tulliviranomaisten olisi voitava tarkastaa tullivarastoon saapumishetkellä, ovatko suurempina erinä tuodut tavarat unionin markkinasääntöjen mukaisia. Tällaisen etämyyntiin tarkoitetun tullivaraston olisi oltava ainoastaan sellaisten talouden toimijoiden käytettävissä, jotka täyttävät luotetun ja tarkistetun toimijan asemaa koskevat luotettavuuskriteerit, jotta vältetään epäluotettavien talouden toimijoiden väärinkäytökset.

(21)

Tulliprosessien muutokset edellyttävät myös tulliedustajien roolin selkeyttämistä. Sekä suoran että välillisen edustuksen olisi edelleen oltava mahdollista, mutta olisi selkeytettävä, että tuojan tai viejän välillisen edustajan on täytettävä kaikki tuojan tai viejän velvoitteet; tämä ei koske ainoastaan tullivelan maksamista tai vakuuden asettamista koskevaa velvoitetta vaan myös velvoitetta noudattaa tulliviranomaisten soveltamaa muuta lainsäädäntöä. Tästä syystä tuojia tai viejiä edustavien tulliedustajien on asuttava unionin tullialueella, jotta varmistettaisiin asianmukainen vastuuvelvollisuus tuojien ja viejien velvoitteiden taloudellisista ja muista kuin taloudellisista näkökohdista. Unioniin sijoittautuneen välillisen tulliedustajan käyttö on sen vuoksi käytettävissä oleva ja oikeasuhteinen vaihtoehto tuojille ja viejille, joilla ei ole kaupallista läsnäoloa unionissa. Kolmansiin maihin sijoittautuneiden tulliedustajien olisi kuitenkin voitava edelleen tarjota palvelujaan unionissa, jos ne edustavat henkilöitä, joiden ei tarvitse olla sijoittautuneita unionin tullialueelle.

(22)

Komission suosituksessa 2003/361/EY (12) määritellyillä mikroyrityksillä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on keskeinen rooli unionin ulkomaankaupassa, mutta tullivaatimusten täyttäminen aiheuttaa niille usein suhteellisesti enemmän hallinnollista ja sääntelyn noudattamisesta aiheutuvaa rasitetta. Sen vuoksi on tärkeää ottaa huomioon niiden erityistilanne ja tukea toimenpiteitä, joilla niitä autetaan noudattamaan velvoitteita muun muassa yksinkertaistettujen menettelyjen, selkeiden ohjeiden ja helposti saatavilla olevan tulliedustuksen avulla. Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseksi olisi hyväksyttävä suuntaviivoja, joissa otetaan huomioon tällaisten yritysten kohtaamat ainutlaatuiset haasteet ja säilytetään samalla ulkomaankaupan prosessien eheys ja turvallisuus, kun ne hakevat valtuutetun talouden toimijan sekä luotetun ja tarkistetun toimijan asemaa. Mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevia menettelyjä olisi pyrittävä jatkuvasti yksinkertaistamaan ja niiden käyttöä olisi pyrittävä helpottamaan, jotta voidaan varmistaa, että näiden yritysten elintärkeää roolia unionin ulkomaankaupassa helpotetaan ja edistetään.

(23)

Jotta voidaan varmistaa digitalisaation yhdenmukainen taso ja talouden toimijoiden tasapuoliset toimintaedellytykset kaikissa jäsenvaltioissa sekä edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, olisi perustettava EU:n tullidatakeskus keskitettyjen, turvallisten ja kyberuhkia sietävien sähköisten palvelujen ja järjestelmien muodostavaksi kokonaisuudeksi tullitarkoituksia varten. EU:n tullidatakeskuksen olisi mahdollistettava tullilainsäädännön täytäntöönpano, johon sisältyvät muun muassa seuraavat: tullimuodollisuudet; tullitarkastukset; tullivelan, unionin käsittelymaksun, valmisteveron ja arvonlisäveron laskeminen ja tiedoksi antaminen; vakuuksien hallinta; ja tavaroita koskeva tullin suorittama valvonta. EU:n tullidatakeskuksen olisi myös edistettävä tulliviranomaisten soveltaman muun lainsäädännön täytäntöönpanoa. Sen olisi varmistettava siinä käsiteltävän datan laatu, eheys, jäljitettävyys ja kiistämättömyys, jotta lähettäjä tai vastaanottaja ei voi myöhemmin väittää, että dataa ei olisi vaihdettu. EU:n tullidatakeskuksessa tapahtuvassa datankäsittelyssä olisi noudatettava asiaankuuluvia kyberturvallisuutta ja henkilötietojen käsittelyä koskevia sääntöjä. Komission ja EU:n tulliviranomaisen olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa suunniteltava EU:n tullidatakeskus. Komissiolle olisi myös annettava tehtäväksi EU:n tullidatakeskuksen kehittäminen, toiminta ja ylläpito, ja sen olisi voitava antaa kyseinen tehtävä EU:n tulliviranomaisen hoidettavaksi.

(24)

Kun otetaan huomioon EU:n tullidatakeskuksen rooli unionissa tullitarkoituksia varten käsiteltävän datan eheyden ja turvallisuuden varmistamisessa, mikä on yleinen etu ja mitä voidaan pitää yhteiskunnan perustavanlaatuisena etuna, on tarpeen suojata EU:n tullidatakeskuksessa hallinnoitava data, mukaan lukien henkilötiedot ja muu tavaravirtoihin sekä unionin ja kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvä arkaluonteinen data, luvattomalta pääsyltä ja kaikilta muilta tällaisen datan eheyteen ja turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta. Sen vuoksi on tarpeen asettaa tiettyjä ehtoja EU:n tullidatakeskuksen toiminnassa käytettävälle infrastruktuurille ja palveluille, jotta voidaan varmistaa unionin suvereniteetti tältä osin. Kyseisten edellytysten noudattaminen olisi osoitettava näytöllä, ja kriittisten palvelujen tapauksessa on tärkeää, että näyttöä täydennetään toteuttamalla luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden turvallisuusselvitykset unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi EU:n tullidatakeskus olisi suunniteltava mahdollisimman pitkälle niin, että vältetään toimittajariippuvuudet.

(25)

EU:n tullidatakeskuksen luotettavuuden, yhteentoimivuuden ja pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi on tärkeää, että sen kehittämisessä ja ylläpidossa noudatetaan ohjelmistosuunnittelua, järjestelmätestausta, pilotointia ja hyväksymismenettelyjä koskevia kansainvälisesti tunnustettuja standardeja ja parhaita käytäntöjä. Tähän sisältyvät kattava toiminnallinen ja ei-toiminnallinen testaus, jäsennellyt pilottivaiheet, joihin osallistuu edustavia sidosryhmiä, ja selkeästi määritellyt hyväksymiskriteerit suorituskyvyn, velvoitteiden noudattamisen ja turvallisuuden validoimiseksi. Kyseisten toimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa, että järjestelmällä voidaan tukea yhdenmukaistettuja tullimuodollisuuksia kaikkialla unionissa ja että se täyttää niin jäsenvaltioiden kuin talouden toimijoiden toiminnalliset vaatimukset.

(26)

EU:n tullidatakeskuksen toteuttamiseen olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan keskuksen keskeytymätön saatavuus ja toiminta myös vakavan kriisin sattuessa. Toiminnan jatkuvuutta koskeviin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä erityisesti varajärjestelyt, varajärjestelmät ja datan palautusprotokollat sekä menettelyt, joita noudatetaan, jos EU:n tullidatakeskus ei ole käytettävissä tai palvelussa ilmenee vikoja. EU:n tullidatakeskuksen fyysiseen infrastruktuuriin perustuvien osien osalta olisi harkittava varajärjestelyratkaisuja maantieteellisesti hajautetuissa toimipaikoissa, jotta voidaan varmistaa toiminnan jatkuvuus, jos yhdessä toimipaikassa ilmenee toimintahäiriö.

(27)

EU:n tullidatakeskuksen tarkoituksena on korvata nykyiset sähköiset järjestelmät, jotka jäsenvaltiot ja komissio ovat kehittäneet asetuksen (EU) N:o 952/2013 16 artiklan 1 kohdan nojalla ja joista osa poistetaan asteittain käytöstä siirtymävaiheen aikana. Kyseisiä olemassa olevia kansallisia sähköisiä järjestelmiä ei oteta uudelleen käyttöön siinä tapauksessa, että EU:n tullidatakeskuksen toiminnot eivät ole käytettävissä asetetuissa määräajoissa. Sen vuoksi tällaisen tapauksen varalta olisi säädettävä väliaikaisesta ratkaisusta. Euroopan unionin tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön (13) mukaisesti on aiheellista selkeyttää, että talouden toimijoiden, tulliviranomaisten ja muiden sidosryhmien välinen automatisoitu tietojenvaihto EU:n tullidatakeskuksessa ja sen kautta ei sulje pois kyseisten viranomaisten ja talouden toimijoiden vastuuta asianomaisista tulliprosesseista. Vaikka tulliviranomaisen osallistuminen toimenpiteen hyväksymiseen rajoittuisi EU:n tullidatakeskuksen kautta tapahtuvaan sähköiseen viestintään, olisi katsottava, että kyseinen viranomainen toteuttaa kyseisen toimenpiteen ikään kuin EU:n tullidatakeskus toimisi sen puolesta.

(28)

EU:n tullidatakeskuksen olisi mahdollistettava tietojen vaihto muiden järjestelmien, alustojen tai ympäristöjen kanssa, jotta voitaisiin parantaa tullin tehtäviensä hoitamisessa käyttämän datan laatua ja jakaa asiaankuuluvia tullitietoja muiden viranomaisten kanssa tarkastusten tehostamiseksi sisämarkkinoilla. EU:n tullidatakeskuksen olisi edistettävä Euroopassa rajatylittävää ja monialaista yhteentoimivuutta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/903 (14) ja 23 päivänä maaliskuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa ”Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet – täytäntöönpanostrategia” vahvistetun lähestymistavan mukaisesti. Sen olisi hyödynnettävä potentiaalia, joka on käytettävissä unionin tasolla riskitietoja koskevissa lähteissä, kuten elintarvikkeita ja rehuja koskevassa nopeassa hälytysjärjestelmässä (RASFF), muita tuotteita kuin elintarvikkeita koskevassa Safety Gate -pikahälytysjärjestelmässä, markkinavalvontaa koskevassa tieto- ja viestintäjärjestelmässä (ICSMS) sekä teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaportaalissa. Sen olisi tuettava tulliviranomaisten ja muiden viranomaisten, elinten ja yksiköiden välisen strategisen ja operatiivisen yhteistyön, mukaan lukien tietojenvaihto ja yhteentoimivuus, kehittämistä kunkin toimivallan puitteissa. Lisäksi EU:n tullidatakeskuksesta olisi saatava laaja valikoima kehittynyttä data-analytiikkaa, myös tekoälyn avulla. Kyseisen data-analyysin olisi helpotettava riskianalyysien, taloudellisten analyysien ja ennakoivien analyysien tekemistä, jotta unioniin tuleviin tai sieltä lähteviin lähetyksiin liittyviä mahdollisia riskejä voitaisiin ennakoida.

