EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 10.12.2025
COM(2025) 1006 final
2025/0399(COD)
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista, asetusten (EU) 2019/942, (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 muuttamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 kumoamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
{SEC(2025) 2000 final} - {SWD(2025) 2000 final} - {SWD(2025) 2001 final}
PERUSTELUT
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
Tämän ehdotuksen tavoitteena on edistää häiriönsietokykyisen energiainfrastruktuurin oikea-aikaista ja tehokasta kehittämistä ja yhteentoimivuutta kaikkialla EU:ssa. Energiaverkkoinfrastruktuuri on ratkaisevassa roolissa EU:n kilpailukyvyn vahvistamisessa, unionin turvallisuuden varmistamisessa sekä energiasiirtymässä ja hiilestä irtautumisessa. Samaan aikaan energiaverkkojen kehittämiseen kohdistuu kuitenkin uusia ja merkittäviä haasteita.
Sähköverkkojen on kyettävä toimimaan sähkön kysynnän kasvaessa loppukäyttökohteiden sähköistymisen ja vetyjärjestelmän rakentamisen myötä. Sähkön osuuden energian loppukulutuksesta on määrä kasvaa unionissa tämänhetkiseltä tasolta eli noin 23 prosentista noin 32 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, kuten puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa 1 todetaan. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä sähköverkkojen 15 prosentin yhteenliitäntäasteeseen vuoteen 2030 mennessä. 2 Verkkoihin on integroitava 2,2–2,4 terawattia uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia, jotta vuodeksi 2040 asetetut EU:n tavoitteet 3 voidaan saavuttaa. Verkkojen on mukauduttava, jotta EU:hun voidaan luoda hajautetumpi, digitalisoitu ja joustava sähköjärjestelmä, jossa on miljoonia aurinkopaneeleja ja jossa paikalliset energiayhteisöt jakavat resursseja. Vuoteen 2040 mennessä sähkön siirto- ja jakeluverkkoihin on investoitava 1,2 biljoonaa euroa ja vetyverkkoihin 240 miljardia euroa. 4 Pelkästään merellä tuotettavan uusiutuvan energian määrän odotetaan lisääntyvän jopa 360 gigawattia vuoteen 2050 mennessä 5 , ja tätä varten on luotava tarvittavat liitännät maihin muun muassa maalla sijaitsevaa verkkoa vahvistamalla. Silloin kun sähköistäminen ei ole toteuttamiskelpoinen ratkaisu, teollisuus- ja kuljetusprosessien hiilestä irrottamiseksi tarvitaan vetyä. Jos vetyä ei ole mahdollista tuottaa paikan päällä, tarvitaan vetyverkkoja, jotka yhdistävät eri puolilla Eurooppaa sijaitsevat tuotanto- ja kysyntäkeskittymät toisiinsa.
Draghin raportissa 6 suositeltiin lupa- ja hallintomenettelyjen yksinkertaistamista ja virtaviivaistamista sekä kehotettiin EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään rajatylittävää infrastruktuuria koordinoidusti ja strategisesti. Neuvosto on kehottanut komissiota esittämään vahvistetun kehyksen verkon suunnittelua varten ja varmistamaan, että verkon laajentamisessa otetaan huomioon EU:n tavoitteet. 7 Lisäksi neuvosto kehotti 16. kesäkuuta 2025 antamissaan päätelmissä 8 komissiota esittämään verkkoja koskevan paketin, jonka sisältämillä toimenpiteillä pyrittäisiin muun muassa yksinkertaistamaan verkkoja koskevia EU:n sääntöjä, integroimaan EU:n, alueellisen ja kansallisen tason tarpeet, varmistamaan hankkeiden toteuttaminen ja kehittämään tehokkaita kustannusten jakojärjestelmiä rajatylittäville yhteistä etua koskeville hankkeille, sekä arvioimaan tarvetta esittää uusia lainsäädäntöehdotuksia energiainfrastruktuurin lupamenettelyjen nopeuttamiseksi. Myös Eurooppa-neuvosto on kehottanut päätelmissään laatimaan unionin laajuista pitkän aikavälin investointisuunnittelua, jotta EU:n energiamarkkinat voidaan täysin integroida ja liittää yhteen ja siten edistää unionin energiaturvallisuutta sekä infrastruktuurin suojaamista ja häiriönsietokykyä. 9 Euroopan parlamentti on korostanut verkkojen nykyaikaistamisen ja laajentamisen sekä digitalisaatioon tehtävien investointien merkitystä ja kehottanut keskittymään tässä yhteydessä integroituun ja monialaiseen suunnitteluun, johon kaikkien tasojen toimijat osallistuvat. 10 Euroopan parlamentti on myös painottanut, että rajatylittävä infrastruktuuri on edellytys sisämarkkinoiden onnistuneelle syventämiselle ja unionin häiriönsietokyvyn parantamiselle. 11
Vuonna 2013 hyväksytty Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeva asetus eli TEN-E-asetus on edistänyt unionin keskeisiä energiapoliittisia tavoitteita, sillä siinä vahvistetaan säännöt yhteistä etua koskevien hankkeiden (Projects of Common Interest, PCI) yksilöimiseksi ja niiden viiveettömän kehittämisen varmistamiseksi. Näiden hankkeiden avulla varmistetaan Euroopan laajuisten energiaverkkojen yhteentoimivuus, energian sisämarkkinoiden toiminta, toimitusvarmuus unionissa ja uusiutuvien energiamuotojen integrointi. Asetus on myös osaltaan virtaviivaistanut PCI-hankkeiden lupamenettelyjä, ja lisäksi siinä säädetään sääntelytuesta, säännöistä ja ohjeista rajatylittävälle kustannustenjaolle ja riskeihin liittyville kannustimille sekä edellytyksistä rahoituksen saamiselle Verkkojen Eurooppa ‑välineestä. TEN-E-asetusta tarkistettiin vuonna 2022 kehyksen yhteensovittamiseksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vuodeksi 2050 asetetun ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa.
TEN-E-asetuksen tavoitteet ovat pääosin edelleen voimassa, mutta esiin on tullut useita puutteita, jotka on ratkaistava, jotta voidaan varmistaa, että kehys on omiaan edistämään puhtaan teollisen kehityksen ohjelman tavoitteiden ja eurooppalaisen ilmastolain mukaisesti vähähiilisen, kilpailukykyisen ja häiriönsietokykyisen energiajärjestelmän saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.
Ensinnäkään nykyisissä ja suunnitelluissa infrastruktuurihankkeissa ei painoteta riittävästi EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. EU:ssa tarvittavan rajatylittävän sähköinfrastruktuurin ja infrastruktuurin kehittämisen nykyisen vauhdin ja tason välillä on merkittävä kuilu sekä siirto- että jakeluverkkojen tasolla. 12 Rajatylittävästä sähköntarpeesta vuonna 2030 jää puuttumaan noin puolet (41 gigawattia 88 gigawatista), ja tämän vajeen odotetaan kasvavan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuoteen 2040 mennessä rajatylittävän sähkökapasiteetin tarve kasvaa 108 gigawattiin. 13 Infrastruktuuritarpeiden laiminlyönti voi vaikeuttaa järjestelmän irtautumista hiilestä, heikentää toimitusvarmuutta ja mahdollisesti johtaa entistä pirstoutuneempiin markkinoihin ja korkeampiin energian hintoihin. Järjestelmän tehokkuuden näkökulmasta on syytä huomata, että nykyisessä kehyksessä ei oteta huomioon vaihtoehtoja verkon laajentamiselle. Tällaisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi johdottomat ja digitaaliset ratkaisut. Myös vetyverkon suunnittelun ja integroinnin parantaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta varmistetaan järjestelmän optimointi ja teollisuuden irtautuminen hiilestä.
Toiseksi rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden toteuttaminen etenee liian hitaasti, mikä kasvattaa hankkeiden kokonaiskustannuksia ja hankaloittaa järjestelmän irtautumista hiilestä. Sähköinfrastruktuurihankkeiden toteuttaminen alusta loppuun voi siirtoverkkojen tapauksessa kestää jopa kymmenen vuotta. Viivästykset johtuvat usein siitä, ettei kustannusten jakamisesta päästä yhteisymmärrykseen, mikäli hankkeella aikaansaatavat hyödyt ulottuvat sen jäsenvaltion ulkopuolelle, jossa hanke toteutetaan. Rajatylittävän infrastruktuurin integroinnin edetessä on odotettavissa yhä enemmän sellaisia hankkeita, joilla aikaansaatavat hyödyt ulottuvat
hankkeen toteuttavan jäsenvaltion ulkopuolelle. Myös lupamenettelyjen viivästyminen muodostaa edelleen yhden keskeisistä pullonkauloista, nimittäin yli puolet sähkönsiirtoinfrastruktuurihankkeiden toteuttamiseen tarvittavasta ajasta kuluu lupamenettelyihin.
Myös infrastruktuurin turvallisuus herättää huolta. Viimeaikaiset fyysiseen ja kyberturvallisuuteen liittyvät häiriöt ovat nostaneet esille riskin siitä, että vihamieliset toimijat kohdistavat toimiaan unionin energiainfrastruktuuriin, millä on sekä taloudellisia vaikutuksia että seurauksia Euroopan energiajärjestelmän vakaudelle. Lisäksi kolmansien maiden toimijat ovat yhä kiinnostuneempia investoimaan EU:n energiainfrastruktuuriin, mikä voi lisätä unionin altistumista energiavarmuuteen liittyville riskeille. Tahallisen sabotaasin lisäksi EU:n energiainfrastruktuurin häiriönsietokykyyn kohdistuu myös uusia riskejä, jotka liittyvät esimerkiksi luonnonkatastrofeihin ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Tällä ehdotuksella tarkistetaan TEN-E-asetusta ja pyritään ratkaisemaan nämä ongelmat, jotka yksilöitiin ehdotukseen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa ja täytäntöönpanokertomuksessa. Ehdotuksessa esitetyillä muutoksilla pyritään erityisesti
·varmistamaan, että verkon kehittämissuunnitelmiin sisältyvillä hankkeilla, jotka on valittu PCI-hankkeiksi tai keskinäistä etua koskeviksi hankkeiksi (Project of Mutual Interest, PMI), vastataan tunnistettuihin infrastruktuuritarpeisiin asianmukaisesti ja tehokkaasti ottaen huomioon myös johdottomat ratkaisut
·helpottamaan kustannustenjakovälineiden käyttöä, jotta rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden käyttöönottovaihe voidaan saavuttaa nopeammin, mikä lisää kustannustenjakovälineiden käyttöä ja lyhentää käyttöönottovaiheen saavuttamiseen kuluvaa aikaa
·yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan rajatylittävien energiainfrastruktuurihankkeiden (PCI-/PMI-hankkeiden) lupamenettelyjä, jotta asetettuja määräaikoja voidaan noudattaa
·parantamaan rajatylittävän energiainfrastruktuurin fyysistä ja kyberturvallisuutta sekä häiriönsietokykyä.
Tämän aloitteen yhteydessä on myös arvioitu ja yksilöity toimenpiteitä, joilla yksinkertaistetaan TEN-E-asetusta ja tehostetaan sen toimintaa sekä vähennetään mahdollisuuksien mukaan sidosryhmille säännösten noudattamisesta ja sääntelystä aiheutuvia kustannuksia (ks. jäljempänä).
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
Komissio pyrkii tällä ehdotuksella täyttämään kohtuuhintaista energiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa 14 antamansa sitoumuksen. Kyseisessä toimintasuunnitelmassa se sitoutui esittämään eurooppalaisia verkkoja koskevan paketin, jonka sisältämillä lainsäädäntöehdotuksilla ja muilla kuin lainsäädännöllisillä toimenpiteillä muun muassa yksinkertaistetaan TEN-E-asetusta, varmistetaan hankkeiden rajatylittävä yhdennetty suunnittelu ja toteutus erityisesti rajayhdysjohtojen osalta, virtaviivaistetaan verkkojen lupamenettelyjä, tehostetaan sähkönjakeluverkon suunnittelua, vauhditetaan vetymarkkinoiden laajentumista sekä edistetään digitalisaatiota ja innovointia. Tämä ehdotus perustuu vuonna 2022 toteutettuun TEN-E-asetuksen tarkistukseen sekä vuonna 2023 julkaistuun sähköverkkoja koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan 15 , joka keskittyy TEN-E-kehyksen täytäntöönpanoon.
TEN-E-asetusta täydentää Verkkojen Eurooppa ‑väline, jolla korjataan sellaisten PCI-hankkeiden rahoitusvajetta, joilla on suuri sosioekonominen arvo mutta jotka eivät ole kaupallisesti kannattavia. Mahdollisuus saada tukea Verkkojen Eurooppa ‑välineestä riippuu tarkistettuun TEN-E-asetukseen sisältyvien infrastruktuuriluokkien soveltamisalasta, koska PCI- tai PMI-asema on edellytyksenä sille, että Verkkojen Eurooppa ‑välineestä voidaan myöntää rahoitusta rajatylittäviin infrastruktuurihankkeisiin. Tämä ehdotus on yhdenmukainen vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvän tämänhetkisen Verkkojen Eurooppa ‑välineen sekä vuosien 2028–2034 monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvää Verkkojen Eurooppa ‑välinettä koskevan ehdotuksen 16 kanssa. Tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä pidetään äärimmäisen tärkeinä tavoitteina todellisen energiaunionin saavuttamista ja pitkälle integroituja EU:n infrastruktuuriverkkoja, minkä vuoksi Verkkojen Eurooppa ‑välineen energiaosioon osoitettuja määrärahoja on lisätty merkittävästi.
Tämä ehdotus on myös yhdenmukainen sähkömarkkinadirektiivissä ja ‑asetuksessa, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetussa asetuksessa ja uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä asetettujen tavoitteiden ja päämäärien kanssa, sillä se mahdollistaa unionin energiamarkkinoiden yhdentymisen, uusiutuvien energialähteiden laajamittaisen käyttöönoton ja integroinnin sekä joustavuusratkaisut.
•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa
Tämä ehdotus täydentää muita aloitteita, joilla pyritään luomaan yhdennetymmät eurooppalaiset energiamarkkinat. Lisäksi se on yhdenmukainen vuodeksi 2040 ehdotetun EU:n ilmastotavoitteen sekä eurooppalaiseen ilmastolakiin kirjatun vuoden 2050 ilmastoneutraaliusvelvoitteen kanssa. Yhdessä tämän ehdotuksen kanssa hyväksytään muutosdirektiivi, jolla pyritään nopeuttamaan energiainfrastruktuurihankkeiden, muun muassa siirto- ja jakeluverkkoja, varastointia ja latausasemia koskevien hankkeiden, sekä uusiutuvan energian hankkeiden lupamenettelyjä, jotta näiden hankkeiden käyttöönottovaihe saavutettaisiin nopeammin.
TEN-E-asetuksen tarkistamisella pyritään tukemaan sähkömarkkinalainsäädännön tavoitteita varmistamalla, että infrastruktuuri lisää sosioekonomista hyvinvointia, sekä tehostamaan edelleen olemassa olevan infrastruktuurin käyttöä. Mahdollisia toimenpiteitä energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetussa asetuksessa vahvistettujen sähköverkkojen yhteenliitäntätavoitteiden parantamiseksi arvioidaan kyseisen asetuksen tarkistamisen yhteydessä ja suunniteltaessa toimenpiteitä, joilla edistetään entisestään kansallisia energiainfrastruktuuri-investointeja tarvittavan tason saavuttamiseksi.
Tähän ehdotukseen sisältyvät turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet perustuvat horisontaalisen turvallisuuslainsäädännön vaatimuksiin, mukaan lukien EU:n kriittisten yksiköiden häiriönsietokykyä koskeva direktiivi 17 , NIS 2 ‑direktiivi 18 ja rajat ylittävien sähkönsiirtojen kyberturvanäkökohtia koskevista toimialakohtaisista säännöistä annettu verkkosääntö 19 . Tässä ehdotuksessa esitetyt toimenpiteet tukevat horisontaalisen turvallisuuslainsäädännön tavoitteita ja täytäntöönpanoa sekä unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettuja puitteita, joskin niissä keskitytään nimenomaan Euroopan laajuiseen energiaverkkoon kuuluvaan infrastruktuuriin. EU:n energiaturvallisuuskehyksen vuonna 2026 toteutettavan tarkistuksen yhteydessä käsitellään energiaturvallisuutta horisontaalisesti, ja se täydentää tämän ehdotuksen verkkoihin keskittyvää lähestymistapaa.
Teollisuutta vauhdittava säädös tulee sisältämään toimenpiteitä, joilla nopeutetaan energiaintensiivisen teollisuuden hiilestä irtautumiseen tähtäävien hankkeiden lupamenettelyjä. Koska riittävä verkkokapasiteetti ja oikea-aikaiset verkkoliitännät ovat ratkaisevan tärkeitä teollisuuden sähköistämiseksi, molempia näitä aloitteita viedään eteenpäin tiiviissä yhteistyössä. 20 Tämä ehdotus on merkityksellinen myös energiaa ja puhdasta teknologiaa koskevan Välimeren alueen yhteistyöaloitteen (T-MED) ja Välimeren sopimuksen kannalta.
Tässä ehdotuksessa ei käsitellä hiilidioksidin rajatylittävän infrastruktuurin suunnittelua, koska sitä varten on suunnitteilla erillinen hiilidioksidin talteenottoa, hyödyntämistä ja varastointia koskeva paketti. Ottaen huomioon, että kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason verkkojen suunnittelu ja lämmitys- ja jäähdytyssektori ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, kaasudirektiivin 21 hiljattainen tarkistus edellyttää vahvempaa koordinointia eri sektoreiden välillä. Nämä vaatimukset on pyritty ottamaan huomioon verkkopaketissa. Tulevassa verkkojen suunnittelussa tärkeässä osassa ovat myös tuleva sähköistämistä edistävä toimintasuunnitelma, tekoälyä ja energia-alan digitalisaatiota koskeva strateginen etenemissuunnitelma sekä lämmitys- ja jäähdytysstrategia. Lisäksi verkkopaketti muodostaa perustan tulevalle pilvipalveluja ja tekoälyä edistävälle EU:n säädökselle, jolla pyritään houkuttelemaan datakeskusinvestointeja.
2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Tämä ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 172 artiklaan, jossa määrätään oikeusperustasta sellaisten suuntaviivojen vahvistamiseksi, jotka koskevat sopimuksen 171 artiklassa tarkoitettujen Euroopan laajuisia verkkoja varten suunniteltujen toimenpiteiden tavoitteita, painopisteitä ja pääperiaatteita. Näissä suuntaviivoissa yksilöidään yhteistä etua koskevat hankkeet, jotka ovat tarpeellisia sen varmistamiseksi, että Euroopan laajuinen energiaverkko on tarkoituksenmukainen, ja määritetään edellytykset, joiden perusteella EU voi tukea PCI-hankkeita taloudellisesti.
•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)
Ehdotetut muutokset ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisia, sillä unionin tasolla toteutettavilla toimilla unionin energiamarkkinoiden yhdentymistä voidaan edistää edelleen – Euroopan rajatylittävää energiaverkkoa nykyaikaistamalla ja kehittämällä – tehokkaammin kuin kansallisen tason toimilla.
EU:n toimien tarve
Energiansiirtoinfrastruktuureilla (kuten yhteenliitetyllä merellä sijaitsevalla sähköverkolla ja älykkäällä verkkoinfrastruktuurilla) on rajatylittävien vaikutusten vuoksi eurooppalaista lisäarvoa, ja ne ovat olennaisen tärkeitä ilmastoneutraalin energiajärjestelmän saavuttamiseksi. TEN-E-asetus on edistänyt unionin energiamarkkinoiden yhdentymistä, kilpailua ja toimitusvarmuutta koskevien tulosten saavuttamista. Rajatylittävän energiainfrastruktuurin kehittäminen vaatii kehyksen jäsenvaltioiden välistä alueellista yhteistyötä varten. Energian sisämarkkinat tarvitsevat rajatylittävää infrastruktuuria, jonka kehittäminen edellyttää kahden tai useamman jäsenvaltion yhteistyötä, mutta niillä kaikilla on omat sääntelykehyksensä.
Kansallinen sääntely ja suunnittelu eivät riitä, koska yksittäisillä kansallisilla hallinnoilla ei ole toimivaltaa käsitellä rajatylittävää infrastruktuurisuunnittelua. Sisäiset verkkoelementit vaikuttavat merkittävästi rajatylittävän infrastruktuurin kehittämismahdollisuuksiin, millä on puolestaan merkitystä rajatylittävän kaupan kannalta. Euroopan verkko on niin tiheä, että kansallista ja Euroopan laajuista suunnittelua täytyy koordinoida tiiviimmin. Koordinointi on tarpeen myös energiajärjestelmän tehostamiseksi.
EU:n tason lisäarvo
TEN-E-asetus on tuonut lisäarvoa verrattuna siihen, mitä olisi voitu saavuttaa pelkästään kansallisella tai alueellisella tasolla. PCI-aseman ansiosta vuosina 2013–2025 saatiin päätökseen yli 100 hanketta. Teollisuuden nopeutetun sähköistymisen, hiilestä irtautumisen ja digitalisaation sekä uusiutuvan energian käyttöönoton vuoksi energiainfrastruktuuria on vahvistettava ennennäkemättömällä vauhdilla, mikä ei onnistu pelkästään kansallisilla toimenpiteillä. Rajatylittävän suunnittelun tehostaminen parantaa puhtaiden energialähteiden integrointia ja auttaa täyttämään sähkömarkkinoiden tarpeet, mikä puolestaan auttaa EU:ta saavuttamaan energia- ja ilmastotavoitteensa. Yhdentyneemmät markkinat edistävät innovatiivisten teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa energian siirrossa ja jakelussa sekä tukevat järjestelmän joustavuutta ja toimitusvarmuutta. Näin voidaan parantaa verkon tehokkuutta sekä rajatylittävää kauppaa ja sitä kautta energiajärjestelmän kustannustehokkuutta ja turvallisuutta.
•Suhteellisuusperiaate
Aloite on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Se kuuluu SEUT-sopimuksen 170 artiklassa määriteltyyn Euroopan laajuisten energiaverkkojen toiminta-alaan. Toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa vaikutustenarvioinnissa yksilöityjen ongelmien laajuuteen ja luonteeseen sekä aloitteessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. TEN-E-asetuksen ehdotetussa tarkistuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen yleisen tavoitteen saavuttamiseksi eli häiriönsietokykyisen energiainfrastruktuurin ja uusiutuvan energian oikea-aikaisen ja tehokkaan kehittämisen, yhteentoimivuuden sekä joustavuuden varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa, varastointi ja latausasemat mukaan lukien.
Ehdotetut toimenpiteet auttavat vastaamaan paremmin unionin energiainfrastruktuuritarpeisiin, varmistavat hankkeiden nopeamman etenemisen käyttöönottovaiheeseen ja parantavat EU:n energiaverkkoinfrastruktuurin häiriönsietokykyä aiheuttamatta merkittäviä kustannuksia siirtoverkonhaltijoille, hankkeiden toteuttajille, jäsenvaltioille, kansallisille sääntelyviranomaisille tai energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER).
Komissio arvioi täytäntöönpanokertomuksen tulosten pohjalta useita toimintavaihtoehtoja, jotka kattavat nykyisen TEN-E-kehyksen neljä vaikutusalaa eli infrastruktuurin suunnittelun ja hankkeiden toteuttamisen, kustannusten ja hyötyjen jakamisen, lupamenettelyt ja turvallisuuden. Vaihtoehtojen vertailun (ks. vaikutustenarvioinnin 6 ja 7 jakso) perusteella toimintavaihtoehto 2 on paras vaihtoehto aloitteen erityistavoitteen saavuttamiseksi ilman, että asianomaisille toimijoille aiheutuu kohtuutonta lisärasitusta. Tämä ehdotus perustuu toimintavaihtoehtoon 2, joka vaikuttaa olevan oikeassa suhteessa ongelman luonteeseen. Toimintavaihtoehdossa 2 keskitytään nykyisten prosessien virtaviivaistamiseen, ja siinä tarjotaan käyttöön merkittäviä uusia välineitä, joiden katsotaan olevan tehokkaita tämän aloitteen tavoitteiden saavuttamiseksi.
•Toimintatavan valinta
Nykyisen TEN-E-asetuksen täytäntöönpanosta saatujen yleisten myönteisten kokemusten ja edellisen asetuksen myönteisen arvioinnin perusteella välineeksi on valittu asetus, koska se on tehokas väline, jota sovelletaan sellaisenaan, joka on kaikilta osiltaan velvoittava ja jolla varmistetaan yhdenmukainen täytäntöönpano ja oikeusvarmuus.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset
Ehdotetun tarkistuksen laajuuden takia ja sen vuoksi, että TEN-E-asetusta muutettiin hiljattain (vuonna 2022), jälkiarviointia ei ollut mahdollista tehdä. Jälkiarvioinnin sijaan laadittiin täytäntöönpanokertomus, joka sisällytettiin osaksi vaikutustenarviointia. Täytäntöönpanokertomuksessa keskitytään TEN-E-asetuksen vuonna 2022 toteutetun tarkistuksen yhteydessä käyttöön otettujen ja tarkistettujen erityissäännösten täytäntöönpanoon. Täytäntöönpanokertomus korvaa perusteellisen arvioinnin, joka on odotettavissa vasta TEN-E-asetuksen vuonna 2027 toteutettavan tarkistuksen 22 yhteydessä. TEN-E-asetuksen vuonna 2022 toteutetun tarkistuksen yhteydessä tehtiin arviointi 23 tammikuun 2019 ja syyskuun 2020 välisenä aikana.
Täytäntöönpanokertomuksessa esitetty näyttö osoittaa, että erityisesti skenaarioiden kehittämisen, infrastruktuuritarpeiden tunnistamisen ja siihen liittyvien kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien, PCI-/PMI-hankkeiden valinnan ja arvioinnin sekä rajatylittävää kustannustenjakoa ja lupamenettelyjä koskevien kehysten osalta tarvitaan lisäparannuksia. Kertomuksessa todettiin, että skenaarioiden kehittämiseen ja infrastruktuurin aukkokohtien tunnistamiseen liittyvissä prosesseissa on puutteita, kuten viivästyksiä, joiden vuoksi nämä prosessit eivät edistä TEN-E-asetuksen tavoitteiden saavuttamista toivotulla tavalla. Komissiolla ja ACERilla ei ole juurikaan keinoja ohjata prosessia unionin keskeisten hankkeiden tunnistamiseen. Lisäksi vaikka TEN-E-asetuksen vuonna 2022 toteutetun tarkistuksen yhteydessä tehdyillä lupamenettelyihin liittyvillä muutoksilla saavutettiin yleisesti ottaen niille asetetut tavoitteet eli niillä selkeytettiin menettelyjä ja lisättiin niiden joustavuutta, menettelyjen nopeuttamiseksi voitaisiin tehdä lisäparannuksia, mikä lisäisi prosessin yleistä tehokkuutta. Rajatylittävän kustannustenjaon osalta TEN-E-asetuksen säännökset ovat helpottaneet PCI-/PMI-hankkeisiin liittyvien investointikustannusten jakamista ennen kaikkea Verkkojen Eurooppa ‑välineeseen liittyvien hakemusten yhteydessä. Ne maat, joissa hanketta ei toteuteta, ovat kuitenkin olleet mukana rajatylittävää kustannustenjakoa koskevissa päätöksissä vain hyvin harvoissa tapauksissa, joista yksikään ei ole liittynyt sähkösektoriin. Näin ollen säännöksillä ei ole juurikaan saatu liikkeelle lisäinvestointeja sellaisilta mailta, joissa hanketta ei toteuteta mutta jotka voivat hyötyä siitä merkittävästi.
Tällä ehdotuksella pyritään puuttumaan näihin ongelmiin, jotka on yksilöity vaikutustenarviointiin liitetyssä täytäntöönpanokertomuksessa, tekemällä kohdennettuja muutoksia TEN-E-asetukseen.
•Sidosryhmien kuuleminen
Paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti komissio järjesti 13. toukokuuta – 5. elokuuta 2025 kattavan julkisen verkkokuulemisen Kerro mielipiteesi ‑verkkosivustolla. Kuulemisessa käsiteltiin seuraavia aiheita: i) TEN-E-asetuksen yleinen toimivuus, ii) EU:n infrastruktuurin suunnittelu, iii) sähköverkkojen suunnittelu kansallisella tasolla, iv) sähköverkkojen vastaanottokapasiteetti, v) lupamenettelyt, vi) verkkoinfrastruktuuri-investoinnit, vii) toimitusketjut, viii) digitalisaatio ja häiriönsietokyky ja ix) yksinkertaistaminen.
Kuulemiseen saatiin yhteensä 197 vastausta. Lisäksi kuulemisen asiointisähköpostiosoitteeseen lähetettiin kaksi sähköpostia. Julkisen kuulemisen jokaiseen monivalintakysymykseen saatiin 197 vastausta, eli jokainen vastaaja vastasi kaikkiin kysymyksiin. Joissain kysymyksissä vastaajia pyydettiin ilmoittamaan asteikolla 1–5, missä määrin he olivat samaa tai eri mieltä väittämistä. Asteikko oli: i) täysin eri mieltä ii) jokseenkin eri mieltä, iii) ei samaa eikä eri mieltä, iv) jokseenkin samaa mieltä, v) täysin samaa mieltä. Valittavissa oli myös vaihtoehto ”en tiedä”.
Sidosryhmät olivat eri mieltä siitä, varmistavatko kymmenvuotiset verkon kehittämissuunnitelmat ja kansalliset siirtoverkkojen kehittämissuunnitelmat yhdennetyn ja yhdenmukaisen suunnittelun EU:n ja kansallisella tasolla. Myös näkemykset siitä, tunnistetaanko kymmenvuotisissa verkon kehittämissuunnitelmissa kaikki rajatylittävät infrastruktuuritarpeet, vaihtelivat. Suurin osa (54 %) vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien nykyistä hallinnointikehystä, myös sidosryhmien rooleja, olisi tarkistettava, jotta kehys olisi vaikuttavampi. Lisäksi noin puolet (44 %) vastaajista katsoi lainsäädäntöehdotuksen mukaisesti, ettei kymmenvuotisilla verkon kehittämissuunnitelmilla onnistuta korjaamaan kaikkia havaittuja infrastruktuuripuutteita, ja valtaosa (60 %) vastaajista oli samaa mieltä siitä, että kansallisten hankkeiden olisi tuettava selkeämmin koko EU:n laajuisia painopisteitä. Lisäksi suurin osa (61 %) vastaajista oli samaa mieltä siitä, että kansalliset siirtoverkkojen kehittämissuunnitelmat olisi sovitettava paremmin yhteen. Suurin osa (59 %) vastaajista suhtautui myönteisesti PCI-/PMI-hankkeiden hakemusprosessin virtaviivaistamiseen muuttamalla vaatimuksia, joiden mukaan PCI-/PMI-aseman saaneiden hankkeiden on haettava PCI-/PMI-asemaa uudelleen kussakin hakumenettelyssä, kuten tässä ehdotuksessa esitetään (joskin hanke voidaan vapauttaa tästä vaatimuksesta vain tietyin edellytyksin).
Kysyttäessä, pitäisikö infrastruktuurin suunnittelua lähestyä kymmenvuotisissa verkon kehittämissuunnitelmissa voimakkaammin ylhäältä alaspäin siten, että verkkoja pyrittäisiin kehittämään yhdenmukaisesti EU:n ja jäsenvaltioiden ilmasto- ja energiatavoitteiden kanssa, 41 prosenttia vastaajista (muun muassa monet verkonhaltijat) olivat eri mieltä tästä, kun taas 36 prosenttia vastaajista kannatti tätä. Vastaavasti 41 prosenttia vastaajista (muun muassa monet verkonhaltijat) olivat eri mieltä siitä, että tunnistettujen tarpeiden ja Euroopan yhteistä etua koskevien ensisijaisten hankkeiden välistä yhteyttä pitäisi parantaa kymmenvuotisissa verkon kehittämissuunnitelmissa ylhäältä alaspäin ja koko EU:n näkökulmasta, kun taas 36 prosenttia oli samaa mieltä tästä. Vaikka tällä lainsäädäntöehdotuksella vahvistetaan EU:n tason ohjausta infrastruktuurin suunnitteluprosessissa, kun komissio ottaa hoitaakseen keskeisen skenaarion kehittämisen ja se valtuutetaan käynnistämään ehdotuspyyntöjä infrastruktuuripuutteiden korjaamiseksi, ehdotuksessa säilytetään kuitenkin jäsenvaltioiden vahva rooli tässä prosessissa ja sen eri vaiheiden validoinnissa, jotta varmistetaan oikeanlainen tasapaino, mikä vastaa myös julkisen kuulemisen tuloksia. Prosessien toteuttamistiheyden osalta useimmat sidosryhmät (85 %) pitivät nykyistä kahden vuoden sykliä asianmukaisena. Tällä lainsäädäntöehdotuksella nykyistä kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien kaksivuotista sykliä pidennetään neljään vuoteen, mutta samalla siinä säilytetään joustavuus, mikäli suunnitelmia on tarpeen päivittää.
Suurin osa vastaajista suhtautui myönteisesti siihen, että infrastruktuuritarpeiden tunnistamisessa otettaisiin huomioon verkon sisäinen vahvistaminen (72 % vastaajista kannatti tätä) ja johdottomat ratkaisut (54 %), mikä on huomioitu tässä lainsäädäntöehdotuksessa. Lisäksi suurin osa (62 %) sidosryhmistä oli samaa mieltä siitä, että digitaalisten, innovatiivisten ja verkkoa parantavien teknologioiden näkyvyyden ja määrällisten hyötyjen lisäämiseksi tarvitaan lisää EU:n tason toimia. Tätäkin useampi (76 % vastaajista) katsoi, että nykyisen verkon tehokkuuden parantamiseksi tarvitaan lisätoimenpiteitä.
Kustannusten jakamisen osalta 38 prosenttia 24 vastaajista totesi, että nykyinen kehys ei ole tarkoituksenmukainen, ja 36 prosenttia 25 kannatti rajatylittävän kustannustenjakokehyksen kehittämistä edelleen, jotta helpotetaan investointikustannusten jakamista niiden maiden kanssa, joissa hanketta ei toteuteta, suhteessa odotettuihin hyötyihin, kuten tässä lainsäädännön tarkistuksessa esitetään. Lisäksi 37 prosenttia 26 vastaajista katsoi, että rajatylittävän kustannustenjakokehyksen puitteissa esitettävään investointipyyntöön pitäisi voida niputtaa useita hankkeita, jotta helpotettaisiin kustannusten jakamista useamman jäsenvaltion edunsaajien kesken, kuten tässä ehdotuksessa esitetään.
Useimmat vastaajat pitivät lupamenettelyjä keskeisenä esteenä verkkoinfrastruktuurin kehittämiselle energiasiirtymän edellyttämässä tahdissa, mikä viittaa siihen, että ne kannattavat TEN-E-kehyksen vahvistamista tältä osin. Lisäksi noin kolmasosa vastaajista oli sitä mieltä, että TEN-E-asetuksen lupamenettelyjä koskevat säännökset ovat epäselkeät tai vaikeita panna täytäntöön, kun taas 16 prosenttia ei ollut samaa eikä eri mieltä tästä väittämästä ja 34 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään. Suurin osa sidosryhmistä kannattaa ympäristöarviointien yksinkertaistamista ja virtaviivaistamista, lupamenettelyjen digitalisointia ja verkkojen lupamenettelyjä koskevien lakisääteisten määräaikojen lyhentämistä tämän lainsäädäntöehdotuksen mukaisesti.
Turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden osalta yli kolmasosa sidosryhmistä oli samaa mieltä siitä, että EU:n oikeudellisessa kehyksessä ei oteta riittävästi huomioon uusia turvallisuusriskejä (38 % 27 ) ja että PCI- ja PMI-hankkeiden osalta olisi otettava huomioon myös muita turvallisuuskriteerejä, jotta parannetaan suojautumista fyysisiltä ja kyberriskeiltä (36 % 28 ), kuten lainsäädäntöehdotuksessa esitetään. Lisäksi vain 14 prosenttia oli sitä mieltä, että kehyksessä on otettu huomioon epäluotettavien toimijoiden sulkeminen kriittisten infrastruktuurihankkeiden ulkopuolelle, kun taas 19 prosenttia ei ollut samaa eikä eri mieltä tästä ja 45 prosenttia eli lähes puolet (yrityksistä 41 %, elinkeinoyhdistyksistä 48 %, kansalaisjärjestöistä 86 % ja viranomaisista 40 %) ei osannut sanoa mielipidettään.
Sidosryhmiltä kuulemisen yhteydessä saatu palaute on otettu tämän ehdotuksen laadinnassa huomioon. Näin ollen tässä lainsäädäntöehdotuksessa esitetyt toimenpiteet ovat yhdenmukaisia sidosryhmien näkemysten kanssa.
Yksityiskohtainen analyysi julkisen kuulemisen tuloksista esitetään tähän aloitteeseen liittyvän vaikutustenarvioinnin liitteessä 2.
•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö
Tämä ehdotus ja sen taustalla oleva vaikutustenarviointi perustuvat TEN-E-asetuksen täytäntöönpanokertomukseen sisältyvään näyttöön, asiaa koskevissa laajoissa kuulemisissa kerättyihin sidosryhmien näkemyksiin sekä kirjallisuuskatsaukseen, PCI-hankkeiden portfolioanalyysiin ja mallintamiseen.
Analyysissa otettiin huomioon myös Kööpenhaminan foorumin puitteissa vuosina 2023, 2024 ja 2025 annetut viralliset päätelmät. Kööpenhaminan foorumi kokoaa vuosittain EU:n toimielinten, siirtoverkonhaltijoiden, hankkeiden toteuttajien, sääntelyviranomaisten, energiayhtiöiden, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan sekä rahoitusalan edustajia keskustelemaan Euroopan energiainfrastruktuurin kehittämiseen liittyvistä haasteista.
Lisäksi analyysissa otettiin huomioon ACERin vuotuiset konsolidoidut seurantakertomukset sähkö- ja kaasualan PCI-hankkeiden, kapasiteetin laajennushankkeiden ja virtuaalisten yhteenliitäntäpisteiden edistymisestä, sähkö- ja kaasumarkkinoiden kehityksestä, kapasiteetin jakamisesta ja ylikuormituksen hallinnasta sekä muut ajankohtaiset tiedot rajatylittävää kustannustenjakoa koskevista päätöksistä ja hankekohtaisista riskiperusteisista kannustimista.