(29)

Kauppavirtojen paremman valvonnan ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kuin tulliviranomaisten kanssa tehtävän suoraviivaisen yhteistyömenetelmän varmistamiseksi EU:n tullidatakeskuksen olisi voitava hyödyntää EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön yhteistyöpuitteita ja, jos kyseisiä puitteita ei voida käyttää, tarjota näille muille toimivaltaisille viranomaisille erityinen palvelu, jonka kautta ne voivat saada asiaankuuluvan datan, toimittaa ja jakaa tietoja tulliviranomaisille sekä varmistaa, että alakohtaisia vaatimuksia noudatetaan. Kyseinen erityinen palvelu olisi tarpeen silloin, kun muilla toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole sähköistä järjestelmää, joka voitaisiin yhdistää EU:n tullidatakeskukseen.

(30)

Jotta EU:n tullidatakeskuksen toimintoja voidaan testata ennen sen käyttöönottoa kaikkien talouden toimijoiden osalta niiden asemasta tai kyseessä olevasta tulliprosessista riippumatta, on aiheellista antaa komissiolle mahdollisuus päättää vapaaehtoisuuteen perustuvan pilottivaiheen käynnistämisestä. Tällaisella pilottihankkeella testattaisiin vapaaehtoiselta pohjalta ja ilman oikeudellista velvoitetta tiettyjen prosessien ja toimintojen täytäntöönpanoa. Avoimuuden ja asianomaisille sidosryhmille tiedottamisen vuoksi on tärkeää, että komissio julkistaa pilottivaiheen suunnitteluun, organisointiin ja kestoon liittyvät tiedot sekä käytettävät ja testattavat toiminnot.

(31)

Viranomaisten, yritysten, kuluttajien ja asukkaiden olisi voitava ilmoittaa unioniin tuotavista tai unionista vietävistä tavaroista, jotka eivät ole tulliviranomaisten soveltaman asiaankuuluvan unionin lainsäädännön mukaisia. Kyseisistä tavaroista raportoitujen tietojen olisi oltava saatavilla EU:n tullidatakeskuksessa, ja niitä olisi voitava käyttää riskienhallintatarkoituksiin.

(32)

Jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava mahdollisuus kehittää EU:n tullidatakeskuksen rinnalle omia sovelluksiaan EU:n tullidatakeskuksesta saatavan datan käyttämiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden sovellukset ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/2555 (15) mukaisia erityisesti kyberturvallisuusriskien hallintatoimenpiteiden osalta. Markkinoilletuontiajan lyhentämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava antaa EU:n tulliviranomaiselle tällaisten sovellusten kehittämiseksi tarvittava rahoitus ja toimivalta. Tällaisissa tapauksissa EU:n tulliviranomaisen olisi kehitettävä sovellukset kaikkien jäsenvaltioiden hyödyksi. Tämä voitaisiin toteuttaa tietoteknisten ratkaisujen jakamista ja uudelleenkäyttöä koskevan kehyksen mukaisesti luomalla avoimen lähdekoodin sovelluksia, joissa toimittajariippuvuus on estetty.

(33)

EU:n tullidatakeskuksen olisi mahdollistettava datavirta. Käyttäjien olisi voitava siirtää ja käsitellä EU:n tullidatakeskuksessa kaikki asiaankuuluva tullilainsäädännön mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi tarvittava data. Kyseistä dataa olisi käsiteltävä unionin tasolla, ja sitä olisi täydennettävä unionin laajuisella riskianalyysillä. Tuloksena saatavat tiedot olisi asetettava jäsenvaltioiden tulliviranomaisten saataville, ja kyseiset viranomaiset käsittelisivät tietoja velvoitteidensa täyttämiseksi. EU:n tullidatakeskuksesta peräisin olevan datan käsittelyn jälkeen tehtyjen tarkastusten tulokset olisi raportoitava takaisin kyseiselle datakeskukselle. On tärkeää, että EU:n tullidatakeskus mahdollistaa siinä saatavilla olevan datan käsittelyn mahdollisimman nopeasti.

(34)

Valtaosa EU:n tullidatakeskukseen toimitetuista tiedoista on sellaista muuta dataa kuin henkilötietoja, jota talouden toimijat toimittavat tavaroista, joilla ne käyvät kauppaa. Kyseiseen dataan voi kuitenkin sisältyä myös henkilötietoja, erityisesti talouden toimijan tai viranomaisen lukuun toimivien henkilöiden nimet. Sen varmistamiseksi, että henkilötietoja ja kaupallisia tietoja suojataan yhtäläisesti, olisi vahvistettava erityiset käyttöoikeutta ja luottamuksellisuutta koskevat säännöt sekä EU:n tullidatakeskuksen käyttöä koskevat ehdot. Erityisesti olisi vahvistettava, millä tahoilla on kyseessä olevien henkilöiden, komission, tulliviranomaisten ja EU:n tulliviranomaisen ohella pääsy EU:n tullidatakeskukseen tallennettuun tai muulla tavoin saataville asetettuun dataan taikka mahdollisuus käsitellä kyseistä dataa, ja tässä yhteydessä on tasapainotettava kyseisten tahojen tarpeet ja tarve varmistaa, että tullitarkoituksia varten kerättyjen henkilötietojen ja luottamuksellisten tietojen käyttö muihin tarkoituksiin rajoitetaan vain välttämättömimpään.

(35)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus määritellä komissiota kuullen EU:n tullidatakeskuksessa teknisesti tunnistettaviksi tietyt tiedot, joiden paljastaminen vahingoittaisi niiden keskeisiä turvallisuusetuja, siten, että tällaisten tietojen jatkokäsittely rajoittuu asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin, elleivät kyseiset viranomaiset nimenomaisesti anna lupaa jatkokäsittelyyn. Henkilön, joka siirtää dataa EU:n tullidatakeskukseen, olisi selkeästi asetettava käsittelyrajoitukset sellaiselle datalle, jotka voidaan yhdistää tiettyihin toimitusketjuihin tai tällaiseen dataan. Kyseisen mahdollisuuden käyttämiseksi asianomaisen jäsenvaltion olisi ilmoitettava komissiolle kyseessä olevista erityisistä keskeisistä turvallisuuseduista ja selitettävä, miksi se katsoo, että kyseisiä etuja ei voitaisi riittävästi suojata EU:n tullidatakeskuksessa tapahtuvaa datan käsittelyä koskevien säännösten yleisen kehyksen puitteissa.

(36)

Koottua muuta kuin luottamuksellista, muuta kuin henkilötietoja sisältävää ja muuta kuin kaupallisesti arkaluonteista tullidataa voitaisiin asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä asettaa kolmansien osapuolten saataville erityisiä tarkoituksia varten edellyttäen, että noudatetaan tietosuojasääntöjä, erityisesti arkaluonteista tullidataa ja kaupallisesti arkaluonteista dataa koskevia sääntöjä.

(37)

Sen varmistamiseksi, että Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi käyttää tutkintavaltuuksiaan unionin etuja vahingoittavan petollisen toiminnan osalta, on aiheellista, että sillä on hyvin samankaltainen käyttöoikeus EU:n tullidatakeskuksen dataan kuin komissiolla. OLAFilla olisi sen vuoksi oltava oikeus käsitellä kyseistä dataa asiaankuuluvassa unionin lainsäädännössä, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013 (16) ja neuvoston asetus (EY) N:o 515/97 (17), säädettyjen tietosuojaa koskevien edellytysten mukaisesti.

(38)

Vastaavasti Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) olisi voitava saada pyynnöstä EU:n tullidatakeskuksessa saatavilla oleva data sen varmistamiseksi, että se voi tehdä tulliasioihin liittyviä tutkimuksiaan.

(39)

Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) olisi voitava pyynnöstä saada EU:n tullidatakeskuksessa saatavilla oleva data Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/794 (18) eriteltyjen tehtäviensä suorittamista varten. Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) olisi voitava saada pyynnöstä EU:n tullidatakeskuksessa saatavilla oleva muu data kuin henkilötiedot.

(40)

Jäsenvaltioiden kansallisissa tietojärjestelmissä suoritettavien toimintojen säilyttämiseksi jäsenvaltioiden veroviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus käsitellä dataa suoraan EU:n tullidatakeskuksessa. Näin ollen elintarviketurvallisuudesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (19) mukaisesti vastuussa oleville viranomaisille ja markkinavalvonnasta asetuksen (EU) 2019/1020 mukaisesti vastuussa oleville viranomaisille olisi tarjottava asianomaiset palvelut ja välineet EU:n tullidatakeskuksessa, jotta ne voisivat käyttää asiaankuuluvaa tullidataa asiaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan ja tehdäkseen yhteistyötä tulliviranomaisten kanssa sellaisen riskin minimoimiseksi, jonka vaatimustenvastaisten tuotteiden saapuminen unioniin aiheuttaa.

(41)

Neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 (20) 24 artiklan mukaan EU:n tulliviranomaisen ja toimivaltaisten tulliviranomaisten on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä EPPOlle kaikesta rikollisesta toiminnasta, jonka osalta EPPO voisi käyttää toimivaltaansa mainitun asetuksen 22 artiklan ja 25 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. EU:n tulliviranomaisen ja toimivaltaisten tulliviranomaisten olisi pidättäydyttävä toteuttamasta toimenpiteitä, jotka voisivat vaarantaa toimivaltaisen kansallisen oikeus- tai lainvalvontaviranomaisen tai EPPOn samoja tosiseikkoja koskevan rikostutkinnan luottamuksellisuuden.

(42)

Säännöt ja säännökset, jotka koskevat pääsyä EU:n tullidatakeskukseen ja tietojenvaihtoa, eivät saisi vaikuttaa asetuksella (EY) N:o 515/97 perustettuun tullitietojärjestelmään eivätkä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1896 (21) mukaisiin tilannetietoisuuteen liittyviin raportointivelvoitteisiin.

(43)

Komission olisi vahvistettava täytäntöönpanosäännöillä asiaankuuluvien viranomaisten pääsyä EU:n tullidatakeskukseen koskevat yksityiskohtaiset säännöt arvioituaan ensin olemassa olevia suojatoimia, joita kullakin viranomaisella tai viranomaisten ryhmällä on käytössään henkilötietojen ja kaupallisesti arkaluonteisen datan asianmukaisen käsittelyn varmistamiseksi.

(44)

On aiheellista, että EU:n tullidatakeskus säilyttää henkilötietoja enintään kymmenen vuoden ajan. Kyseinen määräaika on perusteltu, kun otetaan huomioon, että tulliviranomaiset voivat antaa tullivelan tiedoksi jopa kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet tarvittavat tiedot lähetyksestä, ja perusteltu myös sen vuoksi, että komissio, EU:n tulliviranomainen, OLAF, EPPO, tulliviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat verrata EU:n tullidatakeskuksessa olevia tietoja muihin järjestelmiin tallennettuihin ja niiden kanssa vaihdettuihin tietoihin. Lisäksi kyseisen määräajan olisi oltava yhdenmukainen tulliviranomaisten soveltamassa muussa lainsäädännössä edellytettävän säilytysajan kanssa, jos tällaisella lainsäädännöllä on merkitystä tullitarkastusten kannalta. On myös aiheellista, että aina kun henkilötietoja tarvitaan oikeudellisia ja hallinnollisia menettelyjä, tutkimuksia ja jälkitarkastuksia varten, säilytysaika keskeytyy, jotta vältettäisiin, että henkilötietoja poistetaan ja että niitä ei sen vuoksi voitaisi käyttää kyseisiin tarkoituksiin.

(45)

EU:n tullidatakeskuksessa olevien henkilötietojen ja muun datan suojaan olisi sisällyttävä myös rekisteröityjen oikeuksien rajoittamista koskevia sääntöjä. Sen vuoksi on aiheellista antaa tulliviranomaisille, komissiolle ja EU:n tulliviranomaiselle mahdollisuus rajoittaa tarvittaessa rekisteröityjen oikeuksia sen varmistamiseksi, että täytäntöönpanon valvontaa, riskianalyysiä ja tullitarkastuksia ei vaaranneta. Lisäksi tällaisia rajoituksia voitaisiin soveltaa myös silloin, kun se on tarpeen täytäntöönpanon valvonnan perusteella noudatettavien oikeudellisten tai hallinnollisten menettelyjen suojaamiseksi. Tällaisten rajoitusten olisi oltava tulliviranomaisten, komission tai EU:n tulliviranomaisen toiminnan ja toimivaltuuksien kannalta asianmukaisesti perusteltuja, ja niiden kesto ei saisi olla pidempi kuin kyseisten toimivaltuuksien turvaamiseksi tarvittava aika.

(46)

Kaikessa tämän asetuksen nojalla tehtävässä henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EU) 2016/679 (22) ja (EU) 2018/1725 (23) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 (24) niiden soveltamisaloilla. Kaikkia muita viranomaisia tai elimiä kuin tulliviranomaisia, komissiota ja EU:n tulliviranomaista, jotka käsittelevät EU:n tullidatakeskuksessa olevia henkilötietoja, on pidettävä rekisterinpitäjänä sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

(47)

Jotta voidaan varmistaa yhteentoimivuus ja tietojenvaihto tiettyjen muiden muuta kuin tullialaa koskevien unionin järjestelmien kanssa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/2399 (25) tarkoitettujen tullimuodollisuuksien osalta, EU:n tullidatakeskuksen osaksi olisi yhdistettävä kyseisellä asetuksella perustettu Euroopan unionin tullialan yhdennetyn palveluympäristön todistustenvaihtojärjestelmä (EU-CSW-CERTEX). Siihen mennessä, kun EU-CSW-CERTEX on täysin yhdistetty EU:n tullidatakeskukseen, EU:n tullidatakeskuksen olisi toteutettava datan liiketoiminnallinen ja tekninen muutos, joka mahdollistaa datan vaihdon EU-CWS-CERTEXin kautta.

(48)

Olisi määriteltävä datavaatimukset, jotta talouden toimijoille voidaan antaa yhteisiä ohjeita datasta, jota ne tarvitsevat täyttääkseen erityisesti tullilainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvät velvoitteensa. EU:n tullidatakeskus on ainutlaatuinen yhteyspiste tällaiselle datalle, ja sen vuoksi tällaisen datan muotoilua ja koodausta koskevat säännöt olisi vahvistettava EU:n tullidatakeskuksen teknisissä eritelmissä, jotka ovat joustavampi väline kuin oikeudelliset säännöt. Tarvitaan kuitenkin yhdenmukaistettu tullidatamalli, joka sisältää semanttiset datavaatimukset.

(49)

Tullialan unionin tason riskienhallinta on olennaisen tärkeä, jotta tullitarkastusten yhdenmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa voidaan varmistaa. Tällä hetkellä on olemassa yhteinen riskienhallintakehys, johon sisältyy mahdollisuus yksilöidä taloudellisia riskejä koskevat yhteiset tarkastusten painopistealueet sekä yhteiset riskinarviointiperusteet ja -mallit tullitarkastusten tekemistä varten, mutta siinä on merkittäviä puutteita. Jotta voitaisiin korjata tullitarkastusten yhdenmukaisen soveltamisen ja yhdenmukaistetun riskienhallinnan puuttumisesta johtuva ongelma, joka vahingoittaa unionin ja jäsenvaltioiden taloudellisia ja muita etuja, on aiheellista tarkistaa riskienhallintaa koskevia sääntöjä, jotta voidaan luoda vankempi riskienhallintamalli, jolla puututaan sekä taloudellisiin että muihin riskeihin. Tähän sisältyy tilintarkastustuomioistuimen yksilöimien taloudellisten riskien riskienhallintaan liittyvien rakenteellisten haasteiden ratkaiseminen. Erityisesti on aiheellista kuvata jaksottaista lähestymistapaa noudattaen, mitkä toimet sisältyvät tullialan riskienhallintaan. On myös tärkeää yksilöidä komission, EU:n tulliviranomaisen ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisten roolit ja vastuut. On myös olennaisen tärkeää antaa komissiolle valta vahvistaa yhteiset tarkastusten painopistealueet ja yhteiset riskien arviointiperusteet ja -mallit sekä yksilöidä tulliviranomaisten soveltaman muun lainsäädännön alalla tiettyjä sellaisia aloja, jotka on syytä asettaa etusijalle yhteisessä riskienhallinnassa ja -valvonnassa turvallisuutta vaarantamatta.

(50)

Sen vuoksi on aiheellista ottaa unionin tasolla käyttöön riskienhallintatoimia ja -säännöksiä, joilla varmistetaan riskienhallinnan kannalta merkityksellisen datan kerääminen unionin tasolla kattavasti, mukaan lukien kaikkien tarkastusten tulokset ja arviointi. Olisi säädettävä yhteisestä riskianalyysistä ja vastaavien unionin tarkastussuositusten antamisesta tulliviranomaisille. ”Noudata tai selitä” -periaatteen mukaisesti kyseisiä tarkastussuosituksia olisi noudatettava tai noudattamatta jättämiselle olisi esitettävä pakottavat syyt. Olisi myös säädettävä mahdollisuudesta antaa ohje, jolla kielletään unioniin tarkoitettujen tavaroiden lastaaminen tai kuljettaminen. Unionin tason riskien ja uhkien analysoinnin olisi perustuttava jatkuvasti päivitettävään unionin tason dataan, ja siinä olisi yksilöitävä niillä rajanylityspaikoilla toteutettavat toimenpiteet ja tarkastukset, joiden kautta tavarat saapuvat unionin alueelle ja poistuvat sieltä.

(51)

Unionin tason riskienhallinnalla olisi erityisesti lainvalvonta- ja turvallisuusviranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön yhteydessä mahdollisuuksien mukaan edistettävä ja hyödynnettävä unionin tasolla tehtyjä strategisia analyyseja ja uhka-arvioita, mukaan lukien Europolin ja Frontexin tekemät arvioinnit, jotta voidaan edistää rikollisuuden tehokasta ja tuloksellista ehkäisemistä ja torjuntaa. Tullilainsäädännön ja tulliviranomaisten soveltaman muun lainsäädännön rikkomisen olisi vaikutettava tuojien, mukaan lukien etämyynnin tuojat taikka viejät, riskiprofiileihin.

(52)

Tavaroiden asettamista tullimenettelyihin on tarkasteltava uudelleen, jotta voidaan ottaa huomioon kyseiseen menettelyyn osallistuvien henkilöiden uudet roolit ja vastuut. Näin ollen vastuu tietojen antamisesta tulliviranomaisille kuuluu tavaroista vastuussa olevalle henkilölle eli tuojalle, viejälle tai passitusmenettelyn haltijalle eikä ilmoittajalle. Vastuussa olevan henkilön olisi toimitettava tullille tai asetettava sen saataville data heti, kun kyseinen data on saatavilla ja joka tapauksessa ennen tavaroiden luovutusta tullimenettelyyn, jotta tulliviranomaiset voivat tehdä riskianalyysin ja toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet.

(53)

Sähköisen kaupankäynnin tapauksessa ja ottaen huomioon sähköisen kaupankäynnin liiketoimien määrän kasvu on kuitenkin aiheellista, että direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 4 jaksossa säädettyä erityisjärjestelmää, jäljempänä ’tuontia koskeva arvonlisäveron erityisjärjestelmä’ tai ’IOSS-järjestelmä’, käyttävien henkilöiden olisi toimitettava tiedot tuotavien tavaroiden myynnistään viimeistään maksun vastaanottamista seuraavana päivänä.

(54)

Asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa tulliviranomaisten olisi voitava valtuuttaa luotetut ja tarkistetut toimijat täydentämään luovutettuja tavaroitaan koskevia tietoja myöhemmin, koska kyseiset toimijat jakavat jatkuvasti tietoja liiketoimistaan tullin kanssa, minkä vuoksi niitä voidaan pitää luotettavina. Tällaiset olosuhteet voivat liittyä täydentäviin asiakirjoihin tai siihen, että tavaroiden lopullista tullausarvoa ei voida määrittää luovutushetkellä.

(55)

Jotta voidaan yksinkertaistaa tavaroiden saapumista unionin tullialueelle koskevaa tulliprosessia ja varmistaa, että kyseisistä tavaroista on vastuussa vain yksi henkilö, toimitusketjun eri toimijoiden olisi annettava oma osansa asianomaisia tavaroita koskevista asiaankuuluvista tiedoista ja yhdistettävä ne tiettyyn lähetykseen. Tavaroiden olisi saavuttava unionin tullialueelle ainoastaan, jos unioniin sijoittautunut tuoja tai tuojan puolesta toimiva välillinen edustaja ottaa vastuun kyseisistä tavaroista. Tuojan tai tuojan puolesta toimivan välillisen edustajan olisi annettava tullille tiedot tavaroista ja tullimenettelystä, johon ne olisi asetettava, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja mahdollisuuksien mukaan ennen tavaroiden fyysistä saapumista. Palveluntarjoajan tai tulliasioitsijan olisi voitava antaa tiedot tuojan nimissä ja sen lukuun, mutta tuojan olisi edelleen oltava vastuussa sen varmistamisesta, että tavarat eivät aiheuta taloudellisia tai muita riskejä. Tavaroita tosiasiallisesti tuovien liikenteenharjoittajien olisi myös annettava joitakin tietoja tavaroista ennen niiden lastaamista tai saapumista, jäljempänä ’lastin ennakkoilmoituksen tiedot’, ja yhdistettävä ne tuojan tietoihin, jos ne on annettu aiemmin, ilman että niillä on välttämättä käyttöoikeutta kaikkeen tuojan antamaan dataan. Monimutkaisempien toimitusketjujen ja kuljetusverkostojen huomioon ottamiseksi olisi lisäksi voitava edellyttää, että tietyt muut henkilöt täydentävät unionin tullialueelle tuotavia tavaroita koskevia tietoja. Tuoja, liikenteenharjoittaja tai muu tullille tietoja antava henkilö olisi velvoitettava muuttamaan tietoja, jos ne tietävät, etteivät tiedot ole enää oikein, mutta ennen kuin tulliviranomaiset ovat havainneet sääntöjenvastaisuuksia, jotka ne aikovat tarkastaa.