Tämä ehdotus ja sen taustalla oleva vaikutustenarviointi perustuvat TEN-E-asetuksen täytäntöönpanokertomukseen sisältyvään näyttöön, asiaa koskeviin sidosryhmien kannanottoihin ja laajoihin kuulemisiin sekä kirjallisuuskatsaukseen, PCI-hankkeiden portfolioanalyysiin ja mallintamiseen. Lisäksi useilla taustaselvityksillä kerättiin lisätietoja toimintavaihtoehtojen laadintaa varten sekä infrastruktuuriin liittyvien investointitarpeiden, infrastruktuurin suunnittelun ja viivästysten aiheuttamien kustannusten arvioimiseksi.
•Vaikutustenarviointi
Paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti komissio teki vaikutustenarvioinnin useista toimintavaihtoehdoista. Työn tukena oli komission sisäinen jäsennetty kuuleminen komission yksiköiden välisen ohjausryhmän kautta. Vaikutustenarviointi esitettiin sääntelyntarkastelulautakunnalle, ja siitä keskusteltiin lautakunnan kanssa. Sääntelyntarkastelulautakunnan 26. syyskuuta 2025 antama lausunto oli myönteinen, mutta se sisälsi varauksia, joiden perusteella toteutettiin erityisesti seuraavat toimet: i) ongelman aiheuttajia ja perimmäisiä syitä ja niiden yhteyttä ehdotettaviin toimenpiteisiin selkeytettiin entisestään, ii) toissijaisuusperiaatteeseen liittyvien näkökohtien arviointia täsmennettiin, iii) yleisiä ja erityistavoitteita tarkistettiin, ’tuloksellisuuden’ määritelmää tässä yhteydessä täsmennettiin, toiminnallisia tavoitteita muokattiin SMART-periaatteen mukaisiksi, ja seurantajärjestelyjä täsmennettiin, iv) eri vaihtoehtojen kustannukset ja hyödyt perusteltiin paremmin ja niiden vertailua selkeytettiin, ja v) lupamenettelyihin liittyvien toimenpiteiden sisältö ja vaikutukset kuvattiin tarkemmin, ja vi) vaikutustenarvioinnissa tuotiin esille mahdolliset kompromissit EU:n muiden tavoitteiden kanssa (ks. vaikutustenarvioinnin liite 1).
Vaikutustenarvioinnissa yksilöitiin kolme keskeistä ongelmaa ja niiden keskeiset syyt. Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin useita toimenpiteitä havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi ja aloitteen yleisten ja erityistavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä toimenpiteet jakautuivat neljään toiminta-alueeseen: i) infrastruktuurin suunnittelu ja hankkeiden toteuttaminen, ii) kustannusten ja hyötyjen jakaminen, iii) lupamenettelyt ja iv) turvallisuus. Kuhunkin toiminta-alueeseen kuuluvat toimenpiteet ryhmiteltiin kolmeen toimintavaihtoehtoon EU:n tason toimien ja koordinoinnin laajuuden mukaan sekä ottaen huomioon toimenpiteiden sisäinen yhteensopivuus ja johdonmukaisuus (ks. vaikutustenarvioinnin 5.2.2 jakso).
Toimintavaihtoehto 1 sisältää tehostettuja alhaalta ylöspäin suuntautuvia toimia. Siinä EU:n nykyiseen lainsäädäntö- ja politiikkakehykseen tehdään vain rajallinen määrä muutoksia nykytilanteeseen verrattuna ja uusien EU:n tason toimien määrä pidetään mahdollisimman pienenä. Infrastruktuurin suunnittelun ja hankkeiden toteuttamisen osalta siinä vahvistetaan nykyistä kehystä määrittelemällä tietyt vaatimukset paremmin sekä yksinkertaistamalla menettelyjä (muun muassa PCI-/PMI-hankkeiden valintamenettelyä ja komission ja ACERin hyväksyntäprosessia), tavoitteena yksinkertaisempi ja vankempi suunnitteluprosessi. Sillä myös yhdenmukaistetaan PCI-/PMI-hankeluokkien soveltamisalaa muun muassa vahvistamalla elektrolyysilaitteita koskevia vaatimuksia ja poistamalla älykkäiden kaasuverkkojen luokan. Kustannusten ja hyötyjen jakamisen osalta toimintavaihtoehto 1 lisää avoimuutta ja vahvistaa EU:n periaatteita sekä mahdollistaa paremmin pullonkaulatulojen käytön rajatylittävän sähköinfrastruktuurin rahoittamiseen ja kannustimena kustannusten jakamiseen. Lupamenettelyjen osalta toimintavaihtoehdossa 1 tuetaan voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa muun muassa antamalla ohjeita ympäristöarviointikehyksen tiettyjen näkökohtien täytäntöönpanosta. Turvallisuusnäkökohtien osalta PCI- ja PMI-hankkeiden seurantaan sisällytetään fyysisten ja kyberriskien sietokykyyn liittyviä näkökohtia.
Toimintavaihtoehdossa 2 siirrytään alhaalta ylöspäin suuntautuvista toimista kohti ylhäältä alaspäin suuntautuvia toimia siten, että EU:n tason ohjausta lisätään ja koordinointia nykyisten jäsenvaltiotason toimijoiden kanssa tehostetaan. Toimintavaihtoehdossa 2 EU:n nykyiseen lainsäädäntö- ja politiikkakehykseen tehdään merkittävämpiä muutoksia kuin toimintavaihtoehdossa 1 lisäämällä entisestään EU:n tason koordinointia ja jakamalla tietyt vastuut uudelleen asianomaisten sidosryhmien kesken. Infrastruktuurisuunnittelun ja hankkeiden toteuttamisen osalta siinä erityisesti vahvistetaan komission roolia antamalla sen tehtäväksi infrastruktuuritarpeiden tunnistamista varten laadittavan keskeisen skenaarion kehittäminen sekä otetaan käyttöön puutteiden paikkausmekanismi, jolla varmistetaan, että hanke-ehdotuksilla vastataan kaikkiin infrastruktuuritarpeisiin. Toimintavaihtoehdolla 2 myös laajennetaan PCI-hankkeiden sähköluokan soveltamisalaa siten, että se kattaa entistä selkeämmin johdottomat ratkaisut ja siinä kiinnitetään enemmän huomiota yksityisten liitäntöjen rooliin. Kustannusten ja hyötyjen jakamisen osalta toimintavaihtoehdossa 2 otetaan käyttöön mahdollistava kehys rajatylittävien hankkeiden vapaaehtoista yhteen niputtamista varten. Tämän tarkoituksena on mahdollistaa keskustelut asianomaisten jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä ja kannustaa niitä käymään keskusteluja. Lupamenettelyjen osalta toimintavaihtoehdossa 2 tehdään kohdennettuja lainsäädäntömuutoksia TEN-E-asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rajatylittävän infrastruktuurin lupamenettelyjen nopeuttamiseksi. Turvallisuuden osalta siinä otetaan käyttöön uusia avoimuusvaatimuksia, jotka koskevat ehdotettujen PCI-/PMI-hankkeiden todellisia omistajia ja edunsaajia sekä turvallisuuteen ja häiriönsietokykyyn liittyviä laitteita TEN-E-asetuksen soveltamisalaan kuuluvan olemassa olevan rajatylittävän sähköinfrastruktuurin parantamiseksi.
Toimintavaihtoehdossa 3 toteutetaan rajatylittävää infrastruktuuria koskevia kattavia ylhäältä alaspäin suuntautuvia toimia. Siinä tehdään merkittäviä rakenteellisia ja institutionaalisia muutoksia nykytilanteeseen sekä lisätään keskittämistä ja virtaviivaistamista EU:n tasolla muun muassa antamalla infrastruktuurin suunnittelu ja rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden lupamenettelyjen koordinointi EU:n elinten tehtäväksi. Kustannusten ja hyötyjen jakamisen osalta toimintavaihtoehto 3 perustuu toimintavaihtoehtoon 2 sisältyviin toimenpiteisiin, mutta lisäksi siinä otetaan käyttöön pakollinen aluesuunnittelu sekä kustannusten jakaminen merellä sijaitsevien rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden osalta. Turvallisuuden osalta toimintavaihtoehdot 2 ja 3 vastaavat toisiaan.
Toimintavaihtoehtoja verrattiin niiden vaikuttavuuden, tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden perusteella. Toimintavaihtoehtoja 2 ja 3 pidetään vaikuttavampina, tehokkaampina ja johdonmukaisempina EU:n yleisen politiikkakehyksen kanssa kuin toimintavaihtoehtoa 1. Toimintavaihtoehto 1 on hieman parempi vain toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kannalta. Näin ollen toimintavaihtoehtoa 1 ei pidetä parhaana vaihtoehtona. Toimintavaihtoehdot 2 ja 3 ovat molemmat vaikuttavampia kuin toimintavaihtoehto 1 erityistavoitteiden saavuttamisen kannalta, mutta toimintavaihtoehto 2 vaikuttaa tässä vaiheessa yleisesti ottaen paremmalta vaihtoehdolta sen varmistamiseksi, että verkkosuunnitelmiin sisältyvät ja PCI-/PMI-hankkeiksi valitut hankkeet vastaavat tunnistettuja infrastruktuuritarpeita asianmukaisesti, ja myös paremmalta vaihtoehdolta lupamenettelyjen lyhentämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Tehokkuuden osalta toimintavaihtoehto 3 katsotaan vähemmän tehokkaaksi, koska kahden uuden yksikön perustaminen EU:n tasolla infrastruktuurin suunnittelua ja lupamenettelyjen koordinointia varten (tai olemassa olevien yksiköiden vahvistaminen tätä varten) edellyttäisi lisäresursseja ja nostaisi alkuvaiheen kustannuksia. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen osalta toimintavaihtoehdossa 3 ehdotetut laajat EU:n tason toimenpiteet (infrastruktuurin suunnittelusta ja lupamenettelyistä sekä merellä sijaitsevan verkon pakollisesta suunnittelusta vastaavat EU:n yksiköt) vaikuttavat tässä vaiheessa suhteettomilta, koska ne eivät lisää vaikuttavuutta ja niiden odotetaan aiheuttavan huomattavasti suuremmat lisäkustannukset.
Toimintavaihtoehtojen vertailun perusteella toimintavaihtoehto 2 arvioitiin parhaaksi, sillä se on asianmukaisin vaihtoehto aloitteen yleisten ja erityistavoitteiden saavuttamiseksi oikeasuhteisesti. Toimintavaihtoehdolla 2 odotetaan olevan myönteisiä taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia. Tärkeimmät kohderyhmät, joihin tämän aloitteen odotetaan vaikuttavan, ovat unionin kansalaiset ja kuluttajat, hankkeiden toteuttajat (mukaan lukien siirtoverkonhaltijat), eurooppalaiset siirtoverkonhaltijoiden järjestöt (Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO ja ENNOH), kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ja niiden paikalliset ja alueelliset edustajat, kansalliset sääntelyviranomaiset, Euroopan unionin sääntelyviranomaiset, jakeluverkonhaltijat ja jakeluverkonhaltijoiden toimialajärjestöt sekä energiantuottajat/energiateollisuus.
Taloudellisten vaikutusten osalta toimintavaihtoehdon 2 odotetaan vähentävän merkittävästi energiajärjestelmän kustannuksia optimaalisen verkon skenaarion mukaisesti, sillä siinä varmistetaan, että määritetyt hankkeet vastaavat paremmin havaittuja tarpeita ja kattavat ne kaikilta osin. Kun tarkastellaan vuoteen 2040 mennessä aiheutuvia kustannuksia, 6 miljardin euron vuotuiset investoinnit optimaaliseen verkkoon vähentäisivät järjestelmäkustannuksia 14 miljardilla eurolla vuodessa, eli vuotuiset säästöt olisivat 8 miljardia euroa vuodessa. Toimintavaihtoehdolla 2 odotetaan myös olevan merkittävä vaikutus sähkön tukkuhintoihin, sillä parantamalla yhteenliitäntäastetta se johtaisi hintojen lähentymiseen ja yleisesti ottaen vakaampiin ja alhaisempiin hintoihin kaikkialla EU:ssa. Kustannusten jakamista koskevan kehyksen parantamisen pitäisi helpottaa rajatylittävien hankkeiden toteuttamista ja nopeuttaa niiden täytäntöönpanoa, mikä toisi merkittäviä hyötyjä sosioekonomisen hyvinvoinnin kannalta. Myös lupamenettelyjen ja siten hankkeiden toteuttamisen nopeutumisen odotetaan tuottavan taloudellista hyötyä hankkeiden toteuttajille, jotka välttyvät viivästysten aiheuttamilta kustannuksilta. Lisäksi parantamalla energiainfrastruktuurin toimintavarmuutta parhaaksi arvioitu vaihtoehto voisi tuoda hyötyä myös siltä kannalta, että sen avulla vältettäisiin taloudellisen hyvinvoinnin heikkenemistä ja korjauskustannuksia.
Energiajärjestelmän kustannusten alenemisen odotetaan vaikuttavan myönteisesti kilpailukykyyn, sillä sen avulla vältetään kustannuksia ja loivennetaan kuluttajien, myös teollisuuden, maksamien verkkotariffien nousua. Parhaaksi arvioidulla vaihtoehdolla on myönteisiä vaikutuksia myös digitalisaatioon, sillä siinä painotetaan enemmän johdottomien ratkaisujen hyödyntämistä verkkojen suunnittelussa sekä lupamenettelyjen digitalisointia. Parhaaksi arvioidun vaihtoehdon odotetaan yleisesti vähentävän yrityksille (mukaan lukien energiantuottajille, hankkeiden toteuttajille, siirtoverkonhaltijoille ja siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisille verkostoille) aiheutuvia hallinto- ja sopeutumiskustannuksia virtaviivaistamalla infrastruktuurin suunnittelua, PCI/PMI-hankkeiden hakemus- ja arviointiprosesseja sekä lupamenettelyjä. Yritysten vuotuisia kustannussäästöjä ei ole mahdollista arvioida tarkasti, koska tarvittavia tietoja ei ollut saatavilla, mutta tältä osin voidaan kuitenkin päätellä, että parhaaksi arvioitu vaihtoehto johtaisi toistuviin kustannussäästöihin. Jäsenvaltioille ja kansallisille viranomaisille toimintavaihtoehto 2 aiheuttaisi lyhyellä aikavälillä lisää hallinnollisia kustannuksia, jotka liittyvät tarkistetun lainsäädäntökehyksen täytäntöönpanoon.
Aloitteella odotetaan olevan myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia, joskin määrällisiä ja jakaumavaikutuksia on vaikea arvioida. Kysynnän ja tarjonnan tulevaa kehitystä koskeviin tarkkoihin arvioihin perustuvan optimoidun verkkojen suunnittelun pitäisi ehkäistä arvottomien omaisuuserien syntymistä, minimoida kuluttajille aiheutuvat verkkokustannukset sekä mahdollistaa sähköistämisen lisääntyminen, jolloin verkon investointikustannukset jakautuisivat suuremman kilowattituntimäärän kesken.
Ympäristöhyötyjen osalta parhaaksi arvioidun toimintavaihtoehdon odotetaan johtavan hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen (noin 27 miljoonalla tonnilla vuodessa) sen ansiosta, että se on yhdenmukainen optimaaliseen verkon skenaarion kanssa ja vähentää uusiutuvan energian hyödyntämättä jättämistä. Vuoden 2024 kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa arvioitu vuoteen 2040 mennessä tarvittava 108 gigawatin rajatylittävä lisäkapasiteetti mahdollistaisi myös sen, että 65 terawattituntia kaasulla tuotettua sähköä voitaisiin korvata uusiutuvilla energialähteillä tuotetulla sähköllä, kun hiilidioksidipäästötön tuotanto integroitaisiin paremmin. Tämä vähentäisi Euroopan hiilidioksidipäästöjä merkittävästi, arviolta 27 miljoonaa tonnia 29 vuonna 2040. Lupamenettelyjen osalta ympäristövaikutukset riippuvat suuresti käytetystä teknologiasta ja omaisuuserien sijainnista sekä ympäröivän eläimistön ja kasviston osalta määritetystä ympäristön tilasta. Mahdolliset vaikutukset on kuitenkin huomioitu ehdotetuissa toimenpiteissä, jotka sisältävät tätä varten suojatoimia.
•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen
Tarkistetulla TEN-E-asetuksella odotetaan olevan myönteisiä vaikutuksia, jotka liittyvät yksinkertaistamiseen ja tehokkuuden paranemiseen. Tämän aloitteen odotetaan vähentävän siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisten verkostojen, siirtoverkonhaltijoiden ja hankkeiden toteuttajien hallinnollista rasitusta erityisesti infrastruktuurin suunnittelun osalta, kun komissio ottaa hoitaakseen keskeisen skenaarion kehittämisen. Hallinnollisen rasituksen odotetaan vähenevän myös yksinkertaistamisen ansiosta: esimerkiksi kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien laadintasykliä pidennetään neljään vuoteen, ja kypsien PCI-hankkeiden hakemus- ja arviointiprosessia muutetaan. PCI- ja PMI-hankkeiden virtaviivaistetut, yksinkertaistetut ja digitalisoidut lupamenettelyt vähentäisivät myös yritysten hallinnollista rasitusta. Yritysten vuotuisia kustannussäästöjä ei ole mahdollista arvioida tarkasti, koska tarvittavia tietoja ei ollut saatavilla, mutta tältä osin voidaan kuitenkin päätellä, että ehdotus johtaa toistuviin kustannussäästöihin.
Säännösten noudattamisesta tai hallinnosta pk- ja mikroyrityksille aiheutuviin kustannuksiin liittyviä välittömiä vaikutuksia ei ole havaittu. Ehdotuksella voi olla myönteisiä vaikutuksia pk-yritysten kilpailukykyyn, sille sen odotetaan alentavan energiajärjestelmän kustannuksia sekä parantavan kilpailukykyä niillä teknologia-aloilla, jotka sisältyvät ehdotukseen tai joita sillä vahvistetaan (esimerkiksi suurjänniteteknologiat).
Aloite läpäisee niin kutsutun digitaalisen tarkastuksen, ja se soveltuu internetiin sekä fyysiseen ja digitaaliseen ympäristöön. Ehdotus sisältää toimenpiteitä digitalisaation edistämiseksi (ks. säädösehdotukseen liittyvä rahoitusta ja digitaalisia vaikutuksia koskeva selvitys).
•Perusoikeudet
Aloitteella ei odoteta olevan vaikutusta perusoikeuksiin.
4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
Ehdotukseen liittyvät talousarviovaikutukset kohdistuvat Euroopan komission energian pääosaston ja yhteisen tutkimuskeskuksen sekä ACERin resursseihin. Komissio ottaa merkittävän lisävastuun keskeisen skenaarion kehittämisestä osana kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan kuuluvaa infrastruktuuritarpeiden tunnistamisprosessia. Tämän vastuun hoitaminen edellyttää lisäresursseja (ks. säädösehdotukseen liittyvä rahoitusta ja digitaalisia vaikutuksia koskeva selvitys).
ACERille annetaan hoidettavaksi kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman valvontaan sekä rajatylittävää kustannustenjakoa koskevaan kehykseen liittyviä lisätehtäviä. Myös näiden lisätehtävien hoitaminen edellyttää lisää resursseja (ks. säädösehdotukseen liittyvä rahoitusta ja digitaalisia vaikutuksia koskeva selvitys).
5.LISÄTIEDOT
•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt
Hankkeen toteuttajien ja kansallisten sääntelyviranomaisten säännöllisesti laatimista raporteista saatujen tietojen nykyisten seurantaprosessien pohjalta on kehitetty useita indikaattoreita, joilla mitataan tarkistetun TEN-E-asetuksen kunkin erityistavoitteen saavuttamista. Lainsäädännön tosiasiallisia vaikutuksia seurataan ja arvioidaan käyttämällä indikaattoreita, jotka on räätälöity lainsäädännön avulla saavutettaviin erityisiin poliittisiin tavoitteisiin.
Kaikkia tietoja seurataan hankkeen toteuttajien ja kansallisten sääntelyviranomaisten säännöllisten raporttien sekä ACERille asetettujen nykyisten seurantavaatimusten perusteella. ACER muun muassa seuraa koko unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman ja kansallisten verkon kehittämissuunnitelmien johdonmukaisuutta kahden vuoden välein sekä PCI- ja PMI-hankkeiden edistymistä ja lupamenettelyjä vuosittain, minkä lisäksi se laatii vuosittain seurantaraportin siirtorajoitusten hallinnasta ja kapasiteetin jakamisesta, seuraa johdottomien ratkaisujen ja verkkoa parantavien teknologioiden soveltamista Joint Allocation Officelta saatavilla olevien tietojen perusteella sekä seuraa vuosittain yhteenliitäntätavoitteen edistymistä osana eurooppalaista ohjausjaksoa.
Komissio toteuttaa 30 päivään kesäkuuta 2033 mennessä tämän asetuksen uudelleentarkastelun tämän asetuksen 24 artiklassa säädettyjen raportoinnin ja arvioinnin tulosten sekä asetuksen (EU) 2021/1153 22 ja 23 artiklan nojalla toteutettujen seurannan ja raportoinnin sekä arvioinnin perusteella.
•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset
Asetuksen I luvussa esitetään yleiset säännökset, erityisesti asetuksen kohde, tavoitteet ja soveltamisala sekä sovellettavat määritelmät. Asetuksella otetaan käyttöön uusia infrastruktuuriluokkia, jotka eivät sisälly asetukseen (EU) 2022/869. Liitteessä II tarkemmin kuvattujen uusien luokkien avulla pyritään parantamaan nykyisten verkkojen turvallisuutta, toimintavarmuutta ja tehokkuutta. Tarkoituksena on erityisesti mahdollistaa nykyisten korkeajännitteisten verkkoelementtien turvallinen käyttö järjestelmissä seuranta-, valvonta- ja digitalisointilaitteisiin ja -laitteistoihin tehtävien investointien avulla sekä parantaa kriittisten verkkoelementtien suojaa ja häiriönsietokykyä sellaisiin laitteisiin tehtävien investointien avulla, jotka on suunniteltu erityisesti tätä tarkoitusta varten ja jotka on fyysisesti liitetty näihin elementteihin. Lisäksi hankeluokkia ja määritelmiä mukautetaan, jotta ne ovat yhdenmukaisia EU:n vuonna 2024 hyväksytyn vety- ja kaasumarkkinoiden hiilestä irtautumista koskevan lainsäädäntöpaketin kanssa, jossa vahvistetaan yhteiset säännöt uusiutuviin ja vähähiilisiin kaasuihin siirtymiselle. Kyseisessä lainsäädäntöpaketissa asetetaan etusijalle vedyn tuotanto ja käyttö sen puhtaassa muodossa ja sen kuljetus erityisessä vetyjärjestelmässä. Asetuksella otetaan käyttöön myös sähköverkon johdottomien ratkaisujen määritelmä. Johdottomat ratkaisut on otettava tarkasti huomioon, sillä ne voivat olla verkon laajentamista edullisempi tapa varmistaa kustannusten kannalta optimaalinen verkkojen suunnittelu.
Asetuksen II luvussa annetaan säännökset, jotka koskevat PCI- ja PMI-hankkeista alueellisissa ryhmissä laadittavia unionin luetteloita sekä kriteerejä ryhmien suorittamalle hankkeiden arvioinnille ja hankkeiden toteutuksen seurannalle.
Asetuksen 3 artiklassa, jota täydennetään liitteellä III, vahvistetaan säännöt, jotka koskevat alueellisten ryhmien perustamista sekä menettelyä PCI- ja PMI-hankkeiden unionin luettelon laatimiseksi. Asetukseen (EU) 2022/869 verrattuna 3 artiklassa ja liitteessä III säädetään yksinkertaistetusta menettelystä unionin luettelossa jo olevien edistyneiden hankkeiden PCI- tai PMI-aseman säilyttämiseksi.
Asetuksen 4 artiklassa, jota täydennetään liitteellä IV, vahvistetaan kriteerit ryhmien suorittamalle hankkeiden arvioinnille. Asetukseen (EU) 2022/869 verrattuna siinä selvennetään, että PMI-hankkeet ulottuvat kolmannen maan ensimmäiseen liittymispisteeseen, sekä varmistetaan, että kolmansien maiden sisäistä infrastruktuuria kehitetään näiden hankkeiden edellyttämällä tavalla. Energiayhteisön sopimuspuolena olevien maiden osalta yksittäisten hankkeiden tuomia hyötyjä tarkastellaan sekä EU:n että energiayhteisön sopimuspuolena olevien maiden eikä pelkästään EU:n kannalta, kuten tähän mennessä.
Asetuksen 5 artiklassa vahvistetaan unionin luettelossa olevien hankkeiden täytäntöönpanoa ja seurantaa koskevia säännöksiä fyysiseen ja kyberturvallisuuteen kohdistuvien riskien arviointeihin liittyvillä vaatimuksilla, jotka perustuvat kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä annettuun direktiiviin (EU) 2022/2557 sekä toimenpiteistä kyberturvallisuuden yhteisen korkean tason varmistamiseksi kaikkialla unionissa annettuun direktiiviin (EU) 2022/2555. Asetuksen 6 artikla koskee eurooppalaisia koordinaattoreita, jotka voidaan nimetä, jos yhteistä etua koskevan hankkeen toteuttamisessa ilmenee merkittäviä vaikeuksia. Siinä säädetään, että ajanjaksoa, jona nimeäminen on voimassa, voidaan uusia.
Asetuksen III luvussa käsitellään PMI-hankkeiden lupamenettelyjä ja yleistä hyväksyntää. Asetukseen (EU) 2022/869 verrattuna tähän lukuun on lisätty tarkistuksen yhteydessä kolme päätavoitetta: 1) lupakehyksen päivittäminen sen varmistamiseksi, että PCI- ja PMI-hankkeet saavat strategisen merkityksensä ja erityisasemansa mukaisesti parhaan mahdollisen kohtelun erityisesti vety- ja kaasumarkkinoiden hiilestä irtautumista koskevassa lainsäädäntöpaketissa ja tarkistetussa uusiutuvan energian direktiivissä käyttöön otettujen lupatoimenpiteiden osalta, 2) lupajärjestelmän päivittäminen sähköverkkojen nopeutettujen lupamenettelyjen tukemiseksi Draghin raportissa määritettyjen tarpeiden ja direktiivillä (EU) 2019/944 tehtyjen muutosten mukaisesti, 3) lupajärjestelmän selkeyttäminen ja tehostaminen.
Asetuksen 7 artiklaa, joka koskee unionin luettelossa olevien hankkeiden ensisijaista asemaa, päivitetään sisällyttämällä siihen vaatimukset, joiden mukaan sähköverkkoja koskevien PCI- ja PMI-hankkeiden katsotaan automaattisesti olevan erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia, ja silloin kun hanke sisältyy sellaiseen kansalliseen kehityssuunnitelmaan, josta on tehtävä strateginen ympäristöarviointi ja – mikäli on todennäköistä, että hankkeella on merkittäviä vaikutuksia Natura 2000 ‑alueisiin – asianmukainen direktiivissä 92/43/ETY edellytetty arviointi, hanke voidaan tietyin tiukoin edellytyksin vapauttaa tietyissä ympäristösäädöksissä säädetyistä arvioinneista.
Asetuksen 8 artikla koskee lupamenettelyjen järjestämistä, ja siinä selvennetään asetuksessa vahvistettuja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksia, jotka määritetään eri lupamenettelyjen yhteydessä, erityisesti siltä osin kuin on kyse yhteistyöstä muiden viranomaisten kanssa ja yhteydenpidosta hankkeen toteuttajien kanssa. Asetuksen 8 artiklassa otetaan myös käyttöön uusia rajatylittävää yhteistyötä koskevia vaatimuksia sellaisten hankkeiden osalta, joihin osallistuu useita oikeudenkäyttöalueita.
Asetuksen 9 artikla koskee avoimuutta ja yleisön osallistumista, ja siinä selkeytetään ja yksinkertaistetaan menettelyä erityisesti yhdistämällä tämän artiklan raportointivelvoitteet yhteen raporttiin.
Asetuksen 10 artikla koskee lupamenettelyjen kestoa ja täytäntöönpanoa. Siinä säädetään lupamenettelyjen digitalisointia koskevasta vaatimuksesta, selvennetään lupamenettelyn aloittamispäivää, selvennetään, että hakemusta edeltävä menettely on vapaaehtoinen, sekä selostetaan sen sisältämät vaiheet (rajaus, seulonta, aikataulutus, hakemustiedostojen tarkistaminen), selvennetään, lupamenettelyssä tarvittavia asiakirjoja määritettäessä olisi otettava huomioon olemassa olevat selvitykset ja luvat, jotta vältetään päällekkäisyyksiä, sekä mahdollistetaan asianomaisten kansallisten viranomaisten päätösten hiljainen hyväksyntä ympäristöä koskevia päätöksiä lukuun ottamatta.
Asetuksen IV luvussa esitetään monialaista infrastruktuurin suunnittelua koskevat säännökset, joita vahvistetaan asetukseen (EU) 2022/689 verrattuna, jotta suunnittelua voitaisiin ohjata paremmin. Näitä säännöksiä vahvistetaan erityisesti tulevien skenaarioiden määrittelyn sekä pitkän aikavälin energiainfrastruktuuritarpeiden ja pullonkaulojen tunnistamisen osalta sekä sen osalta, miten energiainfrastruktuuritarpeisiin voidaan vastata asianmukaisimmilla ratkaisuilla.
Asetuksen 11 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan sähkö-, vety- ja kaasualoja koskeva keskeinen skenaario. Tätä keskeistä skenaariota käytetään unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa, infrastruktuuritarpeiden tunnistamisprosessissa, koko energiajärjestelmän laajuisessa kustannus-hyötyanalyysissa sekä energiainfrastruktuurihankkeiden rajatylittävän kustannustenjaon yhteydessä. Jotta varmistetaan, että keskitetyn skenaarion laadinnassa käytetään ajantasaisia tietoja, komissiolla on oikeus pyytää tarvittaessa tietoja jäsenvaltioilta, Sähkö-ENTSOlta, Kaasu-ENTSOlta ja ENNOHilta. Keskitetyn skenaarion olisi oltava monialainen. Tähän mennessä kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien skenaarioiden kehittämisestä ovat vastanneet Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO ja ENNOH.
Asetuksen 12 artiklassa annetaan Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin tehtäväksi laatia infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevat raportit sähkö- ja vetyinfrastruktuurin osalta. Näissä raporteissa olisi määritettävä infrastruktuurin puutteet, jotka vaikuttavat sähköön ja vetyyn liittyvien unionin tavoitteiden saavuttamiseen, erityisesti ACERin laatiman sitovan menetelmän ja 11 artiklan mukaisen keskeisen skenaarion perusteella. Artiklassa säädetään, että TEN-E-ryhmän – joka kokoaa yhteen kaikkien alueiden TEN-E-asetuksella perustetut ryhmät – päätöksentekoelimen on hyväksyttävä infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevat raportit. Erityisesti sähkön osalta raportissa on otettava huomioon johdottomat ratkaisut arvioitaessa tarpeita ja keinoja vastata niihin.
Asetuksen 13 artiklassa siirretään komissiolle valta käynnistää prosessi, jossa pyritään löytämään mahdollisia ratkaisuja sähköjärjestelmään liittyvien tarpeiden täyttämiseksi silloin, jos sähköinfrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevassa raportissa todetaan, että unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan sisällytettäviksi esitetyillä hankkeilla ei täysin vastata 12 artiklan mukaisesti määritettyihin infrastruktuuritarpeisiin. Tämän prosessin olisi perustuttava nykyiseen alueelliseen yhteistyöhön, komission olisi johdettava sitä, ja sen olisi oltava yhteydessä kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan liittyvään prosessiin.
Asetuksen 14 artiklassa säädetään, että Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on käytettävä yhdenmukaisia alakohtaisia menetelmiä koko energiajärjestelmän laajuisen yhdenmukaistetun kustannus-hyötyanalyysin suorittamiseksi unionin tasolla, kun ne arvioivat unionin laajuisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin sisällytettäviä hankkeita (tämä vaatimus koskee kaikkia energiainfrastruktuuriluokkia lukuun ottamatta älykkäitä sähköverkkoja ja hiilidioksidia). Menetelmät on toimitettava komissiolle hyväksyttäviksi. Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on laskettava ja julkaistava osana unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa kaikkien hankkeiden kustannus-hyötyanalyysien tulokset, joista käy ilmi, miten hyödyt jakautuvat maiden kesken. Asetuksen 14 artiklassa täsmennetään, että älykkäitä sähköverkkoja ja hiilidioksidia koskevien hankkeiden osalta komissio vastaa menetelmien kehittämisestä koko energiajärjestelmän laajuisen yhdenmukaistetun kustannus-hyötyanalyysin suorittamiseksi unionin tasolla, kuten nykyisinkin.
Asetuksen V luvun säännöksillä vastataan tarpeeseen kehittää verkko, jollaista merellä olevista uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön odotettavissa oleva merkittävä kasvu edellyttää. Luku tukee merellä ja maalla olevan infrastruktuurin koordinoitua pitkän aikavälin suunnittelua ja kehittämistä. Uutena vaatimuksena 15 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot harkitsevat osana ei-sitovia sopimuksiaan ja ensisijaisten offshore-verkkokäytäviensä puitteissa esimerkiksi hybridihankkeita tai radiaalisia rajatylittäviä vyöhykehankkeita koskevien erityisten rajatylittävien tavoitteiden asettamista. Tämän vaatimuksen tarkoituksena on auttaa saavuttamaan tavoitteet, joiden mukaan kullakin merialueella olisi otettava mahdollisimman tehokkaasti käyttöön merellä sijaitsevaa uusiutuvan energian tuotantoa.
Asetuksen VI luvussa vahvistetaan säännöksiä sellaisen sääntelykehyksen luomiseksi, jolla mahdollistetaan investoinnit, joilla on rajatylittävä vaikutus.
Ensinnäkin 17 artiklassa täsmennetään periaatteet, joita kansallisten sääntelyviranomaisten on sovellettava jaettaessa kustannuksia rajojen yli. Näissä periaatteissa muun muassa vahvistetaan, että investointivarmuuden takaamiseksi rajatylittävän kustannustenjaon on perustuttava kustannusten jakamista koskevaan etukäteen tehtyyn sopimukseen ja sitä on voitava mukauttaa jälkikäteen, edellyttäen, että tällaiset mukautukset on määritelty nimenomaisesti kustannusten jakamista koskevassa päätöksessä ja että ne on selkeästi rajattu. Tämä koskee muun muassa aikatauluja ja kustannuslajeja. Jäsenvaltioiden kesken kustannukset jaetaan tarvittaessa nettohyötyjen jakautumisen perusteella. Asetuksen 17 artiklassa säädetään myös, että jos vähintään 10 prosenttia hankkeen arvioiduista hyödyistä toteutuu jossakin jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion ja asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on osallistuttava rajatylittävään kustannustenjakoprosessiin. ACERille annetaan tehtäväksi päivittää suositustaan, joka koskee hyvien käytäntöjen määrittämistä investointipyyntöjen käsittelyä varten edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti, sekä perustaa keskustietokanta, johon kootaan kaikki kansallisten sääntelyviranomaisten tekemät rajatylittävää kustannusten jakamista koskevat päätökset, ja isännöidä tätä tietokantaa verkkosivustollaan sekä asettaa käyttöön ei-sitova rajatylittävän kustannustenjaon malli kansallisten sääntelyvirastojen työn helpottamiseksi.
Luku VI myös sisältää uuden artiklan (18 artikla), jolla tuetaan prosessia kahden tai useamman PCI- tai PMI-hankkeen niputtamiseksi yhteen. Hankkeen toteuttajat voivat niputtaa hankkeita yhteen helpottaakseen keskusteluja kustannusten jakamisesta asianomaisten jäsenvaltioiden ja tapauksen mukaan kolmansien maiden kesken sekä rajatylittävää kustannustenjakoa koskevien päätösten tekemistä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja kolmansien maiden välillä. Lisäksi 18 artiklassa selvennetään yhteiseen kustannus-hyötyanalyysiin ja rajatylittävään kustannustenjakoon sovellettavia sääntöjä, joita sovelletaan tällaisiin yhteenniputettuihin hankkeisiin, mahdollisen Verkkojen Eurooppa ‑välineeseen osoitettavan hakemuksen helpottamiseksi.
Lukuun on lisätty uutena myös 19 artikla, jossa edellytetään, että siirtoverkonhaltijat varaavat 25 prosenttia pullonkaulatuloista, joita ei käytetä jaetun kapasiteetin tosiasiallisen käytettävyyden takaamiseen tai merellä sijaitsevien uusiutuvan sähkön tuotantolaitosten operaattoreiden korvauksiin, unionin luettelossa olevien rajayhdysjohtojen ylikuormituksen vähentämisen kannalta merkityksellisiin hankkeisiin liittyviin verkkoinvestointeihin. Uudessa 19 artiklassa täsmennetään varojen käyttöä koskevat edellytykset ja siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään edellytykset, joiden mukaisesti siirtoverkonhaltijat voivat käyttää näitä varoja, sekä edellytykset niiden vapauttamiselle. ACERin on päivitettävä nykyinen sähköasetuksen 19 artiklan 4 kohdan mukainen menetelmänsä, joka koskee pullonkaulatuloista saatujen tulojen käyttöä, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus näiden uusien säännösten kanssa.
Asetuksen 20 artiklassa vahvistetaan edellytykset, joiden perusteella jäsenvaltiot ja kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myöntää asianmukaisia kannustimia sellaisiin hankkeisiin, joiden kehittämiseen tai rakennus-, käyttö- tai kunnossapitovaiheeseen liittyy suurempia riskejä verrattuna vastaavan infrastruktuurihankkeen tavanomaisiin riskeihin.
Asetuksen VII luvussa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä hanke voidaan lisätä Verkkojen Eurooppa ‑välineestä rahoitustukea saavien hankkeiden unionin luetteloon, myös uusien infrastruktuuriluokkien osalta. Kyseisen luvun 21 artiklassa vahvistetaan asetukseen (EU) 2022/689 verrattuna yksityiskohtaisemmat kriteerit, joita sovelletaan kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kuuluviin muihin kuin energiainfrastruktuurihankkeisiin. Koska näihin hankkeisiin ei sovelleta rajatylittävää kustannustenjakoa, asianomaisen kansallisen viranomaisen on arvioitava ne, ja tässä säännöksessä määritetään tätä arviointia koskevat edellytykset. Asetuksen 22 artiklassa säädetään, että asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisia erityisiä arviointiperusteita ja 4 artiklan 5 kohdan mukaisia parametreja on sovellettava vahvistettaessa Verkkojen Eurooppa -välineestä annetun asetuksen mukaisen unionin rahoitustuen myöntämisperusteita. Lisäksi artiklassa vahvistetaan asetuksen 27 artiklan mukaiset lisävaatimukset, jotka koskevat Kyproksen ja Maltan käynnissä olevia kaasuhankkeita.