(56)

Unionin tullialueelle tuotavien muiden kuin unionitavaroiden olisi katsottava olevan väliaikaisesti varastoituina siitä hetkestä alkaen, jona liikenteenharjoittaja ilmoittaa niiden saapumisesta, siihen asti, kun ne asetetaan tullimenettelyyn, paitsi jos ne on jo asetettu passitukseen. Asianmukaisen tullivalvonnan varmistamiseksi kyseiselle tilanteelle olisi asetettava määräaika eikä se saisi kestää yli 90 päivää, poikkeustapauksia lukuun ottamatta.

(57)

On tarpeen säilyttää säännöt, joissa määritetään, ovatko tavarat unionitavaroita vai muita tavaroita ja voidaanko unionitavaran asema olettaa vai onko se todistettava, erityisesti silloin, kun tavarat viedään väliaikaisesti unionin tullialueelta.

(58)

Kun tulliviranomaisilla on tiedot, jotka riskianalyysin perusteella tarvitaan asiaankuuluvaa menettelyä varten, niiden olisi päätettävä, tekevätkö ne tavaroille lisätarkastuksia, luovuttavatko ne tavarat, kieltävätkö ne tavaroiden luovutuksen tai keskeyttävätkö ne sen vai antavatko ne ajan kulua niin, että tavarat katsotaan luovutetuiksi. Tulliviranomaisten olisi tehtävä tällainen päätös tarvittaessa yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Näin ollen tulliviranomaisten olisi kieltäydyttävä luovuttamasta tavaroita, jos niillä on näyttöä siitä, että tavarat eivät ole sovellettavien lakisääteisten vaatimusten mukaisia. Määritettäessä etämyynnin yhteydessä talouden toimijan syyllistyminen toistuvaan järjestelmälliseen rikkomukseen olisi otettava huomioon tällainen näyttö vähintään kuuden kuukauden ajalta kaikkien niiden tavaroiden osalta, jotka kyseinen talouden toimija on ilmoittanut saapumaan vapaaseen liikkeeseen luovutusta varten. Jos tulliviranomaisten on kuultava muita toimivaltaisia viranomaisia sen määrittämiseksi, ovatko tavarat sovellettavien oikeudellisten vaatimusten mukaisia, niiden olisi keskeytettävä kyseessä olevien tavaroiden luovutus ainakin siihen saakka, kun kyseinen kuuleminen suoritetaan. Tällaisissa tapauksissa tulliviranomaisten tavaroista tekemän päätöksen olisi oltava riippuvainen muiden toimivaltaisten viranomaisten vastauksesta. Jotta vältettäisiin sekä toimijoiden että viranomaisten toiminnan estyminen tapauksissa, joissa vaatimustenmukaisuuden toteaminen vaatii jonkin verran aikaa, tulliviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus luovuttaa tavarat sillä edellytyksellä, että kaupan alan toimija edelleen ilmoittaa niille tavaroiden sijainnin.

(59)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi toimijoille, jotka ovat antaneet tiedot ajoissa velvoittamatta tulliviranomaisia puuttumaan jokaiseen lähetykseen, tavarat, joita ei ole valittu tarkastukseen kohtuullisen ajan kuluttua, olisi katsottava luovutetuiksi. Komissiolla olisi oltava oikeus määritellä kyseinen määräaika delegoiduissa säädöksissä ja mukauttaa se tarvittaessa liikenteen tai kyseessä olevan rajanylityspaikan tyypin mukaan.

(60)

Koska luotettuja ja tarkistettuja toimijoita pidetään luotettavina ja ne toimittavat tullille niin reaaliaikaisesti kuin on teknisesti mahdollista tiedot tavaroiden siirroista ja säännösten noudattamisesta sekä antavat esteettömän pääsyn järjestelmiinsä, kirjanpitoonsa ja toimintoihinsa, tällaisten toimijoiden olisi voitava luovuttaa tavaransa tulliviranomaisten valvonnassa odottamatta tulliviranomaisten toimia. Näin ollen luotettujen ja tarkistettujen toimijoiden olisi voitava luovuttaa tavarat tulliviranomaisten puolesta, kun kyseessä olevat tavarat vastaanotetaan tuojan, omistajan tai vastaanottajan toimipaikassa taikka kun ne lähetetään viejän, omistajan tai lähettäjän toimipaikasta. Koska luotettujen ja tarkistettujen toimijoiden on määrä toimia luotettavalla tavalla, kukin tavaroiden saapuminen ja toimitus olisi kirjattava asianmukaisesti EU:n tullidatakeskukseen. Luotetut ja tarkistetut toimijat olisi velvoitettava ilmoittamaan mahdollisista ongelmista tulliviranomaisille, jotta tulliviranomaiset voivat tehdä lopullisen päätöksen tavaroiden luovutuksesta. Jos luotettujen ja tarkistettujen toimijoiden sisäiset valvontajärjestelmät ovat riittävän vakaat, tulliviranomaisten olisi voitava yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa valtuuttaa kyseiset toimijat tekemään itse tietyt tarkastukset. Tulliviranomaisten olisi kuitenkin voitava tarkastaa tavarat milloin tahansa.

(61)

On aiheellista säätää toimenpiteistä, joilla säännellään siirtymistä tulli-ilmoituksiin perustuvasta järjestelmästä järjestelmään, joka perustuu tietojen toimittamiseen EU:n tullidatakeskukselle tai niiden asettamiseen sen saataville. Talouden toimijoilla olisi oltava mahdollisuus antaa tulli-ilmoituksia ilmoittaakseen aikeestaan asettaa tavarat tullimenettelyyn siirtymäkauden aikana. Kuitenkin heti kun EU:n tullidatakeskuksen valmiudet ovat käytettävissä, myös talouden toimijoille olisi annettava mahdollisuus toimittaa tietoja tulliviranomaisille tai asettaa tietoja niiden saataville EU:n tullidatakeskuksen kautta, eivätkä tulliviranomaiset saisi enää antaa yhdellekään talouden toimijalle lupaa hakea tulli-ilmoitukseen liittyviä yksinkertaistuksia. Siirtymäkauden päätyttyä kaikkien lupien olisi lakattava olemasta voimassa, koska tulli-ilmoituksia ei enää käytetä. Tavaroiden etämyynnin osalta tulli-ilmoitusten antamista koskevaa siirtymäaikaa olisi rajoitettava siihen saakka, kunnes EU:n tullidatakeskuksen valmiudet käsitellä etämyynnin kannalta merkityksellisiä tietoja ovat saatavilla.

(62)

Tuojana toimivan henkilön täsmällinen määrittäminen riippuu kyseessä olevan tulliprosessin vaiheesta ja luonteesta. Tuojia olisi oltava vain yksi kerrallaan.

(63)

Etämyynnin osalta katsotaan, että etämyyntiin tavaroita toimittava tai etämyynnin mahdollistava henkilö on se henkilö, joka määrittää, että kolmannesta maasta tulevat tavarat on määrä tuoda unionin tullialueelle, koska ne määrittävät toimitusketjun ja ovat vastuussa menettämisen, vahingoittumisen tai viivästymisen riskistä ennen tavaroiden toimittamista kuluttajalle. Sen vuoksi etämyynnin osalta ja jotta tavarat voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen, tuojaksi katsotaan tehdyistä järjestelyistä riippuen joko tavarat etämyyntiin toimittava henkilö tai tavaroiden etämyyntiä edistävä henkilö, ja näin määritetty tuoja olisi ilmoitettava sellaiseksi.

(64)

Kolmansista maista unionin tullialueelle tuotavia tavaroita etämyyntiin toimittavan tai niiden etämyyntiä edistävän tuojana toimivan henkilön olisi oltava vastuussa etämyyntiä koskevien vaadittujen tietojen toimittamisesta tulliviranomaisille ennen tavaroiden luovutusta. Näin määritetyn henkilön olisi täytettävä tuojan velvollisuudet.

(65)

Jos henkilö, joka toimittaa kolmansista maista unionin tullialueelle tuotavia tavaroita etämyyntiin tai edistää niiden etämyyntiä, ei ole sijoittautunut unionin tullialueelle, tavarat olisi voitava asettaa tullimenettelyyn, johon välillinen edustaja, jolla on valtuutetun talouden toimijan asema, asettaa tavarat omissa nimissään ja tuojan puolesta etämyyntiä varten ja jossa tämä välillinen edustaja ottaa tältä osin hoitaakseen etämyyntiä koskevat tuojan velvollisuudet.

(66)

Tämän asetuksen säännökset, mukaan lukien etämyynnin tuojaa koskevat säännökset, eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti muodosta välityspalvelujen tarjoajille yleistä valvontavelvoitetta.

(67)

SEUT 29 artiklassa edellytetään, että kolmansista maista tulevien tuotteiden katsotaan olevan vapaassa liikkeessä, jos tuontimuodollisuuksia on noudatettu ja tullit tai vaikutukseltaan vastaavat maksut on kannettu. Luovutusta vapaaseen liikkeeseen ei kuitenkaan olisi pidettävä näyttönä tullilainsäädännön ja tulliviranomaisten soveltaman muun lainsäädännön noudattamisesta.

(68)

Tavaroiden vientiä unionin tullialueen ulkopuolelle koskevaa prosessia olisi virtaviivaistettava ja yksinkertaistettava saapumisprosessin kaltaiseksi. Sen vuoksi on aiheellista edellyttää tavaroita vietäessä, että unioniin sijoittautunut henkilö eli viejä on vastuussa tavaroista. Viejän olisi annettava tullille tai asetettava sen saataville asiaankuuluvat tiedot ennen tavaroiden vientiä unionista ja ilmoitettava, ovatko tavarat unionitavaroita vai muita tavaroita, ja tarvittaessa mukautettava tietoja.