Asetuksen VIII luvussa esitetään loppusäännökset, jotka koskevat delegoituja säädöksiä, raportointia ja arviointia muun muassa lupamenettelyjen digitalisoinnin osalta, rajatylittävän energiainfrastruktuurin fyysisen häiriönsietokyvyn ja kyberkestävyyden parantamista, johdottomien ratkaisujen käyttöönottoa, asetuksen tarkistamista sekä hankkeista tiedottamista ja niiden julkisuutta. Lisäksi siinä pidetään voimassa Maltan ja Kyproksen kaasuyhdysjohtoja koskevat voimassa olevat poikkeukset siihen saakka, että Kypros tai vastaavasti Malta on suoraan yhteenliitetty Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon, tai 31 päivään joulukuuta 2029, sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Lisäksi luvussa luetellaan asetukseen tehtävistä muutoksista johtuvat muutokset muuhun energialainsäädäntöön sekä vahvistetaan siirtymäsäännökset ja nykyisen TEN-E-asetuksen kumoamista koskevat säännökset. Siinä todetaan erityisesti, että tarkistettu asetus ei vaikuta Verkkojen Eurooppa -välineestä aiemmin myönnetyn rahoitustuen maksamiseen, jatkamiseen tai muuttamiseen ja että nykyinen PCI- ja PMI-hankkeiden unionin luettelo pysyy voimassa ja sillä on oikeusvaikutuksia siihen saakka, että tämän asetuksen mukaisesti laaditaan uusi PCI- ja PMI-hankkeiden unionin luettelo ja se tulee voimaan.
2025/0399 (COD)
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista, asetusten (EU) 2019/942, (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 muuttamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 kumoamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 172 artiklan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 30 ,
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 31 ,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsovat seuraavaa:
(1)Komission 26 päivänä helmikuuta 2025 antamassa tiedonannossa Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma 32 esitetään yhteinen etenemissuunnitelma kilpailukyvyn parantamiseksi ja hiilestä irtautumiseksi. Kohtuuhintaisen energian varmistaminen on keskeinen edellytys unionin teollisuuden kilpailukyvylle erityisesti energiaintensiivisillä aloilla. Sen vuoksi kohtuuhintaisen energian saatavuus on sekä puhtaan teollisen kehityksen ohjelman että kohtuuhintaista energiaa koskevan toimintasuunnitelman 33 kulmakivi. Hiilestä irtautumiseen tähtäävät toimenpiteet ovat myös voimakas kasvun vauhdittaja, kunhan ne on sovitettu hyvin yhteen teollisuus-, kilpailu-, talous- ja kauppapolitiikan kanssa, kuten 29 päivänä tammikuuta 2025 annetussa komission tiedonannossa EU:n kilpailukykykompassi 34 todetaan. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 35 vahvistetaan kunnianhimoinen unionin kehys EU:n talouden irrottamiseksi hiilestä vuoteen 2050 mennessä.
(2)Osana asetuksen (EU) 2021/1119 yleistä pyrkimystä uusiutuvaa energiaa koskevaa unionin sitovaa tavoitetta on nostettu. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä unionissa tuotettavasta energiasta 42,5 prosenttia (ja mieluiten 45 prosenttia) on uusiutuvaa energiaa. 36 Myös unionin sitovan energiatehokkuustavoitteen kunnianhimon tasoa on nostettu, ja tällä hetkellä tavoitteena on, että energian loppukulutusta unionissa vähennetään vuoteen 2030 mennessä 11,7 prosenttia vuoden 2020 ennusteisiin verrattuna. 37 Kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämistä koskevassa välitavoitteessa (vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 % vähemmän päästöjä vuoden 1990 tasoon verrattuna) on edetty hyvin, ja 2 päivänä heinäkuuta 2025 komissio ehdotti asetuksen (EU) 2021/1119 38 muuttamista siten, että unionin vuoden 2040 ilmastotavoitteeksi asetettaisiin kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentäminen 90 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna.
(3)Näiden tavoitteiden mukaisen unionin energiasiirtymän tukemiseksi tarvitaan asianmukainen infrastruktuuri, joka tukee muun muassa nopeaa sähköistämistä, uusiutuvan ja fossiilittoman sähköntuotannon laajentamista, uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käytön lisäämistä, energiajärjestelmän integrointia ja innovatiivisten ratkaisujen käyttöönoton laajentamista. Nykyiset investoinnit rajatylittävään energiainfrastruktuuriin eivät selvästikään ole riittäviä energiainfrastruktuurin muuttamiseksi ja edellä kuvattujen tavoitteiden edellyttämän infrastruktuurin rakentamiseksi, ja Euroopan rajatylittävän sähköinfrastruktuurin tarpeiden ja infrastruktuurin kehittämisen nopeuden ja tason välillä on huomattava kuilu sekä siirto- että jakeluverkon tasolla. 39 Rajatylittävästä sähköntarpeesta vuonna 2030 jää puuttumaan noin puolet (41 gigawattia 88 gigawatista), ja tämän vajeen odotetaan kasvavan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuoteen 2040 mennessä rajatylittävän sähkökapasiteetin tarve kasvaa 108 gigawattiin. 40 Energiainfrastruktuuriin on siis investoitava enemmän, ja Draghin raportissa 41 korostettiin erityisesti tarvetta lisätä nopeasti rajatylittävän energiainfrastruktuurin käyttöönottoa, jotta Euroopan teollisuus saadaan irrotettua hiilestä. Komissio korosti puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa 42 ja siihen liittyvässä kohtuuhintaista energiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa 43 sitä, miten tärkeää on saattaa energiaunioni valmiiksi investoimalla energiainfrastruktuuriin ja rajatylittäviin verkkoihin, jotta voidaan turvata unionin teollisuuden kilpailukyky, ihmisten hyvinvointi sekä energiansaannin kohtuuhintaisuus ja varmuus.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/869 44 vahvistetaan suuntaviivat sellaisten Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden viiveetöntä kehittämistä ja yhteentoimivuutta varten, joiden avulla voidaan varmistaa ilmastonmuutoksen hillintä, erityisesti saavuttaa vuoteen 2030 ulottuvat unionin energia- ja ilmastotavoitteet samoin kuin sen ilmastoneutraaliustavoite viimeistään vuoteen 2050 mennessä, sekä varmistaa yhteenliitännät, energiavarmuus, markkinoiden yhdentyminen, järjestelmän integrointi, kaikkia jäsenvaltioita hyödyttävä kilpailu ja kohtuuhintainen energia. Erityisesti asetuksessa (EU) 2022/869 säädetään yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden määrittämisestä, sillä helpotetaan tällaisten hankkeiden toteuttamista ja siinä määritetään edellytykset, joiden täyttyessä kyseisille hankkeille voidaan myöntää unionin rahoitustukea. Yhteistä etua ja keskinäistä etua koskevat hankkeet tuottavat kuitenkin rajatylittävän luonteensa vuoksi paitsi merkittäviä myönteisiä ulkoisvaikutuksia ja edistävät yhteisvastuullisuutta myös tarjoavat toteuttajilleen erityisiä haasteita, jotka johtuvat hankkeiden ulottumisesta useille lainkäyttöalueille, koordinoinnin haasteista sekä kustannusten ja hyötyjen usein epäsymmetrisestä jakautumisesta. Sen vuoksi niitä varten tarvitaan jatkossakin unionin tason kehys.
(5)Asetuksen (EU) 2022/869 tavoitteet pätevät suurelta osin edelleen, mutta nykyistä Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevaa kehystä olisi mukautettava siten, että siinä otetaan kaikilta osin huomioon energiajärjestelmään odotettavissa olevat muutokset, jotka johtuvat uudesta poliittisesta toimintaympäristöstä ja erityisesti vuotta 2050 koskevasta ilmastoneutraaliustavoitteesta ja vuodeksi 2040 ehdotetusta välitavoitteesta. Erityisesti verkkojen suunnittelu olisi toteutettava yhdennetymmin, jotta sillä voidaan tukea energian sisämarkkinoita, joilla on yhä enemmän keskinäisiä riippuvuuksia ja jotka ovat yhä hajautetummat, ja jotta voidaan nopeuttaa lupamenettelyjä ja varmistaa rajatylittävän energiainfrastruktuurin turvallisuus ja häiriönsietokyky. Nämä näkökohdat ovat otettava asianmukaisesti huomioon myös tarkistetussa Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevassa kehyksessä. Uuden poliittisen toimintaympäristön ja uusien tavoitteiden lisäksi teknologian kehitys on viime vuosikymmenen aikana ollut nopeaa. Tämä kehitys olisi otettava huomioon tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa energiainfrastruktuuriluokissa, yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden valintakriteereissä sekä ensisijaisten käytävien ja alueiden yhteydessä. Tämän asetuksen säännökset eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, jäsenvaltioiden eri energialähteiden välillä tekemiin valintoihin eivätkä niiden energiahuollon yleiseen rakenteeseen, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklassa määrätään.
(6)Euroopan laajuisen energiainfrastruktuurin ensisijaisten käytävien ja alueiden (joita on määritetty yhteensä 13) toteuttaminen on olennaisen tärkeää unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi eli muun muassa markkinoiden yhdentymisen edistämiseksi, energiavarmuuden takaamiseksi, vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi ja energian kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi. Nämä ensisijaiset kohteet edellyttävät investointeja sähkön siirtoon ja varastointiin, uusiutuvan energian offshore-verkkoihin, älykkäisiin sähköverkkoihin, laitteisiin ja laitteistoihin, joiden tarkoituksena on varmistaa nykyisten kriittisten verkkoelementtien suojelu ja häiriönsietokyky, vedyn siirtoon ja varastointiin ja vetyterminaaleihin, elektrolyysilaitteisiin, hiilidioksidin kuljetukseen ja varastointiin sekä seuranta-, valvonta- ja digitalisointilaitteisiin ja -laitteistoihin, jotka ovat välttämättömiä nykyisten rajatylittävien suurjänniteverkkojen kannalta.
(7)Unionin energiainfrastruktuuria olisi parannettava, jotta voidaan parantaa sen kykyä sietää häiriöitä, jotka johtuvat luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista, tahallisista vihamielisistä toimista ja sen turvallisuuteen kohdistuvista uhkista, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/2557 45 mukaisen kriittisen eurooppalaisen infrastruktuurin osalta.
(8)Nykyisessä geopoliittisessa toimintaympäristössä on tärkeää varmistaa sähkön keskeytymätön virtaus rajojen yli toimitusvarmuuden takaamiseksi. Tämä riippuu paitsi jäsenvaltioiden välisten rajayhdysjohtojen myös kriittisten verkkoelementtien häiriönsietokyvystä. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi otettava käyttöön uusi infrastruktuuriluokka sellaisiin laitteisiin ja laitteistoihin tehtäville investoinneille, jotka vaikuttavat suoraan kriittisten verkkoelementtien häiriönsietokykyyn ja suojaukseen ja jotka on suunniteltu parantamaan niitä. Tämän uuden infrastruktuuriluokan olisi katettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/943 46 vahvistetut kriittiset verkkoelementit, jotka tukevat verkon turvallisuutta ja toimitusvarmuutta jäsenvaltioiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/941 47 mukaisissa kriisiskenaarioissa ja riskeihinvarautumissuunnitelmissa.
(9)Ulkomaiset investoinnit voivat olla hyödyllinen tapa saada lisää rahoitusvaihtoehtoja esimerkiksi pääomavaltaisia hankkeita varten, mutta samalla ne voivat lisätä unionin altistumista energiaturvallisuuteen liittyville riskeille, kuten häiriöille tai rajatylittävien virtojen luotettavuuden heikkenemiselle, erityisesti kun on kyse sellaisista kolmansista maista peräisin olevista ulkomaisista investoinneista, joiden geopoliittiset edut poikkeavat unionin eduista. Sen vuoksi avoimuus rajatylittävän energiainfrastruktuurin ja hankkeiden, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, todellisista omistajista ja edunsaajista, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/452 48 edellytetyt tiedot tosiasiallisesta sijoittajasta ja osuus pääomasta, on ratkaisevan tärkeää, jotta vältetään se, että unioni tulee riippuvaiseksi ei-luotettavista kolmansista maista. Tämä olisi otettava huomioon myös valittaessa yhteistä etua koskevia hankkeita ja yhteistä etua koskevia hankkeita.
(10)Kustannustehokkaan ja nopeutetun verkon kehittämisen ja verkkoihin pääsyn varmistamiseksi unionissa verkon fyysisen vahvistamisen lisäksi johdottomien ratkaisujen olisi oltava merkittävässä roolissa järjestelmän tarpeisiin vastattaessa, sillä ne voidaan ottaa käyttöön nopeammin ja alhaisemmin kustannuksin. Tällaisen teknologian käyttöönottoa olisi harkittava ennen verkkoinfrastruktuurin laajentamiseen tehtäviä investointeja. Tätä varten tarvitaan uusi infrastruktuuriluokka johdottomiin teknologioihin ja digitaalisiin ratkaisuihin, myös ohjelmistoratkaisuihin, tehtäviä investointeja varten. Tähän luokkaan olisi luokiteltava ratkaisut, jotka otetaan käyttöön nykyisissä rajatylittävän kaupan kannalta merkityksellisissä kriittisissä verkkoelementeissä ja jotka tuottavat määritettyjä hyötyjä markkinoiden yhdentymisen kannalta lisäämällä rajatylittävää kapasiteettia.
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/1789 49 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2024/1788 50 hyväksyttiin vety- ja kaasumarkkinoiden hiilestä irtautumista koskeva lainsäädäntöpaketti, jossa vahvistetaan unionin tason yhteiset säännöt uusiutuviin vähähiilisiin kaasuihin siirtymää varten. Tässä asetuksessa vahvistettujen infrastruktuuriluokkien pitäisi olla täysin yhdenmukaiset kyseisen paketin tavoitteiden kanssa, ja niiden pitäisi varmistaa, että energiainfrastruktuurihankkeilla on merkittävä rajatylittävä vaikutus. Tällaisten hankkeiden kehittämisessä olisi otettava huomioon mahdollisuus muuttaa olemassa olevan infrastruktuurin ja laitteiston käyttötarkoitusta, jos se on teknisesti mahdollista ja tehokkain ratkaisu.
(12)Yhteistä etua koskevia hankkeita ja keskinäistä etua koskevia hankkeita varten olisi perustettava alueellisia ryhmiä, jäljempänä ’ryhmät’, joiden tehtävänä olisi ehdottaa ja tarkastella tällaisia hankkeita sekä laatia niitä koskevat alueelliset luettelot. Laajan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ryhmien olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, hankkeen toteuttajien ja asianomaisten sidosryhmien kanssa sekä varmistettava näiden eri tahojen välinen tiivis yhteistyö. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi osana kyseistä yhteistyötä annettava ryhmille tarvittaessa neuvoja, jotka koskevat muun muassa ehdotettujen hankkeiden kansalliseen sääntelyyn liittyvien seikkojen ja lakisääteisen hyväksynnän ehdotetun aikataulun toteutettavuutta.
(13)Verkon suunnitteluun ja hankkeiden kehittämiseen liittyvien prosessien tehostamiseksi on vahvistettava ryhmien välistä yhteistyötä. Komissiolla on oltava tärkeä rooli tällaisen yhteistyön helpottamisessa, jotta voidaan tarkastella jollakin alueella kehitettyjen hankkeiden mahdollista vaikutusta muihin alueisiin.
(14)Komission tuella on perustettu useita alueellisia yhteistyöfoorumeita ryhmien täydentämiseksi. Foorumien ja ryhmien välinen alueellinen yhteistyö on keskeinen väline, jolla varmistetaan Euroopan energiajärjestelmän syvempi integrointi. Euroopan eri alueet kattaa seuraavat neljä korkean tason ryhmää, joihin osallistuu myös kolmansia maita: Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (BEMIP), Pohjanmeren energiayhteistyö (NSEC), Lounais-Euroopan kaasuyhteenliitäntöjen korkean tason työryhmä (SWE) ja keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan energiayhteenliitäntöjen korkean tason ryhmä (CESEC). Näillä foorumeilla tehdyn alueellisen yhteistyön avulla on onnistuttu tukemaan keskeisten alueellisen ulottuvuuden energiainfrastruktuurihankkeiden ja markkinoiden yhdentymistä koskevien toimien seurantaa ja nopeuttamista. Siksi näitä alueellisia yhteistyöfoorumeita olisi hyödynnettävä yhä enemmän tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen tukemiseen.
(15)Yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista olisi laadittava joka toinen vuosi uusi unionin luettelo, jäljempänä ’unionin luettelo’. Seuraavassa unionin luettelossa ei saisi olla sellaisia yhteistä etua koskevia hankkeita tai keskinäistä etua koskevia hankkeita, jotka on jo saatu päätökseen tai jotka eivät enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä asiaankuuluvia kriteerejä ja vaatimuksia.
(16)Nykyisiin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin ja nykyisiin keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin, jotka on määrä sisällyttää seuraavaan unionin luetteloon, olisi alueellisten luettelojen ja unionin luettelon vahvistamisessa sovellettava samaa valintaprosessia kuin ehdotettuihin hankkeisiin, paitsi jos ne ovat saaneet toimivaltaiselta kansalliselta sääntelyviranomaiselta hyväksynnän tai lopullisen investointipäätöksen, joka antaa riittävän varmuuden hankkeiden rakentamisesta, tai niiden rakentaminen on käynnissä ja niiden vuosikertomuksessa osoitetaan, että ne edistyvät riittävästi, jolloin ne olisi säilytettävä unionin luettelossa.
(17)Jos nykyisiin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin ja nykyisiin keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin, jotka on määrä sisällyttää seuraavaan unionin luetteloon, sovelletaan samaa valintaprosessia kuin alueellisten luetteloiden ja ehdotettuihin hankkeisiin sovellettavan unionin luettelon vahvistamisessa, hallinnollista rasitusta olisi mahdollisuuksien mukaan vähennettävä esimerkiksi käyttämällä aiemmin arvioinnin yhteydessä toimitettuja hanketietoja, jos ne ovat vielä ajan tasalla.
(18)Yhteistä etua koskevissa hankkeissa ja keskinäistä etua koskevissa hankkeissa olisi noudatettava yhteisiä, läpinäkyviä ja puolueettomia yleisiä ja erityisiä kriteerejä, joissa otetaan huomioon hankkeiden vaikutus energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Jotta ehdotetut sähköhankkeet, lukuun ottamatta älykkäitä verkkoja ja hankkeita, jotka on erityisesti suunniteltu nykyisten kriittisten verkkoelementtien suojelun ja häiriönsietokyvyn varmistamiseen, voidaan sisällyttää unionin luetteloon, niiden olisi oltava osa viimeisintä saatavilla olevaa unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa. Myös ehdotettujen vety- ja elektrolyysihankkeiden olisi oltava osa viimeisintä saatavilla olevaa unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa.
(19)Kestävyys tarkasteltuna uusiutuvien energialähteiden verkkoon integroinnin tai tapauksen mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kautta on keskeinen kriteeri sen varmistamiseksi, että Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeva politiikka on yhdenmukaista unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja vuoteen 2050 ulottuvien ilmastoneutraaliustavoitteiden kanssa, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion erityispiirteet ilmastoneutraaliustavoitteeseen pyrittäessä. Tämän vuoksi kestävyys on yksi arviointikriteereistä, joita sovelletaan kaikkiin hankeluokkiin.
(20)Unionin ja Euroopan talousalueen (ETA) ja energiayhteisön markkinoiden yhdentymisen ja verkkojen yhteenliitännän vahvistaminen on yhä tärkeämpää. Siksi jäsenvaltion ja ETA-maan tai energiayhteisön sopimuspuolen välisten keskinäistä etua koskevien hankkeiden hyötyjä ja kustannuksia olisi tarkasteltava kumulatiivisesti unionin ja asianomaisen maan osalta ETA-alueella tai asianomaisen sopimuspuolen osalta energiayhteisössä.
(21)Unionin olisi helpotettava infrastruktuurihankkeita, joilla unionin verkot yhdistetään kolmansien maiden verkkoihin ja jotka ovat kumpaakin osapuolta hyödyttäviä ja välttämättömiä energiasiirtymän ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta sekä täyttävät tämän asetuksen mukaiset asianomaisten infrastruktuuriluokkien erityiskriteerit. Jotta voidaan vahvistaa keskittymistä rajatylittäviin hankkeisiin ja säilyttää täydentävyys unionin ulkopolitiikan kanssa keskinäistä etua koskevissa hankkeissa, hankkeiden olisi kytkettävä jäsenvaltio suoraan ensimmäiseen sähköverkon liittymispisteeseen tai ensimmäiseen vedyn tai hiilidioksidin liittymispisteeseen kolmannessa maassa.
(22)Sähköverkkoihin liittyvistä keskinäistä etua koskevista hankkeista tukikelpoisia olisivat ainoastaan yhteenliitäntähankkeet, jotka yhdistävät energiaverkkoja, edellyttäen, että niiden koko siirtokapasiteetti voitaisiin hyödyntää markkinoilla. Siirtoverkonhaltijoiden vastuulla on arvioida etukäteen mahdollisten hankkeiden vaikutukset verkon turvallisuuteen ja vakauteen sen varmistamiseksi, että hanke voidaan integroida täysimääräisesti asianomaisten maiden sähköverkkoihin.
(23)On tarpeen varmistaa, että etusijalle asetettavat keskinäistä etua koskevat hankkeet edistävät aidosti unionin sisämarkkinoita, toimitusvarmuutta ja ilmastoneutraaliutta koskevia tavoitteita. Siksi keskinäistä etua koskevat hankkeet olisi voitava sisällyttää unionin luetteloon vain, jos asianomaisen kolmannen maan toimintakehyksessä on toteutunut pitkälle menevä lähentyminen ja sitä tuetaan täytäntöönpanomekanismeilla ja jos nämä hankkeet edistävät unionin ja kolmansien maiden yleisiä energia- ja ilmastotavoitteita toimitusvarmuuden ja hiilestä irtautumisen osalta.
(24)Toimintakehyksen pitkälle menevän lähentymisen olisi oletettava toteutuneen silloin, kun kyseessä on ETAn tai energiayhteisön sopimuspuoli, tai se voidaan muiden kolmansien maiden tapauksessa osoittaa kahdenvälisillä sopimuksilla, joihin sisältyy asiaan liittyviä määräyksiä hiilestä irtautumista koskevista ilmasto- ja energiatavoitteista, ja arvioida lähemmin asianmukaisessa ryhmässä komission tuella. Kolmannen maan, jonka kanssa unioni tekee yhteistyötä keskinäistä etua koskevien hankkeiden kehittämisessä, olisi myös helpotettava samankaltaisen aikataulun käyttö kuin tässä asetuksessa säädetään nopeutetussa toteutuksessa ja muissa toimintapoliittisissa tukitoimenpiteissä.
(25)Asianomaisen kolmannen maan olisi varmistettava, että kolmannessa maassa sijaitsevan keskinäistä etua koskevan hankkeen osa ja mahdolliset lisäinvestoinnit, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan saavuttaa toteutettavan keskinäistä etua koskevan hankkeen kokonaishyödyt, kuten sisäisen verkon vahvistukset, asetetaan myös etusijalle ja että ne otetaan käyttöön hyvissä ajoin hankkeen täysimääräisen käytön varmistamiseksi.
(26)Sen varmistamiseksi, että hiilidioksidin varastointihankkeet, joihin osallistuu kolmansia maita, edistävät hiilidioksidin rajatylittävää kuljetusta ja varastointia unionin ilmasto- ja ympäristövaatimusten mukaisesti, tällaisten hankkeiden olisi oltava tukikelpoisia vain, jos ne ovat hiilidioksidin rajatylittävän kuljetuksen ja varastoinnin toiminnan kannalta välttämättömiä ja jos kolmas maa pitää yllä asianmukaista oikeudellista kehystä ja valvoo sen toimeenpanoa tehokkaasti. Tällä kolmannessa maassa sovellettavalla oikeudellisella kehyksellä olisi varmistettava sellaisten vaatimusten ja takeiden soveltaminen, joilla ehkäistään hiilidioksidivuotoja ja taataan hiilidioksidin pysyvän varastoinnin turvallisuus ja tehokkuus ilmaston, ihmisten terveyden ja ekosysteemien suojelemiseksi. Kyseisillä vaatimuksilla ja takeilla olisi taattava vähintään unionin oikeudessa vahvistettua tasoa vastaava suojan taso. ETAn tai energiayhteisön sopimuspuolten olisi oletettava täyttävän kyseiset vaatimukset ja takeet.
(27)Yhteistä etua koskevat hankkeet ja keskinäistä etua koskevat hankkeet olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti, ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, viraston ja ryhmien olisi seurattava ja arvioitava niitä tiiviisti noudattaen samalla asianmukaisesti sidosryhmien osallistumista koskevia vaatimuksia ja ympäristölainsäädäntöä ja pitäen hankkeen toteuttajille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen mahdollisimman vähäisenä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä riskien arviointiin ilmastonmuutokseen sopeutumisen sekä fyysisen ja kyberturvallisuuden osalta soveltuvin osin kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyä koskevan direktiivin (EU) 2022/2557 vaatimusten ja kyberturvallisuuden korkean tason varmistamista koskevia toimenpiteitä kaikkialla unionissa koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2022/2555 51 vaatimusten pohjalta, ja hankkeen toteuttajien olisi raportoitava kansallisille toimivaltaisille viranomaisille arvioitujen riskien vuoksi toteutetuista toimenpiteistä. Hankkeen toteuttajien olisi myös raportoitava ympäristölainsäädännön noudattamisesta ja osoitettava, että hankkeista ei aiheudu ”merkittävää haittaa” ympäristölle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 52 17 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Jos nykyiset yhteistä etua koskevat hankkeet ovat saavuttaneet riittävän kypsyyden, ryhmät ottavat nämä seikat huomioon valittaessa myöhemmin hankkeita unionin luetteloon.
(28)Jos hankkeissa ilmenee erityisiä vaikeuksia tai viivästyksiä, komissiolla olisi oltava mahdollisuus helpottaa niiden toteutusta nimeämällä niille eurooppalaiset koordinaattorit.
(29)Lupaprosessi ei saisi aiheuttaa hankkeen kokoon tai monimutkaisuuteen nähden suhteetonta hallinnollista rasitetta eikä luoda esteitä Euroopan laajuisten verkkojen kehittämiselle ja markkinoille pääsylle.
(30)Yhteistä etua koskeville hankkeille ja keskinäistä etua koskeville hankkeille olisi annettava ensisijainen asema kansallisella tasolla, jotta varmistetaan nopea hallinnollinen käsittely ja kiireellinen käsittely kaikissa niihin liittyvissä oikeudellisissa menettelyissä ja riitojenratkaisumenettelyissä.
(31)Jäsenvaltioita, jotka eivät tällä hetkellä anna energiainfrastruktuurihankkeille suurinta mahdollista kansallista merkitystä lupaprosessissa, kannustetaan harkitsemaan tällaisen kansallisesti merkittävän hankkeen aseman käyttöönottoa erityisesti silloin, kun se voisi nopeuttaa lupaprosessia.
(32)Jäsenvaltioita, joilla ei tällä hetkellä ole energiainfrastruktuurihankkeisiin sovellettavia nopeutettuja tai kiireellisiä oikeudellisia menettelyjä, olisi kannustettava harkitsemaan tällaisten menettelyjen käyttöönottoa erityisesti arvioimalla, voisiko se nopeuttaa kyseisten hankkeiden toteuttamista.
(33)Vetykäyttöön tarkoitettuja rakenteita, elektrolyysilaitteistoja ja hiilidioksidikäyttöön tarkoitettuja rakenteita koskevilla hankkeilla edistetään energia- ja ilmastotavoitteita, myös siltä osin kuin on tarpeen nopeuttaa uusiutuvan energian käyttöönottoa ja sen sisällyttämistä niiden energiavalikoimaan. Siksi kaikkien vetyä, elektrolyysilaitteistoja ja hiilidioksidikäyttöön tarkoitettuja rakenteita koskevien yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden olisi energiapolitiikan näkökulmasta katsottava olevan yleisen edun mukaisia, ja jäsenvaltioiden olisi voitava katsoa niiden olevan erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia. Tämä ei koske kulttuuriperintöä eikä tapauksia, joissa on selvää näyttöä siitä, että kyseisillä hankkeilla on merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, joita ei voida lieventää tai korvata.
(34)Uusiutuvan energian käyttöön tarkoitettujen rakenteiden, joustoratkaisujen, energian varastoinnin ja yleisesti sähköistymisen integroinnin vuoksi sähköinfrastruktuurihankkeita pidetään ilmastoneutraaliuden saavuttamisen kannalta välttämättöminä. Siksi siihen asti, kunnes unionin ilmastoneutraaliustavoite on saavutettu, tällaisten hankkeiden olisi katsottava olevan yleisen edun kannalta erittäin tärkeitä ja palvelevan kansanterveyttä ja turvallisuutta, jos ne tasapainottavat kilpailevia oikeudellisia etuja, lukuun ottamatta kulttuuriperintöä, ja tapauksia, joissa on selvää näyttöä siitä, että kyseisillä hankkeilla on merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, joita ei voida lieventää tai korvata Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 53 mukaisesti.
(35)Koska yhteistä etua koskevat hankkeet ja keskinäistä etua koskevat hankkeet ovat ilmastoneutraaliuden saavuttamisen kannalta tärkeitä ja niillä on strateginen merkitys unionin luettelossa olevina hankkeina, jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että niistä ne sähköä koskevat hankkeet 54 , jotka on nimenomaisesti sisällytetty kansalliseen kehityssuunnitelmaan, josta on tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY 55 mukainen strateginen ympäristöarviointi ja – mikäli on todennäköistä, että hankkeella on merkittäviä vaikutuksia Natura 2000 -alueisiin – direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 3 kohdassa edellytetty arviointi, vapautetaan direktiivin 2011/92/EU mukaisista ympäristövaikutusten arvioinneista, direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2009/147/EY 5 artiklan mukaisista lajien suojeluun kohdistuvia vaikutuksia koskevista arvioinneista sekä Natura 2000 -alueisiin kohdistuvia vaikutuksia koskevista arvioinneista. Tällaisten vapautusten olisi oltava mahdollisia siihen asti, kunnes ilmastoneutraalius on saavutettu.
(36)Tällaisten vapautusten mahdollisten vaikutusten lieventämiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi seulonnan jälkeen varmistettava, että sovelletaan asianmukaisia ja oikeasuhteisia lieventäviä toimenpiteitä, ja harkittava parhaan käytettävissä olevan teknologian käyttöä. Jos tällaisia lieventäviä toimenpiteitä ei voida soveltaa, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että hankkeen toteuttaja toteuttaa kyseisiin vaikutuksiin puuttumiseksi asianmukaisia korvaavia toimenpiteitä, jotka voivat olla rahallisia korvauksia lajien suojeluohjelmiin, jos muita oikeasuhteisia korvaavia toimenpiteitä ei ole käytettävissä. Lisäksi jos hankkeella on todennäköisesti merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että asianomaiset jäsenvaltiot ovat tehneet yhteistyötä yksilöidäkseen toimenpiteitä, joilla vältetään merkittävät vaikutukset tai tarvittaessa lievennetään niitä tai kompensoidaan niitä.
(37)Euroopan laajuisen energiaverkon käyttöönoton nopeuttamiseksi unionin ympäristölainsäädännössä vahvistettujen erityisten poikkeusten soveltamisedellytysten olisi oltava selkeät. Kun arvioidaan erityisesti sitä, onko energiahankkeille tyydyttäviä vaihtoehtoisia ratkaisuja, tällaisen arvioinnin soveltamisala olisi rajoitettava vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, joilla varmistetaan saman tavoitteen saavuttaminen samassa tai samanlaisessa aikataulussa aiheuttamatta kuitenkaan merkittävästi suurempia kustannuksia. Vertaillessaan aikataulua ja tyydyttävien vaihtoehtoisten ratkaisujen kustannuksia asianomaisten viranomaisten olisi voitava ottaa huomioon tarve ottaa käyttöön yhteistä etua koskevia hankkeita ja keskinäistä etua koskevia hankkeita nopeutetusti ja kustannustehokkaasti niiden prioriteettien mukaisesti, jotka on vahvistettu komissiolle asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti toimitetuissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa ja niiden päivityksissä.
(38)Vastaavasti sovellettaessa direktiivissä 92/43/ETY säädettyä asiaankuuluvaa poikkeusta on asianmukaista, että asianomaiset viranomaiset voivat perustelluissa tapauksissa ja jos voidaan kohtuudella osoittaa, että suunnitelma tai hanke ei ennen toimenpiteiden käyttöönottoa vaikuta peruuttamattomasti Natura 2000 -verkoston yleisen kokonaisuuden yhtenäisyyteen, että säilytetään alueen ympäristön koskemattomuus ja että varmistetaan Natura 2000 -alueiden suojelun korkea taso, sallia korvaavien toimenpiteiden toteuttamisen samanaikaisesti suunnitelman tai hankkeen täytäntöönpanon kanssa.
(39)Monimutkaisuuden vähentämiseksi, tehokkuuden ja avoimuuden lisäämiseksi ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yksi ainoa toimivaltainen viranomainen vastaa kaikkien lupaprosessien helpottamisesta ja koordinoinnista kattavan päätöksen antamiseksi, tekee yhteistyötä muiden asianomaisten viranomaisten ja muiden jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, toimii ainoana yhteyspisteenä hankkeiden toteuttajien yhteydenpidossa muiden viranomaisten kanssa ja seuraa unionin luettelossa olevien hankkeiden kehitystä ja viivästyksiä.
(40)Menettelyjen tehostamiseksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi vastattava myös sen varmistamisesta, että lupa-aikataulu sovitetaan hybridisiirto- ja tuotantohankkeiden osalta yhteen hankkeen kaikkien rakenteiden kanssa tavalla, joka nopeuttaa tuotanto- ja siirtorakenteiden lupaprosessia.
(41)Unionin luettelossa olevien, kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevien hankkeiden lupaprosessin yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi yhdessä nimettävä yksi kansallisista toimivaltaisista viranomaisista hankkeen yhteyspisteeksi. Sen, että on vain yksi viranomainen, joka helpottaa prosessia ja tekee lopullisen kattavan päätöksen, tarkoituksena olisi keventää hankkeiden toteuttajien hallinnollista rasitetta ja vähentää monimutkaisuutta, lisätä tehokkuutta ja nopeuttaa lupaprosessia erityisesti silloin, kun jäsenvaltiot säätävät yhteisistä menettelyistä, joilla on yhdenmukaistetut aikataulut ja arvioinnit. Jotta voidaan varmistaa tehokas rajat ylittävä yhteistyö, komission olisi keskityttävä määritettyihin ensisijaisiin yhteenliitäntähankkeisiin tehostamalla niiden toteutuksen ja lupaprosessin koordinointia ja seurantaa. Tätä varten komission olisi tuettava jäsenvaltioita sellaisten yhteisten menettelyjen määrittämisessä, jotka mahdollistavat tehokkaan ja vaikuttavan lupaprosessin.
(42)Jäsenvaltioiden olisi voitava tapauksen mukaan sisällyttää kattaviin päätöksiin päätöksiä, jotka tehdään yksittäisten maanomistajien kanssa käydyissä neuvotteluissa kiinteistön käyttöoikeuden myöntämisestä, kiinteistön omistuksesta tai oikeudesta hallita kiinteistöä osana alueidenkäytön suunnittelua, jolla määritetään tietyn alueen, mukaan lukien muut rakennuskohteet, kuten moottoritiet, rautatiet, rakennukset ja luonnonsuojelualueet, yleinen maankäyttö ja jota ei toteuteta nimenomaisesti suunniteltua hanketta ja toimintalupien myöntämistä varten. Yhteistä etua koskevan hankkeen olisi voitava lupaprosessin yhteydessä käsittää siihen liittyvä infrastruktuuri, siltä osin kuin se on olennaista hankkeen rakentamisen tai toimivuuden kannalta.
(43)Tätä asetusta ja erityisesti sen lupien myöntämistä, yleisön osallistumista ja yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamista koskevia säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta unionin ja kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien määräykset ja säännökset ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi, sekä yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan nojalla annettujen säännösten, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU 56 , soveltamista.
(44)On olennaisen tärkeää antaa sidosryhmille, myös kansalaisyhteiskunnalle, tietoa ja kuulla niitä, jotta voidaan varmistaa hankkeiden onnistuminen ja vähentää vastustusta niitä kohtaan. Vaikka on olemassa vakiintuneita vaatimuksia, joilla varmistetaan yleisön osallistuminen ympäristöalan päätöksentekomenettelyihin ja joita sovelletaan kaikilta osin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, olisi edellytettävä lisätoimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa korkeimpien mahdollisten avoimuutta ja yleisön osallistumista koskevien vaatimusten soveltaminen kaikissa yhteistä etua koskevien hankkeiden lupaprosessiin liittyvissä merkityksellisissä kysymyksissä. Jos kansallisiin sääntöihin sisältyy jo sitä koskevia samoja tai tiukempia vaatimuksia kuin tässä asetuksessa, lupaprosessia edeltävän kuulemisen olisi oltava valinnainen ja olisi vältettävä oikeudellisten vaatimusten päällekkäisyys.
(45)Ympäristö- ja ilmastovaikutusten arvioinnin pääperiaatteiden yhdenmukaistaminen, myös rajatylittävissä tapauksissa, olisi varmistettava panemalla asianmukaisesti ja koordinoidusti täytäntöön direktiivit 2001/42/EY ja 2011/92/EU sekä soveltuvin osin Århusissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 allekirjoitettu Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimus tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 57 , jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, ja Espoossa 25 päivänä helmikuuta 1991 allekirjoitettu yleissopimus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista 58 , jäljempänä ’Espoon yleissopimus’. Komissio on antanut ohjeistusta jäsenvaltioiden tukemiseksi energiainfrastruktuurien ympäristöarviointimenettelyjen yksinkertaistamisessa ja unionin lainsäädännössä edellytettyjen ympäristöarviointimenettelyjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamisessa yhteistä etua koskevissa hankkeissa.
(46)On tärkeää yksinkertaistaa ja parantaa lupaprosessia siten, että samalla kunnioitetaan mahdollisuuksien mukaan ja toissijaisuusperiaate asiaankuuluvasti huomioon ottaen uusien energiainfrastruktuurien rakentamista koskevia kansallisia toimivaltuuksia ja menettelyjä. Koska energiainfrastruktuureja on kiireellisesti kehitettävä, lupaprosessin yksinkertaistamisen yhteydessä olisi asetettava selkeä määräaika asianomaisten viranomaisten päätökselle hankkeen rakentamisesta. Määräajan olisi edistettävä menettelyjen tehokasta määrittelyä ja käsittelyä. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava enimmäismääräajat. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin pyrkiä lyhentämään määräaikoja, jos tämä on toteutettavissa, erityisesti älykkäiden verkkojen kaltaisissa hankkeissa, jotka eivät välttämättä edellytä yhtä monimutkaista lupaprosessia kuin siirtoinfrastruktuurit.