(69)

Sen varmistamiseksi, että unionin tullialueelta vietäviin tavaroihin sovelletaan asianmukaista riskienhallintaa, viennistä vastuussa olevaa tulliviranomaista olisi vaadittava tekemään riskianalyysi tavaroita koskevista tiedoista ja toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet tai pyytämään niiden toteuttamista ennen kuin tavarat poistuvat unionin tullialueelta. Kyseisiin toimenpiteisiin olisi kuuluttava pyynnön esittäminen siitä, että tavaroiden lähetyspaikasta ja poistumispaikasta vastuussa oleva tulliviranomainen sekä tarvittaessa muut toimivaltaiset viranomaiset tekevät tarkastuksia, sekä ne toimenpiteet, jotka on toteutettava tullimenettelyyn asettamisen yhteydessä ja joita sovelletaan myös silloin, kun tavarat on määrä viedä.

(70)

Sen varmistamiseksi, että myös tullinkantoa lykkäävät menettelyt olisivat avoimia, on aiheellista virtaviivaistaa erityismenettelyjä koskeviin lupiin liittyviä vaatimuksia. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi edellytykset sen määrittämiselle, onko unionin tason lausunto tarpeen sen arvioimiseksi, voiko luvan myöntäminen vaikuttaa kielteisesti unionin tuottajien etuihin (eli niin sanottu taloudellisten edellytysten tutkiminen), olisi kodifioitava, ja niitä olisi säänneltävä delegoiduilla säädöksillä. Koska vaikutus unionin tuottajien etuihin voi riippua erityismenettelyyn asetettujen tavaroiden paljoudesta, olisi lisäksi vahvistettava tietty kynnysarvo, jonka alittuessa arvioidaan, että tällaisiin etuihin ei kohdistu kielteistä vaikutusta.

(71)

Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 9 artiklassa viitataan liitteeseen, jäljempänä ’Reinin manifesti’, jolla on helpotettu tavaroiden liikkumista Reinillä ja sen vesiväylillä katsomalla, että tavarat ovat tullipassitusmenettelyssä neljän jäsenvaltion eli Belgian, Saksan, Ranskan ja Alankomaiden sekä Sveitsin kansallisten rajojen yli. Tullihallinnoilta saatujen tietojen mukaan Reinin manifestia ei käytännössä enää käytetä tullipassitusmenettelynä Reinin rajajäsenvaltioissa. Sen sijaan tavarat kuljetetaan Reinillä ja sen vesiväylillä käyttäen asetuksessa (EU) N:o 952/2013 säädettyä unionin passitusmenettelyä ja uutta tietokoneavusteista passitusjärjestelmää. Sen vuoksi on aiheellista poistaa viittaus Reinin manifestiin tapauksissa, joissa tavaroiden siirtoa pidetään ulkoisena tai sisäisenä passituksena.

(72)

Avoimuuden lisäämiseksi sen suhteen, kuka on unionin passitusmenettelyyn liittyvien velvoitteiden noudattamisesta ja lähetykseen liittyvistä sisällöstä ja riskeistä vastuussa oleva henkilö, on aiheellista edellyttää, että passitusmenettelyn haltija ilmoittaa vähintään tiedot kyseisen tavaroiden siirron taustalla olevasta tuojasta tai viejästä sekä kuljetusvälineestä ja tunnistetiedot kyseiseen menettelyyn asetetuista tavaroista. Tällaisten tietojen avulla tulliviranomaiset voisivat valvoa asianomaista unionin passitusmenettelyä tehokkaammin ja tehdä riskianalyysin. Unionin passitusmenettelyn olisi oltava pakollinen, jollei tavaroita aseteta toiseen tullimenettelyyn heti unionin tullialueelle saapumisen tai sieltä poistumisen jälkeen. Jos tuoja tai viejä ei ole vielä tiedossa, tavaroiden haltijaa olisi pidettävä tavaroiden tuojana tai viejänä ja hänen olisi oltava velvollinen maksamaan tullit ja muut verot ja maksut. Unionin passitusmenettely olisi korvattava tullivalvonnalla, jos tavarat tuo tai vie luotettu ja tarkistettu toimija.

(73)

TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälistä kuljetusta koskevan tulliyleissopimuksen (26), jäljempänä ’TIR-yleissopimus’, liitteeseen 6 tehdyllä ja 1 päivänä kesäkuuta 2021 voimaan tulleella muutoksella muutettiin selittävää huomautusta 0.49, jotta tietyt vaatimukset täyttäville talouden toimijoille annettaisiin mahdollisuus päästä ”valtuutetuksi lähettäjäksi” vastaavin helpotuksin kuin ”valtuutetuksi vastaanottajaksi” tunnustetut talouden toimijat. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää kyseinen uusi mahdollisuus tähän asetukseen, jotta unionin tullilainsäädäntö olisi yhdenmukainen mainitun kansainvälisen sopimuksen kanssa.

(74)

Enintään 150 euron arvoisten tavaroiden tuontitullittomuuden poistaminen edellyttää sellaisten säännösten soveltamista, jotka koskevat tullausarvon määrittämistä arvotullien kantamiseksi tuoduista tavaroista, jotka on ostettu yritysten ja asiakkaiden välisissä sähköisissä liiketoimissa direktiivissä 2006/112/EY tarkoitetulla tavalla. Tällaisen etämyynnin olisi oltava perustana tullausarvon ilmoittamiselle kauppa-arvomenetelmän mukaisesti. Kyseistä periaatetta sovelletaan myös tilanteissa, joissa tavarat ostetaan etämyynnissä, ei ennen niiden tuontia unionin tullialueelle, vaan vasta tullivarastointimenettelyyn asettamisen yhteydessä.

(75)

Etämyyntiin liittyvät liiketoimet eroavat merkittävästi perinteisistä yritysten välisistä liiketoimista, mikä lisää monimutkaisuutta. Kyseiset erot vaikuttavat siihen, miten tulliviranomaiset tosiasiallisesti soveltavat arvonmäärityssääntöjä käytännössä. Erityisiä haasteita tuottavat sähköisen kaupankäynnin valtava laajuus ja nopeus, siihen osallistuvien ostajien ja myyjien suuri määrä sekä myynnin hajanaisuus. Kun otetaan huomioon sähköisen kaupankäynnin erityispiirteet ja tulliviranomaisten rooli sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämisessä, jos tullimenettelyissä, joissa tarkoituksena on tarkistaa etämyynnissä ostettujen tavaroiden ilmoitetun kauppa-arvon oikeellisuus, tuoja ei kumoa perusteltuja epäilyjä siitä, että ilmoitettu kauppa-arvo ei kuvasta kyseisistä tavaroista tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa, ja näin ollen alun perin ilmoitettu kauppa-arvo hylätään, tulliviranomaisten olisi voitava soveltaa joustovaraa määrittäessään asianmukaista toissijaista arvonmääritysmenetelmää kyseisten tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi uudelleen.

(76)

Tällä hetkellä tullivelat kantaa se jäsenvaltio, jossa tulli-ilmoitus annetaan. Kaupan alan toimijan on valittava, tekeekö se tämän ensimmäisessä saapumismaassa vai käyttääkö se tullimenettelyä ja maksaa tullit toisessa jäsenvaltiossa. Luotettujen ja tarkistettujen toimijoiden osalta on aiheellista käyttää eri sääntöjä tullivelan syntymispaikan määrittämiseksi siten, että tuontitullit maksetaan kyseessä olevan toimijan sijoittautumisjäsenvaltiolle. Se on asianmukaista, koska kyseessä on paikka, jossa tulliviranomaisella on täydellisimmät tiedot kyseessä olevien talouden toimijoiden kirjanpidosta, toiminnoista ja kaupallisesta käyttäytymisestä. Muiden toimijoiden kuin luotettujen ja tarkistettujen talouden toimijoiden tullivelan olisi kuitenkin synnyttävä tavaroiden fyysisessä sijaintipaikassa ainakin siihen asti, kun valvontamallista on tehty arviointi.

(77)

Sähköisessä kaupankäynnissä etämyynnin osalta tuoja on tullivelasta vastaava henkilö. Kun käytetään IOSS-järjestelmää, tullivelan olisi synnyttävä verkkokaupassa suoritettavan maksun hyväksymishetkellä. Jos kyseistä järjestelmää ei käytetä, tullivelan olisi synnyttävä hetkenä, jona tavaroiden saatavillaolo annetaan tiedoksi niissä jäsenvaltioissa, joihin tavarat on määrä toimittaa.

(78)

Etämyynnissä myytävien tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan menettelyyn asettamista koskevien pyyntöjen valtavien määrien käsittelystä aiheutuvien kasvavien kustannusten kattamiseksi olisi vahvistettava unionin käsittelymaksu, joka on oikeassa suhteessa tällaisten tavaroiden tullivalvontaan läheisesti liittyvien palvelujen likimääräisiin kustannuksiin, koska kyseiset tavarat lähetetään suoraan kuluttajalle, minkä vuoksi muiden viranomaisten on mahdotonta tarkastaa niitä tulliselvityksen jälkeen. Vaikka jäsenvaltiot voivat päättää, perivätkö ne talouden toimijoilta poikkeuksellisten valvontatoimenpiteiden kustannukset taikka muille viranomaisille kuin tulliviranomaisille tavaroiden tarkastamisesta tai tuhoamisesta aiheutuneet kustannukset, unionin käsittelymaksun olisi katettava erityisesti kustannukset, jotka aiheutuvat tietojen tarkastamisesta ja riskianalyysin tekemisestä sekä asiaankuuluvasta infrastruktuurista ja tarkastuksista, mukaan lukien EU:n tulliviranomaisen tarjoamat asiaankuuluvat palvelut.

(79)

Olisi säädettävä alhaisemmasta unionin käsittelymaksusta silloin, kun tavarat myydään etämyynnissä etämyyntiin tarkoitetusta tullivarastosta, koska tulliviranomaisten on helpompaa ja tehokkaampaa valvoa suurempina erinä varastoituja tavaroita kuin yksittäisiin paketteihin pakattuja tavaroita, jotka lähetetään suoraan kuluttajalle.

(80)

Unionin käsittelymaksun velallisen olisi oltava sama henkilö kuin tullivelan velallinen, jonka olisi oltava etämyynnissä tuoja. Jos etämyynnin tuojia koskevia säännöksiä ei vielä sovelleta, velallisena olisi oltava ilmoittaja. Etämyynnissä ilmoittajana olisi tyypillisesti henkilö, jolla on oikeus käyttää IOSS-järjestelmää, tai välillinen tulliedustaja. Näin ollen kuluttajan ei olisi oltava unionin käsittelymaksun velallinen.

(81)

On aiheellista säätää ensimmäisen käsittelymaksun määrän vahvistavan delegoidun säädöksen nopeasta voimaantulosta, jotta tällä asetuksella käyttöön otettua unionin käsittelymaksua voidaan alkaa soveltaa käytännössä ja vastata kasvaviin paineisiin, joita tulliviranomaisiin kohdistuu unionin tullialueelle saapuvien pakettien merkittävän määrän vuoksi.