(47)Lupaviranomaisten resurssien puute sekä lupaprosessien digitalisoinnin ja tiedon saatavuuden puute ovat lupaprosesseja hidastavia pullonkauloja. Digitalisaation ja tekoälyominaisuuksien asianmukaisen käytön odotetaan nopeuttavan menettelyjä ja tehostavan prosesseja, koska ne mahdollistavat hakemusten nopeamman käsittelyn ja lisäävät avoimuutta parantamalla menettelyvaiheita ja vaatimuksia koskevien tietojen saatavuutta. Lupaprosessien digitalisointi on kuitenkin viivästynyt, ja tiedot ovat usein hajallaan eri toimivaltaisilla viranomaisilla, joilla ei ole yhtenäisiä digitaalisia prosesseja tai alustoja, eikä tietojen yhteentoimivuutta ole varmistettu. Tämän seurauksena hakemusten tilanteesta on epäselvyyksiä ja pullonkaulojen tunnistaminen on vaikeaa. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen perustettava kansallisen tason digitaalinen alusta uusiutuvan energian hankkeiden sekä varastointi- ja verkkohankkeiden lupaprosessien kaikkia vaiheita varten, jotta menettelyjen digitalisointi olisi yhdenmukaista, yhteentoimivaa ja avointa ja auttaisi nopeuttamaan lupaprosessia mahdollisimman paljon. Hankkeen toteuttajien täytyisi voida jättää näiden alustojen kautta hakemuksia, tarkistaa niiden tilanne ja osoittaa ne toimivaltaisille viranomaisille niin, että viranomaisilla olisi niiden käsittelyä varten pääsy kaikkiin asiaankuuluviin tietoihin ilman paperipohjaisia välivaiheita. Lisäksi tällaisella alustalla olisi voitava kerätä tilastoja lupaprosessien yleisestä edistymisestä jäsenvaltioissa. Tällaisten digitaalisten alustojen olisi tukeuduttava turvallisiin ja yhteentoimiviin keinoihin, joita tarjotaan luonnollisten henkilöiden osalta eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden kautta asetuksen (EU) N:o 910/2014 vaatimusten mukaisesti ja yritysten osalta tulevaisuudessa eurooppalaisten yrityslompakoiden kautta [asetuksen (EU) N:o XXX/20YY] mukaisesti sähköisen tunnistamisen ja todentamisen, asiakirjojen allekirjoittamisen tai leimaamisen mahdollistamiseksi, asiakirjojen toimittamiseksi sekä ilmoitusten lähettämiseksi tai vastaanottamiseksi toimivaltaisten viranomaisten ja talouden toimijoiden välillä.
(48)Toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä olisi oltava varmistaa, että tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja noudatetaan. Energiainfrastruktuurien käyttöönoton kiireellisyyden ja yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden strategisen merkityksen vuoksi unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja siltä osin kuin hiljaisen hyväksynnän käsite sisältyy kansalliseen lainsäädäntöön jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastauksen puuttuminen tässä asetuksessa asetetussa määräajassa tai asianomaisen viranomaisen vastauksen puuttuminen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen asettamassa määräajassa tarkoittaa sitä, että kyseinen lausunto, valtuutus tai lupa on hyväksytty hiljaisesti tai vastaus on myönteinen, lukuun ottamatta ympäristöasioita koskevia päätöksiä, ja että tämä lopputulos on julkinen.
(49)Lupaprosessissa olisi oltava kaksi menettelyä: hakemusta edeltävä valinnainen menettely, jossa kansallinen toimivaltainen viranomainen toimittaa ja hyväksyy täydellisiä hakemusasiakirjoja varten tehdyn työn, ja pakollinen lakisääteinen lupamenettely, joka ulottuu hakemusasiakirjojen hyväksymisestä viranomaisten kattavan päätöksen tekemiseen. Hakemusta edeltävässä vaiheessa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava useita tehtäviä. Niiden olisi seulottava hanke ja ilmoitettava hankkeen toteuttajalle, mitä valtuutuksia, selvityksiä, lupia ja arviointeja lupaprosessin loppuun saattaminen edellyttää, mukaan lukien käyttöön otettavat ympäristöarvioinnit ja lieventävät tai korvaavat toimenpiteet. Niiden olisi määriteltävä seulontapäätelmissä yksilöityjen asiakirjojen laajuus ja yksityiskohtaisuus ja varmistettava, että hankkeen toteuttajalta ei pyydetä myöhemmin lisää asiakirjoja, ellei hankkeessa tai sen ympäristössä ole tapahtunut olennaista muutosta, jonka vuoksi laajuuden määrittämisessä käytetyt ehdot ja oletukset eivät ole sovellettavissa. Niiden olisi laadittava lupaprosessille yksityiskohtainen aikataulu. Saatuaan hakemusasiakirjojen luonnoksen, mukaan lukien kaikki valmistelevat asiakirjat, niiden olisi päätettävä, ovatko hakemusasiakirjat täydellisiä vai puuttuuko niistä tietoja sen mukaan, mitä hakemusta edeltävässä menettelyssä todettiin.
(50)Jos sen katsotaan olevan tehokasta, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat suunnitella lupaprosessia koskevat lupavaatimukset ja tietyn hankkeen julkiset kuulemiset vaiheittaisiksi edellyttäen, että lupaprosessia yksinkertaistetaan ja nopeutetaan.
(51)Tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan lupien myöntämiseen yhteistä etua koskeville hankkeille ja keskinäistä etua koskeville hankkeille, yleisön osallistumiseen tällaisiin hankkeisiin ja hankkeiden sääntelykohteluun. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava antaa kansallisia säännöksiä, joiden nojalla samoja tai vastaavia sääntöjä sovelletaan muihin hankkeisiin, joilla ei ole tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteistä etua koskevan hankkeen tai keskinäistä etua koskevan hankkeen asemaa.
(52)Unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelmaprosessi tarjoaa vankan perustan yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden määrittämiselle. Vaikka sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisella verkostolla, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisella verkostolla, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisella verkostolla, jäljempänä ’ENNOH’, ja siirtoverkonhaltijoilla on edelleen tärkeä rooli prosessissa, tarvitaan lisää virtaviivaistamista ja ohjausta erityisesti tulevien skenaarioiden määrittelyssä, pitkän aikavälin infrastruktuuripuutteiden ja energiainfrastruktuurin pullonkaulojen tunnistamisessa ja näiden puutteiden korjaamisessa asianmukaisimmilla ratkaisuilla, jotta voidaan lisätä prosessin poliittista painoarvoa, pysyvyyttä ja luotettavuutta. Siksi virastolla ja komissiolla olisi oltava entistä suurempi rooli asetusten (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 mukaisten unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien laadintaprosessissa.
(53)Koska valitulla skenaariolla ja sen taustalla olevilla olettamuksilla on suuri merkitys unionin laajuisessa verkon kehittämisen suunnitteluprosessissa, komissiolla olisi oltava keskeinen rooli sen määrittelyssä. Tämän pitäisi auttaa virtaviivaistamaan panoksia ja varmistamaan unionin poliittisten tavoitteiden parempi täyttyminen. On myös tarkoituksenmukaista, että unionin laajuiset kymmenvuotiset verkon kehittämissuunnitelmat perustuvat yhteen keskeiseen skenaarioon ja että skenaariota koskevia mahdollisia herkkyysanalyysejä voidaan laatia ulkoisten olosuhteiden muuttuessa, koska skenaarion päätarkoituksena on muodostaa yhteinen perusta ehdolla olevien yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden infrastruktuuripuutteiden ja hyötyjen arvioinnille. Keskeisen skenaarion kasvava merkitys edellyttää Sähkö-ENTSOn, ENNOHin ja Kaasu-ENTSOn, jäsenvaltioiden ja viraston tiivistä osallistumista sen varmistamiseksi, että asiaankuuluvat tiedot toimitetaan ja skenaario on yhdenmukainen kansallisen kehityksen kanssa. Sidosryhmien vertailuryhmän olisi edelleen annettava sidosryhmille koordinoidusti palautetta ja neuvontaa skenaarioiden kehittämisestä.
(54)Infrastruktuuritarpeiden tunnistamisprosessilla olisi oltava suurempi osuus suunniteltujen infrastruktuuri-investointien ohjaamisessa. Nykyiseen käytäntöön verrattuna prosessin olisi oltava laajempi ja siinä olisi tarkasteltava perusteellisemmin monialaisia yhteyksiä ja johdottomia ratkaisuja, jotta voidaan selkeästi määrittää energiajärjestelmää koskevat ratkaisut, jotka auttavat parhaiten saavuttamaan energia- ja ilmastotavoitteet. Puutteiden korjaamiseen tarvittavien myöhempien ratkaisujen hyväksynnän lisäämiseksi viraston olisi osallistuttava enemmän prosessin puitteiden luomiseen ja sen todentamiseen. Viraston olisi kehitettävä Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin infrastruktuuritarpeiden tunnistamisprosessia varten menetelmä, jolla varmistetaan, että tulokset ovat riittävän luotettavia ja tässä asetuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisia. Sen, että TEN-E-ryhmän päätöksentekoelin antaa viime kädessä tukensa tarpeiden tunnistamista koskevalle raportille, pitäisi olla hankkeen toteuttajille voimakas viesti siitä, että mahdollisia hankkeita tarvitaan.
(55)Infrastruktuuritarpeiden tunnistamisprosessista olisi tehtävä kattavampi ja yksityiskohtaisempi, jotta suunnitellut hankkeet voidaan sovittaa paremmin yhteen siirtokapasiteetin laajentamista koskevien tarpeiden kanssa. Sen olisi myös mahdollistettava seurantaprosessi, joka johtaa sellaisten uusien ratkaisujen löytämiseen, joilla voitaisiin vastata täyttymättä jääneisiin tarpeisiin. Siirtoverkonhaltijoiden olisi oltava ensisijainen taho, joka ehdottaa mahdollisia hankkeita puutteiden korjaamiseksi, mutta olisi harkittava myös muiden sidosryhmien tarjoamia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Siksi tarpeisiin vastaamista koskevan prosessin olisi oltava alueellisen yhteistyön tulos, ja asiaankuuluvat sidosryhmät olisi otettava mukaan keskusteluihin. Komissiolle prosessissa annetun keskeisen roolin olisi lisättävä jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, hankkeen toteuttajien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien alueellista yhteistyötä ja osallistumista sopivimpien hankkeiden etsimiseen, olipa sitten kyse johdottomista ratkaisuista tai infrastruktuuriratkaisuista, joilla vastataan mahdollisiin täyttymättä jääneisiin tarpeisiin. Komissiolla olisi oltava viimeisenä keinona oikeus käynnistää ehdotuspyyntö niiden puutteiden korjaamiseksi, joiden suhteen ei ole edistytty. Olisi varmistettava, että tukikelpoiset hankkeet sisällytetään mahdollisimman pian myöhempiin kansallisiin kehityssuunnitelmiin, unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan ja unionin luetteloon.
(56)Energiajärjestelmän laajuinen kustannus-hyötyanalyysi on tehtävä sen varmistamiseksi, että infrastruktuurisuunnittelu vastaa integroidun ja vähähiilisen järjestelmän muuttuvia tarpeita. Siinä arvioidaan johdonmukaisesti kaikki asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt, jotta voidaan määrittää tehokkaimmat ratkaisut unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Johdottomilla ratkaisuilla, kuten dynaamisella kuormitus- ja muuntajamitoituksella, kehittyneillä virransäätelyjärjestelmillä tai digitaalisen kaksosen alustoilla, olisi oltava sekä toiminnan että laajentumisen kannalta suurempi osuus verkkotarpeiden täyttämisessä, ja siksi energiajärjestelmän laajuisen kustannus-hyötyanalyysin olisi katettava myös ne.
(57)Unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa olisi esitettävä kattava yleiskatsaus suunnitelluista infrastruktuurihankkeista, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia unionissa. Johdottomien ratkaisujen ja joustoratkaisujen olisi oltava olennainen osa suunnitelmaa, jotta se antaa täydellisen kuvan sähkö- ja vetyverkkojen optimaalisen toiminnan kannalta välttämättömistä tulevista investoinneista. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös verkon turvallisuutta ja häiriönsietokykyä parantaviin hankkeisiin.
(58)Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin, viraston ja komission olisi unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien hyväksymistä edeltäviä tehtäviään hoitaessaan toteutettava laaja kuulemisprosessi, jossa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät. Näihin sidosryhmiin olisi kuuluttava Euroopan unionin sähkönjakeluverkonhaltijoiden eurooppalainen yhteistyöelin, sähkö-, maakaasu- ja vetymarkkinoilla toimivat yhteenliittymät, lämmityksen ja jäähdytyksen, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen alan sidosryhmät, riippumattomat aggregaattorit, kulutusjoustoalan toimijat, energiatehokkuusratkaisuihin liittyvät organisaatiot, teollisuuden alat, kuten liikenne, digitalisaatio ja data, sekä energia-alan kuluttajajärjestöt, ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta ja kansalaisyhteiskunnan edustajat tapauksen mukaan. Sidosryhmien vertailuryhmä on osoittautunut tehokkaaksi sidosryhmäyhteistyön foorumiksi, ja sen osallistumista edelleen unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan olisi tuettava. Kuulemisen olisi oltava avoin ja läpinäkyvä, ja se olisi järjestettävä hyvissä ajoin niin, että sidosryhmiltä voidaan saada palautetta unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien keskeisten vaiheiden valmisteluun, kuten infrastruktuuripuutteiden tunnistamiseen ja kustannus-hyötyanalyysin menetelmien laatimiseen hankkeiden arviointia varten. Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin olisi tarkasteltava asianmukaisesti sidosryhmiltä kuulemisten aikana saatua palautetta ja selitettävä, miten ne ovat ottaneet kyseisen palautteen huomioon toimittaessaan lopullisia ehdotuksia.
(59)Energiainfrastruktuurin suunnittelussa olisi otettava asianmukaisesti huomioon alojen yhteenliittäminen ja energiankantajien keskinäiset yhteydet. Skenaarioiden kehittämisen, infrastruktuuritarpeiden tunnistamisprosessin ja kustannus-hyötyanalyysin menetelmien olisi perustuttava integroituun, pitkällä aikavälillä toteutettavaan ja optimoituun yhden energiajärjestelmän lähestymistapaan ja mallinnukseen, jossa käytetään yhteisiä oletuksia ja yhdenmukaisia menetelmiä. Infrastruktuurin suunnittelun parempi koordinointi eri aloilla auttaisi priorisoimaan ja ottamaan käyttöön uusia infrastruktuuriratkaisuja optimaalisemmin.
(60)On tärkeää varmistaa, että vain infrastruktuurihankkeet, joille ei ole olemassa järkeviä vaihtoehtoisia ratkaisuja, voivat saada yhteistä etua koskevan hankkeen tai keskinäistä etua koskevan hankkeen aseman, mikä tarkoittaa myös sitä, että energiainfrastruktuurin suunnittelussa ja alueellisten ryhmien työssä ehdotettujen hankkeiden alueellisten luetteloiden laatimisessa olisi otettava huomioon energiatehokkuus etusijalle -periaate. Tulevien infrastruktuuritarpeiden turvaamiseksi olisi energiatehokkuus etusijalle ‑periaatteen mukaisesti harkittava uusille infrastruktuureille kaikkia asiaankuuluvia vaihtoehtoja. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä johdottomiin tai digitaalisiin ratkaisuihin, kulutusjouston käyttöön ja fossiilittomaan joustavuuteen, mikä voisi lisätä verkkojen yleistä tehokkuutta. Tätä varten verkon ylläpitäjien olisi järjestelmien laajentamishankkeita arvioidessaan harkittava ensisijaisesti näitä ratkaisuja. Myös verkkojen kustannustehokkaaseen käyttöön olisi kannustettava erityisesti hyödyntämällä verkkomaksuissa ja tukijärjestelmissä sijainnin ja käyttöajan mukaan määräytyviä tariffeja.
(61)Unionin vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi unionin on lisättävä merkittävästi uusiutuvan sähkön tuotantoa. Investointeja merellä tuotettavaan uusiutuvaan energiaan olisi lisättävä niin, että tavoitteena olisi tuottaa avomerellä vähintään 350 gigawattia uusiutuvaa energiaa, joka on asennettu joulukuussa 2024 päivitettyjen ja 24 päivänä lokakuuta 2023 annetussa komission tiedonannossa EU:n merienergiatavoitteiden saavuttaminen 59 esitettyjen kumulatiivisten ei-sitovien jäsenvaltioiden merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskevien alueellisten tavoitteiden mukaisesti. Sähkö-ENTSOn tammikuussa 2024 julkaisemat ensimmäiset offshore-verkon kehittämissuunnitelmat (Offshore Network Development Plans, ONDP) olivat merkittävä edistysaskel, koska ne kytkivät jäsenvaltioiden merellä tuotettavaa energiaa koskevat tavoitteet offshore-verkon suunnitteluun. Tarkoituksena olisi tukea rajatylittävien merellä toteutettavien uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden, mukaan lukien hybridihankkeet ja radiaaliset rajatylittävät vyöhykehankkeet, määrittämistä, jotta voidaan varmistaa offshore-verkkojen optimoitu ja kustannustehokas kehittäminen merialueiden tasolla. Offshore-verkon kehittämissuunnitelmien strateginen pitkän aikavälin toimintalogiikka olisi laajennettava koskemaan maalla sijaitsevia sähköverkkoja ja vetyverkkoja.
(62)Uusiutuvan energian ensisijaisten offshore-verkkokäytävien hyötyjen ja kustannusten arvioinnin olisi autettava jäsenvaltioita tekemään alustava kustannusten jakamista koskeva analyysi ensisijaisten offshore-verkkokäytävien tasolla, jotta voidaan tukea myöhempiä yhteisiä poliittisia sitoumuksia, jotka koskevat rajatylittäviä offshore-verkkohankkeita. Komission 27 päivänä kesäkuuta 2024 laatimissa merienergiahankkeiden yhteistoiminnallisia investointikehyksiä koskevissa ohjeissa annetaan tietoja uusiutuvan energian ensisijaisten offshore-verkkokäytävien hyötyjen ja kustannusten arvioinnista. Komissio voi tarvittaessa päivittää niitä jäsenvaltioiden, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden, viraston ja kansallisten sääntelyviranomaisten osallistuessa työhön.
(63)Infrastruktuurin käyttäjien olisi pääsääntöisesti vastattava yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämis-, rakentamis-, toiminta- ja ylläpitokustannuksista. Kustannustenjaossa olisi varmistettava, ettei loppukäyttäjille aiheudu kohtuutonta rasitetta, erityisesti jos se saattaisi johtaa energiaköyhyyteen. Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin olisi voitava soveltaa rajatylittävää kustannustenjakoa, kun kustannuksia ei markkinoiden kysyntää tai tariffeihin kohdistuvia odotettuja vaikutuksia koskevan arvion perusteella voida odottaa katettavan infrastruktuurin käyttäjien maksamilla tariffeilla.
(64)Entistä yhteenliitetymmillä energian sisämarkkinoilla tarvitaan rajatylittävää kustannustenjakoa koskevia selkeitä ja läpinäkyviä sääntöjä, jotta voidaan nopeuttaa investointeja rajatylittäviin infrastruktuureihin ja hankkeisiin, joilla on rajatylittävä vaikutus. Rajatylittävän energiainfrastruktuurin integraation lisääntyessä useammista hankkeista saadaan hyötyä myös niiden alueiden ulkopuolella, joille ne on rakennettu. Näin ollen on olennaisen tärkeää jakaa kustannukset oikeudenmukaisesti ja avoimesti, jotta paikallisille kuluttajille ei aiheudu kohtuutonta rasitetta. Asianmukaisesta kustannusten jakamisesta käytävien keskustelujen olisi perustuttava infrastruktuurihankkeen kustannusten ja hyötyjen analyysiin, joka tehdään koko energiajärjestelmän kattavaa analyysia varten laaditun yhdenmukaistetun menetelmän pohjalta käyttäen keskeistä skenaariota ja mahdollisia herkkyysanalyysejä, jotka on vahvistettu asetusten (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 nojalla laadittuja unionin laajuisia kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia varten, jotta voidaan laatia luotettava analyysi yhteistä etua koskevan hankkeen tai keskinäistä etua koskevan hankkeen vaikutuksesta hiilestä irtautumista, markkinoiden yhdentymistä, kilpailua, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskeviin unionin energiapolitiikkoihin. Jäsenvaltioiden, joissa sijaitsee vähintään 10 prosenttia hankkeen hyödyistä, ja niiden kansallisten sääntelyviranomaisten olisi osallistuttava kustannusten kohdentamista koskeviin keskusteluihin sen varmistamiseksi, että hanke voidaan panna täytäntöön ja sen hyödyt voidaan tuottaa. Lisäksi rajatylittävää kustannustenjakoa koskevissa sopimuksissa olisi harkittava jälkikäteen toteutettavia järjestelyjä, joilla varmistetaan niiden maiden, joissa hanketta ei toteuteta, oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen osallistuminen edellyttäen, että tällaiset mukautukset on määritelty ja jäsennelty selkeästi investointivarmuuden turvaavalla tavalla.
(65)On olennaisen tärkeää varmistaa vakaa rahoituskehys yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämiselle siten, että samalla minimoidaan rahoitustuen tarve, ja rohkaista kiinnostuneita sijoittajia asianmukaisilla kannustimilla ja rahoitusmekanismeilla. Päättäessään rajatylittävästä kustannustenjaosta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi jaettava tosiasiallisesti aiheutuneet investointikustannukset, jotka ovat samankaltaista infrastruktuuria koskevien kansallisten lähestymistapojen ja menetelmien kannalta merkityksellisiä, rajojen yli kokonaisuudessaan ja sisällytettävä ne kansallisiin tariffeihin. Sen jälkeen kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarvittaessa määritettävä, voisiko niiden vaikutus oman jäsenvaltion kansallisiin tariffeihin aiheuttaa kohtuutonta rasitetta kuluttajille. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi vältettävä hankkeiden päällekkäiseen tukeen liittyvät riskit ottamalla huomioon todelliset tai arvioidut maksut ja tulot. Kyseiset maksut ja tulot olisi otettava huomioon ainoastaan siltä osin kuin ne liittyvät hankkeisiin ja niiden tarkoituksena on kattaa kyseiset kustannukset.
(66)Kustannustenjaosta asianomaisten jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä käytävien keskustelujen helpottamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta niputtaa yhteen useampia yhteistä etua koskevia hankkeita tai keskinäistä etua koskevia hankkeita. Jos mahdollistetaan se, että jäsenvaltioiden ryhmät käsittelevät yhteenniputettua hanketta keskinäisen edun mukaisena, voidaan edistää kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja, vähentää neuvottelujen riskejä ja transaktiokustannuksia sekä lisätä toteutumisen todennäköisyyttä. Lisätuki, joka annetaan unionin tasolla esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineen kautta tai alueellisella tasolla käyttämällä pullonkaulatuloja, voisi myös helpottaa tällaisia sopimuksia ja edistää ensisijaisten infrastruktuurien oikea-aikaista toteuttamista.
(67)Asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan alueiden välisen kapasiteetin jakamisesta saatavien tulojen käytölle kolme ensisijaista tavoitetta: a) jaetun kapasiteetin tosiasiallisen käytettävyyden takaaminen, mukaan lukien korvaus sitovuuden takaamisesta, b) alueiden välisen kapasiteetin ylläpitäminen tai lisääminen optimoimalla nykyisiä rajayhdysjohtoja tai rajayhdysjohtojen siirtorajoituksen vähentämisen kannalta merkityksellisistä verkkoinvestoinneista aiheutuvien kustannusten kattaminen ja c) korvauksen maksaminen uusiutuvan sähkön offshore-tuotantolaitosten operaattoreille siinä mainituissa tilanteissa. Siirtoverkonhaltijoiden olisi varmistettava, että saavutetaan kaikki kolme ensisijaista tavoitetta, mukaan lukien b alakohdassa mainittu tavoite. Jotta voidaan helpottaa sellaisten yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden rahoittamista, jotka vähentävät rajayhdysjohtojen siirtorajoituksia, ja lisätä ennakoitavuutta ja avoimuutta keskusteluissa rajatylittävää kustannustenjakoa koskevista päätöksistä tämän asetuksen 16 artiklan mukaisesti, on aiheellista edellyttää, että siirtoverkonhaltijat varaavat pienen osan pullonkaulatuloista tällaisiin investointeihin. Tämä vaatimus ei rajoita siirtoverkonhaltijoiden vastuuta päättää rahoitusprioriteeteista sääntelyviranomaisten valvonnassa ja asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyn menetelmän mukaisesti. Tätä vaatimusta ei tulisi soveltaa, jos voidaan osoittaa, ettei kyseisen jäsenvaltion rajoille tarvitse rakentaa lisää rajatylittävää kapasiteettia.
(68)Jos jäsenvaltiossa ei ole siirtoverkonhaltijaa, tässä asetuksessa olevia viittauksia siirtoverkonhaltijoihin olisi soveltuvin osin pidettävä viittauksina jakeluverkonhaltijoihin.
(69)Energian sisämarkkinoita koskevassa lainsäädännössä edellytetään, että verkkoihin pääsystä perittävät tariffit tarjoavat asianmukaisia kannustimia investointeihin. Usean tyyppisillä yhteistä etua koskevilla hankkeilla on kuitenkin todennäköisesti ulkoisvaikutuksia, joita ei välttämättä voida ottaa kaikilta osin huomioon ja kattaa tavanomaisella tariffijärjestelmällä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi energian sisämarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä soveltaessaan varmistettava vakaa ja ennustettava sääntely- ja rahoituskehys, jossa tarjotaan yhteistä etua koskeville hankkeille kannustimia, myös pitkän aikavälin kannustimia, jotka ovat oikeassa suhteessa hankkeen riskeihin. Kyseistä kehystä olisi sovellettava erityisesti rajatylittäviin hankkeisiin, innovatiivisiin sähkönsiirtoteknologioihin, jotka mahdollistavat uusiutuvan energian, hajautettujen energiaresurssien tai kulutusjouston laaja-alaisen integroinnin yhteenliitettyihin verkkoihin, sekä energiateknologia- ja digitalisointihankkeisiin, joista joko aiheutuu todennäköisesti suurempia riskejä kuin yhden jäsenvaltion alueella sijaitsevista vastaavista hankkeista tai joista voi koitua unionille suurempia hyötyjä. Myös hankkeissa, joiden toimintamenot ovat suuret, olisi oltava mahdollisuus asianmukaisiin investointikannustimiin. Erityisesti uusiutuvan energian offshore-verkoista, jotka toisaalta toimivat sähkön rajayhdysjohtoina ja toisaalta yhdistävät uusiutuvan energian offshore-tuotantohankkeita, aiheutuu todennäköisesti suurempia riskejä kuin vastaavista maalla toteutettavista infrastruktuurihankkeista, koska niillä oleva yhteys tuotantorakenteisiin aiheuttaa sääntelyriskejä, rahoitusriskejä, kuten ennakoivien investointien tarvetta, markkinariskejä ja uusien innovatiivisten teknologioiden käyttöön liittyviä riskejä.
(70)Asetus (EU) 2022/869 on osoittanut, millainen lisäarvo saadaan hankkimalla merkittävän unionin rahoitustuen avulla yksityistä rahoitusta unionin kannalta merkittävien hankkeiden toteuttamiseksi. Talous- ja rahoitustilanne sekä talousarviorajoitukset huomioon ottaen monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi jatkossakin annettava kohdennettua tukea, myös hankkeiden riskien vähentämiseksi ja yksityisten investointien houkuttelemiseksi, jotta voidaan maksimoida julkisen rahoituksen vaikutus ja siitä unionin kansalaisille koituvat hyödyt ja houkutella uusia sijoittajia investoimaan tämän asetuksen liitteessä I esitettyihin energiainfrastruktuurien ensisijaisiin käytäviin ja alueisiin samalla, kun unionin rahoitusosuus pidetään mahdollisimman pienenä.
(71)Yhteistä etua koskevien hankkeiden olisi voitava saada unionin rahoitustukea selvityksiin ja tietyin edellytyksin töihin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1153 60 nojalla avustusten tai innovatiivisten rahoitusvälineiden muodossa sen varmistamiseksi, että voidaan antaa räätälöityä tukea niille yhteistä etua koskeville hankkeille, jotka eivät ole kannattavia nykyisessä sääntelykehyksessä ja nykyisissä markkinaolosuhteissa. On tärkeää välttää kilpailun vääristyminen erityisesti sellaisten hankkeiden välillä, jotka edistävät unionin saman ensisijaisen käytävän toteuttamista. Tällaisella rahoitustuella olisi varmistettava tarvittavat synergiat unionin muiden sellaisten rahastojen kanssa, joista voi saada rahoitusta älykkäisiin energian jakeluverkkoihin, ja komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2020/1294 61 perustetun unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismin kanssa.
(72)Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin tehtävissä investoinneissa olisi sovellettava kolmivaiheista harkintaa. Ensiksikin investoinneissa olisi annettava etusija markkinoille. Toiseksi, jos investoinnit eivät toteudu markkinaehtoisesti, olisi tarkasteltava sääntelyratkaisuja, mukautettava tarvittaessa asianomaista sääntelykehystä ja varmistettava asianomaisen sääntelykehyksen asianmukainen soveltaminen. Kolmanneksi, jos kahden ensimmäisen vaiheen perusteella ei pystytä varmistamaan tarvittavia investointeja yhteistä etua koskevaan hankkeeseen, siihen olisi voitava myöntää unionin rahoitustukea, jos se täyttää sovellettavat tukikelpoisuusperusteet.
(73)Yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden ei pitäisi voida saada unionin rahoitustukea, jos hankkeen toteuttajat, verkonhaltijat tai sijoittajat ovat jossakin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 62 138 artiklassa tarkoitetuista poissulkemistilanteista, kuten silloin, kun heidät on tuomittu petoksesta, lahjuksen ottamisesta tai antamisesta taikka rikollisjärjestöön liittyvästä menettelystä. Yhteistä etua koskeva hanke olisi voitava poistaa unionin luettelosta, jos sen sisällyttäminen kyseiseen luetteloon perustui vääriin tietoihin, joilla oli ratkaiseva vaikutus kyseiseen sisällyttämiseen, tai jos hanke ei ole unionin lainsäädännön mukainen. Kun yhteistä etua koskeva hanke sijaitsee jäsenvaltioissa, joihin sovelletaan jotakin tämän asetuksen mukaista vapautusta, kyseisten jäsenvaltioiden olisi varmistettava tällaisille hankkeille asetuksen (EU) 2022/869 nojalla myönnettävää rahoitusta koskevia hakemuksia tukiessaan, että hankkeet eivät hyödytä suoraan tai välillisesti henkilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat jossakin asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 138 artiklassa tarkoitetuista poissulkemistilanteista.
(74)Keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin liittyviin töihin olisi voitava myöntää avustuksia samoin ehdoin kuin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jos ne edistävät unionin yleisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista ja jos kolmannen maan hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet ovat johdonmukaisia Pariisin sopimuksen kanssa.
(75)Unionin olisi helpotettava energiahankkeita heikommassa asemassa olevilla tai yhteyksiltään heikommilla alueilla, syrjäseutualueilla tai syrjäisimmillä tai eristyneillä alueilla, jotta voitaisiin mahdollistaa niiden pääsy Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin ja siten vauhdittaa hiilestä irtautumista ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.
(76)Eurooppa-neuvoston 4 päivänä helmikuuta 2011 antamissa päätelmissä todetaan, että vuoden 2015 jälkeen mikään jäsenvaltio ei saisi olla eristyksissä Euroopan kaasu- ja sähköverkoista eikä minkään jäsenvaltion energiavarmuus saisi vaarantua asianmukaisten yhteenliitäntöjen puuttumisen vuoksi, ja kyseisten päätelmien mukaisesti tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa pääsy Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin lopettamalla energiaeristyneisyys Kyproksessa ja Maltassa, joita ei vieläkään ole liitetty Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon. Tämä tavoite olisi saavutettava sallimalla, että kehitteillä tai suunnitteilla olevat hankkeet, joille on myönnetty asetuksen (EU) 2022/869 mukainen yhteistä etua koskevan hankkeen asema, säilyttävät asemansa siihen saakka, että Kypros ja Malta liitetään Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon, tai 31 päivään joulukuuta 2029 saakka sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Sen lisäksi, että tällaisilla hankkeilla edistetään uusiutuvan energian markkinoiden kehittämistä, energiajärjestelmän joustavuutta ja häiriönsietokykyä sekä toimitusvarmuutta, niillä varmistetaan pääsy tuleville energiamarkkinoille, myös vetymarkkinoille, ja edistetään unionin yleisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista.
(77)Jotta varmistetaan tämän asetuksen nojalla ehdotettujen muutosten johdonmukaisuus sähkö-, kaasu- ja vetymarkkinoita koskevan unionin kehyksen kanssa, ehdotetaan vastaavia muutoksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/942 63 3 ja 11 artiklaan, asetuksen (EU) 2019/943 48 artiklaan sekä asetuksen (EU) 2024/1789 60 ja 61 artiklaan. Nämä muutokset liittyvät keskeisen skenaarion käyttöön unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa, johdottomien ratkaisujen ja järjestelmän laajentamisen muiden vaihtoehtojen huomioon ottamiseen ja suunnitelmien aikataulun selkeyttämiseen. Sen vuoksi kyseisiä asetuksia olisi muutettava.
(78)Jotta voitaisiin varmistaa unionin kannalta olennaisten energiainfrastruktuurihankkeiden viiveetön kehittäminen, kolmannen yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista laaditun unionin luettelon olisi pysyttävä voimassa siihen saakka, että ensimmäinen tämän asetuksen nojalla vahvistettu unionin luettelo yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista tulee voimaan. Lisäksi, jotta voitaisiin mahdollistaa kolmannessa unionin luettelossa olevien yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittäminen, seuranta ja rahoitus asetuksen (EU) 2022/869 mukaisesti, tiettyjen asetuksen (EU) 2022/869 säännösten olisi pysyttävä voimassa ja niillä olisi oltava oikeusvaikutuksia siihen saakka, kunnes ensimmäinen tämän asetuksen nojalla vahvistettu unionin luettelo yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista tulee voimaan.
(79)Jotta voitaisiin varmistaa, että unionin luettelo rajoitetaan hankkeisiin, jotka edistävät eniten tämän asetuksen liitteessä I esitettyjen strategisten energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän asetuksen liitteitä unionin luettelon vahvistamiseksi ja tarkistamiseksi, kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden oikeutta hyväksyä niiden alueisiin liittyviä unionin luettelossa olevia hankkeita.
(80)Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä unionin tason verkkosuunnittelun perustana olevan keskeisen skenaarion kehittämiseksi.
(81)Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä siirtoverkonhaltijat voivat käyttää pullonkaulatuloja, sekä edellytykset, joiden täyttyessä asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 kohdan b alakohdan tavoite katsotaan asianmukaisesti saavutetun.
(82)On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että ne toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 64 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
(83)Ryhmissä käytävät keskustelut ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta komissio voi antaa delegoidut säädökset, joilla vahvistetaan unionin luettelo. Sen vuoksi on aiheellista, siinä määrin kuin se on mahdollista, että Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedotetaan tuloksista ja ne voivat lähettää alueellisten ryhmien kokouksiin asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti. Kun otetaan huomioon tarve varmistaa tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen sekä unionin luetteloissa tähän mennessä olevien hankkeiden lukumäärä, unionin luettelossa olevien hankkeiden kokonaismäärän olisi edelleen oltava hallittavissa eikä se näin ollen saisi olla merkittävästi suurempi kuin 220.
(84)Sen vuoksi asetuksia (EU) 2019/942, (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 olisi muutettava vastaavasti ja asetus (EU) 2022/869 olisi kumottava.
(85)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat Euroopan laajuisten energiaverkkojen ja tällaisten verkkojen liitäntöjen kehittäminen ja yhteentoimivuus, joiden avulla voidaan varmistaa ilmastonmuutoksen hillintä, erityisesti unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen ja sen ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttaminen viimeistään vuoteen 2050 mennessä, sekä varmistaa yhteenliitännät, energiavarmuus, markkinoiden yhdentyminen, järjestelmän integrointi, kaikkia jäsenvaltioita hyödyttävä kilpailu ja kohtuuhintainen energia, vaan ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
I LUKU
Yleiset määräykset
1 artikla
Sisältö ja soveltamisala
1.Tässä asetuksessa vahvistetaan suuntaviivat sellaisten liitteessä I esitettyjen Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden, jäljempänä ’energiainfrastruktuurien ensisijaiset käytävät ja alueet’, viiveetöntä kehittämistä ja yhteentoimivuutta varten, joiden avulla voidaan varmistaa ilmastonmuutoksen hillintä, erityisesti saavuttaa unionin energia- ja ilmastotavoitteet samoin kuin sen ilmastoneutraaliustavoite viimeistään vuoteen 2050 mennessä, sekä varmistaa yhteenliitännät, energiavarmuus, markkinoiden yhdentyminen, järjestelmän integrointi, kaikkia jäsenvaltioita hyödyttävä kilpailu ja kohtuuhintainen energia.