(82)

Koska tavaraeräkohtaisesti sovelletaan useita toimenpiteitä, kuten tulleja ja maksuja, on aiheellista ottaa käyttöön tavaraerän määritelmä. Tavaraerä olisi määriteltävä yhdeksi tai useammaksi lähetykseen kuuluvaksi tavaraksi, jolla on tietyt yhteiset tietoelementit, mukaan lukien tariffiin luokittelu ja alkuperä, sovellettavien datavaatimusten mukaisesti. Kyseistä määritelmää olisi sovellettava sekä olemassa olevissa kansallisissa ja unionin digitaalisissa välineissä oleviin tulli-ilmoituksiin, myös silloin, kun tulli-ilmoituksessa olevien asianomaisten tavaroiden luokittelu tariffiin kattaa ainoastaan harmonoidun järjestelmän alanimikkeiden tason, että tätä tarkoitusta varten määritettyihin asianmukaisiin datavaatimuksiin, kun EU:n tullidatakeskus on käytettävissä.

(83)

On aiheellista tehostaa mekanismia, jonka tarkoituksena on valvoa neuvoston SEUT 215 artiklan mukaisesti hyväksymien tavaravirtoja koskevien rajoittavien toimenpiteiden johdonmukaista ja tehokasta täytäntöönpanoa. Kun tällaisia toimenpiteitä hyväksytään, EU:n tulliviranomaisen olisi tuettava komissiota ja jäsenvaltioita sen varmistamiseksi, ettei kyseisiä toimenpiteitä kierretä. Sen olisi annettava tulliviranomaisille ohjeita ei-sitovien suositusten muodossa, esimerkiksi edistämällä johdonmukaisia tullikäytäntöjä, tällaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden vastuiden puitteissa. Tulliviranomaisten olisi varmistettava, että ne toteuttavat kaikki toimivaltaansa kuuluvat tarvittavat toimet kyseisten toimenpiteiden noudattamiseksi, ja niiden olisi ilmoitettava asiasta komissiolle ja EU:n tulliviranomaiselle. EU:n tulliviranomaisen olisi tunnistettava mahdolliset erot kyseisten toimenpiteiden soveltamisessa ja seurattava niiden täytäntöönpanoa ja raportoitava asiasta komissiolle.

(84)

Olisi otettava käyttöön kriisinhallintamekanismi, jolla puututaan mahdollisiin tulliliitossa puhkeaviin kriiseihin. Tällaisen unioin tason mekanismin puuttumista korostettiin 28 päivänä syyskuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Tulliliiton vieminen seuraavalle tasolle: toimintasuunnitelma”. Sen vuoksi olisi perustettava mekanismi, jossa EU:n tulliviranomainen on keskeinen toimija sellaisten käytännön toimenpiteiden ja järjestelyjen täytäntöönpanon valmistelussa, koordinoinnissa ja seurannassa, joita komissio päättää toteuttaa kriisin puhjetessa. EU:n tulliviranomaisen olisi pidettävä kriisivalmius yllä koko kriisin ajan.

(85)

Tulliliiton nykyisestä hallintokehyksestä puuttuu selkeä operatiivinen hallintorakenne, eikä siinä oteta huomioon tulliliiton kehitystä sen jälkeen, kun se perustettiin vuonna 1968. Asetuksen (EU) N:o 952/2013 mukaan kauppavirtojen riskienhallintaan liittyvät toimet, kuten paikalla tehtävien tarkastusten täytäntöönpano ja niitä koskevat päätökset, ovat kansallisten tulliviranomaisten vastuulla. Ulkorajat ylittävän tavaraliikenteen intensiteetti ei ole yhä suuri kaikkialla unionissa. Vaikka kansallisten tulliviranomaisten välillä on tehty tulliliiton perustamisesta lähtien yhteistyötä, joka on johtanut parhaiden käytäntöjen ja asiantuntemuksen vaihtoon ja yhteisten suuntaviivojen kehittämiseen, se ei ole johtanut yhdenmukaisen lähestymistavan ja toimintakehyksen kehittämiseen. Keskitetty riskianalyysikapasiteetti ja yhteinen näkemys unionin riskien priorisoinnista puuttuvat, koordinoituja tullitoimia ja -tarkastuksia tehdään vain rajoitetusti eikä sisämarkkinoita palveleville eri viranomaisille ole yhteistyöpuitteita.

(86)

Tällaisiin heikkouksiin olisi puututtava unionin operatiivisella keskusrakenteella, johon koottaisiin yhteen asiantuntemusta ja resursseja ja joka auttaisi jäsenvaltioita ja komissiota tekemään päätöksiä yhdessä. Sen olisi keskityttävä erityisesti datanhallinnan ja riskienhallinnan kaltaisiin aloihin ja valmisteltava unionin tullivirkailijoille ja tullialan ammattilaisille tarkoitettua koulutussisältöä jäsenvaltioiden tarjoaman koulutuksen täydentämiseksi ja tukemiseksi. Sen olisi myös edistettävä sellaisen unionin järjestelmän luomista, jolla tunnustetaan koulutusta tullialalla tarjoavien koulutuslaitosten huippuosaaminen, EU:n tullialan tunnustamistodistusta koskevan komission aloitteen pohjalta, sekä koordinoitava ja tuettava erikoistuneiden osaamiskeskusten vapaaehtoista perustamista jäsenvaltioissa. Tavoitteena on saada tulliliitto toimimaan yhtenä kokonaisuutena, samalla kun tunnustetaan, että jäsenvaltioiden erilaiset käytännöt voivat johtua objektiivisista erityispiirteistä, kuten maantieteellisistä eroista, käytetyistä kuljetusmuodoista, tavaratyypistä tai siitä, minkä tyyppisistä rajoista on kyse. Uuden viranomaisen eli EU:n tulliviranomaisen perustaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa tulliliiton tehokas ja asianmukainen toiminta, koordinoida keskitetysti tullitoimintaa ja tukea tulliviranomaisten toimintaa.

(87)

EU:n tulliviranomaisen hallinnoinnissa ja sen toiminnassa olisi otettava huomioon erillisvirastoista 19 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission yhteisen julkilausuman ja yhteisen lähestymistavan periaatteet.

(88)

Valitessaan EU:n tulliviranomaisen kotipaikkaa Euroopan parlamentti ja neuvosto varmistavat, että kyseisen viranomaisen luonne huomioon ottaen sen sijainti mahdollistaa sen, että se voi hoitaa tehtävänsä ja käyttää toimivaltaansa täysimääräisesti, palkata erittäin pätevää ja erikoistunutta henkilöstöä ja tarjota asianmukaisia koulutusmahdollisuuksia. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston on otettava huomioon seuraavat perusteet EU:n tulliviranomaisen kotipaikan valinnassa: asianmukaisten toimitilojen saatavuus ja kyky ottaa vastaan asiaankuuluvaa henkilöstöä ennen kuin EU:n tulliviranomainen aloittaa toimintansa; sijaintipaikan saavutettavuus ja henkilöstön jäsenten lapsille soveltuvat koulunkäyntimahdollisuudet; henkilöstön jäsenten lasten ja puolisoiden asianmukainen pääsy työmarkkinoille sekä sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin; ja maantieteellinen tasapaino. Kyseiset kriteerit huomioon ottaen EU:n tulliviranomaisen olisi sijaittava Lillessä, Ranskassa.

(89)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tulliviranomaisilla on riittävät resurssit, koulutus ja valmiudet tehtäviensä hoitamiseen.

(90)

On tärkeää, että tulli investoi riittävään määrään asianmukaisesti koulutettua henkilöstöä, jotta voidaan taata unionin tullijärjestelmien toiminta, sillä niiden kysyntä kasvaa eksponentiaalisesti. Ilman henkilöstöön tehtäviä tarvittavia investointeja digitaalisten ratkaisujen täyttä potentiaalia ei voida saavuttaa. Sen vuoksi digitaalisiin järjestelmiin tehtävillä investoinneilla olisi taattava riittävä rahoitus henkilöstöä ja sen koulutusta varten, jotta voidaan varmistaa massadata-analytiikkaan, havaitsemiseen ja tarkastuksiin liittyvän huipputason laitteiden ja teknologian käyttöön tarvittavat taidot ja siten taata, että tullitarkastukset suoritetaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa.

(91)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jotta ne voivat varmistaa EU:n tulliviranomaisen tehokkaan toiminnan. Hallintoneuvoston kokoonpanossa, myös puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinnassa, olisi noudatettava tasapuolisen sukupuolijakauman periaatetta ja otettava huomioon asiaankuuluva kokemus ja pätevyys. Koska unionilla on yksinomainen toimivalta tulliliitossa ja koska tullipolitiikka ja muut politiikan alat liittyvät läheisesti toisiinsa, joko puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja olisi valittava komission nimeämistä hallintoneuvoston jäsenistä. EU:n tulliviranomaisen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan takaamiseksi hallintoneuvoston olisi erityisesti hyväksyttävä yhtenäinen ohjelma-asiakirja, mukaan lukien vuotuinen ja monivuotinen ohjelma-asiakirja, suoritettava EU:n tulliviranomaisen talousarvioon liittyvät tehtävänsä, hyväksyttävä ja julkaistava EU:n tulliviranomaisen toimintaa koskeva konsolidoitu vuotuinen toimintakertomus samalla varmistaen, ettei arkaluonteisia tietoja paljasteta, hyväksyttävä EU:n tulliviranomaiseen sovellettavat varainhoitosäännöt, nimitettävä pääjohtaja ja vahvistettava menettelyt, joita noudattaen pääjohtaja tekee EU:n tulliviranomaisen operatiivisia tehtäviä koskevat päätökset. Hallintoneuvostoa avustaa johtokunta.

(92)

EU:n tulliviranomaisen olisi perustettava neuvoa-antava tullilautakunta, jonka tehtävänä on antaa EU:n tulliviranomaiselle neuvoja teknisten toimien ja päätösten täytäntöönpanossa, täytäntöönpano- ja standardointikysymyksissä, mukaan lukien yhdenmukaistamistoimet, tulliviranomaisten soveltaman muun lainsäädännön operatiivisissa näkökohdissa ja muissa EU:n tulliviranomaisen toimissa. Neuvoa-antavan tullilautakunnan olisi pyrittävä varmistamaan sidosryhmien tasapainoinen edustus kaupallisten ja ei-kaupallisten etujen välillä sekä kaupallisten etujen osalta mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten ja muiden yritysten suhteen. Neuvoa-antavaa tullilautakuntaa olisi kuultava säännöllisesti, ja sen olisi voitava antaa neuvoja EU:n tulliviranomaiselle omasta aloitteestaan.