2.Erityisesti tässä asetuksessa
a)säädetään unionin luetteloon sisällytettävien yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden määrittämisestä;
b)helpotetaan unionin luettelossa olevien hankkeiden viiveetöntä toteuttamista yksinkertaistamalla, koordinoimalla entistä tiiviimmin ja nopeuttamalla lupaprosesseja ja parantamalla avoimuutta ja yleisön osallistumista;
c)annetaan säännöt, jotka koskevat rajatylittävää kustannusten jakamista ja riskeihin liittyviä kannustimia unionin luettelossa olevissa hankkeissa;
d)määritetään edellytykset, joiden täyttyessä unionin luettelossa olevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa sovelletaan asetusten (EU) 2018/1999, (EU) 2019/942, (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 65 ja direktiivien (EU) 2019/944 ja (EU) 2024/1788 määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:
1)’energiainfrastruktuurilla’ tarkoitetaan mitä tahansa liitteessä II esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvaa fyysistä laitetta tai laitosta, joka sijaitsee unionin alueella tai muodostaa yhteyden unionin ja kolmannen maan välille;
2)’energiainfrastruktuurin pullonkaulalla’ tarkoitetaan energiajärjestelmän fyysisten virtojen rajoitusta, jonka syynä on riittämätön siirtokapasiteetti, mukaan lukien infrastruktuurin puuttuminen;
3)’kattavalla päätöksellä’ tarkoitetaan sitovaa asiakirjaa, joka on hankkeen toteuttajien saatavilla kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ja joka koostuu jäsenvaltion yhden tai useamman muun viranomaisen kuin tuomioistuimen tekemästä päätöksestä tai tekemien päätösten sarjasta tai sisältää sellaisen tai sellaiset, jolla tai joilla määritetään, onko hankkeen toteuttajalla lupa energiainfrastruktuurin rakentamiseen yhteistä etua koskevan hankkeen tai keskinäistä etua koskevan hankkeen toteuttamiseksi siten, että sillä on mahdollisuus aloittaa tai tilata alihankintana ja aloittaa tarvittavat rakennustyöt (rakennusvalmiusvaihe), sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallinnollisessa muutoksenhakumenettelyssä tehtävien päätösten soveltamista;
4)’hankkeella’ tarkoitetaan yhtä tai useampaa liitteessä II esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvaa johtoa, putkijohtoa, laitosta, laitetta tai laitteistoa;
5)’yhteistä etua koskevalla hankkeella’ tarkoitetaan hanketta, joka on välttämätön liitteessä I esitettyjen energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamiseksi ja joka on unionin luettelossa;
6)’keskinäistä etua koskevalla hankkeella’ tarkoitetaan hanketta, jota unioni edistää yhteistyössä kolmannen maan kanssa, jota suoraan vaikutuspiiriin kuuluvien maiden hallitukset tukevat ja joka edistää unionin vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitetta, on unionin luettelossa ja kuuluu johonkin liitteessä II olevan 1 kohdan a, d tai h alakohdassa säädettyyn sähkön infrastruktuuriluokkaan ja liittää unionin sähköjärjestelmän kolmannen maan sähköverkkoon tai joka kuuluu johonkin liitteessä II olevan 2 kohdan mukaiseen vedyn infrastruktuuriluokkaan tai johonkin mainitun liitteen 4 kohdan a tai c alakohdassa vahvistettuun hiilidioksidin infrastruktuuriluokkaan;
7)’kilpailevilla hankkeilla’ tarkoitetaan hankkeita, joilla puututaan täysin tai osittain samaan määritettyyn infrastruktuuritarpeeseen;
8)’hankkeen toteuttajalla’ tarkoitetaan yhtä seuraavista:
a)siirtoverkonhaltijaa, jakeluverkonhaltijaa, vetyverkonhaltijaa tai muuta verkonhaltijaa tai sijoittajaa, joka kehittää unionin luettelossa olevaa hanketta;
b)tapauksessa, jossa on useampi kuin yksi tällainen siirtoverkonhaltija, jakeluverkonhaltija, vetyverkonhaltija, muu verkonhaltija tai sijoittaja taikka niiden ryhmä, näiden välisessä sopimusjärjestelyssä nimettyä oikeussubjektia, jolla on oikeushenkilöllisyys sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla ja jolla on valtuudet tehdä oikeudellisia sitoumuksia ja ottaa rahoitusvastuu sopimusjärjestelyn osapuolten puolesta;
9)’älykkäällä sähköverkolla’ tarkoitetaan sellaista sähköverkkoa, myös sellaisilla saarilla, jotka eivät ole yhteenliitettyjä tai eivät ole riittävän liitettyjä Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin, joka mahdollistaa kaikkien siihen liitettyjen käyttäjien, mukaan lukien tuottajat, kuluttajat ja tuottajakuluttajat, käyttötottumusten ja toimien kustannustehokkaan integroinnin ja aktiivisen valvonnan, jotta voidaan varmistaa taloudellisesti tehokas ja kestävä energiajärjestelmä, jossa hävikki on vähäistä, sekä korkeatasoinen uusiutuvien energialähteiden integrointi, toimitusvarmuus ja turvallisuus, ja jossa kantaverkonhaltija voi digitaalisesti seurata siihen liitettyjen käyttäjien toimia, sekä tieto- ja viestintätekniikkaa, jonka avulla voidaan viestiä tähän liittyvien kantaverkonhaltijoiden, tuottajien, energiavarastojen sekä kuluttajien tai tuottajakuluttajien kanssa siten, että sähköä voidaan siirtää ja jakaa kestävästi, kustannustehokkaasti ja varmasti;
10)’kansallisella sääntelyviranomaisella’ tarkoitetaan direktiivin (EU) 2024/1788 76 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyä kansallista sääntelyviranomaista tai direktiivin (EU) 2019/944 57 artiklan mukaisesti kansallisella tasolla nimettyä sääntelyviranomaista;
11)’asianomaisella kansallisella sääntelyviranomaisella’ tarkoitetaan kansallista sääntelyviranomaista jäsenvaltioissa, joissa hankkeet toteutetaan, ja jäsenvaltioissa, joihin hankkeella on merkittävä myönteinen vaikutus;
12)’asianomaisella viranomaisella’ tarkoitetaan viranomaista, jolla on kansallisen lainsäädännön nojalla toimivalta myöntää hankkeen toteuttamisen kannalta välttämättömiä erilaisia kiinteiden rakenteiden, mukaan lukien energiainfrastruktuuri itsessään, kaavoitukseen, suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä lupia ja valtuutuksia, sekä viranomaista, jolla on toimivalta myöntää hankkeen toteuttamisen kannalta välttämättömiä töitä koskevia lupia ja valtuutuksia;
13)’töillä’ tarkoitetaan osien, järjestelmien ja palvelujen, mukaan lukien ohjelmistot, ostoa, toimittamista ja käyttöönottoa sekä hankkeeseen liittyvien kehittämis-, käyttötarkoituksen muuttamis-, rakennus- ja asennustöiden toteuttamista, laitteistojen vastaanottoa ja hankkeen käynnistämistä;
14)’selvityksillä’ tarkoitetaan hankkeen toteuttamisen valmistelemiseksi tarvittavia toimia, kuten valmistelevat tutkimukset, toteutettavuustutkimukset, arvioinnit, testit ja validointitutkimukset, mukaan lukien ohjelmistot, sekä muut tekniset tukitoimenpiteet, kuten ennakolta toteutettavat toimet, joita tarvitaan hankkeen määrittelyssä ja kehittämisessä ja hankkeen rahoitusta koskevien päätösten tekemisessä; näitä ovat esimerkiksi asianomaisten kohteiden tutkiminen ja rahoitusjärjestelyn valmistelu;
15)’käyttöönotolla’ tarkoitetaan prosessia, jossa hanke saatetaan käyttökuntoon sen jälkeen, kun se on rakennettu;
16)’vetykäyttöön tarkoitetuilla rakenteilla’ tarkoitetaan vetyinfrastruktuureja, jotka on suunniteltu yksinomaisesti puhtaan vedyn käyttöön tai siirtoon ilman, että tarvitaan muita mukautustöitä, mukaan lukien putkistot tai varastot, jotka on vasta rakennettu tai joiden käyttötarkoitus on muutettu maakaasukäyttöön tarkoitetuista rakenteista, tai molemmat;
17)’käyttötarkoituksen muuttamisella’ tarkoitetaan olemassa olevan maakaasuinfrastruktuurin teknistä parantamista tai muuttamista, jotta voidaan varmistaa, että se varataan yksinomaan vedyn käyttöä varten;
18)’ilmastonmuutokseen sopeutumisella’ tarkoitetaan prosessia, jossa varmistetaan energiainfrastruktuurin kyky sietää ilmastonmuutoksen mahdollisia haitallisia vaikutuksia tekemällä ilmastoon liittyvän haavoittuvuuden ja riskin arviointi, asiaankuuluvien sopeutumistoimenpiteiden toteuttaminen mukaan lukien;
19)’johdottomilla ratkaisuilla’ tarkoitetaan sähköön liittyvään energiainfrastruktuuriin tehtäviä investointeja, joilla voidaan lisätä käytettävissä olevaa verkkokapasiteettia tai tehostaa verkon käyttöä ottamalla käyttöön verkkoa tehostavia teknologioita, myös digitaalisia ratkaisuja.
II LUKU
Yhteistä etua koskevat hankkeet ja keskinäistä etua koskevat hankkeet
3 artikla
Unionin luettelo yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista
1.Perustetaan alueellisia ryhmiä, jäljempänä ’ryhmät’, liitteessä III olevassa 1 jaksossa esitettyä menettelyä noudattaen. Kunkin ryhmän jäsenyys määritetään kunkin liitteessä I vahvistetun ensisijaisen käytävän ja alueen ja niiden maantieteellisen kattavuuden pohjalta. Ryhmät voivat yhdistyä tai kokoontua eri kokoonpanoissa tarpeen mukaan. Kaikkien ryhmien alueiden välinen kokouskokoonpano on TEN-E-ryhmä. Päätösvalta ryhmissä rajoittuu jäsenvaltioihin ja komissioon, jäljempänä yhdessä ’päätöksentekoelin’, ja perustuu yksimielisyyteen.
2.TEN-E-ryhmä hyväksyy työjärjestyksen ottaen huomioon liitteen III säännökset. Tätä työjärjestystä sovelletaan kaikkiin ryhmiin.
3.Kunkin ryhmän päätöksentekoelin hyväksyy alueellisen hankeluettelon, jonka laadinta perustuu liitteessä III olevassa 2 jaksossa vahvistettuun prosessiin, kunkin hankkeen osuuteen liitteessä I määriteltyjen energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamisessa ja 4 artiklassa säädettyjen perusteiden täyttymiseen.
Kun ryhmän päätöksentekoelin laatii alueellisen luettelon,
a)jokaiselle yksittäiselle hanke-ehdotukselle on saatava sen jäsenvaltion hyväksyntä, jonka alueeseen hanke liittyy; jos jäsenvaltio ei anna hyväksyntäänsä, sen on esitettävä päätöksentekoelimelle perustellut syynsä;
b)sen on otettava huomioon komission neuvot, joiden tarkoituksena on varmistaa, että unionin luettelossa olevien hankkeiden kokonaismäärä on hallittavissa.
4.Komissiolle siirretään valta antaa tämän asetuksen täydentämiseksi 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan unionin luettelo, jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 172 artiklan toisesta kohdasta muuta johdu.
Unionin luettelo vahvistetaan joka toinen vuosi ryhmien päätöksentekoelinten liitteessä III olevan 1 jakson 1 kohdan nojalla hyväksymien alueellisten luettelojen perusteella tämän artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Komissio antaa delegoidun säädöksen, jolla vahvistetaan ensimmäinen tämän asetuksen mukainen unionin luettelo, viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2029.
Jos komission tämän kohdan nojalla antama delegoitu säädös ei voi tulla voimaan joko Euroopan parlamentin tai neuvoston 23 artiklan 6 kohdan nojalla ilmaiseman vastustuksen vuoksi, komissio kutsuu ryhmät välittömästi koolle uusien alueellisten luetteloiden laatimiseksi ottaen huomioon vastustuksen syyt. Komissio antaa mahdollisimman pian uuden delegoidun säädöksen, jolla vahvistetaan unionin luettelo.
5.Vahvistaessaan unionin luettelon yhdistämällä 3 kohdassa tarkoitetut alueelliset luettelot komissio, ottaen asianmukaisesti huomioon ryhmien keskustelut,
a)varmistaa, että siihen sisällytetään ainoastaan 4 artiklassa tarkoitetut kriteerit täyttäviä hankkeita;
b)varmistaa alueiden välisen johdonmukaisuuden;
c)ottaa huomioon liitteessä III olevan 2 jakson 10 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden lausunnot;
d)pyrkii varmistamaan, että unionin luettelossa olevien hankkeiden kokonaismäärä on hallittavissa.
6.Tapauksen mukaan liitteessä II olevan 1 kohdan a, b, c, d, f ja h alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista tulee erottamaton osa asetuksen (EU) 2019/943 34 artiklan mukaisesti hyväksyttyjä alueellisia investointisuunnitelmia ja direktiivin (EU) 2019/944 51 artiklan mukaisesti hyväksyttyjä kansallisia kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia. Tapauksen mukaan liitteessä II olevassa 2 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista tulee erottamaton osa direktiivin (EU) 2024/1788 55 artiklan mukaista vetyä koskevaa kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa ja tarvittaessa muita kansallisia infrastruktuurisuunnitelmia. Kyseiset yhteistä etua koskevat hankkeet ja keskinäistä etua koskevat hankkeet on asetettava kussakin näistä kansallisista suunnitelmista mahdollisimman ensisijaiseen asemaan. Tätä kohtaa ei sovelleta kilpaileviin hankkeisiin tai hankkeisiin, jotka eivät ole saavuttaneet riittävää kypsyyttä liitteessä III olevan 2 jakson 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin esittämiseksi.
7.Tapauksen mukaan liitteessä II olevan 1 kohdan a, b, c, d, f ja h alakohdassa ja 2 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvia yhteistä etua koskevia hankkeita ja keskinäistä etua koskevia hankkeita, jotka ovat kilpailevia hankkeita tai hankkeita, jotka eivät ole saavuttaneet riittävää kypsyyttä liitteessä III olevan 2 jakson 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin esittämiseksi, voidaan sisällyttää tarkasteltavina olevina hankkeina asianomaisiin alueellisiin investointisuunnitelmiin, kansallisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin ja tapauksen mukaan muihin kansallisiin infrastruktuurisuunnitelmiin.
4 artikla
Kriteerit ryhmien suorittamalle hankkeiden arvioinnille
1.Yhteistä etua koskevan hankkeen on täytettävä seuraavat yleiset kriteerit:
a)hanke on välttämätön vähintään yhden liitteessä I esitetyn energiainfrastruktuurien ensisijaisen käytävän tai alueen kannalta;
b)hankkeen mahdolliset kokonaishyödyt, jotka on arvioitu 3 kohdassa säädettyjen asianomaisten erityisten kriteerien mukaisesti, ovat suuremmat kuin sen kustannukset, myös pidemmällä aikavälillä;
c)hanke täyttää jommankumman seuraavista kriteereistä:
i)se koskee vähintään kahta jäsenvaltiota suoraan tai välillisesti, jonkin kolmannen maan kanssa toteutetun yhteenliitännän kautta, ylittämällä kahden tai useamman jäsenvaltion rajan;
ii)se sijaitsee yhden jäsenvaltion alueella, joko sisämaassa tai merellä, mukaan lukien saaret, ja sillä on liitteessä IV olevan 1 kohdan mukainen merkittävä rajatylittävä vaikutus.
2.Keskinäistä etua koskevan hankkeen on täytettävä kaikki seuraavat yleiset kriteerit:
a)hanke edistää merkittävästi 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavoitteita ja kolmannen maan tavoitteita erityisesti siten, ettei se estä kolmatta maata luopumasta asteittain kotimaisen fossiilisten polttoaineiden tuotantorakenteista sen kotimaisessa kulutuksessa, sekä kestävyyttä;
b)hankkeen mahdolliset kokonaishyödyt, jotka on arvioitu koituvan 3 kohdassa säädettyjen asianomaisten erityisten kriteerien mukaisesti unionille tai kumulatiivisesti unionille ja energiayhteisön sopimuspuolelle tai hankkeeseen suoraan osallistuvalle ETA-maalle, ovat suuremmat kuin sen unionille tai kumulatiivisesti unionille ja energiayhteisön sopimuspuolelle tai ETA-maalle mahdollisesti aiheutuvat kustannukset, myös pidemmällä aikavälillä;
c)hanke yhdistää suoraan vähintään yhden jäsenvaltion alueen kolmannen maan alueeseen liittämällä asianomaisen jäsenvaltion suoraan kolmannen maan sähköverkon ensimmäiseen liittymispisteeseen tai kolmannen maan ensimmäiseen vedyn tai hiilidioksidin liittymispisteeseen, ja sillä on liitteessä IV olevan 2 kohdan mukainen merkittävä rajatylittävä vaikutus;
d)siltä osin kuin hankkeen osa sijaitsee jäsenvaltion alueella, hanke on direktiivien (EU) 2019/944 ja (EU) 2024/1788 mukainen, kun se kuuluu tämän asetuksen liitteessä II olevissa 1 ja 2 kohdassa esitettyihin infrastruktuuriluokkiin;
e)asianomaisen kolmannen maan toimintakehyksessä on toteutettu pitkälle menevä lähentyminen ja siihen sisältyy oikeudellisia täytäntöönpanomekanismeja unionin toimintapoliittisten tavoitteiden tukemiseksi, jotta voidaan erityisesti varmistaa
i)hyvin toimivat energian sisämarkkinat unionissa;
ii)muun muassa erilaisiin lähteisiin, yhteistyöhön ja solidaarisuuteen perustuva verkon käyttövarmuus ja toimitusvarmuus unionissa;
iii)energiajärjestelmä, mukaan lukien tuotanto, siirto ja jakelu, jossa edetään kohti ilmastoneutraaliuden tavoitetta, Pariisin sopimuksen ja unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisesti, erityisesti hiilivuotoa välttäen;
f)asianomainen kolmas maa tukee 7 artiklassa säädettyä hankkeen ensisijaista asemaa ja muita kolmannessa maassa tehtäviä investointeja, jotka ovat tarpeen hankkeen hyötyjen toteutumiseksi tämän kohdan b alakohdan mukaisesti, ja sitoutuu nimenomaisesti noudattamaan samankaltaista aikataulua nopeutetussa toteutuksessa ja muissa toimintapolitiikoissa ja sääntelyyn liittyvissä tukitoimenpiteissä kuin se, jota sovelletaan yhteistä etua koskeviin hankkeisiin unionissa.
Kun on kyse liitteessä II olevan 4 kohdan c alakohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvista hiilidioksidin varastointia koskevista hankkeista, hankkeen on oltava välttämätön hiilidioksidin rajatylittävän kuljetuksen ja varastoinnin kannalta ja kolmannella maalla, jossa hanke sijaitsee, on oltava asianmukainen oikeudellinen kehys, joka perustuu toimiviksi osoitettuihin täytäntöönpanomekanismeihin, joilla varmistetaan, että hankkeeseen sovelletaan vaatimuksia ja takeita mahdollisten hiilivuotojen estämiseksi. Ilmaston, ihmisten terveyden ja ekosysteemien vuoksi on varmistettava hiilidioksidin pysyvän varastoinnin turvallisuus ja tehokkuus, ja niiden on oltava vähintään saman tasoisia kuin unionin lainsäädännössä säädetyt.
3.Eri energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin ja keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin sovelletaan tarpeen mukaan seuraavia erityisiä kriteerejä:
a)kun on kyse liitteessä II olevan 1 kohdan a, b, c, d, f ja h alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista sähkön siirto-, jakelu- ja varastointihankkeista, hanke edistää merkittävästi kestävyyttä edistämällä uusiutuvan energian integrointia verkkoon, uusiutuvista lähteistä tuotetun energian siirtoa tai jakelua suuriin kulutuskeskuksiin ja varastointipaikkoihin ja soveltuvin osin energian hyödyntämättä jättämisen vähentämistä sekä edistää vähintään yhtä seuraavista erityisistä kriteereistä:
i)markkinoiden yhdentyminen, esimerkiksi edistämällä vähintään yhden jäsenvaltion energiaeristyneisyyden poistamista ja energiainfrastruktuurien pullonkaulojen vähentämistä sekä kilpailua, yhteentoimivuutta ja järjestelmän joustavuutta;
ii)toimitusvarmuus, esimerkiksi edistämällä yhteentoimivuutta, järjestelmän joustavuutta, kyberturvallisuutta, asianmukaisia yhteenliitäntöjä ja järjestelmän varmaa ja luotettavaa toimintaa;
b)kun on kyse liitteessä II olevan 1 kohdan g alakohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvista älykkäitä sähköverkkoja koskevista hankkeista, hanke edistää merkittävästi kestävyyttä edistämällä uusiutuvan energian integrointia verkkoon sekä edistää vähintään kahta seuraavista erityisistä kriteereistä:
i)toimitusvarmuus, esimerkiksi edistämällä sähkön siirron ja jakelun tehokkuutta ja yhteentoimivuutta verkon päivittäisessä toiminnassa, siirtorajoitusten välttämistä sekä verkonkäyttäjien integrointia ja osallistamista;
ii)markkinoiden yhdentyminen, esimerkiksi edistämällä järjestelmän tehokasta toimintaa ja rajayhdysjohtojen käyttöä;
iii)verkon varmuus, joustavuus ja toimitusten laatu, esimerkiksi edistämällä tasehallintaa koskevien innovaatioiden laajempaa käyttöönottoa, joustomarkkinoita, kyberturvallisuutta, seurantaa, verkonohjausta ja virheenkorjausta;
iv)alojen älykäs integrointi, joko energiajärjestelmässä yhdistämällä eri energiankantajia ja energia-aloja tai laajemmin edistämällä synergioita ja koordinointia energia-, liikenne- ja televiestintäalojen välillä;
c)kun on kyse liitteessä II olevassa 1 kohdan e alakohdassa esitettyyn infrastruktuuriluokkaan kuuluvista hankkeista, hanke edistää seuraavia erityisiä kriteereitä:
i)toimitusvarmuus muun muassa suojaamalla rakenteita riskeiltä ja edistämällä riskeihin varautumisesta sähköalalla annetun asetuksen (EU) 2019/941 7 ja 11 artiklan mukaisesti määriteltyjä toimenpiteitä;
ii)verkon varmuus muun muassa fyysisen turvallisuuden ja kyberturvallisuuden, seurannan ja verkonohjausta parantamista edistävillä toimenpiteillä;
d)kun on kyse liitteessä II olevassa 4 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvista hiilidioksidin kuljetus- ja varastointihankkeista, hanke edistää merkittävästi kestävyyttä vähentämällä hiilidioksidipäästöjä verkkoon liitetyissä teollisuuslaitoksissa sekä edistää kaikkia seuraavista erityisistä kriteereistä:
i)hiilidioksidipäästöjen välttäminen sekä toimitusvarmuuden ylläpitäminen;
ii)hiilidioksidin kuljetuksen ja varastoinnin häiriönsietokyvyn ja varmuuden lisääminen;
iii)resurssien tehokas käyttö mahdollistamalla useiden hiilidioksidilähteiden ja varastointipaikkojen liittäminen yhteisen infrastruktuurin kautta ja minimoimalla ympäristöön kohdistuva rasite ja ympäristöriskit;
e)kun on kyse liitteessä II olevassa 2 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvista vetyhankkeista, hanke edistää merkittävästi kestävyyttä, esimerkiksi vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä, tehostamalla uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn käyttöönottoa, painottaen uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa vetyä erityisesti loppukäyttökohteissa, kuten aloilla, joilla päästöjä on vaikea vähentää ja joilla energiatehokkaammat ratkaisut eivät ole toteutettavissa, ja tukemalla vaihtelevaa uusiutuvan energian tuotantoa tarjoamalla jousto- tai varastointiratkaisuja tai molempia, sekä edistää merkittävästi vähintään yhtä seuraavista erityisistä kriteereistä:
i)markkinoiden yhdentyminen, esimerkiksi liittämällä jäsenvaltioiden olemassa tai kehitteillä olevia vetyverkkoja tai muuten edistämällä vedyn siirtoa ja varastointia koskevan unionin laajuisen verkon syntymistä ja varmistamalla yhteenliitettyjen järjestelmien yhteentoimivuus;
ii)toimitusvarmuus ja joustavuus, esimerkiksi edistämällä asianmukaisia yhteenliitäntöjä ja helpottamalla järjestelmän varmaa ja luotettavaa toimintaa;
iii)kilpailu, esimerkiksi sallimalla pääsy useisiin toimituslähteisiin ja useille verkonkäyttäjille läpinäkyvin ja syrjimättömin perustein;
f)kun on kyse liitteessä II olevassa 3 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvista elektrolyysilaitteista, hanke edistää merkittävästi kaikkia seuraavista erityisistä kriteereistä:
i)kestävyys, esimerkiksi vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja tehostamalla uusiutuvan tai vähähiilisen, erityisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevan, vedyn sekä kyseisistä lähteistä saatavien synteettisten polttoaineiden käyttöönottoa;
ii)toimitusvarmuus, esimerkiksi edistämällä järjestelmän varmaa, tehokasta ja luotettavaa toimintaa tai tarjoamalla varastointi- tai joustoratkaisuja tai molempia, kuten kulutusjousto- ja tasehallintapalveluja;
iii)joustopalvelujen, kuten kulutusjouston tai varastoinnin, mahdollistaminen siten, että helpotetaan energia-alojen älykästä integrointia luomalla yhteyksiä muihin energiankantajiin ja energia-aloihin.
4.Liitteessä II esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvissa hankkeissa arvioidaan tämän artiklan 3 kohdassa esitettyjen kriteerien täyttymistä liitteessä IV olevissa 3–8 kohdassa säädettyjen indikaattorien mukaisesti.
5.Jotta voidaan helpottaa kaikkien niiden hankkeiden arviointia, joita voitaisiin pitää yhteistä etua koskevina hankkeina ja jotka voitaisiin sisällyttää alueelliseen luetteloon, kukin ryhmä arvioi läpinäkyvästi ja objektiivisesti, miten kukin hanke vaikuttaa saman energiainfrastruktuurien ensisijaisen käytävän tai alueen toteuttamiseen. Kukin ryhmä määrittää arviointimenetelmänsä sen perusteella, mikä on hankkeen kokonaisvaikutus 3 kohdassa tarkoitettuihin kriteereihin. Hankkeet asetetaan arvioinnissa paremmuusjärjestykseen ryhmän sisäistä käyttöä varten. Alueelliseen luetteloon tai unionin luetteloon ei saa sisältyä minkäänlaista paremmuusjärjestystä, eikä paremmuusjärjestystä saa käyttää myöhempiin tarkoituksiin lukuun ottamatta liitteessä III olevan 2 jakson 15 kohdassa tarkoitettuja tarkoituksia.
Jotta arvioinnissa voidaan varmistaa ryhmien kesken johdonmukainen toimintatapa, kukin ryhmä tarkastelee hankkeita arvioidessaan asianmukaisesti seuraavia seikkoja:
a)kunkin ehdotetun hankkeen kiireellisyys ja sen vaikutus unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisen sekä markkinoiden yhdentymisen, kilpailun, kestävyyden ja toimitusvarmuuden kannalta;
b)kunkin ehdotetun hankkeen täydentävyys muiden ehdotettujen hankkeiden, myös kilpailevien tai mahdollisesti kilpailevien hankkeiden, kanssa;
c)mahdolliset synergiat Euroopan laajuisten liikenne- ja televiestintäverkkojen yhteydessä määritettyjen ensisijaisten käytävien ja alueiden kanssa;
d)niissä ehdotetuissa hankkeissa, jotka ovat arvioinnin ajankohtana unionin luettelossa olevia hankkeita, niiden toteuttamisen edistyminen sekä se, missä määrin niissä on noudatettu tässä asetuksessa säädettyjä raportointi- ja avoimuusvelvoitteita;
e)kolmannen maan suora tai välillinen omistus edunsaajana, osakkeenomistajana tai lopullisena edunsaajana hankkeen toteuttajana missä tahansa ehdotetuista hankkeista.
Kun on kyse liitteessä II olevassa 1 kohdan g alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista älykkäistä sähköverkoista ja liitteessä II olevan 1 kohdan e alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista hankkeista, paremmuusjärjestykseen on asetettava ne hankkeet, jotka vaikuttavat kahteen samaan jäsenvaltioon, ja on otettava asianmukaisesti huomioon myös niiden käyttäjien määrä, joihin hanke vaikuttaa, vuotuinen energiankulutus sekä sellaisista energiavaroista peräisin olevan tuotannon osuus näiden käyttäjien kattamalla alueella, joita ei voida säätää kysynnän mukaan.
5 artikla
Unionin luettelossa olevien hankkeiden toteuttaminen ja seuranta
1.Hankkeen toteuttajien on laadittava unionin luettelossa oleville hankkeille kahden kuukauden kuluessa niiden sisällyttämisestä unionin luetteloon toteuttamissuunnitelma ja aikataulu, jotka kattavat kaikki seuraavat:
a)toteutettavuus- ja suunnittelututkimukset, mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä fyysistä ja kyberturvallisuutta koskevat riskinarviointitutkimukset, jotka perustuvat soveltuvin osin direktiivien (EU) 2022/2557 ja (EU) 2022/2555 vaatimuksiin sekä ympäristölainsäädännön ja ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen noudattamiseen;
b)kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun asianomaisen viranomaisen hyväksyntä;
c)rakentaminen ja käyttöönotto;
d)10 artiklan 9 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lupaprosessi.
2.Siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, vetyverkonhaltijoiden ja muiden verkonhaltijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä helpottaakseen unionin luettelossa olevien hankkeiden kehittämistä alueellaan.
3.Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, jäljempänä ’virasto’, ja asianomaisten ryhmien on seurattava edistymistä unionin luettelossa olevien hankkeiden toteuttamisessa ja tarvittaessa annettava suosituksia helpottaakseen niiden toteuttamista. Ryhmät voivat pyytää lisätietoja 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti, kutsua koolle kokouksia asianomaisten osapuolten kanssa ja pyytää komissiota varmentamaan annetut tiedot paikan päällä.
4.Hankkeen toteuttajien on toimitettava 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle kertomus kustakin yhteistä etua koskevasta hankkeesta ja keskinäistä etua koskevasta hankkeesta viimeistään sen vuoden joulukuun 31 päivänä, jona hankkeen sisältävä unionin luettelo tulee voimaan ja sen vaikutukset alkavat, ja joka vuosi sen jälkeen.
Kertomuksessa on oltava yksityiskohtaiset tiedot seuraavista:
a)edistyminen hankkeen kehittämisessä, rakentamisessa ja käyttöönotossa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa toteuttamissuunnitelmassa esitetyn mukaisesti, erityisesti kun on kyse lupaprosessista ja kuulemismenettelystä, sekä ympäristölainsäädännön ja sen periaatteen noudattamisessa, että hanke ei aiheuta merkittävää haittaa ympäristölle, toteutettavissa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevissa toimenpiteissä ja lieventävissä toimenpiteissä, jotka on toteutettu hankkeen arvioitujen riskien vuoksi 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tapauksen mukaan sekä soveltuvin osin noudattaen direktiivien (EU) 2022/2557 ja (EU) 2022/2555 vaatimuksia;
b)tapauksen mukaan viivästykset toteuttamissuunnitelmaan verrattuna, tällaisten viivästysten syyt ja muut ilmenneet vaikeudet;
c)tapauksen mukaan tarkistettu toteuttamissuunnitelma viivästysten ratkaisemiseksi.
5.Jäljempänä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään kunkin sitä vuotta seuraavan vuoden helmikuun 28 päivänä, jona hankkeen toteuttaja on toimittanut tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kertomuksen, toimitettava virastolle ja asianomaiselle ryhmälle tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kertomus täydennettynä tiedoilla, jotka koskevat edistymistä ja tapauksen mukaan viivästyksiä niiden alueella sijaitsevien unionin luettelossa olevien hankkeiden toteuttamisessa ja lupaprosesseissa sekä tällaisten viivästysten syitä. Toimivaltaisten viranomaisten kertomukseen lisäämät tiedot on merkittävä selvästi ja esitettävä niin, ettei hankkeen toteuttajien toimittaman kertomuksen tekstiä muuteta.
6.Virasto toimittaa viimeistään kunkin sellaisen vuoden huhtikuun 30 päivänä, jona uusi unionin luettelo olisi hyväksyttävä, ryhmille kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kuuluvista unionin luettelossa olevista hankkeista yhteenvetokertomuksen, jossa arvioidaan saavutettua edistymistä ja hankkeiden kustannuksiin odotettavissa olevia muutoksia, ja antaa tapauksen mukaan suosituksia viivästysten ja ilmenneiden vaikeuksien ratkaisemiseksi. Tässä yhteenvetokertomuksessa arvioidaan myös 3 artiklan 6 ja 7 kohdan täytäntöönpanoa yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden osalta.
Virasto voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pyytää toimivaltaisilta viranomaisilta lisätietoja, jotka ovat tarpeen sen tässä kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.
7.Jos unionin luettelossa olevan hankkeen käyttöönotto viivästyy toteuttamissuunnitelmaan verrattuna sellaisista muista kuin pakottavista syistä, joihin hankkeen toteuttaja ei voi vaikuttaa, sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:
a)siltä osin kuin direktiivin (EU) 2024/1788 55 artiklan 7 kohdan a, b tai c alakohdassa ja direktiivin (EU) 2019/944 51 artiklan 7 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että investointi toteutetaan;
b)jos tämän kohdan a alakohdan mukaisia kansallisten sääntelyviranomaisten toimenpiteitä ei sovelleta, hankkeen toteuttajan on 12 kuukauden kuluessa toteuttamissuunnitelman mukaisesta käyttöönottopäivästä valittava kolmas osapuoli rahoittamaan tai rakentamaan hanke kokonaan tai osittain;
c)jos kolmatta osapuolta ei valita b alakohdan mukaisesti, jäsenvaltio tai, kun jäsenvaltio on niin säätänyt, kansallinen sääntelyviranomainen voi kahden kuukauden kuluessa b alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä nimetä kolmannen osapuolen rahoittamaan tai rakentamaan hankkeen, ja hankkeen toteuttajan on hyväksyttävä tämä;
d)jos viivästys toteuttamissuunnitelman mukaiseen käyttöönottopäivään verrattuna on yli 26 kuukautta, komissio voi asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella ja näiden toimiessa kaikilta osin yhteistyössä julkaista kaikille sellaisille kolmansille osapuolille, joista voi tulla hankkeen toteuttaja, avoimen ehdotuspyynnön hankkeen rakentamiseksi sovitun aikataulun mukaisesti;
e)jos sovelletaan c tai d alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, verkonhaltijan, jonka alueella investointi sijaitsee, on annettava toteuttaville verkonhaltijoille tai sijoittajille tai kolmannelle osapuolelle kaikki investoinnin toteuttamiseksi tarvittavat tiedot, liitettävä uudet rakenteet siirtoverkkoon tai tapauksen mukaan jakeluverkkoon ja pyrittävä yleensäkin parhaansa mukaan helpottamaan investoinnin toteuttamista sekä unionin luettelossa olevan hankkeen varmaa, luotettavaa ja tehokasta toimintaa ja ylläpitoa.
8.Unionin luettelossa oleva hanke voidaan poistaa unionin luettelosta 3 artiklan 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, jos sen sisällyttäminen kyseiseen luetteloon perustui vääriin tietoihin, joilla oli ratkaiseva vaikutus kyseiseen sisällyttämiseen, tai jos hanke ei ole unionin lainsäädännön mukainen.
9.Hankkeet, jotka eivät enää ole unionin luettelossa, menettävät kaikki tässä asetuksessa säädettyyn yhteistä etua koskevan hankkeen tai keskinäistä etua koskevan hankkeen asemaan liittyvät oikeudet ja velvoitteet.
Hanke, joka ei enää ole unionin luettelossa mutta jota koskevat hakemusasiakirjat toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tarkastelua varten, säilyttää kuitenkin III luvussa säädetyt oikeudet ja velvoitteet, paitsi jos hanke on poistettu unionin luettelosta tämän artiklan 8 kohdassa säädetyistä syistä.
10.Tämä artikla ei vaikuta sellaiseen unionin luettelossa olevalle hankkeelle myönnettyyn unionin rahoitustukeen, joka on myönnetty ennen hankkeen poistamista unionin luettelosta.
6 artikla
Eurooppalaiset koordinaattorit
1.Kun yhteistä etua koskevan hankkeen tai keskinäistä etua koskevan hankkeen toteuttamisessa ilmenee merkittäviä vaikeuksia, komissio voi asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella nimetä eurooppalaisen koordinaattorin enintään yhden vuoden kaudeksi, joka voidaan uusia kahdesti.
2. Eurooppalainen koordinaattori
a)edistää hankkeita, joita varten hänet on nimetty eurooppalaiseksi koordinaattoriksi, sekä rajatylittävää vuoropuhelua hankkeen toteuttajien ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien välillä;
b)avustaa ja koordinoi tarpeen mukaan kaikkia osapuolia asianomaisten sidosryhmien kuulemisessa, tapauksen mukaan vaihtoehtoista reititystä koskevissa keskusteluissa ja tarvittavien lupien saamisessa hankkeille;
c)antaa tapauksen mukaan hankkeen toteuttajille neuvoja hankkeen rahoituksesta;
d)varmistaa, että asianomaiset jäsenvaltiot antavat asianmukaista tukea ja strategista ohjausta hankkeiden valmistelua ja toteuttamista varten;
e)antaa nimeämispäivästään alkaen komissiolle vuosittain ja tapauksen mukaan toimeksiantonsa päättyessä kertomuksen hankkeiden edistymisestä sekä kaikista vaikeuksista ja esteistä, jotka todennäköisesti viivästyttävät merkittävästi hankkeiden käyttöönottopäivää; kertomuksessa annetaan tarpeen mukaan suosituksia siitä, miten esteet ja vaikeudet voidaan poistaa.
Komissio toimittaa ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetun eurooppalaisen koordinaattorin kertomuksen Euroopan parlamentille ja asianomaisille ryhmille.
3.Eurooppalainen koordinaattori valitaan avoimen, syrjimättömän ja läpinäkyvän menettelyn jälkeen sen mukaan, miten paljon kokemusta ehdokkaalla on hänelle kyseessä olevissa hankkeissa annettavista erityistehtävistä.
4.Eurooppalaisen koordinaattorin nimeämispäätöksessä esitetään tehtävänmääritys, johon sisältyvät toimeksiannon kesto, erityistehtävät ja niihin liittyvät määräajat, sekä noudatettavat menetelmät. Koordinointitoimien on oltava oikeassa suhteessa hankkeiden monimutkaisuuteen ja arvioituihin kustannuksiin.
5.Asianomaisten jäsenvaltioiden on toimittava täysin yhteistyössä eurooppalaisen koordinaattorin kanssa hänen toteuttaessaan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä.
III LUKU
Lupien myöntäminen ja yleisön osallistuminen
7 artikla
Unionin luettelossa olevien hankkeiden ensisijainen asema
1.Unionin luettelolla vahvistetaan lupaprosessissa annettavia päätöksiä varten, että unionin luettelossa olevat hankkeet ovat välttämättömiä energiapolitiikan ja ilmaston kannalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hankkeen täsmällistä sijaintia, reititystä tai teknologiaa.
Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta kilpaileviin hankkeisiin tai hankkeisiin, jotka eivät ole saavuttaneet riittävää kypsyyttä liitteessä III olevan 2 jakson 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin esittämiseksi.
2.Unionin luettelossa oleviin hankkeisiin liittyvien hakemusasiakirjojen tehokkaan hallinnollisen käsittelyn varmistamiseksi hankkeen toteuttajien ja kaikkien asianomaisten viranomaisten on varmistettava, että nämä asiakirjat käsitellään mahdollisimman nopeasti unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
3.Unionin luettelossa olevilla hankkeilla on oltava korkein mahdollinen asema kansallisessa tärkeysjärjestyksessä, jos tällainen asema on olemassa kansallisessa lainsäädännössä, ja niitä on käsiteltävä sen mukaisesti lupaprosessissa, mukaan lukien ympäristöarviointeihin, alueiden käytön suunnitteluun ja tarvittavan maa-alueen tienkäyttö- ja pakkolunastusoikeuksien hankkimiseen liittyvät prosessit.
4.Kaikki unionin luettelossa oleviin hankkeisiin liittyvät riitojenratkaisumenettelyt, oikeustoimet, muutoksenhaut ja oikeussuojakeinot kansallisissa tuomioistuimissa tai paneeleissa, mukaan lukien sovittelut tai välimiesmenettelyt, jos tällaisia on olemassa kansallisessa lainsäädännössä, on katsottava kiireellisiksi, jos ja siinä määrin kuin tällaisista kiireellisistä menettelyistä säädetään kansallisessa lainsäädännössä.
5.Direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan ja direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 7 kohdan mukaisten ympäristövaikutusten osalta unionin luettelossa olevien hankkeiden, jotka kuuluvat tämän asetuksen liitteessä II olevissa 2, 3 ja 4 kohdassa esitettyihin infrastruktuuriluokkiin, on katsottava olevan yleisen edun mukaisia energiapolitiikan kannalta ja niiden voidaan katsoa olevan erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia edellyttäen, että kaikki kyseisissä direktiiveissä säädetyt edellytykset täyttyvät.
Jos direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti vaaditaan komission lausunto, komissio ja tämän asetuksen 8 artiklassa tarkoitettu kansallinen toimivaltainen viranomainen varmistavat, että hankkeeseen liittyvää erittäin tärkeää yleistä etua koskeva päätös tehdään tämän asetuksen 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.
Ensimmäistä ja toista alakohtaa ei sovelleta kilpaileviin hankkeisiin tai hankkeisiin, jotka eivät ole saavuttaneet riittävää kypsyyttä liitteessä III olevan 2 jakson 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin esittämiseksi.
6.Siihen asti, kunnes ilmastoneutraalius saavutetaan unionin tasolla, lupamenettelyssä sovelletaan liitteessä II olevassa 1 kohdassa esitettyyn infrastruktuuriluokkaan kuuluvien hankkeiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön direktiivin (EU) 2019/944 8 artiklan 8 kohdan säännöksiä, ja niiden katsotaan olevan erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia ja palvelevan kansanterveyttä ja turvallisuutta, kun oikeudellisia etuja punnitaan yksittäistapauksissa direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan, direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 7 kohdan ja direktiivin 2009/147/EY 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi. Jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa ja erityisissä olosuhteissa rajoittaa tämän olettaman soveltamisen tiettyihin alueensa osiin, tietyntyyppiseen teknologiaan tai hankkeisiin, joilla on tiettyjä teknisiä ominaisuuksia.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä II olevassa 1 kohdassa esitettyyn infrastruktuuriluokkaan kuuluvien hankkeiden rakentaminen ja käyttö asetetaan suunnittelu- ja lupaprosessissa etusijalle, kun oikeudellisia etuja punnitaan yksittäistapauksissa sovellettaessa muuta kuin ensimmäistä alakohtaa, kulttuuriperintöä lukuun ottamatta, oikeusperustan mukaisesti yhdenmukaisen toteutuksen varmistamiseksi.
Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta kilpaileviin hankkeisiin tai hankkeisiin, jotka eivät ole saavuttaneet riittävää kypsyyttä liitteessä III olevan 2 jakson 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin esittämiseksi.
7.Siihen asti, kunnes unionin tasolla saavutetaan ilmastoneutraalius, niiden tämän asetuksen liitteessä II olevassa 1 kohdassa tarkoitettuihin infrastruktuuriluokkiin kuuluvien unionin luettelossa olevien hankkeiden osalta, jotka on nimenomaisesti sisällytetty kansalliseen kehityssuunnitelmaan, josta on tehtävä direktiivin 2001/42 mukainen strateginen ympäristöarviointi ja – mikäli on todennäköistä, että hankkeella on merkittävä vaikutus Natura 2000 -alueisiin – direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 3 kohdassa edellytetty arviointi, jäsenvaltiot voivat, sikäli kun hanke on arvioidun kansallisen kehityssuunnitelman mukainen eikä mene sitä pidemmälle:
a)vapauttaa kyseiset hankkeet direktiivin 2011/92/EU 2 artiklan 1 kohdan mukaisesta ympäristövaikutusten arvioinnista, ja
b)vapauttaa kyseiset hankkeet arvioinnista, joka koskee niiden vaikutuksia Natura 2000 -alueisiin direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sekä arvioinnista, joka koskee niiden vaikutuksia lajien suojeluun direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2009/147/EY 5 artiklan mukaisesti.
Natura 2000 -alueilla ja luonnonsuojelua ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevien kansallisten suojelujärjestelmien mukaisesti nimetyillä alueilla sijaitseviin tai niiden kanssa risteäviin hankkeisiin voidaan soveltaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vapautuksia ainoastaan, jos tällaisten hankkeiden käyttöönotolle ei ole oikeasuhteisia vaihtoehtoja, ottaen huomioon alueen tavoitteet. Liitteessä II olevan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista hankkeista on suljettava pois Natura 2000 -alueet ja kansallisissa suojelujärjestelmissä nimetyt alueet.
8.Jos jäsenvaltiot soveltavat 7 kohdan mukaisia vapautuksia, niiden on varmistettava, että säännöt, jotka koskevat liitteessä II olevassa 1 kohdassa tarkoitettuihin infrastruktuuriluokkiin kuuluvia unionin luettelossa olevia hankkeita koskevia tehokkaita lieventäviä toimenpiteitä, määritellään kansallisen kehityssuunnitelman perusteella, jotta vältetään mahdolliset haitalliset ympäristövaikutukset tai, jos se ei ole mahdollista, lievennetään niitä merkittävästi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisia lieventäviä toimenpiteitä toteutetaan oikea-aikaisesti direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa säädettyjen velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi ja tilan huononemisen välttämiseksi sekä hyvän ekologisen tilan tai hyvän ekologisen potentiaalin saavuttamiseksi direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattaminen ja asianmukaisten lieventävien toimenpiteiden toteuttaminen yksittäisissä hankkeissa johtavat olettamaan siitä, että hankkeet eivät ole kyseisessä alakohdassa mainittujen säännösten vastaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 10 kohdan soveltamista.
9.Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisen kehityssuunnitelman osalta direktiivin 2001/42/EY 6 ja 7 artiklan mukainen yleisön osallistuminen, mukaan lukien niiden kansalaisten tunnistaminen, joihin suunnitelma vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, sekä niiden jäsenvaltioiden tunnistaminen, joihin suunnitelman täytäntöönpano ja siihen sisältyvät tämän asetuksen liitteessä II olevassa 1 kohdassa tarkoitettuihin infrastruktuuriluokkiin kuuluvat unionin luettelossa olevat hankkeet voivat vaikuttaa.
10.Toimivaltaisten viranomaisten on niiden hankkeiden osalta, joihin jäsenvaltiot päättävät soveltaa 7 kohdan mukaisia vapautuksia, tehtävä seulonta, jossa määritetään
a)onko hankkeella todennäköisesti merkittäviä haitallisia vaikutuksia, joita ei ole havaittu direktiivin 2001/42/EY ja tarvittaessa direktiivin 92/43/ETY nojalla toteutetun kansallisen kehityssuunnitelman ympäristöarvioinnissa;
b)kuuluuko hanke direktiivin 2011/92/EU 7 artiklan ja valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehdyn yleissopimuksen 2 artiklan soveltamisalaan sen vuoksi, että sillä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa, tai koska jäsenvaltio, johon merkittäviä vaikutuksia todennäköisesti kohdistuu, pyytää arviointia.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu seulonta on saatettava päätökseen 45 päivän kuluessa 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta hankkeen toteuttajan ilmoituksesta.
11.Jos jäsenvaltion alueella toteutettava hanke aiheuttaa todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia muissa jäsenvaltioissa, sen jäsenvaltion, jossa hanke sijaitsee, on varmistettava direktiivin 2011/92/EU 7 artiklan ja valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehdyn yleissopimuksen 2–7 artiklan soveltaminen.
12.Jos seulontaprosessissa todetaan, että hankkeella on erittäin todennäköisesti merkittäviä ennakoimattomia haitallisia vaikutuksia tämän artiklan 10 kohdassa tarkoitetulla tavalla, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hankkeen toteuttajalle, että tämän artiklan 7 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut arvioinnit ovat tarpeen, ja varmistettava, että näihin hankkeisiin sovelletaan olemassa olevien tietojen perusteella asianmukaisia ja oikeasuhteisia lieventäviä toimenpiteitä direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2009/147/EY 5 artiklan noudattamisen varmistamiseksi. Jos tällaisia lieventäviä toimenpiteitä ei voida soveltaa, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että hankkeen toteuttaja toteuttaa kyseisiin vaikutuksiin puuttumiseksi asianmukaisia kompensoivia toimenpiteitä, jotka voivat olla rahallisia korvauksia lajien suojeluohjelmiin, jos muita oikeasuhteisia kompensoivia toimenpiteitä ei ole käytettävissä, jotta varmistetaan kyseisten lajien suojelun taso tai parannetaan sitä.
13.Kun direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan, direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 7 kohdan d alakohdan ja direktiivin 2009/147/EY 9 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi arvioidaan, onko tämän asetuksen liitteessä II olevassa 2, 3 ja 4 kohdassa esitettyihin infrastruktuuriluokkiin kuuluville unionin luettelossa oleville hankkeille olemassa tyydyttäviä vaihtoehtoisia ratkaisuja, tyydyttävien vaihtoehtojen puuttumista koskeva edellytys täyttyy, jos ei ole olemassa tyydyttäviä vaihtoehtoisia ratkaisuja, joilla voitaisiin saavuttaa sama kyseisen hankkeen tavoite saman teknologian avulla samassa tai samankaltaisessa aikataulussa ja aiheuttamatta merkittävästi suurempia kustannuksia.
14.Kun jäsenvaltiot toteuttavat tämän asetuksen liitteessä II olevassa 2, 3 ja 4 kohdassa esitettyihin infrastruktuuriluokkiin kuuluviin unionin luettelossa oleviin hankkeisiin liittyviä korvaavia toimenpiteitä direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi, ne voivat perustelluissa tapauksissa ja jos voidaan kohtuudella osoittaa, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta peruuttamattomasti alueen rakenteen ja toimintojen säilyttämisen kannalta välttämättömiin ekologisiin prosesseihin eikä vaaranna Natura 2000 -verkoston yleisen kokonaisuuden yhtenäisyyttä ennen korvaavien toimenpiteiden käyttöönottoa, sallia tällaisten korvaavien toimenpiteiden toteuttamisen samanaikaisesti hankkeen täytäntöönpanon kanssa. Jäsenvaltiot voivat ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti sallia näiden korvaavien toimenpiteiden mukauttamisen ajan mittaan sen mukaan, odotetaanko, että lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä ilmenee merkittäviä kielteisiä vaikutuksia.
15.Kun arvioidaan tyydyttäviä vaihtoehtoisia ratkaisuja tämän asetuksen liitteessä II olevassa 1 kohdassa esitettyyn infrastruktuuriluokkaan kuuluville hankkeille ja toteutetaan kyseisiä hankkeita koskevia korvaavia toimenpiteitä, sovelletaan direktiivin (EU) 2019/944 8 a artiklaa.
8 artikla
Lupaprosessin järjestäminen
1.Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että yksi ainoa kansallinen toimivaltainen viranomainen vastaa
a)hankkeen toteuttajien ainoana yhteyspisteenä toimimisesta lupaprosessissa, heidän tiedusteluihinsa vastaamisesta, kaikesta yhteydenpidosta asianomaisten viranomaisten kanssa ja hankkeen toteuttajien tukemisesta tietämyksellä ja tiedoilla, jotta prosessi olisi mahdollisimman nopea;
b)unionin luettelossa olevien hankkeiden toteuttajien lupahakemusten ja kaikkien asiaankuuluvien asiakirjojen vastaanottamisesta sähköisessä muodossa ja niiden välittämisestä asianomaisille viranomaisille;
c)unionin luettelossa olevien hankkeiden lupaprosessin helpottamisesta ja koordinoimisesta alueellaan muiden asianomaisten viranomaisten kanssa sekä yhteistyöstä niiden kanssa sen määrittämiseksi, mitä valtuutuksia, lupia ja arviointeja tarvitaan lupaprosessin toteuttamiseksi ja kattavan päätöksen tekemiseksi 3 kohdan mukaisesti. Tähän sisältyy niiden selvitysten, arvioinnin ja asiakirjojen laajuus ja yksityiskohtaisuus, jotka hankkeen toteuttajien odotetaan laativan;
d)yhteistyöstä ja viestinnästä muiden jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa unionin luettelossa olevien hankkeiden lupaprosessin helpottamiseksi ja koordinoimiseksi niiden alueella sekä kolmansien maiden lupaviranomaisten kanssa keskinäistä etua koskevien hankkeiden osalta, mukaan lukien rajatylittäviä hankkeita koskevien julkisten kuulemisten yhdenmukaistaminen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti, tietojen jakaminen todennäköisistä merkittävistä rajatylittävistä vaikutuksista 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti, selvitysten, lupien tai valtuutuksien toteuttamisen aikataulun ja vaatimusten yhdenmukaistaminen ja 10 artiklan 9 kohdan mukaisen hakemusta edeltävän menettelyn järjestäminen;
e)unionin luettelossa olevien hankkeiden kehityksen ja viivästysten seuraamisesta vastuualueellaan muun muassa vastaanottamalla ja hyväksymällä hankkeen toteuttajien 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimittamat kertomukset ja raportoimalla virastolle ja asianomaisille ryhmille alueellaan sijaitsevien unionin luettelossa olevien hankkeiden kehityksestä ja viivästyksistä 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti.
Jos tehdään nimettyä kansallista toimivaltaista viranomaista koskevia päivityksiä tai muutoksia, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle heti, kun muutoksista on päätetty, ja ilmoitettava, milloin näiden muutosten vaikutukset alkavat.
2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vastuut ja siihen liittyvät tehtävät voidaan siirtää toiselle viranomaiselle tietyn unionin luettelossa olevan hankkeen tai tietyn unionin luettelossa olevien hankkeiden luokan tai maantieteellisen alueen osalta edellyttäen, että
a)kansallinen toimivaltainen viranomainen ilmoittaa siirrosta komissiolle ja sitä koskevat tiedot ovat helposti yleisesti saatavilla muun muassa 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla;
b)vain yksi viranomainen on vastuussa kustakin unionin luettelossa olevasta hankkeesta tai hankeluokasta ja toimii hankkeen toteuttajien ainoana yhteyspisteenä, joka vastaa kaikista kattavaan päätökseen johtavaan prosessiin liittyvistä vastuista 10 artiklan 2 kohdassa säädetyssä lakisääteisessä määräajassa ja koordinoi kaikkien asiaankuuluvien asiakirjojen ja tietojen toimittamista myös muille asianomaisille viranomaisille;
c)siirrosta riippumatta kansallinen toimivaltainen viranomainen vastaa edelleen hankkeen toteuttajien 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimittamien kertomusten kokoamisesta ja virastolle ja asianomaisille ryhmille 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti annettavasta kertomuksesta.
Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi myös säilyttää itsellään vastuun määräaikojen vahvistamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen määräaikojen soveltamista.
3.Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava kattavan päätöksen antaminen 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.
Jäsenvaltioiden on valittava jokin seuraavista järjestelmistä ottaen huomioon, mikä järjestelmä on kansallisen lainsäädännön ja kansallisen suunnittelun ja lupaprosessin erityispiirteiden kannalta tehokkain ja voidaanko se panna täytäntöön tavalla, joka edistää kattavan päätöksen antamista mahdollisimman tehokkaasti ja viiveettä:
a)Integroitu järjestelmä:
i)Kansallinen toimivaltainen viranomainen antaa kattavan päätöksen, ja se on ainoa lakisääteisestä lupaprosessista seuraava oikeudellisesti sitova päätös.
ii)Jos hankkeeseen liittyy muita viranomaisia, ne voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti antaa menettelyn yhteydessä lausuntonsa, joka kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon.
b)Koordinoitu järjestelmä:
i)Kattava päätös sisältää useita eri asianomaisten viranomaisten antamia yksittäisiä oikeudellisesti sitovia päätöksiä, ja kansallinen toimivaltainen viranomainen koordinoi keskitetysti niiden antamista.
ii)Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi perustaa työryhmän, jossa ovat edustettuina kaikki asianomaiset viranomaiset, suunnitellakseen lupaprosessille seulonnan tai laatiakseen sille yksityiskohtaisen aikataulun 10 artiklan 9 kohdan b alakohdan mukaisesti sekä seuratakseen ja koordinoidakseen sen täytäntöönpanoa.
iii)Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on muita asianomaisia viranomaisia kuultuaan asetettava tapauskohtaisesti kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa yksittäiset päätökset on annettava prosessin keston minimoimiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen määräaikojen soveltamista.
iv)Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi tehdä yksittäisen päätöksen toisen asianomaisen viranomaisen puolesta, jos mainittu viranomainen ei ole antanut päätöstään asetetussa määräajassa eikä viivästykselle ole riittäviä perusteita. Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi myös jättää toisen asianomaisen viranomaisen yksittäisen päätöksen huomiotta, jos se katsoo, ettei kyseinen viranomainen ole esittänyt riittävää näyttöä päätöksen perusteluiksi.
c)Yhteistyöhön perustuva järjestelmä:
i)Kattavaan päätökseen on sisällyttävä useita eri asianomaisten viranomaisten antamia yksittäisiä oikeudellisesti sitovia päätöksiä, ja kansallinen toimivaltainen viranomainen koordinoi niiden antamista.
ii)Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi perustaa työryhmän, jossa ovat edustettuina kaikki asianomaiset viranomaiset, suunnitellakseen lupaprosessin seulonnan ja laatiakseen sille yksityiskohtaisen aikataulun 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti sekä seuratakseen ja koordinoidakseen sen täytäntöönpanoa.
iii)Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on muita asianomaisia viranomaisia kuultuaan asetettava tapauskohtaisesti kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa yksittäiset päätökset on annettava prosessin keston minimoimiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen määräaikojen soveltamista.
iv)Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on valvottava, että asianomaiset viranomaiset noudattavat määräaikoja, ja viivästysten tapauksessa toteutettava toimenpiteitä prosessin keston minimoimiseksi.
v)Jos jäsenvaltio valitsee yhteistyöhön perustuvan järjestelmän, sen on ilmoitettava komissiolle päätöksensä perustelut.
Asianomaisten viranomaisten on jäsenvaltioiden valitseman lupajärjestelmän mukaisesti joko siirrettävä tarvittavat valtuudet kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle tai helpotettava yhteistyötä ja yhteistoimintaa kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa sen varmistamiseksi, että kattava päätös annetaan 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.
Jos jokin asianomainen viranomainen ei usko voivansa antaa yksittäistä päätöstä asetetussa määräajassa, kyseisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta välittömästi kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle ja perusteltava viivästys asianmukaisesti. Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on tämän jälkeen asetettava uusi määräaika, jonka kuluessa kyseinen yksittäinen päätös on annettava, noudattaen 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä yleisiä määräaikoja.
4.Jäsenvaltiot voivat soveltaa 3 kohdassa säädettyjä järjestelmiä maalla ja merellä toteutettaviin unionin luettelossa oleviin hankkeisiin.
Kun on kyse unionin luettelossa olevista hankkeista, jotka liittyvät olennaisesti tuotantorakenteisiin, kuten liitteessä II olevassa 1 kohdan b tai h alakohdassa esitettyihin infrastruktuuriluokkiin kuuluvat hankkeet, kansallinen toimivaltainen viranomainen vastaa kyseisen unionin luettelossa olevan hankkeen lupaprosessin ja tuotantorakenteille myönnettävien lupien koordinoinnista, jotta aikataulut ovat yhtenäiset ja niillä pyritään yhdessä mahdollisimman tehokkaaseen ja oikea-aikaiseen lupien myöntämiseen kaikille hankkeeseen liittyville rakenteille.
5.Jos unionin luettelossa oleva hanke sijaitsee kahden tai useamman jäsenvaltion alueella, niiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on yhdessä nimettävä keskuudestaan yksi toimivaltainen viranomainen toimimaan ainoana yhteyspisteenä, joka vastaa lupaprosessia koskevan tietojenvaihdon helpottamisesta kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja muiden asianomaisten viranomaisten välillä sekä lopullisten kattavien päätösten tekemisestä yhteistyössä muiden asianomaisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
Jäsenvaltioiden on pyrittävä luomaan yhteinen menettely, jolla helpotetaan asianomaisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä, luodaan menettelyllisiä synergioita ja yhdenmukaistetaan aikataulut hankkeiden lupaprosessin helpottamiseksi erityisesti ympäristövaikutusten arvioinnin ja 9 artiklassa edellytettyjen julkisten kuulemisten osalta.
Komissio toimii jäsenvaltioiden pyynnöstä välittäjänä tukeakseen asianomaisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä. Komissio helpottaa yhtenäisestä yhteisestä menettelystä sopimista antamalla lausunnon ja suosituksia menettelyihin liittyvistä näkökohdista.
9 artikla
Avoimuus ja yleisön osallistuminen
1.Jäsenvaltion tai kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on viimeistään 24 päivänä lokakuuta 2027, soveltuvin osin yhteistyössä muiden asianomaisten viranomaisten kanssa, julkaistava unionin luettelossa oleviin hankkeisiin sovellettavaa lupaprosessia käsittelevä päivitetty menettelykäsikirja, joka sisältää vähintään liitteessä VI olevassa 1 kohdassa esitetyt tiedot. Käsikirja ei ole oikeudellisesti sitova, mutta siinä on viitattava asiaa koskeviin säännöksiin tai siinä on oltava lainauksia niistä. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tapauksen mukaan tehtävä yhteistyötä ja haettava synergioita naapurimaiden viranomaisten kanssa hankkeiden aikataulujen yhdenmukaistamiseksi ja lupaprosessin helpottamiseksi, muun muassa menettelykäsikirjan laatimista varten.
2.Kaikkien lupaprosessiin osallistuvien osapuolten on noudatettava liitteessä VI olevassa 3 kohdassa esitettyjä yleisön osallistumista koskevia periaatteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ympäristölainsäädännön mukaisten yleisön osallistumista koskevien vaatimusten sekä Århusin yleissopimuksen, Espoon yleissopimuksen ja asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisten vaatimusten soveltamista.
3.Hankkeen toteuttajan on laadittava yleisön osallistumista koskeva toimintamalli ja toimitettava se kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen kuukauden ohjeellisen ajanjakson kuluessa 10 artiklan 5 kohdan mukaisesta lupaprosessin alkamisajankohdasta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa käsikirjassa kuvattua menettelyä noudattaen ja liitteessä VI esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti.
4.Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä yleisön osallistumista koskeva toimintamalli tai pyydettävä tekemään siihen mukautuksia kolmen kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta ottaen huomioon, ilman, että niitä on tarpeen toistaa, kaikki lupaprosessin aloittamista edeltäneet yleisön osallistumisen ja kuulemisen muodot, siltä osin kuin tällaisessa yleisön osallistumisessa ja kuulemisessa on täytetty tämän artiklan vaatimukset.
Jos hankkeen toteuttaja aikoo tehdä merkittäviä muutoksia yleisön osallistumista koskevaan hyväksyttyyn toimintamalliin, sen on ilmoitettava asiasta kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi tässä tapauksessa pyytää lisämukautuksia.
5.Jos sitä ei jo edellytetä kansallisessa lainsäädännössä, hankkeen toteuttajan on järjestettävä vähintään yksi varhaisen vaiheen julkinen kuuleminen ennen lopullisen ja täydellisen lupahakemuksen toimittamista kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle 10 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Julkinen kuuleminen voidaan toteuttaa yhdessä minkä tahansa julkisen kuulemisen kanssa sen jälkeen, kun on toimitettu direktiivin 2011/92/EU 6 artiklan 2 kohdan mukainen lupahakemus.
6.Edellisessä kohdassa vaaditun julkisen kuulemisen on täytettävä liitteessä VI olevassa 5 kohdassa asetetut vähimmäisvaatimukset, ja siinä on tiedotettava liitteessä VI olevan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille sidosryhmille hankkeesta varhaisessa vaiheessa ja autettava määrittämään sopivin sijainti, reititys tai teknologia, tapauksen mukaan myös hankkeeseen liittyvien riittävää ilmastonmuutokseen sopeutumista ja turvallisuutta koskevien näkökohtien kannalta, kaikki unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti merkitykselliset vaikutukset sekä hakemusasiakirjoissa käsiteltävät asiaan liittyvät kysymykset.
7.Hankkeen toteuttajien on julkaistava 10 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla kertomus, jossa esitetään yhteenveto hankkeeseen liittyvien yleisön osallistumiseen liittyvien toimien tuloksista, mukaan lukien varhaista julkista kuulemista edeltävät toimet, ja selvitetään, miten julkisissa kuulemisissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon, osoittamalla hankkeen sijaintiin, reititykseen ja suunnitteluun tehdyt muutokset tai perustelemalla, miksi tällaisia näkemyksiä ei ole otettu huomioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden menettely- ja avoimuussääntöjen soveltamista.
Hankkeen toteuttajan on toimitettava kertomus yhdessä hakemusasiakirjojen kanssa kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Kertomuksen tulos on otettava asianmukaisesti huomioon kattavassa päätöksessä.
8.Rajatylittävissä hankkeissa, joihin osallistuu vähintään kaksi jäsenvaltiota, 5 kohdan nojalla toteutettavat julkiset kuulemiset on järjestettävä kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa, siinä määrin kuin se on mahdollista, enintään kahden kuukauden välein ja mahdollisuuksien mukaan yhdistettynä.
9.Hankkeissa, joilla on todennäköisesti merkittävä rajatylittävä vaikutus yhdessä tai useammassa naapurijäsenvaltiossa ja joihin sovelletaan direktiivin 2011/92/EU 7 artiklaa ja Espoon yleissopimusta, asiaa koskevat tiedot on asetettava kyseisten naapurijäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saataville. Kyseisten naapurijäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava tapauksen mukaan ilmoitusmenettelyssä, haluavatko ne tai muut asianomaiset viranomaiset osallistua asiaa koskeviin julkisiin kuulemismenettelyihin.
10.Hankkeen toteuttajan on perustettava hankkeelle erityinen verkkosivusto, jolla on tietoja yhteistä etua koskevasta hankkeesta, jolta on linkki komission verkkosivustolle ja 26 artiklassa tarkoitetulle avoimuusfoorumille ja joka täyttää liitteessä VI olevassa 6 kohdassa esitetyt vaatimukset, ja päivitettävä sitä säännöllisesti. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava, että hankkeen toteuttajat täyttävät tämän velvoitteen, ja toteutettava tarvittaessa toimenpiteitä, joilla varmistetaan sen noudattaminen.
10 artikla
Lupaprosessin kesto ja täytäntöönpano
1.Lupaprosessiin on kuuluttava seuraavat kaksi menettelyä:
a)valinnainen hakemusta edeltävä menettely, joka kattaa ajanjakson lupaprosessin alkamisesta siihen, kun kansallinen toimivaltainen viranomainen hyväksyy jätetyt täydelliset hakemusasiakirjat, ja joka toteutetaan enintään 24 kuukauden ajanjakson kuluessa; ja
b)pakollinen lakisääteinen lupamenettely, joka kattaa ajanjakson jätettyjen täydellisten hakemusasiakirjojen hyväksymispäivästä kattavan päätöksen tekopäivään asti ja joka saa kestää enintään 18 kuukautta.
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa jäsenvaltiot voivat mahdollisuuksien mukaan säätää lakisääteisestä lupamenettelystä, joka on lyhyempi kuin 18 kuukautta.
2.Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kahden menettelyn yhteenlaskettu kesto on enintään 42 kuukautta.
Jos kansallinen toimivaltainen viranomainen kuitenkin katsoo, että jompaakumpaa tai kumpaakaan menettelyistä ei saada päätökseen 1 kohdassa säädetyissä määräajoissa, se voi ennen määräaikojen päättymistä ja tapauskohtaisesti jatkaa jompaakumpaa tai kumpaakin kyseisistä määräajoista. Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi jatkaa näiden kahden menettelyn yhteenlaskettua kestoa enintään kuudella kuukaudella, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Jos kansallinen toimivaltainen viranomainen jatkaa määräaikoja, sen on ilmoitettava keston jatkamisen syyt asianomaiselle ryhmälle ja esitettävä sille toimenpiteet, jotka on toteutettu tai toteutetaan, jotta lupaprosessi saadaan päätökseen mahdollisimman vähäisellä viiveellä. Ryhmä voi pyytää, että kansallinen toimivaltainen viranomainen raportoi säännöllisesti asiassa saavutetusta edistymisestä ja esittää mahdollisten viivästysten syyt.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät tekniset ja taloudelliset resurssit sekä henkilöresurssit kattavan päätöksen tekemiseen 10 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.
4.Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 kohdassa tarkoitetussa lupamenettelyssä seuraavat seikat:
a)Jos kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät anna vastausta 2 kohdassa vahvistetussa määräajassa, kattava päätös katsotaan hyväksytyksi.
b)Jos muut asianomaiset viranomaiset eivät anna vastausta kansallisen toimivaltaisen viranomaisen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti asettamassa kohtuullisessa määräajassa, kyseessä oleva lausunto, valtuutus tai lupa katsotaan myönnetyksi tai niiden katsotaan vastanneen myönteisesti.
Tämä kohta ei vaikuta ympäristöasioita koskeviin päätöksiin eikä silloin, jos asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä ei ole hallinnollisen hiljaisen hyväksynnän periaatetta.
Kaikki päätökset on asetettava julkisesti saataville, mukaan lukien lopulliset päätökset, jotka on tehty hiljaisesti asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten tai asianomaisten viranomaisten vastauksen puuttuessa.
5.Hankkeen toteuttajien on lupaprosessin aloittamista pyytäessään ilmoitettava hankkeesta kaikkien niiden jäsenvaltioiden, joissa hanke sijaitsee, mukaan lukien jäsenvaltiot, joiden talousvyöhykkeen hanke ylittää, kansallisille toimivaltaisille viranomaisille kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ja liitettävä ilmoitukseen kohtuullisen yksityiskohtainen kuvaus hankkeesta.
Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, sähköisessä muodossa, joko
a)annettava vastaanottovahvistus; tai
b)jos hanketta ei pidetä riittävän kypsänä lupaprosessiin, hylättävä ilmoitus ja perusteltava päätöksensä myös muiden asianomaisten viranomaisten puolesta.
Lupaprosessin alkamisajankohta on vastaanottovahvistuksen päivä. Jos hanke koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota, lupaprosessin alkamisajankohta on päivä, jona asianomainen kansallinen toimivaltainen viranomainen hyväksyy viimeisen ilmoituksen.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan erityisiä digitaalisia alustoja lupahakemusten, luvan myöntämisprosessien, vireillä olevien lupapäätösten ja annettujen päätösten hallinnoimiseksi helposti saatavilla olevassa muodossa.
Näillä alustoilla on tarjottava pääsy asiaankuuluviin ympäristötietoihin ja geologisiin tietoihin sekä päätöksiin, jotka ovat saatavilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen [xxxxx] 66 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa keskitetyssä verkkoportaalissa.
6.Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että lupaprosessia nopeutetaan tämän luvun mukaisesti kussakin yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden luokassa. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tätä varten mukautettava lupaprosessin alkamista sekä täydellisten hakemusasiakirjojen hyväksymistä koskevia vaatimuksiaan asiaankuuluvan hankeluokan, hankkeen luonteen tai mittakaavan mukaisesti tai ympäristöarviointia koskevan vaatimuksen tai minkä tahansa muun kansallisen lainsäädännön mukaisen arvioinnin puuttumisen vuoksi tai siksi, että hanke saattaa edellyttää vähemmän valtuutuksia ja hyväksyntöjä rakennusvalmiusvaiheeseen pääsemiseksi.
Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat näin ollen päättää, että tämän artiklan 1 ja 6 kohdassa tarkoitettu hakemusta edeltävä menettely ei ole tarpeen, jos hankkeen toteuttaja ei tarvitse tätä aikaa selvitysten ja arviointien tekemiseksi ja tietojen keräämiseksi lupahakemusasiakirjan valmiiksi laatimista varten.
7.Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava lupaprosessia koskevien vaatimusten vahvistamiseksi tehtävässä seulonnassa huomioon kaikki ennen tämän artiklan mukaisen lupaprosessin alkamista laaditut selvitykset ja myönnetyt luvat tai valtuutukset, mukaan lukien merkitykselliset arvioinnit, jotka on tehty muiden hankkeiden toteuttamiseksi ja joita voidaan käyttää uudelleen, eivätkä ne saa vaatia tarpeettomia tai päällekkäisiä selvityksiä, arviointeja, lupia tai valtuutuksia.
8.Jäsenvaltioissa, joissa yksinomaan suunniteltua hanketta varten toteutettua reitin tai sijainnin määritystä, mukaan lukien verkkoinfrastruktuurien tiettyjen käytävien suunnittelu, ei voida sisällyttää lupaprosessiin, jossa annetaan kattava päätös, vastaava päätös on tehtävä erillisen kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa alkaen päivästä, jona hankkeen toteuttaja jättää lopulliset ja täydelliset hakemusasiakirjat.
9.Hakemusta edeltävään menettelyyn on sisällyttävä hankkeen toteuttajalta edellytettävien selvitysten, raporttien ja asiakirjojen seulonta ja rajaus, yksityiskohtaisen aikataulun laatiminen ja hakemusasiakirjojen luonnoksen varmentaminen seuraavien vaiheiden mukaisesti:
a)Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua 5 kohdassa tarkoitetusta hankkeen toteuttajan ilmoituksesta määritettävä ja ilmoitettava hankkeen toteuttajalle lupaprosessin loppuun saattamiseksi tarvittavat valtuutukset, luvat ja arvioinnit.
Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tekemään ilmoitukseen on sisällyttävä liitteessä VI olevan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu tarkistuslista, ja sen sisältö on tarvittaessa laadittava yhteistyössä muiden asianomaisten viranomaisten ja niiden muiden jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joissa hanke sijaitsee, myös silloin, kun hanke ylittää niiden talousvyöhykkeen.
Ilmoituksessa on tarvittaessa esitettävä yksityiskohtaisesti edellytykset, joiden täyttyessä hankkeeseen voidaan soveltaa 7 artiklan 7 kohdassa säädettyä vapautusta, ja määritettävä
i)aiheuttaako hanke sen sijaintipaikaksi suunnitellun maantieteellisen alueen ympäristön herkkyyden vuoksi erittäin todennäköisesti merkittäviä ennakoimattomia haitallisia vaikutuksia, joita ei havaittu direktiivin 2001/42/EY ja tapauksen mukaan direktiivin 92/43/ETY mukaisesti tehdyssä kansallisten kehityssuunnitelmien ympäristövaikutusten arvioinnissa;
ii)hankkeeseen 7 artiklan 8 kohdan mukaisesti sovellettavat asianmukaiset ja oikeasuhteiset lieventävät toimenpiteet tai lajien suojeluohjelmien rahallinen korvaus;
iii)onko jollakin hankkeen osalla todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa; tällöin sen jäsenvaltion kansallisen toimivaltaisen viranomaisen, jossa hanke sijaitsee, on varmistettava direktiivin 2011/92/EU 7 artiklan ja valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehdyn yleissopimuksen 2–7 artiklan soveltaminen.
b)Ilmoituksessa on myös ilmoitettava, hyväksyykö kansallinen toimivaltainen viranomainen hankkeen toteuttajan 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittaman yleisön osallistumista koskevan toimintamallin vai muuttaako se sitä. Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on seulontajakson aikana yhteistyössä muiden asianomaisten viranomaisten kanssa määritettävä niiden selvitysten, raporttien ja asiakirjojen laajuus ja yksityiskohtaisuus, mukaan lukien hankkeen ympäristölupaan vaadittavat arvioinnit, jotka hankkeen toteuttajan odotetaan laativan ja toimittavan osana täydellisiä hakemusasiakirjoja.
Kansallinen toimivaltainen viranomainen tai mikään asianomainen viranomainen ei saa pyytää myöhemmin muita tietoja, selvityksiä, raportteja tai arviointeja kuin tässä alustavassa seulontaprosessissa määritetyt, paitsi jos hankkeessa tai sen ympäristössä on tapahtunut olennainen muutos. Jos tällainen olennainen muutos tapahtuu, kansallinen toimivaltainen viranomainen voi pyytää hankkeen toteuttajalta lisätietoja perustelluin syin.
c)Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on laadittava lupaprosessille yksityiskohtainen aikataulu liitteessä VI olevassa 2 kohdassa vahvistettujen suuntaviivojen mukaisesti tiiviissä yhteistyössä hankkeen toteuttajan ja muiden asianomaisten viranomaisten sekä niiden muiden jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joissa hanke sijaitsee, myös silloin, jos hanke ylittää niiden talousvyöhykkeen, ja ottaen huomioon tämän kohdan a alakohdan mukaisesti toteutettujen toimien tulokset.
d)Saatuaan hakemusasiakirjojen luonnoksen kansallinen toimivaltainen viranomainen voi omasta puolestaan tai muiden asianomaisten viranomaisten puolesta pyytää hankkeen toteuttajaa toimittamaan puuttuvat tiedot a alakohdassa tarkoitetuista pyydetyistä seikoista yhden kuukauden määräajassa.
Hakemusta edeltävän menettelyn on sisällettävä hankkeen toteuttajien tarvittaessa laatimien ympäristöraporttien, mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä kyberturvallisuutta ja fyysistä turvallisuutta koskevat asiakirjat ja arvioinnit, valmistelun.
Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi yhteistyössä hankkeen toteuttajan ja tarvittaessa muiden asianomaisten viranomaisten tai muiden sellaisten jäsenvaltioiden muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joissa hanke sijaitsee, myös silloin, jos hanke ylittää niiden talousvyöhykkeen, suunnitella tietyn hankkeen lupaprosessia ja liitteessä VI olevassa 4 kohdassa vahvistettua julkisen kuulemisen aikataulua koskevat vaatimukset vaiheittaisiksi edellyttäen, että se ei viivytä hankkeen yleistä kehittämistä ja varmistaa, että lupaprosessia yksinkertaistetaan ja nopeutetaan. Kuhunkin vaiheeseen sovelletaan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä enimmäismääräaikoja.