(93)

EU:n tulliviranomaiselle olisi sen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi myönnettävä oma talousarvio, jonka tulot ovat peräisin unionin yleisestä talousarviosta ja mahdollisesta jäsenvaltioiden vapaaehtoisesta rahoitusosuudesta. Asianmukaisesti perustelluissa poikkeuksellisissa olosuhteissa EU:n tulliviranomaisen olisi voitava saada lisätuloja rahoitusosuussopimuksista tai avustuksista sekä julkaisuista ja muista tarjoamistaan palveluista perittävistä maksuista.

(94)

EU:n tulliviranomaisen olisi hyödynnettävä saatavillaan olevia tietoja, jotka koskevat tullilainsäädäntöön ja tulliviranomaisten soveltamaan muuhun lainsäädäntöön liittyviä haasteita, tehdäkseen uhka-arvion säännöllisin väliajoin. EU:n tulliviranomaisen olisi laadittava tällaisen uhka-arvion perusteella suosituksia ja toimitettava ne komissiolle. Komission olisi näiden suositusten perusteella yksilöitävä ensisijaisia toimia edellyttävät alat. On tärkeää, että neuvosto käy poliittisen ja strategisen keskustelun ensisijaisia toimia edellyttävistä aloista ja että EU:n tulliviranomainen huolehtii asianmukaisista jatkotoimista, myös laatiessaan vuotuisen ja monivuotisen työohjelmansa sekä toimintaansa koskevan vuosikertomuksen.

(95)

Jotta EU:n tulliviranomainen ja tulliviranomaiset voisivat hoitaa tehtävänsä, niiden olisi tehtävä tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten, terveys- ja kasvinsuojeluviranomaisten, lainvalvontaelinten ja -viranomaisten, rajavalvontaviranomaisten, ympäristönsuojeluelinten, tilastoviranomaisten ja veroviranomaisten, kulttuuriesineiden asiantuntijoiden ja monien muiden alakohtaisista politiikoista vastaavien viranomaisten kanssa. Kun otetaan huomioon sisämarkkinoiden kehitys, tullin roolin kehittyminen, kieltojen ja rajoitusten lisääntyminen sekä sähköisen kaupankäynnin lisääntyminen, kyseistä yhteistyötä on tarpeen jäsentää ja vahvistaa unionin, kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. Sen sijaan, että yhteistyössä keskityttäisiin yksittäisiin lähetyksiin tai toimitusketjun tiettyihin tapahtumiin, EU:n tulliviranomaisen olisi kehitettävä kehys, jolla tuetaan tulliviranomaisten ja asiaankuuluvista toimintapolitiikkojen aloista vastuussa olevien muiden viranomaisten välistä yhteistyötä, ja päivitettävä sitä säännöllisesti. Tähän yhteistyöhön tulisi sisältyä lainsäädännön ja toimintapoliittisten tarpeiden kehittäminen tietyillä aloilla; tietojen vaihto ja analysointi; yleisen yhteistyöstrategian laatiminen yhteisten valvontastrategioiden muodossa; operatiivisen täytäntöönpanon, seurannan ja tarkastusten osalta tehtävä yhteistyö; asiaankuuluvien taitojen ja parhaiden käytäntöjen vaihto; sekä innovointi- ja tutkimustoimet tullin kannalta merkityksellisillä aloilla.

(96)

Komission olisi myös helpotettava tulliviranomaisten soveltaman muun lainsäädännön soveltamista laatimalla luettelo unionin lainsäädännöstä, jossa asetetaan vaatimuksia tavaroille, joille voidaan tehdä tullitarkastuksia yleisten etujen, kuten ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän sekä kuluttajien ja ympäristön, suojelemiseksi, ja päivittämällä luetteloa säännöllisesti.

(97)

Tulliviranomaisten välisen yhteistyön vahvistamiseksi yhteisiä operatiivisia toimia olisi tehostettava, jotta voidaan tukea tehokkaita tullitarkastuksia unionin rajoilla. EU:n tulliviranomaisen olisi koordinoitava ja tuettava tulliyhteistyön operatiivista koordinointia, myös riskienhallinnan alalla. EU:n tulliviranomaisen olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suunniteltava, järjestettävä ja koordinoitava tulliviranomaisten unionissa ja kolmansien maiden kanssa suorittamia yhteisiä tarkastuksia. Unionin tulliviranomaisten välisen yhteistyön osalta tämä asetus ei rajoita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen (27) (Napoli II) soveltamista. EU:n tulliviranomaisen olisi pidettävä yllä tarvittavaa yhteistyötä asiaankuuluvia tutkimuksia ja petostentorjuntatoimia suorittavien asiaankuuluvien unionin viranomaisten, kuten OLAFin ja EPPOn, ja kansallisten viranomaisten kanssa. On tärkeää, että EU:n tulliviranomainen tekee yhteistyötä myös EU:n sisäisen turvallisuuden innovaatiokeskuksen kanssa, jos sillä on merkitystä EU:n tulliviranomaisen toiminnan kannalta.

(98)

Parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja operatiivisen tehokkuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava pyynnöstä asettaa tullivirkailijoita tilapäisesti toisen jäsenvaltion tulliviranomaisten käyttöön. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi määritettävä tällaisten väliaikaisten siirtojen ehdot ja edellytykset. EU:n tulliviranomaisen olisi pyynnöstä tarjottava koordinointi- tai muuta tukea. Se voi tarvittaessa laatia ohjeita tai mallijärjestelyjä tämän yhteistyömuodon helpottamiseksi.

(99)

EU:n tulliviranomaisen ja Europolin olisi voitava vaihtaa strategisia ja muita kuin operatiivisia tietoja, kuten riski-indikaattoreita, jos kahteen tai useampaan jäsenvaltioon vaikuttavan vakavan rikollisuuden, terrorismin ja johonkin unionin politiikkaan kuuluvaan yhteiseen etuun vaikuttavien rikollisuuden muotojen ehkäisemiseminen ja torjuminen tätä edellyttää. EU:n tulliviranomainen voisi käyttää tällaisia tietoja riskianalyysissä.

(100)

Tulliviranomaisten tarjoamien palvelujen luettelossa olisi selkeyden lisäämiseksi ja tulliviranomaisten ja muiden kumppaniviranomaisten välisen yhteistyöpuitteiden tehostamiseksi määriteltävä selkeästi, millainen on tulliviranomaisten mahdollinen rooli muiden asiaankuuluvien toimintapolitiikkojen soveltamisessa unionin rajoilla. Lisäksi EU:n tulliviranomaisen olisi seurattava kyseisten yhteistyöpuitteiden soveltamista. EU:n tulliviranomaisen olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä komission, OLAFin, muiden asiaankuuluvien unionin elinten ja laitosten, kuten Europolin, EPPOn ja Frontexin, sekä EU:n tulliviranomaisen toiminnan kannalta merkityksellisillä toimintapolitiikkojen aloilla toimivien erityisvirastojen ja -verkostojen, kuten tuotteiden vaatimustenmukaisuutta käsittelevän EU:n verkoston, kanssa.

(101)

Yhä verkostoituneemmassa maailmassa tullidiplomatia ja kansainvälinen yhteistyö ovat tärkeitä osia tulliviranomaisten työtä eri puolilla maailmaa. Kansainväliseen yhteistyöhön olisi voitava sisältyä mahdollisuus vaihtaa tullitietoja kansainvälisten sopimusten tai unionin autonomisen lainsäädännön perusteella ja asianmukaisten, turvallisten ja tiukasti valvottujen viestintävälineiden, kuten EU:n tullidatakeskuksen, kautta edellyttäen, että tietojen luottamuksellisuutta kunnioitetaan ja henkilötiedot suojataan.

(102)

Naapurimaiden välinen tehokas yhteistyö on olennaisen tärkeää tullioperaatioiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, laillisen kaupan helpottamiseksi sekä unionin taloudellisten etujen ja politiikkojen suojaamiseksi. Tällainen yhteistyö on erityisen tärkeää tullin jaetuilla rajanylityspaikoilla, joiden osalta koordinoidut tullitarkastukset lisäävät tehokkuutta ja oikeusvarmuutta. Jäsenvaltioilla olisi sen vuoksi edelleen säilyttävä toimivalta tehdä tai pitää voimassa naapureinaan olevien kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia tulliyhteistyöstä jaetuilla rajanylityspaikoilla, jos tällaiset sopimukset ovat unionin oikeuden mukaisia. Kyseinen toimivalta kattaa sopimukset, jotka koskevat joko jäsenvaltion alueella tai naapurina olevan kolmannen maan alueella sijaitsevia jaettuja rajanylityspaikkoja, joissa kyseisen jäsenvaltion ja kyseisen naapurina olevan kolmannen maan tulliviranomaiset soveltavat tullilainsäädäntöään kahdenvälisen sopimuksen mukaisesti.

(103)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava yhteinen kehys, jossa vahvistetaan vähimmäisluettelo tullilainsäädännön rikkomuksista, joihin sovelletaan seuraamuksia, ja tietyt muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat säännöt, jotka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön. Jäsenvaltioiden tehtävänä on valita, minkä tyyppinen toimenpide on asianmukainen näihin rikkomuksiin puuttumiseksi. On myös aiheellista vahvistaa vähimmäisluettelo olosuhteista, jotka jäsenvaltioiden olisi otettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaisesti huomioon päättäessään seuraamuksen määräämisestä ja sen lajista tai vakavuudesta. Komission olisi tarvittaessa valvottava kyseisten säännösten asianmukaista täytäntöönpanoa. Tullilainsäädännön rikkomuksista määrättävien seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(104)

Tällä asetuksella ei yhdenmukaisteta hallinnollisia seuraamuksia koskevia kansallisia menettelysääntöjä eikä säännellä, mitkä viranomaiset määräävät seuraamuksia, kunhan noudatetaan periaatetta, jonka mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Seuraamuksia koskevia sääntöjä voidaan soveltaa esimerkiksi siten, että seuraamuksen määräävät suoraan toimivaltaiset viranomaiset tai toimivaltainen kansallinen tuomioistuin toimivaltaisen hallintoviranomaisen hakemuksesta tai toimivaltaiset tulliviranomaiset sovintomenettelyssä siten, että vaikutus on yhtäläinen.

(105)

Koska etämyynnissä tuojilla on keskeinen rooli arvoltaan vähäisten tuontimäärien järjestämisessä, myös verkkoalustojen ja verkkosivustojen kautta, on tarpeen vahvistaa johdonmukainen, oikeasuhteinen ja varoittava seuraamuskehys, jota sovelletaan, jos etämyynnin tuojat eivät noudata velvoitteitaan. Seuraamusten olisi oltava varoittavia ja tehokkaita etenkin silloin, kun on kyse tullilainsäädännön jatkuvasta ja järjestelmällisestä noudattamatta jättämisestä etämyynnissä. Järjestelmällisen noudattamatta jättämisen laajuuden, rajat ylittävän ulottuvuuden ja laajamittaisen vaikutuksen vuoksi on perusteltua, että tässä asetuksessa vahvistetaan tiukat taloudellisten seuraamusten vähimmäis- ja enimmäismäärät, jotka perustuvat sääntöjä noudattamattoman talouden toimijan unioniin tuomien tavaroiden kokonaisarvoon, kun säilytetään samalla jäsenvaltioiden mahdollisuus säätää kansallisessa lainsäädännössään lisäseuraamuksista. Yhdenmukaistamalla järjestelmällisestä noudattamatta jättämisestä määrättävät seuraamukset kaikkialla unionissa pyritään estämään se, että etämyyntiin osallistuvat talouden toimijat voisivat etsiä edullisinta rajakohtelua. Talouden toimijat, jotka syyllistyvät järjestelmälliseen noudattamatta jättämiseen, olisi luokiteltava suuririskisiksi toimijoiksi, ja niiden olisi menetettävä luotettavan talouden toimijan asemansa ja niille myönnetyt helpottamistoimet.

(106)

Jos järjestelmällinen noudattamatta jättäminen jatkuu asteittain ankarampien sakkomaksujen määräämisestä huolimatta, olisi määrättävä lisäseuraamuksia. Tämä on tarpeen, mikäli tämän asetuksen mukaisia velvoitteita ei edelleenkään noudateta, sillä jatkuva noudattamatta jättäminen heikentää tulliliiton ja sisämarkkinoiden eheyttä, luo epäoikeudenmukaisia kilpailuetuja sääntöjä noudattamattomille talouden toimijoille ja mahdollisesti aiheuttaa haittaa kuluttajille. Näin ollen ja jotta tulliviranomaiset voivat täyttää tehtävänsä, on otettava käyttöön muita ankarampia seuraamuksia, joilla ehkäistään tällaista monitahoista noudattamatta jättämistä. Tulliviranomaisten olisi voitava reagoida tällaiseen toimintaan keskeyttämällä kaikkien talouden toimijan etämyynnissä tuomien tavaroiden luovutus vapaaseen liikkeeseen. Lisäksi asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa ja silloin, kun se on tällaisen järjestelmällisen ja jatkuvan rikkomuksen luonteen vuoksi perusteltua, voitava tilapäisesti keskeyttää sääntöjä rikkoneen talouden toimijan pääsy verkkorajapintaan. Asianomaisille viranomaisille olisi toimitettava oikea-aikaiset tiedot rikkomuksesta, jotta ne voivat saada kokonaiskuvan tilanteesta ja varmistaa koordinoidut toimet.

(107)

Jotta olisi mahdollista toteuttaa tehokasta seurantaa ja huolehtia asianmukaisesta avoimuudesta, tiedot kaikista jäsenvaltioiden tulliviranomaisten määräämistä muista kuin rikosoikeudellisista seuraamuksista olisi asetettava saataville EU:n tullidatakeskuksessa. Kyseisistä kirjatuista tiedoista olisi käytävä ilmi rikkomuksen luonne ja määrätyn sakkomaksun määrä tai mahdollisesti sovelletun muun kuin rikosoikeudellisen seuraamuksen yksilöinti. Tällaisen keskitetyn järjestelmän olisi tarjottava tarvittavat tiedot täytäntöönpanokäytäntöjen arvioimiseksi ja mahdollisten markkinavääristymien tai talouden toimijoiden edullisimman rajakohtelun etsimiskäytäntöjen tunnistamiseksi.

(108)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat rikkomuksia ja seuraamuksia, jotta voidaan varmistaa niiden asianmukainen toiminta ja soveltaminen sekä estää mahdollinen sisämarkkinoiden pirstoutuminen tai se, että talouden toimijat kiertävät sääntelyä. Tällainen uudelleentarkastelu olisi tehtävä sen jälkeen, kun EU:n tullidatakeskukseen kirjatut seuraamuksia koskevat tiedot on arvioitu, erityisesti jos havaitaan eroja tai sisämarkkinoiden vääristymiä koskevia riskejä. On tärkeää varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset ja puuttua mahdollisiin sääntelyn puutteisiin tai seuraamusten soveltamista koskeviin epäjohdonmukaisuuksiin.

(109)

Jos tullilainsäädännön rikkomus kuuluu useamman kuin yhden jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, kyseisten jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on tarpeen. Tällaisissa tapauksissa niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joita sama tullilainsäädännön rikkomus koskee, olisi tehtävä yhteistyötä sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. EU:n tulliviranomaisella olisi oltava mahdollisuus tukea ja edistää kyseistä yhteistyötä.

(110)

Tulliliiton suorituskykyä olisi arvioitava vähintään kerran vuodessa, jotta komissio voi jäsenvaltioiden avustuksella toteuttaa asianmukaiset toimintapolitiikkoja koskevat suuntaviivat. Komissio voi julkaista arviointikertomuksesta ei-luottamuksellisen version. Tietojen kerääminen tulliviranomaisilta olisi virallistettava ja sitä olisi syvennettävä, sillä kattavampi raportointi parantaisi vertailuanalyysiä ja voisi auttaa yhdenmukaistamaan käytäntöjä ja arvioimaan tullipoliittisten päätösten vaikutuksia. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön oikeudellinen kehys tulliliiton suorituskyvyn arviointia varten. Jotta analyysi olisi riittävän tarkka, tullitoiminnan suorituskykyä olisi mitattava kansallisen tason lisäksi myös paikallisella tasolla.

(111)

EU:n tulliviranomaisen olisi tuettava komissiota arviointiprosessissa keräämällä ja analysoimalla dataa EU:n tullidatakeskuksessa ja yksilöimällä, miten tullitoimet ja -operaatiot tukevat tulliliiton strategisten tavoitteiden ja prioriteettien saavuttamista ja palvelevat tulliviranomaisten tehtäviä. EU:n tulliviranomaisen olisi yksilöitävä erityisesti keskeiset kehityssuuntaukset, vahvuudet, heikkoudet, puutteet ja mahdolliset riskit ja annettava komissiolle parannussuosituksia. Erityisesti lainvalvontaviranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön yhteydessä EU:n tulliviranomaisen olisi myös operatiivisesta näkökulmasta osallistuttava unionin tasolla tehtäviin strategisiin analyyseihin ja uhka-arviointeihin, mukaan lukien Europolin ja Frontexin tekemät analyysit ja uhka-arvioinnit.

(112)

Luotettujen ja tarkistettujen toimijoiden sijoittautumisjäsenvaltion olisi valvottava kyseisiä toimijoita. Poikkeuksellisesti ja ellei uudelleentarkastelusta muuta johdu, talouden toimijoiden, jotka eivät ole luotettuja ja tarkistettuja toimijoita, olisi pysyttävä sen jäsenvaltion tulliviranomaisen valvonnassa, jossa tavarat fyysisesti sijaitsevat. Komission olisi 31 päivään joulukuuta 2031 mennessä arvioitava näitä kahta valvontamallia, mukaan lukien niiden tehokkuus petosten havaitsemisessa ja ehkäisemisessä. Kyseisessä arvioinnissa olisi otettava huomioon myös välilliseen verotukseen liittyvät näkökohdat. Kyseisen arvioinnin perusteella komissiolla olisi oltava oikeus päättää delegoidulla säädöksellä, olisiko näitä kahta valvontamallia jatkettava vai olisiko luotetun ja tarkistetun toimijan sijoittautumispaikasta vastuussa olevan tulliviranomaisen luovutettava tavarat kaikissa tapauksissa. Tullivelan syntymispaikka olisi myös määritettävä vastuussa olevan tulliviranomaisen määrityksen mukaisesti.

(113)

Sen varmistamiseksi, että unionin tullisääntöjen mukauttamista taloudelliseen, sosiaaliseen, poliittiseen ja teknologiseen kehitykseen sekä talouden toimijoiden ja tullihallinnon tarpeisiin jatketaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti seuraavien osalta:

(114)

On erityisen tärkeää, että komissio järjestää delegoitujen säädösten antamista valmistellessaan asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, mukaan lukien kaupan alan yhteydenpitoryhmä, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (28) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

(115)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta seuraavien osalta:

Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (29) mukaisesti.

(116)

Neuvoa-antavaa menettelyä olisi noudatettava seuraavia säädöksiä annettaessa:

(117)

Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa komission olisi annettava välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat seuraavia:

(118)

Jotta tulliliiton tehokasta toimintaa ja yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanoa koskevat perustavoitteet voitaisiin saavuttaa, on tarpeen ja aiheellista vahvistaa suhteellisuusperiaatetta noudattaen säännöt ja menettelyt, joita sovelletaan unionin tullialueelle tuotaviin ja sieltä vietäviin tavaroihin. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(119)

Talouden toimijoiden olisi voitava 1 päivästä maaliskuuta 2031 alkaa käyttää vapaaehtoisesti EU:n tullidatakeskuksen valmiuksia. EU:n tullidatakeskuksen olisi oltava täysin toimintavalmis viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2034, jolloin kaikkien talouden toimijoiden olisi käytettävä sitä.

(120)

Tätä asetusta olisi sovellettava kunnianhimoisen aikataulun puitteissa mutta asteittain. Sen vuoksi tämän asetuksen säännöksiä täytäntöönpano- ja säädösvallan siirtämisestä komissiolle olisi sovellettava heti tämän asetuksen tultua voimaan, jotta komissiolla olisi mahdollisuus tarkistaa voimassa olevat delegoidut ja täytäntöönpanosäädökset ja tarvittaessa antaa uuteen säädösvallan ja valtuutusten siirtoon perustuvia uusia delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä heti tämän asetuksen tultua voimaan. Jotta jäsenvaltiot ja talouden toimijat voisivat sopeutua uusiin sääntöihin, valtaosaa tämän asetuksen säännöksistä olisi kuitenkin sovellettava 12 kuukauden kuluttua sen voimaantulopäivästä. Tähän sisältyy unionin nykyisen tullikoodeksin kumoaminen, jonka olisi tultava voimaan vasta kyseisen 12 kuukauden sopeutumisajan jälkeen. Lisäksi etämyyntiä ja EU:n tulliviranomaista koskevia säännöksiä, lukuun ottamatta EU:n tulliviranomaisen oikeudellista asemaa ja sen toiminnan aloittamista koskevia säännöksiä, olisi sovellettava 1 päivästä heinäkuuta 2028.

(121)

Komission olisi kaikin tavoin pyrittävä varmistamaan, että tässä asetuksessa tarkoitetut delegoidut ja täytäntöönpanosäädökset tulevat voimaan hyvissä ajoin ennen tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten soveltamisen alkamispäivää, jotta jäsenvaltiot voivat panna ne ajoissa täytäntöön.

(122)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 11 päivänä heinäkuuta 2023,