Toimivaltaisen viranomaisen on kuukauden kuluessa ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettujen puuttuvien tietojen toimittamisesta hyväksyttävä tarkastelua varten täydellinen hakemus kirjallisessa tai sähköisessä muodossa tai erityisillä digitaalisilla alustoilla, jolloin alkaa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen lupamenettely.
10.Hankkeen toteuttajan on tehtävä vilpittömässä mielessä yhteistyötä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja kaikkien asianomaisten viranomaisten kanssa ja annettava niille täydelliset ja oikeat tiedot erityisesti seulontaprosessissa yksilöityjen tietojen osalta.
Hankkeen toteuttajan on varmistettava, että hakemusasiakirjat ovat täydelliset ja asianmukaiset, ja pyydettävä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen lausunto mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lupaprosessia.
Hankkeen toteuttajan on toimittava kaikilta osin yhteistyössä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa tässä asetuksessa säädettyjen määräaikojen noudattamiseksi. Viivästyksiä, jotka johtuvat hankkeen toteuttajan tässä suhteessa vilpittömässä mielessä aiheuttamasta virheestä, ei lasketa mukaan lupaprosessin enimmäiskestoon.
11.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mahdolliset kansalliseen lainsäädäntöön tehdyt muutokset eivät pitkitä ennen kyseisten muutosten voimaantuloa aloitettuja lupaprosesseja. Nopeutetun lupaprosessin ylläpitämiseksi unionin luettelossa olevissa hankkeissa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on mukautettava asianmukaisesti tämän artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettua aikataulua, jotta voidaan varmistaa mahdollisuuksien mukaan, että lupaprosessille tässä artiklassa säädettyjä määräaikoja ei ylitetä.
12.Tässä artiklassa säädetyt määräajat eivät rajoita unionin ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvien velvoitteiden eivätkä hallinnollisten muutoksenhakumenettelyjen ja tuomioistuimessa toteutettavien oikeussuojakeinojen soveltamista.
Tässä artiklassa lupamenettelyille säädetyt määräajat eivät rajoita jäsenvaltioiden mahdollisesti asettamien lyhyempien määräaikojen soveltamista.
IV LUKU
Monialainen infrastruktuurien suunnittelu
11 artikla
Keskeinen skenaario kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia varten
1.Komissio laatii viimeistään [kahden vuoden kuluttua voimaantulosta] ja sen jälkeen vähintään neljän vuoden välein sähkö-, vety- ja kaasualoille keskeisen skenaarion käytettäväksi unionin laajuisissa kymmenvuotisissa verkon kehittämissuunnitelmissa, joita tarkoitetaan asetuksen (EU) 2019/943 48 artiklassa ja asetuksen (EU) 2024/1789 59 artiklassa, tämän asetuksen 12 artiklassa tarkoitetussa infrastruktuuritarpeiden tunnistamisprosessissa, tämän asetuksen 14 artiklassa tarkoitetussa energiajärjestelmän laajuisessa kustannus-hyötyanalyysissä ja tämän asetuksen 17 artiklassa tarkoitetussa rajatylittävässä kustannustenjaossa.
2.Keskeisen skenaarion on
a)oltava johdonmukainen unionin energia- ja ilmastotavoitteiden kanssa ja sisällettävä pitkän aikavälin näkökulma vähintään vuoteen 2050 asti unionin ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisesti;
a)oltava lähestymistavaltaan monialainen, jotta varmistetaan sähkö-, vety- ja kaasualojen välinen johdonmukaisuus, ja optimoitava järjestelmän tehokkuus;
b)sisällettävä tarvittaessa herkkyysanalyysit.
3.Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’ENNOH’, kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, ja jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä toimitettava tiedot, jotka tarvitaan 1 kohdassa tarkoitetun keskeisen skenaarion kehittämiseksi. Tähän sisältyvät muun muassa markkina- ja verkkotiedot, kuten kysyntä- ja tarjontaennusteet, sähköntuotannon, vedyn tuotannon ja verkkojen ominaispiirteet, joustolähteet, tuontioletukset sekä ilmastovuosia koskevat tiedot. Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja kiireellisyyden. Jos vastaanottaja ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa puutteellisia tietoja, komissio voi vaatia tietojen antamista päätöksellään. Komissio voi pyytää virastoa tarkistamaan komissiolle toimitetut tiedot ja tarpeen mukaan tarkistamaan myös kansalliset tiedot asiaankuuluvilta kansallisilta sääntelyviranomaisilta.
4.Komissio kuulee virastoa, kansallisia sääntelyviranomaisia, Sähkö-ENTSOa, ENNOHia, Kaasu-ENTSOa, Euroopan unionin sähkönjakeluverkonhaltijoiden eurooppalaista elintä, jäljempänä ’EU DSO -elin’, jäsenvaltioita ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä keskeisen skenaarion kehittämisprosessia varten kerätyistä tiedoista, mukaan lukien oletukset ja niiden käyttö keskeisen skenaarion kehittämisessä.
5.Komissio toimittaa TEN-E-ryhmälle keskeisen skenaarion luonnoksen sekä tiedot siitä, miten 4 kohdassa tarkoitetussa kuulemisessa saadut huomautukset on otettu huomioon. TEN-E-ryhmän jäsenten on esitettävä mahdolliset huomautuksensa kuukauden kuluessa keskeisen skenaarion luonnoksen vastaanottamisesta.
6.Siirretään komissiolle valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla keskeiset skenaariot tämän artiklan nojalla. Komissio hyväksyy keskeisen skenaarion ottaen huomioon TEN-E-ryhmän huomautukset.
7.Sen jälkeen kun keskeistä skenaariota koskeva delegoitu säädös on julkaistu, komissio julkaisee keskeisen skenaarion perustana olevat syöttö- ja tuotostiedot kansallisen lainsäädännön ja asiaankuuluvien salassapitosopimusten asettamien rajoitusten mukaisesti.
8.Komissio voi viraston, jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten ja asiaankuuluvien sidosryhmien näkemykset huomioon ottaen laatia keskeistä skenaariota koskevia herkkyysanalyysejä, jos se on markkinoiden tai politiikan kehityksen perusteella tarpeen. Komissio voi muuttaa tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitettua delegoitua säädöstä tällaisten herkkyysanalyysien sisällyttämiseksi siihen.
12 artikla
Infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskeva raportti
1.Sekä sähkö-ENTSOn että ENNOHin on laadittava infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskeva raportti, jotta voidaan tunnistaa infrastruktuuripuutteet, jotka vaikuttavat sähköä ja vetyä koskeviin unionin tavoitteisiin.
2.Infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevien raporttien on
a)perustuttava komission 11 artiklan mukaisesti laatimaan keskeiseen skenaarioon ja sen herkkyysanalyyseihin;
b)oltava viraston 11 kohdan mukaisesti kehittämien menetelmien mukaisia;
c)oltava tämän asetuksen liitteessä VII vahvistettujen periaatteiden mukaisia;
d)varmistettava monialainen lähestymistapa, jolla varmistetaan sähkö- ja vetyalojen sekä tarvittaessa kaasu-, kaukolämpö- ja hiilidioksidialojen välinen johdonmukaisuus.
3.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on kuultava asianomaisia sidosryhmiä lisätiedoista, oletuksista ja niiden käytöstä infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevan raportin laatimista varten.
4.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on toimitettava TEN-E-ryhmälle kuuden kuukauden kuluessa 11 artiklan mukaisen keskeisen skenaarion julkaisemisesta, paitsi jos julkaiseminen rajoittuu herkkyysanalyysin lisäämiseen, infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevan raporttinsa luonnos, johon sisältyy arviointi siitä, miten unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan sisällytettävät hankkeet vastaavat tunnistettuja tarpeita. Jos julkaiseminen rajoittuu herkkyysanalyysin lisäämiseen, komissio voi pyytää Sähkö-ENTSOa ja ENNOHia laatimaan uuden infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevan raportin tässä artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
5.Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun virasto on vastaanottanut TEN-E-ryhmän laatimat infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevien raporttien luonnokset, se arvioi 12 kohdassa tarkoitetun menetelmän ja liitteessä VII vahvistettujen periaatteiden mukaisesti niiden vaatimustenmukaisuutta, myös sitä, missä määrin unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan sisällytettävät hankkeet vastaavat tunnistettuja tarpeita, ja ilmoittaa siitä TEN-E-ryhmälle.
6.Kuukauden kuluessa siitä, kun virasto on ilmoittanut infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevien raporttien luonnosten vaatimustenmukaisuudesta, TEN-E-ryhmän jäsenet voivat esittää huomautuksensa ja ilmoittaa niistä Sähkö-ENTSOlle ja ENNOHille ottaen huomioon viraston vaatimustenmukaisuudesta antaman palautteen.
7.Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun Sähkö-ENTSO ja ENNOH ovat saaneet huomautukset TEN-E-ryhmän jäseniltä, niiden on mukautettava infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevien raporttien luonnoksia ottaen huomioon TEN-E-ryhmän ja viraston huomautukset, jotta varmistetaan kaikkien 2 kohdan vaatimusten noudattaminen, ja toimitettava lopullinen infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskeva raportti komissiolle.
8.Komissio toimittaa lopullisen infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevan raportin luonnoksen TEN-E-ryhmän päätöksentekoelimelle hyväksyttäväksi. Ennen lopullisen infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevan raportin luonnoksen toimittamista TEN-E-ryhmän päätöksentekoelimelle komissio voi pyytää päivityksiä ja parannuksia asianmukaisesti perustellusti ja kohtuullisessa aikataulussa, jos se toteaa, että lopullisessa infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevan raportin luonnoksessa ei oteta asianmukaisesti huomioon TEN-E-ryhmän jäsenten huomautuksia, ja jotta varmistetaan kaikkien liitteessä VII esitettyjen periaatteiden noudattaminen. Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on käsiteltävä tällaiset pyynnöt kokonaisuudessaan kuukauden kuluessa ja toimitettava tarkistetut lopulliset infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevien raporttien luonnokset uudelleen komissiolle.
9.TEN-E-ryhmän päätöksentekoelimen on hyväksyttävä lopulliset infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevat raportit kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta.
10.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on julkaistava infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevat raportit verkkosivustoillaan kahden viikon kuluessa siitä, kun ne on hyväksytty 8 kohdan mukaisesti. Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on tarvittaessa päivitettävä infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevat raportit 11 artiklan 8 kohdan nojalla hyväksyttyjen herkkyysanalyysien mukaisesti komission pyynnöstä.
11.Virasto julkaisee viimeistään [9 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] komission, Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn, ENNOHin, EU DSO -elimen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien laajan kuulemisen jälkeen sitovan menetelmän infrastruktuuritarpeiden tunnistamiseksi.
12.Menetelmällä on varmistettava, että infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskeva raportti on liitteessä VII vahvistettujen periaatteiden mukainen.
13.Virasto päivittää menetelmää tarvittaessa omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä.
14.Tätä artiklaa sovelletaan 1 päivään tammikuuta 2027, jollei asetuksen (EU) 2024/1789 61 artiklassa säädetyistä siirtymäsäännöksistä muuta johdu.
13 artikla
Sähköjärjestelmän tarpeisiin vastaamista koskeva prosessi
1.Jos sähköä koskevassa infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevassa raportissa todetaan, että unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan sisällytettävät hankkeet eivät täysin vastaa 12 artiklan nojalla tunnistettuja infrastruktuuritarpeita, komissio voi käynnistää menettelyn, jolla pyritään löytämään mahdollisia ratkaisuja vastaamaan täyttämättä jääneisiin tarpeisiin.
2.Komissio kehottaa yhteistyössä Sähkö-ENTSOn, jäsenvaltioiden ja viraston kanssa asianomaisten ryhmien verkonhaltijoita ehdottamaan kuuden kuukauden kuluessa kehotuksesta hankkeita, joilla voidaan vastata täyttämättä jääneisiin tarpeisiin. Komissio toimittaa ehdotetut hankkeet 3 artiklan mukaisesti perustettujen asianomaisten ryhmien käsiteltäviksi. Komissio voi ottaa mukaan muita asiaankuuluvia sidosryhmiä ja muita alueellisia yhteistyöfoorumeita. Hankkeen toteuttajien, jotka voivat vastata täyttämättä jääneisiin tarpeisiin, on toimitettava tukikelpoiset hankkeet mahdollisimman pian, jotta ne voidaan sisällyttää myöhempiin kansallisiin kehityssuunnitelmiin, unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan ja unionin luetteloon.
3.Jos 2 kohdan mukaisessa menettelyssä ei yksilöidä hankkeita, joilla voidaan vastata täyttämättä jääneisiin tarpeisiin, komissio voi julkaista kaikille sellaisille kolmansille osapuolille, joista voi tulla hankkeen toteuttaja, avoimen ehdotuspyynnön sellaisten hankkeiden ehdottamiseksi, joilla voidaan vastata täyttämättä jääneisiin tarpeisiin. Hankkeen toteuttajien, jotka voivat vastata täyttämättä jääneisiin tarpeisiin, on toimitettava tukikelpoiset hankkeet mahdollisimman pian, jotta ne voidaan sisällyttää myöhempiin kansallisiin kehityssuunnitelmiin, unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan ja unionin luetteloon.
4.Komissio seuraa menettelyn tuloksia ja 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden edistymistä ja ottaa 3 artiklan mukaisesti perustetut asianomaiset ryhmät ja muut asiaankuuluvat alueelliset yhteistyöfoorumit tiiviisti mukaan seurantaan.
14 artikla
Energiajärjestelmän laajuinen kustannus-hyötyanalyysi
1.Liitteessä II olevissa 1 kohdan a, b, c, d, e, f ja h alakohdassa sekä 2 ja 3 kohdassa esitettyihin infrastruktuuriluokkiin kuuluvien hankkeiden osalta Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on käytettävä johdonmukaisia alakohtaisia menetelmiä unionin tasolla yhdenmukaistetulle energiajärjestelmän laajuiselle kustannus-hyötyanalyysille arvioidessaan hankkeiden sisällyttämistä niiden unionin laajuisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin.
2.Menetelmiä koskevat seuraavat seikat:
a)ne on laadittava liitteessä V vahvistettuja periaatteita noudattaen;
b)niiden on perustuttava yhteisiin oletuksiin, jotka mahdollistavat hankkeiden vertailun;
c)niiden on oltava johdonmukaisia unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen ja 11 artiklassa tarkoitetun keskeisen skenaarion sekä liitteessä IV esitettyjen sääntöjen ja indikaattoreiden kanssa;
d)niiden on mahdollistettava 18 artiklan mukaisten yhteenniputettujen hankkeiden arviointi ja sähköalalla johdottomien ratkaisujen huomioon ottaminen;
e)niihin on sovellettava monialaista lähestymistapaa.
3.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on laadittava ja julkaistava menetelmiensä alustavat luonnokset EU DSO -elimen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemista varten. Kuulemisprosessin on oltava avoin, viiveetön ja läpinäkyvä. Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on laadittava ja julkistettava kertomus kuulemisprosessista.
4.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on julkaistava ja toimitettava jäsenvaltioille, komissiolle ja virastolle menetelmiensä luonnokset. Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on perusteltava tapaukset, joissa ne eivät ole ottaneet huomioon jäsenvaltioilta, kansallisilta viranomaisilta tai muilta sidosryhmiltä saatuja huomautuksia tai ovat ottaneet ne vain osittain huomioon. Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on julkaistava ja toimitettava jäsenvaltioille, komissiolle ja virastolle ensimmäiset johdonmukaiset alakohtaisten menetelmiensä luonnokset joulukuuhun 2027 mennessä.
5.Virasto ja jäsenvaltiot voivat toimittaa lausuntonsa Sähkö-ENTSOlle ja ENNOHille sekä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat vastaanottaneet menetelmien luonnokset. Komissio voi järjestää ryhmien erityisiä kokouksia, joissa keskustellaan menetelmien luonnoksista.
6.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on kolmen kuukauden kuluessa viraston ja jäsenvaltioiden lausuntojen vastaanottamisesta muutettava menetelmiään siten, että niissä otetaan kaikilta osin huomioon viraston ja jäsenvaltioiden lausunnot, ja toimitettava ne komissiolle sen hyväksyntää varten.
7.Komissio antaa päätöksensä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun kyseiset menetelmät on vastaanotettu.
8.Jos komissio hylkää menetelmän luonnoksen, sen on perusteltava päätös. Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on tarkistettava menetelmän luonnos ja toimitettava se uudelleen komissiolle hyväksyntää varten.
9.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on julkaistava omat menetelmänsä verkkosivustoillaan kahden viikon kuluessa komission hyväksynnästä.
10.Komissio ja virasto voivat pyytää tapauksen mukaan Sähkö-ENTSOa ja ENNOHia saattamaan menetelmänsä ajan tasalle ja vahvistaa aikataulun. Virasto voi toimia omasta aloitteestaan tai kansallisten sääntelyviranomaisten tai sidosryhmien asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä. Virasto julkaisee vastaanottamansa pyynnöt ja kaikki asiaa koskevat muut kuin kaupallisesti arkaluonteiset asiakirjat, joihin sen pyyntö perustuu.
11.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on viraston tai komission pyynnöstä saatettava johdonmukaiset alakohtaiset kustannus-hyötyanalyysin menetelmät ajan tasalle 3–9 kohdan mukaista hyväksymismenettelyä noudattaen.
12.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on julkaistava kunkin unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman yhteydessä ajan tasalle saatetut syöttötiedot, jotka ovat merkityksellisiä menetelmien soveltamisen kannalta, mukaan lukien laskentamenetelmät, verkkomallit ja merkitykselliset kuormitus- ja markkinatiedot. Nämä tiedot on julkaistava riittävän tarkassa muodossa, jollei kansallisen lainsäädännön mukaisista rajoituksista ja asiaa koskevista salassapitosopimuksista muuta johdu. Komissio ja virasto varmistavat, että ne ja mahdolliset muut osapuolet, jotka tekevät niiden puolesta analyyseja kyseisten tietojen pohjalta, käsittelevät saamiaan tietoja luottamuksellisina.
13.Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on laskettava ja julkaistava osana unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa kaikkien hankkeiden kustannus-hyötyanalyysien tulokset, joista käy ilmi, miten hyödyt jakautuvat maiden kesken. Tähän sisältyvät hyödyt sekä maille, joissa hanke toteutetaan, että maille, joissa hanketta ei toteuteta, mutta jotka hyötyvät kyseisestä hankkeesta.
14.Komissio varmistaa menetelmien kehittämisen unionin tasolla yhdenmukaistetulle energiajärjestelmän laajuiselle kustannus-hyötyanalyysille, joka tehdään liitteessä II olevissa 1 kohdan g alakohdassa sekä 4 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista hankkeista. Kyseisten menetelmien on oltava kustannusten ja hyötyjen suhteen yhteensopivia Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin kehittämien menetelmien kanssa. Menetelmät on kehitettävä läpinäkyvästi, myös toteuttamalla viraston, jäsenvaltioiden ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien laaja kuuleminen.
15.Virasto vahvistaa ja julkaisee [huhtikuusta 2028] alkaen joka toinen vuosi indikaattorit ja vastaavat viitearvot liitteeseen II sisältyviin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvien vertailukelpoisten hankkeiden yksikkökohtaisten investointikustannusten vertailua varten. Hankkeen toteuttajien on toimitettava pyydetyt tiedot kansallisille sääntelyviranomaisille ja virastolle. Sähkö-ENTSO ja ENNOH voivat käyttää kyseisiä viitearvoja kustannus-hyötyanalyyseissa, jotka tehdään myöhempiä unionin laajuisia kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia varten.
V LUKU
Offshore-verkot uusiutuvan energian integrointia varten
15 artikla
Offshore-verkkojen suunnittelu
1.Jäsenvaltioiden on [6 kuukauden kuluessa voimaantulosta] komission tuella sekä niiden liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitettyjen ensisijaisten offshore-verkkokäytävien puitteissa, kunkin alueen erityispiirteet ja kehityksen huomioon ottaen, saatettava ajan tasalle ei-sitova sopimus yhteistyöstä, joka koskee tavoitteita kullakin merialueella vuoteen 2030, 2040 ja 2050 mennessä käyttöön otettavalle uusiutuvan energian offshore-tuotannolle, niiden kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja kullakin merialueella olevan uusiutuvan energian offshore-tuotantopotentiaalin mukaisesti. Sopimukseen on soveltuvin osin sisällyttävä uusiutuvan energian offshore-vetyä koskevat tavoitteet.
Jäsenvaltioiden on osana ei-sitovia sopimuksia komission tuella sekä niiden liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitettyjen ensisijaisten offshore-verkkokäytävien puitteissa harkittava myös, olisiko kahden tai useamman jäsenvaltion välille asetettava niiden omissa kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa erityisiä rajatylittäviä tavoitteita esimerkiksi koskemaan hybridihankkeita tai radiaalisia rajatylittäviä vyöhykehankkeita, joiden tarkoituksena on saavuttaa mahdollisimman tehokkaasti tavoitteet, jotka koskevat kullakin merialueella käyttöön otettavaa uusiutuvan energian offshore-tuotantoa.
Tällainen ei-sitova sopimus tehdään kirjallisesti kustakin jäsenvaltioiden alueeseen liittyvästä merialueesta, eikä se vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen kehittää hankkeita niiden aluemerellä ja talousvyöhykkeellä. Komissio antaa ohjeistusta kyseisten ei-sitovien sopimusten tekemiseksi ryhmissä.
2.Sähkö-ENTSOn on viimeistään [12 kuukauden kuluessa voimaantulosta] ja sen jälkeen joka neljäs vuosi osana seuraavaa kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, jäsenvaltioiden ja komission osallistuessa työhön sekä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ei-sitovan sopimuksen mukaisesti, laadittava ja julkaistava erillisenä kertomuksena, joka on osa unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, korkean tason strategisia ja integroituja offshore-verkon kehittämissuunnitelmia kullekin merialueelle liitteessä I tarkoitettujen ensisijaisten offshore-verkkokäytävien mukaisesti ottaen huomioon ympäristönsuojelun ja meren muut käyttötarkoitukset.
Kehitettäessä korkean tason strategisia ja integroituja offshore-verkon kehittämissuunnitelmia 1 kohdassa säädetyssä määräajassa Sähkö-ENTSOn on otettava huomioon 1 kohdassa tarkoitetut ei-sitovat sopimukset unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman keskeisen skenaarion kehittämistä varten.
Kyseisissä korkean tason strategisissa ja integroiduissa offshore-verkon kehittämissuunnitelmissa on esitettävä offshore-tuotantokapasiteettien potentiaalia koskeva yleiskatsaus ja niistä aiheutuvat offshore-verkkojen tarpeet, mukaan lukien mahdolliset rajayhdysjohtoja, hybridihankkeita, radiaalisia yhteyksiä, vahvistuksia ja vetyinfrastruktuuria koskevat tarpeet.
3.Korkean tason strategisten ja integroitujen offshore-verkon kehittämissuunnitelmien on oltava johdonmukaisia asetuksen (EU) 2019/943 34 artiklan 1 kohdan nojalla julkaistujen alueellisten investointisuunnitelmien kanssa, ja ne on integroitava unionin laajuisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin, jotta voidaan varmistaa maalla ja merellä sijaitsevien verkkojen suunnittelun yhtenäinen kehittäminen sekä tarvittavat vahvistukset.
4.Jäsenvaltioiden on saatettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ei-sitovat sopimukset ajan tasalle viimeistään joka neljäs vuosi sen jälkeen, kun 1 kohdan mukainen ei-sitova sopimus on hyväksytty, myös ottaen huomioon tulokset, jotka on saatu viimeisimmän kustannus-hyötyanalyysin ja kustannustenjaon soveltamisesta ensisijaisiin offshore-verkkokäytäviin.
5.Sähkö-ENTSOn on jokaisen kullekin merialueelle tehdyn ei-sitovien sopimusten 4 kohdan mukaisen päivityksen jälkeen päivitettävä korkean tason strategiset ja integroidut offshore-verkon kehittämissuunnitelmat seuraavan unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman yhteydessä 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
16 artikla
Merienergiahankkeiden yhteistoiminnallisia investointikehyksiä koskevat ohjeet
1.Komissio tarkastelee yhdessä jäsenvaltioiden, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden, viraston ja kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, onko tarpeen päivittää merienergiahankkeiden yhteistoiminnallisia investointikehyksiä koskevat ohjeet, joissa säädetään erityisestä kustannus-hyötyanalyysista ja kustannustenjaosta 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun merialueisiin integroidun offshore-verkon kehittämissuunnitelmien käyttöönottoa varten 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ei-sitovien sopimusten mukaisesti, ja tarvittaessa julkaista ohjeista päivitetty versio. Näiden ohjeiden on oltava yhteensopivia 17 artiklan 1 kohdan kanssa. Komissio päivittää ohjeensa tapauksen mukaan ottaen huomioon sen täytäntöönpanon tulokset.
2.Sähkö-ENTSOn on asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden, viraston, kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission osallistuessa työhön saatettava ajan tasalle tulokset, jotka on saatu kustannus-hyötyanalyysin ja kustannustenjaon soveltamisesta ensisijaisiin offshore-verkkokäytäviin, myös silloin, kun komissio julkaisee päivityksen ohjeisiin, joissa säädetään erityisestä kustannus-hyötyanalyysista ja kustannustenjaosta 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun merialueisiin integroidun offshore-verkon kehittämissuunnitelmien käyttöönottoa varten 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ei-sitovien sopimusten mukaisesti.
VI LUKU
Sääntelykehys
17 artikla
Investointien, joilla on rajatylittävä vaikutus, mahdollistaminen
1.Tosiasiallisesti aiheutuneista investointikustannuksista, lukuun ottamatta ylläpitokustannuksia, jotka liittyvät liitteessä II olevan 1 kohdan a, b, c, d, e f ja h alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin sekä liitteessä II olevassa 2 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, kun ne kuuluvat kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa, vastaavat niiden jäsenvaltioiden asianomaiset siirtoverkonhaltijat, vetyverkonhaltijat, muut verkonhaltijat tai siirtoinfrastruktuuria koskevan hankkeen toteuttajat, joissa hanke aiheuttaa myönteisen nettovaikutuksen, ja, siltä osin kuin näitä kustannuksia ei ole katettu siirtorajoitusmaksuilla tai muilla maksuilla, verkonkäyttäjät maksavat ne verkkoon pääsystä kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisissä jäsenvaltioissa veloitettavina tariffeina.
2.Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan 27 artiklassa ja liitteessä II olevissa 1 kohdan a, b, c, d, e, f ja h alakohdassa ja 2 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jos vähintään yksi hankkeen toteuttaja pyytää asianomaisilta kansallisilta viranomaisilta, että säännöksiä sovelletaan hankkeen kustannuksiin.
Tämän artiklan säännöksiä voidaan soveltaa liitteessä II olevassa 1 kohdan g alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluviin hankkeisiin, jos vähintään yksi hankkeen toteuttaja pyytää asianomaisilta kansallisilta viranomaisilta niiden soveltamista.
Jos hankkeella on useita hankkeen toteuttajia, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on viipymättä pyydettävä kaikkia hankkeen toteuttajia esittämään investointipyyntö yhdessä 4 kohdan mukaisesti.
3.Jos yhteistä etua koskevaan hankkeeseen sovelletaan 1 kohtaa, hankkeen toteuttajien on tiedotettava kaikille asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille säännöllisesti vähintään kerran vuodessa, alkaen hankkeen sisällyttämisestä unionin luetteloon ja hankkeen käyttöönottoon saakka, hankkeen edistymisestä sekä siihen liittyvien kustannusten ja vaikutusten määrittämisestä.
4.Niin pian kuin tällainen yhteistä etua koskeva hanke on saavuttanut riittävän kypsyyden ja sen arvioidaan olevan valmiina aloittamaan rakennusvaihe seuraavien 36 kuukauden aikana, hankkeen toteuttajien on esitettävä investointipyyntö kuultuaan niiden jäsenvaltioiden siirtoverkonhaltijoita, jotka saavat hankkeesta merkittävän myönteisen nettovaikutuksen. Investointipyyntöön on sisällyttävä rajatylittävää kustannustenjakoa koskeva pyyntö, ja se on toimitettava kaikille asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille seuraavien lisäksi:
a)ajantasainen hankekohtainen kustannus-hyötyanalyysi, joka on 11 artiklassa tarkoitetun keskeisen skenaarion ja mahdollisten 11 artiklassa tarkoitettujen herkkyystekijöiden sekä 14 artiklassa tarkoitetun yhdenmukaistetun energiajärjestelmän laajuisen kustannus-hyötyanalyysin menetelmien mukainen ja jossa otetaan huomioon hyödyt myös niiden jäsenvaltioiden rajojen ulkopuolella, joiden alueella hanke sijaitsee
b)liiketoimintasuunnitelma, jossa arvioidaan hankkeen taloudellinen kannattavuus, mukaan lukien valittu rahoitusratkaisu sekä liitteessä II olevassa 3 kohdassa tarkoitettuun energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvan yhteistä etua koskevan hankkeen osalta markkinatestauksen tulokset
c)rajatylittävää kustannustenjakoa koskeva perusteltu ehdotus, jos hankkeen toteuttajat pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen.
Jos hanketta toteuttavat useat hankkeen toteuttajat, niiden on esitettävä investointipyyntönsä yhdessä.
Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on viipymättä toimitettava virastolle tiedoksi jäljennös jokaisesta investointipyynnöstä, kun pyyntö on vastaanotettu.
Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten ja viraston on käsiteltävä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.
5.Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona viimeinen kyseisistä viranomaisista vastaanotti investointipyynnön, asianomaisia hankkeen toteuttajia kuultuaan tehtävä yhteisiä koordinoituja päätöksiä hankkeessa tosiasiallisesti aiheutuneiden investointikustannusten jakamisesta kullekin verkonhaltijalle sekä niiden sisällyttämisestä tariffeihin tai investointipyynnön hylkäämisestä kokonaan tai osittain, jos asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisessä analyysissa todetaan, että hanke tai sen osa ei pysty tuottamaan merkittävää nettohyötyä missään asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten jäsenvaltioista.
Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on sisällytettävä tariffeihin asiaankuuluvat tosiasiallisesti aiheutuneet investointikustannukset, sellaisina kuin ne määritellään 14 kohdassa tarkoitetussa suosituksessa, sen mukaisesti, miten investointikustannukset on jaettu hankkeessa kullekin verkonhaltijalle.
Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on sen jälkeen niiden jäsenvaltioiden alueilla sijaitsevien hankkeiden osalta arvioitava tapauksen mukaan, voisiko investointikustannusten sisällyttäminen tariffeihin aiheuttaa kohtuuhintaisuuteen liittyviä ongelmia.
6.Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on kustannuksia jakaessaan otettava huomioon seuraavat seikat:
a)todelliset tai arvioidut siirtorajoitusmaksut tai muut maksut
b)todelliset tai arvioidut tulot, jotka saadaan asetuksen (EU) 2019/943 49 artiklan nojalla perustetusta siirtoverkonhaltijoiden välisestä korvausmekanismista.
Yli rajojen tapahtuvassa kustannusten jakamisessa on otettava huomioon hankkeiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät kustannukset ja hyödyt asianomaisissa jäsenvaltioissa sekä tarve varmistaa vakaa rahoituskehys yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämiselle samalla, kun minimoidaan rahoitustuen tarve. Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on kustannuksia yli rajojen jakaessaan pyrittävä asianomaisia siirtoverkonhaltijoita kuultuaan yhteisymmärrykseen muun muassa tämän artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella. Niiden arvioinnin on perustuttava 11 artiklassa tarkoitettuun keskeiseen skenaarioon ja mahdollisiin herkkyystekijöihin, jotta voidaan tehdä luotettava analyysi siitä, miten yhteistä etua koskeva hanke edistää hiilestä irtautumista, markkinoiden yhdentymistä, kilpailua, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevia unionin energiapolitiikan tavoitteita.
7.Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on kustannuksia jakaessaan sovellettava seuraavia yleisiä perusperiaatteita:
a)jos vähintään 10 prosenttia hankkeen arvioiduista hyödyistä toteutuu jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion ja asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on osallistuttava rajatylittävään kustannustenjakoprosessiin;
b)kustannusten jakautumisen jäsenvaltioiden kesken on tarvittaessa perustuttava nettohyötyjen jakautumiseen, jolloin on varmistettava, että kustannusten jakoperuste kuvastaa kyseistä jakautumista;
c)rajatylittävän kustannustenjaon on perustuttava investointivarmuuden varmistamiseksi etukäteen tehtyyn kustannusten jakamista koskevaan sopimukseen, jolloin sopimuksen on oltava avoin ja ennakoitavissa ja rajatylittävässä kustannustenjaossa voidaan mahdollistaa jälkikäteen tehtävät mukautukset edellyttäen, että tällaiset mukautukset on määritelty yksiselitteisesti kustannustenjakoa koskevassa päätöksessä ja rajattu selkeästi myös aikataulujen ja katettujen kustannusluokkien osalta.
Jos yhteistä etua koskeva hanke vähentää kielteisiä ulkoisvaikutuksia, kuten kiertovirtoja, ja kyseinen yhteistä etua koskeva hanke toteutetaan kielteisen ulkoisvaikutuksen aiheuttavassa jäsenvaltiossa, tällaista vähentämistä ei saa pitää rajatylittävänä hyötynä eikä se sen vuoksi saa olla perusteena kustannusten jakamiselle sellaisten jäsenvaltioiden siirtoverkonhaltijoille, joihin kyseiset kielteiset ulkoisvaikutukset kohdistuvat.
8.Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun rajatylittävän kustannustenjaon perusteella otettava huomioon todelliset kustannukset, joita siirtoverkonhaltijalle, vetyverkonhaltijalle tai muulle hankkeen toteuttajalle on aiheutunut investoinneista, niiden vahvistaessa tai hyväksyessä tariffeja direktiivin 2024/1788 78 artiklan 1 kohdan ja direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, siltä osin kuin nämä kustannukset ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin.
9.Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on viipymättä annettava virastolle tiedoksi kustannustenjakopäätöksensä sekä kaikki mainittua päätöstä koskevat olennaiset tiedot. Kustannustenjakopäätöksessä on erityisesti esitettävä yksityiskohtaiset perustelut kustannusten jakamiselle jäsenvaltioiden kesken, mukaan lukien seuraavat:
a)kuhunkin asianomaiseen jäsenvaltioon kohdistuvan määritetyn vaikutuksen arviointi, myös verkkotariffien osalta;
b)4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun liiketoimintasuunnitelman arviointi;
c)alueelliset tai unionin laajuiset myönteiset ulkoisvaikutukset, joita hankkeesta aiheutuisi esimerkiksi toimitusvarmuudelle, järjestelmän joustavuudelle, yhteisvastuulle tai innovoinnille;
d)asianomaisten hankkeen toteuttajien kuulemisen tulokset.
Kustannustenjakopäätös on julkaistava asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten verkkosivustoilla ja jaettava viraston ja komission kanssa.
Virasto perustaa [6 kuukauden kuluessa voimaantulosta] keskusrekisterin, johon kirjataan kaikki kansallisten sääntelyviranomaisten tekemät rajatylittävät kustannustenjakopäätökset, ja isännöi sitä verkkosivustollaan.
10.Jos asianomaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen investointipyynnöstä kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona viimeinen asianomaisista kansallisista sääntelyviranomaisista vastaanotti pyynnön, niiden on ilmoitettava asiasta viipymättä virastolle.
Tällaisessa tapauksessa tai asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä virasto tekee kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona asia siirrettiin sen käsiteltäväksi, päätöksen kyseisestä investointipyynnöstä, mukaan lukien 5 kohdassa tarkoitettu rajatylittävä kustannustenjako.
Virasto kuulee ennen tällaisen päätöksen tekemistä asianomaisia kansallisia sääntelyviranomaisia ja hankkeen toteuttajia. Toisessa alakohdassa tarkoitettua kolmen kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa kahdella kuukaudella, jos virasto pyytää lisätietoja. Kyseinen lisämääräaika alkaa kaikkien tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä.
Viraston arvioinnin on perustuttava 11 artiklassa vahvistettuun keskeiseen skenaarioon ja mahdollisiin herkkyystekijöihin, jotta voidaan tehdä luotettava analyysi siitä, miten yhteistä etua koskeva hanke edistää hiilestä irtautumista, markkinoiden yhdentymistä, kilpailua, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevia unionin energiapolitiikan tavoitteita.
Virasto jättää päätöksessään investointipyynnöstä, mukaan lukien rajatylittävä kustannustenjako, tavan, jolla investointikustannukset sisällytetään tariffeihin sovitun rajatylittävän kustannustenjaon mukaisesti, asianomaisten kansallisten viranomaisten päätettäväksi sillä hetkellä, kun mainittu päätös pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Investointipyyntöä koskeva päätös, mukaan lukien rajatylittävä kustannustenjako, on julkaistava. Asetuksen (EU) 2019/942 25 artiklan 3 kohtaa sekä 28 ja 29 artiklaa sovelletaan.
11.Virasto toimittaa viipymättä komissiolle jäljennöksen kaikista kustannustenjakopäätöksistä sekä kaikki kutakin päätöstä koskevat olennaiset tiedot. Virasto julkaisee verkkosivustollaan kaikkien päätösten ei-luottamukselliset versiot. Tiedot voidaan toimittaa kootusti. Virasto ja komissio käsittelevät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.
12.Kustannustenjakopäätökset eivät vaikuta siirtoverkonhaltijoiden oikeuteen soveltaa ja kansallisten sääntelyviranomaisten oikeuteen hyväksyä verkkoon pääsystä veloitettavia maksuja asetusten (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 sekä direktiivin 2019/944 ja (EU) 2024/1788 mukaisesti.
13.Tätä artiklaa ei sovelleta yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, joihin sovelletaan yhtä tai useampaa seuraavista:
a)31, 32, ja 33 artiklan ja 78 artiklan 7 kohdan sekä direktiivin (EU) 2024/1788 mukaista poikkeusta asetuksen (EU) 2024/1789 78 artiklan nojalla;
b)asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 ja 3 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 6 artiklan, 59 artiklan 7 kohdan ja 60 artiklan 1 kohdan mukaista poikkeusta asetuksen (EU) 2019/943 63 artiklan nojalla;
c)poikkeusta eriyttämistä tai kolmannen osapuolen pääsyä koskevien sääntöjen soveltamiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston 67 asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan tai asetuksen (EU) 2019/943 64 artiklan ja direktiivin (EU) 2019/944 66 artiklan nojalla.
14.Virasto hyväksyy viimeistään [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] suosituksen hyvien käytäntöjen määrittämiseksi yhteistä etua koskevien hankkeiden investointipyyntöjen käsittelyä varten tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen periaatteiden mukaisesti.
Virasto päivittää kyseistä suositusta tarvittaessa säännöllisesti. Siinä on otettava huomioon alakohtaiset erityispiirteet ja varmistettava johdonmukaisuus 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua uusiutuvan energian offshore-verkkojen rajatylittävää kustannustenjakoa koskevien periaatteiden kanssa. Virasto toteuttaa suositusta hyväksyessään tai päivittäessään laajan kuulemisprosessin, jossa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät. Suositukseen on sisällyttävä myös ei‑sitova rajatylittävän kustannustenjaon malli kansallisten sääntelyvirastojen työn helpottamiseksi.
15.Keskinäistä etua koskeville hankkeille on myönnettävä rajatylittävä kustannustenjako noudattaen samoja tässä artiklassa tarkoitettuja sääntöjä ja ehtoja niiden unionille tuottamien hyötyjen osalta. Hyötyvien jäsenvaltioiden asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava se koordinoidusti.
16.Tätä artiklaa sovelletaan soveltuvin osin 18 artiklan mukaisiin yhteenniputettuihin hankkeisiin.
18 artikla
Energiainfrastruktuurihankkeiden niputtamisen mahdollistaminen kustannustenjakoa varten
1.Hankkeen toteuttajat voivat niputtaa yhteen vähintään kaksi unionin luettelossa olevaa hanketta ja helpottaa siten tarvittaessa kustannustenjaosta asianomaisten jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä käytäviä keskusteluja ja tarvittaessa jäsenvaltioiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välisiä tai jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja kolmansien maiden välisiä rajatylittäviä kustannustenjakopäätöksiä.
2.Komissio voi kehottaa hankkeen toteuttajia esittämään ehdotuksen yhdestä tai useammasta kahden tai useamman unionin luettelossa olevan hankkeen yhdistelmästä asianomaisten ryhmien keskusteltavaksi. Tällainen yhdistelmä voi sisältää eri kypsyysvaiheissa olevia hankkeita edellyttäen, että niiden niputtaminen yhteen ei viivästytä kaikkein kypsimpien hankkeiden toteuttamista.
3.Ryhmissä käytyjen keskustelujen jälkeen komissio voi pyytää Sähkö-ENTSOa tai ENNOHia laatimaan yhteisen kustannus-hyötyanalyysin kahdesta tai useammasta unionin luettelossa olevasta hankkeesta, jotka on ehdotettu niputettavaksi yhteen. Yhteisen kustannus-hyötyanalyysin on oltava 11 artiklassa tarkoitetun keskeisen skenaarion ja herkkyystekijöiden sekä 15 artiklan nojalla laaditun menetelmän mukainen. Sähkö-ENTSOn tai ENNOHin on toimitettava yhteinen kustannus-hyötyanalyysi komissiolle kahden kuukauden kuluessa pyynnöstä.
4.Asianomaisten jäsenvaltioiden on asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten osallistuessa työhön ja komission tuella sovittava yhteenniputetuista hankkeista ja tarvittaessa kehotettava hankkeen toteuttajia lisäämään yhdistelmään hankkeita tai poistamaan siitä hankkeita, jos tämä helpottaa kustannustenjaosta käytäviä keskusteluja edellyttäen, että yhdistelmään sisältyvien unionin luettelossa olevien hankkeiden määrä on edelleen hallittavissa.
5.Asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää hyväksyä yhteenniputetut hankkeet ja kehottaa hankkeen toteuttajia esittämään yhteisen investointipyynnön 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Päätös jaetaan asianomaisille ryhmille ja komissiolle. Tämän asetuksen 17 artiklan 4 kohdan soveltamista varten investointipyyntöön on sisällytettävä vain yksi ajantasainen kustannus-hyötyanalyysi ja yksi ehdotus rajatylittävästä kustannustenjaosta, jotta voidaan helpottaa unionin rahoitustuen mahdollista hakemista 21 artiklan mukaisesti.
19 artikla
Unionin luettelossa olevien hankkeiden erillään pidettävät pullonkaulatulot
1.Siirtoverkonhaltijoiden on varattava 25 prosenttia siirtorajoitusmaksuista, joita ei käytetä asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaiseen jaetun kapasiteetin tosiasiallisen käytettävyyden takaamiseen ja asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisiin uusiutuvan sähkön offshore-tuotantolaitosten operaattoreiden korvauksiin, unionin luettelossa olevien hankkeiden asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisiin rajayhdysjohtojen siirtorajoituksen vähentämisen kannalta merkityksellisiin verkkoinvestointeihin.
2.Siirtoverkonhaltijoiden on talletettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut varat erilliselle tilille, kunnes ne voidaan käyttää unionin luettelossa olevien rajayhdysjohtojen siirtorajoituksen vähentämisen kannalta merkityksellisten hankkeiden rahoittamiseen tai kunnes ne ovat osoittaneet, että asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt ensisijaiset tavoitteet on riittävässä määrin saavutettu eikä kyseisten jäsenvaltioiden rajoille tarvitse rakentaa lisää rajatylittävää kapasiteettia rajayhdysjohtojen siirtorajoituksen vähentämiseksi.
3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen varojen käyttöön liittyvät seuraavat seikat:
a)sillä on puututtava sellaisten unionin luettelossa olevien hankkeiden rahoitusvajeeseen, joista on merkittävää hyötyä myös muille maille kuin niille, joissa hanke toteutetaan, ottaen asianmukaisesti huomioon odotettavissa oleva tariffirahoitus;
b)se on tehtävä läpinäkyviksi tämän asetuksen 17 artiklan mukaisissa pyynnöissä rajatylittävää kustannustenjakoa koskevan päätöksen tekemiseksi;
c)sillä on vältettävä päällekkäistä rahoitusta ja varmistettava oikeasuhteisuus, avoimuus ja syrjimättömyys;
d)se ei saa vaarantaa asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 kohdan mukaisten ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista.
4.Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen 23 artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi täsmentämällä edellytykset, joiden täyttyessä siirtoverkonhaltijat voivat käyttää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja varoja, sekä edellytykset, joiden täyttyessä asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 kohdan b alakohdan tavoite katsotaan riittävässä määrin saavutetuksi.
5.Virasto päivittää [kuuden kuukauden] kuluessa 4 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten voimaantulosta menetelmän, joka koskee asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 4 kohdan mukaista pullonkaulatuloista saatujen tulojen käyttöä. Päivitetyn menetelmän on oltava tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan sekä tämän artiklan 4 kohdan nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukainen.
20 artikla
Sääntelykannustimet
1.Jos hankkeen toteuttajalle aiheutuu kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kuuluvan yhteistä etua koskevan hankkeen kehittämisestä, rakentamisesta, toiminnasta tai ylläpidosta suurempia riskejä kuin vastaavasta infrastruktuurihankkeesta tavallisesti aiheutuu, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myöntää kyseiselle hankkeelle asianmukaisia kannustimia asetuksen (EU) 2019/943 ja 2024/1789 sekä direktiivin (EU) 2019/944 ja (EU) 2024/1788 mukaisesti.
Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos yhteistä etua koskeva hanke hyötyy yhdestä tai useammasta seuraavista:
a)direktiivin (EU) 2024/1788 31, 32 ja 33 artiklan ja 78 artiklan 7 kohdan ja 9 kohdan mukaisesta poikkeuksesta asetuksen (EU) 2024/1789 78 artiklan nojalla;
b)asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 ja 3 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 6 artiklan, 59 artiklan 7 kohdan ja 60 artiklan 1 kohdan mukaisesta poikkeuksesta asetuksen (EU) 2019/943 63 artiklan nojalla;
c)direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan mukaisesta poikkeuksesta;
d)asetuksen (EC) N:o 714/2009 17 artiklan mukaisesta poikkeuksesta.
2.Jos tehdään päätös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kannustimien myöntämisestä, kansallisten sääntelyviranomaisten on tarkasteltava 14 artiklan nojalla laaditun menetelmän mukaisesti tehdyn kustannus-hyötyanalyysin tuloksia ja erityisesti hankkeen aiheuttamia alueellisia tai unionin laajuisia myönteisiä ulkoisvaikutuksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myös analysoitava hankkeen toteuttajille aiheutuvia erityisiä riskejä, toteutettuja riskinhallintatoimenpiteitä sekä sitä, onko riskiprofiili perusteltu hankkeen myönteiseen nettovaikutukseen nähden, kun hanketta verrataan vähäriskisempään vaihtoehtoon. Hyväksyttäviä riskejä ovat erityisesti uusiin siirtoteknologioihin sekä maalla että merellä liittyvät riskit, kustannusten vajaaseen kattamiseen liittyvät riskit ja kehittämisriskit.
3.Päätöksessä kannustimien myöntämisestä on otettava huomioon aiheutuneen riskin erityisluonne, ja siinä voidaan myöntää kannustimia, jotka kattavat muun muassa yhden tai useamman seuraavista toimenpiteistä:
a)ennakoivaa investointia koskevat säännöt;
b)ennen hankkeen käyttöönottoa tosiasiallisesti aiheutuneiden kustannusten huomioon ottamista koskevat säännöt;
c)säännöt, jotka koskevat lisätuoton saamista hankkeeseen investoidusta pääomasta;
d)kaikki muut tarpeellisiksi ja aiheellisiksi katsotut toimenpiteet.
VII LUKU
Rahoitus
21 artikla
Hankkeiden kelpoisuus unionin rahoitustukeen asetuksen (EU) 2021/1153 nojalla
1.Jäljempänä 27 artiklassa ja liitteessä II esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvat yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea selvityksiin annettavien avustusten ja rahoitusvälineiden muodossa.
2.Jäljempänä 27 artiklassa ja liitteessä II olevissa 1 kohdan a, b, c, d, e, f ja h alakohdassa ja 2 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvat yhteistä etua koskevat ja kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kuuluvat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea myös töihin annettavien avustusten muodossa, jos ne täyttävät kaikki seuraavat kriteerit:
a)17 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti laadittu hankekohtainen kustannus-hyötyanalyysi antaa näyttöä merkittävistä myönteisistä ulkoisvaikutuksista esimerkiksi toimitusvarmuudelle, järjestelmän joustavuudelle, yhteisvastuulle tai innovoinnille;
b)hanke on saanut 17 artiklan nojalla rajatylittävää kustannustenjakoa koskevan päätöksen;
c)hanketta ei voida rahoittaa markkinaehtoisesti tai sääntelykehyksen kautta liiketoimintasuunnitelman ja muiden, erityisesti mahdollisten sijoittajien, luotonantajien tai kansallisen sääntelyviranomaisen tekemien, arviointien mukaisesti, ottaen huomioon mahdollinen 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päätös kannustimista ja sen perustelut arvioitaessa hankkeen tarvetta unionin rahoitustukeen.
3.Myös 5 artiklan 7 kohdan d alakohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toteutettavat yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea töihin annettavien avustusten muodossa, jos ne täyttävät tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt kriteerit.
4.Liitteessä II esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvat muut kuin 2 kohdassa tarkoitetut yhteistä etua koskevat hankkeet, lukuun ottamatta mainitun liitteen 3 kohdassa esitettyä infrastruktuuriluokkaa, voivat saada unionin rahoitustukea töihin annettavien avustusten muodossa, jos ne täyttävät kaikki seuraavat kriteerit:
a)hankkeen toteuttajan 11 artiklan mukaisesti kehitettyä kustannus-hyötyanalyysin menetelmää soveltamalla laatima hankekohtainen kustannus-hyötyanalyysi antaa näyttöä merkittävistä myönteisistä ulkoisvaikutuksista esimerkiksi toimitusvarmuudelle, järjestelmän joustavuudelle, yhteisvastuulle tai innovoinnille;
b)hanketta ei voida rahoittaa markkinaehtoisesti hankkeen toteuttajan laatiman liiketoimintasuunnitelman ja muiden, erityisesti mahdollisten sijoittajien, luotonantajien tai kansallisen sääntelyviranomaisen, tekemien, arviointien mukaisesti;
c)hanke on saanut asianomaisen kansallisen viranomaisen tai tapauksen mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen yhteistyössä niiden jäsenvaltioiden siirtoverkonhaltijoiden tai asianomaisten jakeluverkonhaltijoiden kanssa, joihin hankkeella on merkittävä myönteinen nettovaikutus, tekemän arvioinnin, joka osoittaa selvästi, että hankkeella on merkittäviä myönteisiä ulkoisvaikutuksia esimerkiksi toimitusvarmuudelle, järjestelmän joustavuudelle, yhteisvastuulle tai innovoinnille, ja joka sisältää arvioinnin niistä ja selkeää näyttöä siitä, että hankkeet ovat kaupallisesti kannattamattomia kustannus-hyötyanalyysin, liiketoimintasuunnitelman sekä hankkeen toteuttajan, mahdollisten sijoittajien tai luotonantajien taikka tapauksen mukaan kansallinen sääntelyviranomaisen tekemien arviointien mukaisesti.
5.Tämän artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetun arvioinnin on perustuttava 11 artiklassa vahvistettuun skenaarioon ja siihen liittyviin mahdollisiin herkkyysanalyyseihin, ja siihen on sisällyttävä tarkka arviointi tosiasiallisesti aiheutuneista kustannuksista, tarkka kuvaus hankkeen hyödyistä, myös niiden jakautumisesta rajojen yli yksittäisille jäsenvaltioille tai kolmansille maille, mukaan lukien maat, joissa hanketta ei toteuteta, sekä kuvaus kustannusten jakautumisesta rajojen yli ja kaikista hankkeen kannalta merkityksellisistä ja jo varmoista rahoituslähteistä.
6.Tätä artiklaa sovelletaan soveltuvin osin keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin ja 18 artiklan mukaisesti yhteenniputettuihin hankkeisiin.
Keskinäistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea asetuksessa (EU) 2021/1153 säädetyin edellytyksin. Kun on kyse töihin annettavista avustuksista, keskinäistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea edellyttäen, että ne täyttävät soveltuvin osin tämän artiklan 2 tai 4 kohdassa säädetyt kriteerit ja että hanke edistää unionin yleisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista.
22 artikla
Unionin rahoitustuen myöntämisperusteita koskeva ohjeistus
Tämän asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädettyjä erityisiä kriteerejä ja tämän asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa säädettyjä parametreja sovelletaan vahvistettaessa asetuksen (EU) 2021/1153 mukaisen unionin rahoitustuen myöntämisperusteita. Sellaisiin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jotka kuuluvat tämän asetuksen 27 artiklan soveltamisalaan, sovelletaan 21 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi markkinoiden yhdentymistä, toimitusvarmuutta, kilpailua ja kestävyyttä koskevia kriteerejä.
VIII LUKU
Loppusäännökset
23 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2.Siirretään komissiolle 23 päivästä kesäkuuta 2027 seitsemän vuoden ajaksi 3 artiklan 4 kohdassa, 11 artiklan 6 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 4 kohdassa, 11 artiklan 6 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
6.Edellä 3 artiklan 4 kohdan, 11 artiklan 6 kohdan ja 19 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, ellei Euroopan parlamentti tai neuvosto ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai kun sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
24 artikla
Raportointi ja arviointi
Komissio julkaisee viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2032 kertomuksen unionin luettelossa olevien hankkeiden toteuttamisesta ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomuksessa arvioidaan seuraavia seikkoja:
a)edistyminen unionin luettelossa olevien hankkeiden suunnittelussa, kehittämisessä, rakentamisessa ja käyttöönotossa ja tapauksen mukaan viivästykset toteuttamisessa ja muut ilmenneet vaikeudet;
b)varat, jotka unioni on sitonut ja maksanut unionin luettelossa oleviin hankkeisiin, verrattuna unionin luettelossa olevien rahoitettujen hankkeiden kokonaisarvoon;
c)edistyminen uusiutuvien energialähteiden, mukaan lukien merellä tuotettavat uusiutuvat energialähteet, integroinnissa ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä unionin luettelossa olevien hankkeiden suunnittelun, kehittämisen, rakentamisen ja käyttöönoton avulla;
d)sähkö- ja vetyalan osalta jäsenvaltioiden välisen yhteenliitäntäasteen kehitys ja vastaava energian hintojen kehitys;
e)lupaprosessi ja yleisön osallistuminen, erityisesti
i)unionin luettelossa olevien hankkeiden lupaprosessin keskimääräinen ja pisin kokonaiskesto, mukaan lukien hakemusta edeltävän menettelyn kunkin vaiheen kesto, verrattuna 10 artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen alustavien merkittävien välitavoitteiden aikatauluun;
ii)parhaat ja innovatiiviset käytännöt sidosryhmien osallistumisessa;
iii)parhaat ja innovatiiviset käytännöt ympäristövaikutusten hillitsemisessä, mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutuminen, lupaprosessien ja hankkeiden toteuttamisen aikana;
iv)8 artiklan 3 kohdassa säädettyjen järjestelmien toimivuus 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen määräaikojen noudattamisen kannalta;
v)lupamenettelyiden digitalisaation aste;
f)sääntelykohtelu, erityisesti
i)niiden yhteistä etua koskevien hankkeiden tai yhteenniputettujen hankkeiden lukumäärä, joista on annettu rajatylittävää kustannustenjakoa koskeva päätös 17 artiklan nojalla;
ii)niiden yhteistä etua koskevien hankkeiden lukumäärä ja tyyppi, joille on myönnetty erityisiä kannustimia 20 artiklan nojalla;
g)tämän asetuksen vaikuttavuus edistettäessä unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista sekä ilmastoneutraaliuden saavuttamista viimeistään vuoteen 2050 mennessä;
h)rajatylittävän energiainfrastruktuurin fyysisen häiriönsietokyvyn ja kyberkestävyyden parantuminen;
i)sellaisten hankkeiden lukumäärä ja verkkokapasiteetin lisäys, joissa on otettu käyttöön muita johdottomia ratkaisuja.
25 artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio toteuttaa 30 päivään kesäkuuta 2033 mennessä tämän asetuksen uudelleentarkastelun tämän asetuksen 24 artiklassa säädettyjen raportoinnin ja arvioinnin tulosten sekä asetuksen (EU) 2021/1153 22 ja 23 artiklan nojalla toteutettujen seurannan ja raportoinnin sekä arvioinnin perusteella.
26 artikla
Tiedottaminen ja julkisuus
Komissio perustaa avoimuusfoorumin, joka on helposti yleisön käytettävissä internetin kautta, ja ylläpitää sitä. Foorumille päivitetään säännöllisesti tietoa edellä 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista kertomuksista; edellä 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulta verkkosivustolta; ja suoraan hankkeen toteuttajilta saatuja tietoja hankkeista, jotka eivät enää ole unionin luettelossa. Foorumi sisältää seuraavat tiedot:
a)yleiset, päivitetyt tiedot, mukaan lukien maantieteelliset tiedot, kustakin unionin luettelossa olevasta hankkeesta;
b)5 artiklan 1 kohdan mukainen toteuttamissuunnitelma kustakin unionin luettelossa olevasta hankkeesta esitettynä siten, että toteuttamisen edistymistä voidaan arvioida milloin tahansa;
c)tärkeimmät odotettavissa olevat hyödyt ja vaikutus 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin sekä hankkeiden kustannukset kaupallisesti arkaluonteisia tietoja lukuun ottamatta;
d)unionin luettelo;
e)varat, jotka unioni on jakanut ja maksanut kuhunkin unionin luettelossa olevaan hankkeeseen;
f)linkit 9 artiklassa tarkoitettuihin kansallisiin menettelykäsikirjoihin;
g)tiedot ja tilapäivitykset hankkeista, jotka ovat olleet unionin luettelossa, mutta eivät enää sisälly luetteloon.
27 artikla
Kyprosta ja Maltaa koskeva poikkeus yhteenliitäntöjen osalta
1.Kyprosta ja Maltaa, joita ei ole liitetty Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon, koskee poikkeus 3 artiklasta, 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdasta, 4 artiklan 5 kohdasta sekä liitteistä I, II ja III. Yksi yhteenliitäntä kummassakin kyseisistä jäsenvaltioista säilyttää tämän asetuksen mukaisen yhteistä etua koskevan hankkeen asemansa sekä kaikki asiaankuuluvat oikeudet ja velvoitteet, kun kyseinen yhteenliitäntä
a)oli kehitteillä tai suunnitteilla 23 päivänä kesäkuuta 2022;
b)on saanut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 mukaisen yhteistä etua koskevan hankkeen aseman 68 ;
c)on välttämätön, jotta voidaan turvata kyseisten jäsenvaltioiden pysyvä yhteenliitäntä Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon.
Kyseisissä hankkeissa on varmistettava tuleva kyky päästä uusille energiamarkkinoille, mukaan lukien vetymarkkinat.
2.Hankkeen toteuttajien on esitettävä asianomaisille ryhmille riittävää näyttöä siitä, miten 1 kohdassa tarkoitetut yhteenliitännät mahdollistavat pääsyn uusille energiamarkkinoille, mukaan lukien vetymarkkinat unionin yleisten energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisesti. Tällaiseen näyttöön on sisällyttävä arvio uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn tarjonnasta ja kysynnästä sekä laskelma hankkeen mahdollistamasta kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksestä.
Komissio todentaa säännöllisesti kyseisen arvion ja kyseisen laskelman sekä hankkeen viiveettömän toteuttamisen.
3.Sen lisäksi, että sovelletaan 21 artiklassa säädettyjä unionin rahoitustukea koskevia erityisiä kriteerejä, 1 kohdassa tarkoitetut yhteenliitännät on suunniteltava siten, että niillä varmistetaan pääsy tuleville energiamarkkinoille, mukaan lukien vetymarkkinat, ne eivät saa johtaa maakaasurakenteiden elinkaaren pidentämiseen ja niillä on varmistettava naapurimaiden verkkojen yhteentoimivuus yli rajojen. Kelpoisuus 21 artiklan mukaiseen unionin rahoitustukeen päättyy 31 päivänä joulukuuta 2027.
4.Töihin myönnettävää unionin rahoitustukea koskevassa pyynnössä on selkeästi osoitettava tavoite, joka koskee rakenteen muuntamista vetykäyttöön tarkoitetuksi rakenteeksi vuoteen 2036 mennessä, jos markkinaolosuhteet sen sallivat, esittämällä etenemissuunnitelma, johon sisältyy täsmällinen aikataulu.
5.Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan siihen saakka, kunnes Kypros tai vastaavasti Malta on suoraan yhteenliitetty Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon, tai 31 päivään joulukuuta 2029, sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.
28 artikla
Asetuksen (EU) 2019/942 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) 2019/942 seuraavasti:
1) korvataan 3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:
”ACERin pyynnöstä sääntelyviranomaisten, Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn, ENNOHin, alueellisten koordinointikeskusten, EU DSO -elimen, siirtoverkonhaltijoiden, vetyverkonhaltijoiden, nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja sellaisten yksikköjen, jotka ovat maakaasun siirtoverkonhaltijoiden, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijoiden, maakaasun varastointilaitteiston haltijoiden tai vetyvarastonhaltijoiden tai vetyterminaalinhaltijoiden perustamia, on annettava ACERille sen tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi tarvittavat riittävän yksityiskohtaiset tiedot, paitsi jos ACER on jo pyytänyt tällaisia tietoja ja saanut ne.”
2) Korvataan 11 artiklan c ja d alakohta seuraavasti:
”c) huolehtii Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) …/…* [asiakirjalla COM(2025)xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E asetuksen] 5, 11, 12, 14, 17 artiklassa sekä kyseisen asetuksen liitteessä III olevan 2 jakson 8 alakohdassa säädetyistä velvoitteista;
d) tekee päätöksiä investointipyynnöistä, mukaan lukien rajatylittävä kustannustenjako, asetuksen (EU) …/… [asiakirjalla COM(2025)xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E asetuksen] 17 artiklan 9 kohdan nojalla.
___________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) .../... [asiakirjalla COM(2025)xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettava TEN-E asetus] (EUVL..., ELI: …)”
29 artikla
Asetuksen (EU) 2019/943 muuttaminen
Korvataan asetuksen (EU) 2019/943 48 artikla seuraavasti:
”48 artikla
Kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma
1.Tämän asetuksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on perustuttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../...* [asiakirjalla COM(2025)xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E asetuksen] 11 ja 12 artiklan mukaiseen keskeiseen skenaarioon ja verkon tarpeiden tunnistamista koskevaan raporttiin, ja siihen on sisällyttävä integroidun verkon mallinnus ja verkon häiriönsietokyvyn arviointi. Keskeisen skenaarion mallinnuksessa käytettävien asiaankuuluvien syöttöparametrien, kuten polttoaineen ja hiilen hintoja tai uusiutuvien energiajärjestelmien asennusta ja 23 artiklan nojalla laadittua eurooppalaista resurssien riittävyysarviointia koskevien oletusten on oltava mahdollisimman johdonmukaisia.
Unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on erityisesti täytettävä seuraavat vaatimukset:
a)sen on perustuttava kansallisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin ja kansallisiin investointisuunnitelmiin sisältyviin hankkeisiin, joilla on rajatylittävää merkitystä, ja siinä on otettava huomioon tämän asetuksen 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut alueelliset investointisuunnitelmat, ja sen on perustuttava asetuksessa (EU) [asiakirjalla COM(2025)xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E asetuksen] vahvistettuihin verkkosuunnittelun unioniin liittyviin näkökohtiin; siitä on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi kyseisen asetuksen 14 artiklassa säädettyä menetelmää käyttäen;
b)siinä on tarkasteltava ensisijaisesti vaihtoehtoja verkon laajentamiselle, kuten asetuksen (EU) …/… [asiakirjalla COM(2025) xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E asetuksen] mukaisia johdottomia ratkaisuja tai fossiilitonta joustavuutta;
c)sen on rajat ylittävien yhteenliitäntöjen osalta perustuttava myös verkon eri käyttäjien kohtuullisiin tarpeisiin, ja siihen on sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/944 44 ja 51 artiklassa tarkoitettujen investoijien pitkäaikaisia sitoumuksia;
d)siinä on määritettävä investointivajeet erityisesti rajat ylittävän kapasiteetin osalta.
Toisen alakohdan d alakohdan osalta unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan voidaan liittää katsaus esteistä, joita aiheutuu erilaisista lupamenettelyistä tai -käytännöistä verkon rajat ylittävän kapasiteetin lisäämiselle.
2.ACER antaa lausunnon kansallisista kymmenvuotisista verkon kehittämissuunnitelmista, jotta voidaan arvioida, ovatko ne yhdenmukaisia unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa, mukaan lukien asetuksen (EU) …/… [asiakirjalla COM(2025) xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E-asetuksen] 3 artiklan 6 ja 7 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen. Jos ACER havaitsee kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman ja unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman välillä epäjohdonmukaisuuksia, se suosittelee tapauksen mukaan kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman muuttamista kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanotettu. Jos tällainen kansallinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma on laadittu direktiivin (EU) 2019/944 40 artiklan a kohdan mukaisesti, ACER suosittaa, että asiaankuuluva sääntelyviranomainen muuttaa kansallista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa kyseisen direktiivin 40 a artiklan 7 kohdan mukaisesti, ja ilmoittaa asiasta komissiolle.
___________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) .../... [asiakirjalla COM(2025) xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettava TEN-E asetus] (EUVL..., ELI: …)”
30 artikla
Asetuksen (EU) 2024/1789 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) 2024/1789 seuraavasti:
1) korvataan 60 artikla seuraavasti:
”60 artikla
Vetyä koskeva unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma
1.Vetyä koskevan unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on perustuttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../...* [asiakirjalla COM(2025) xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E asetuksen] 11 ja 12 artiklan mukaiseen keskeiseen skenaarioon ja verkon tarpeiden tunnistamista koskevaan raporttiin, ja siihen on sisällyttävä integroidun vetyverkon mallinnus, Euroopan toimitusten riittävyysnäkymät ja verkon häiriönsietokyvyn arviointi.
Vetyä koskevan unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on erityisesti
a) perustuttava kansallisiin vedyn siirtoverkon kehittämissuunnitelmiin, joista säädetään direktiivin (EU) 2024/1788 55 artiklassa, ja perustuttava asetuksen (EU) …/… [Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeva asetus, sellaisena kuin sitä ehdotetaan asiakirjassa COM(2025) ] mukaisesti vahvistettuihin verkkosuunnittelun unioniin liittyviin näkökohtiin;
b) rajat ylittävien yhteenliitäntöjen osalta perustuttava verkon eri käyttäjien kohtuullisiin tarpeisiin ja sisällettävä direktiivin (EU) 2024/1788 55 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen investoijien pitkäaikaiset sitoumukset;
c) määriteltävä puuttuvat investoinnit erityisesti tarvittavan rajat ylittävän kapasiteetin osalta, jotta voidaan panna täytäntöön asetuksen (EU) …/… [asiakirjalla COM(2025) xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E-asetuksen] liitteessä I olevassa 3 kohdassa tarkoitetut ensisijaiset käytävät vetyä ja elektrolyysilaitteita varten.
Toisen alakohdan c alakohdan osalta vetyä koskevaan unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan voidaan liittää katsaus esteistä, joita aiheutuu erilaisista lupamenettelyistä tai -käytännöistä verkon rajat ylittävän kapasiteetin lisäämiselle. Tällaiseen katsaukseen voidaan tarvittaessa liittää kattava suunnitelma tällaisten esteiden poistamiseksi sekä vetyä ja elektrolyysilaitteita koskevien ensisijaisten käytävien täytäntöönpanon nopeuttamiseksi.
2.ACER antaa lausunnon kansallisista vedyn siirtoverkon kehittämissuunnitelmista, kun tämä on tarpeen, jotta voidaan arvioida, ovatko ne yhdenmukaisia vetyä koskevan unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa, mukaan lukien asetuksen (EU) …/… [asiakirjalla COM(2025) xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E-asetuksen] 3 artiklan 6 ja 7 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen. Jos ACER havaitsee kansallisen vedyn siirtoverkon kehittämissuunnitelman ja vetyä koskevan unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman välillä epäjohdonmukaisuuksia, se suosittelee tapauksen mukaan kansallisen vedyn siirtoverkon kehittämissuunnitelman tai vetyä koskevan unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman muuttamista viimeistään kahden kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun kansallinen vedyn siirtoverkon kehittämissuunnitelma on vastaanotettu.
3.Laatiessaan vetyä koskevaa unionin laajuista verkon kehittämissuunnitelmaa ENNOHin on tehtävä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn kanssa erityisesti asetuksen (EU) …/… [asiakirjalla COM(2025) xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettavan TEN-E-asetuksen] 14 artiklassa tarkoitetun energiajärjestelmän laajuisen kustannus-hyötyanalyysin kehittämiseksi ja mainitun asetuksen 13 artiklassa tarkoitettujen infrastruktuuripuutteiden määrittämiseksi.
___________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston … asetus (EU) .../... [asiakirjalla COM(2025) xxxx tehdyn ehdotuksen mukaisesti annettava TEN-E asetus] (EUVL..., ELI: …)”
2) korvataan 61 artikla seuraavasti:
”61 artikla
Unionin tason integroidun verkon suunnittelu
1.Kaasu-ENTSOn on laadittava 1 päivään tammikuuta 2027 ulottuvan siirtymäkauden aikana vuoden 2026 vetyä koskeva unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma siten, että vedyn siirtoverkonhaltijat osallistuvat siihen täysimittaisesti, ja yhdessä ENNOHin kanssa heti, kun se on perustettu. Vuoden 2026 vetyä koskevan unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on koostuttava kahdesta erillisestä luvusta, joista toinen koskee vetyä ja toinen maakaasua. Kaasu-ENTSOn on siirrettävä viipymättä ENNOHille kaikki tiedot, mukaan lukien tiedot ja analyysit, jotka se on kerännyt vetyä koskevien unionin laajuisten verkon kehittämissuunnitelmien valmistelun aikana 1 päivään tammikuuta 2027 mennessä.
2.ENNOHin on laadittava vuoden 2028 vetyä koskeva unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma tämän artiklan ja 60 artiklan nojalla.
3.ENNOHin on tehtävä tiivistä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn kanssa integroitujen unionin laajuisten verkon kehittämissuunnitelmien laatimiseksi tämän asetuksen 32 ja 60 artiklan ja asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan nojalla.
4.Jos on tehtävä päätöksiä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2023/1791 2 artiklan 4 alakohdassa määritellyn järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi energiankantajissa, komissio varmistaa, että Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO ja ENNOH tekevät tiivistä yhteistyötä.
5.ENNOHin, Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on tehtävä yhteistyötä tehokkaalla, osallistavalla ja läpinäkyvällä tavalla, helpotettava päätösten tekemistä yksimielisesti ja kehitettävä tarvittavat työjärjestelyt tällaisen yhteistyön mahdollistamiseksi ja niiden oikeudenmukaisen edustuksen varmistamiseksi.
ENNOH voi yhdessä Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn kanssa perustaa työryhmiä täyttääkseen ensimmäisen alakohdan a, b ja d alakohdan mukaiset velvoitteensa, ja sen on varmistettava vety-, sähkö- ja kaasualojen oikeudenmukainen ja tasapuolinen edustus työryhmissä.
31 Artikla
Siirtymäsäännökset
1.Tämä asetus ei vaikuta komission Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013 69 ja asetuksen (EU) 2021/1153 nojalla myöntämän rahoitustuen myöntämiseen, jatkamiseen tai muuttamiseen.
2.Kustannus‑hyötyanalyysin menetelmän kehittämisprosessia, jonka Sähkö‑ENTSO tai ENNOH on käynnistänyt asetuksen (EU) 2022/869 11 artiklan mukaisesti ennen [tämän asetuksen voimaantulopäivä / soveltamisen alkamispäivä], jatketaan tämän asetuksen 14 artiklan mukaisesti.
Asetuksen (EU) 2022/869 11 artiklan mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä pidetään tämän asetuksen 14 artiklan vastaavien säännösten mukaisesti toteutettuina.
Kaikki komission asetuksen (EU) 2022/869 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymät energiajärjestelmän laajuiset kustannus‑hyötyanalyysin menetelmät katsotaan hyväksytyiksi tämän asetuksen 14 artiklan 7 kohdan nojalla, ja ne pysyvät voimassa, kunnes ne korvataan uudella energiajärjestelmän laajuisella kustannus‑hyötyanalyysin menetelmällä, joka on kehitetty tämän asetuksen 14 artiklan mukaisesti.
3.Sähkö‑ENTSO, Kaasu‑ENTSO ja ENNOH kehittävät edelleen asetuksen (EU) 2022/869 12 artiklan mukaisia yhteisiä skenaarioita ja komissio hyväksyy ne kyseisessä artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Kun komissio on hyväksynyt nämä yhteiset skenaariot, niiden katsotaan olevan tämän asetuksen 11 artiklan mukaisia keskeisiä vertailuskenaarioita, ja ne pysyvät voimassa, kunnes ne korvataan tämän asetuksen 11 artiklan mukaisesti kehitetyillä uusilla keskeisillä vertailuskenaarioilla.
4.Asetuksen (EU) 2022/869 liitettä VII, jossa vahvistetaan [__] unionin luettelo yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista, sekä asetuksen (EU) 2022/869 artikloja [___] ja kyseisen asetuksen liitteitä [__] sovelletaan edelleen [__] unionin luetteloon sisällytettyihin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin ja keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin, kunnes tämän asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua delegoitua säädöstä, jossa vahvistetaan ensimmäinen unionin luettelo, aletaan soveltaa.
32 artikla
Kumoaminen
Kumotaan asetus (EU) 2022/869. Viittauksia asetukseen (EU) 2022/869 on pidettävä viittauksina tähän asetukseen.
33 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja Puheenjohtaja
SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSTA JA DIGITAALISIA VAIKUTUKSIA KOSKEVA SELVITYS
1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA
1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi
1.2.Toimintalohko(t)
1.3.Tavoite (Tavoitteet)
1.3.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)
1.3.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)
1.3.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset
1.3.4.Tulosindikaattorit
1.4.Ehdotus/aloite liittyy
1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut
1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu
1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.
1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset
1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin
1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen
1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen ja sen rahoitusvaikutusten kesto
1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat
2.HALLINNOINTI
2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt
2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)
2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle talousarvion toteuttamistavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle
2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä
2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista
2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi
3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET
3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat
3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin
3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin
3.2.1.1.Hyväksytystä talousarviosta peräisin olevat määrärahat
3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset
3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin
3.2.3.1. Hyväksytystä talousarviosta peräisin olevat määrärahat
3.2.3.2.Määrärahat yhteensä
3.2.4.Henkilöresurssien arvioitu tarve
3.2.4.1.Hyväksytystä talousarviosta katettavat
3.2.4.2.Henkilöresurssien kokonaistarve
3.2.5.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista digitaaliteknologiaan liittyviin investointeihin
3.2.6.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa
3.2.7Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet
3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin
4.DIGITAALISET ULOTTUVUUDET
4.1.Vaatimukset, joilla on merkitystä digitalisaation kannalta
4.2.Data
4.3.Digitaaliset ratkaisut
4.4.Yhteentoimivuusarviointi
4.5.Toimenpiteet digitaalisen täytäntöönpanon tukemiseksi
1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA
1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista, asetusten (EU) 2019/942, (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 muuttamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 kumoamisesta.
1.2.Toimintalohko(t)
Lohko: Energia
Toiminta: Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma
1.3.Tavoite (Tavoitteet)
1.3.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)
Yleistavoitteena on häiriönsietokykyisen energiainfrastruktuurin, uusiutuvan energian ja joustavuuden, myös varasto‑ ja latausasemien, oikea‑aikainen ja tehokas kehittäminen ja yhteentoimivuus kaikkialla EU:ssa. Näin EU voi saavuttaa energia‑ ja ilmastotavoitteensa, joihin kuuluu muun muassa energian kohtuuhintaisuuden varmistaminen parantamalla sähköverkkojen yhteenliitäntää, mikä johtaa hintojen lähentymiseen, alhaisempiin sähkön tukkuhintoihin, sähkön hintavaihtelujen pienenemiseen sekä tuotannon ja kysynnän nopeampaan yhteen liittämiseen.
1.3.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)
Yleistavoitteen saavuttamiseksi aloitteella pyritään neljään erityistavoitteeseen:
i) Erityistavoite 1: Varmistetaan, että verkon kehittämissuunnitelmiin sisältyvillä hankkeilla, jotka on valittu yhteistä etua koskeviksi hankkeiksi tai keskinäistä etua koskeviksi hankkeiksi, vastataan asianmukaisesti ja tehokkaasti tunnistettuihin infrastruktuuritarpeisiin ja varmistetaan energiainfrastruktuurin oikea‑aikainen ja tehokas kehittäminen.
ii) Erityistavoite 2: Helpotetaan kustannustenjakovälineiden käyttöä rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden käyttöönoton nopeuttamiseksi, mikä lisää kustannustenjakovälineiden käyttöä ja vähentää hankkeiden käyttöönottoon kuluvaa aikaa.
iii) Erityistavoite 3: Lyhennetään ja yksinkertaistetaan energiainfrastruktuuria, varastointia ja latausasemia koskevien hankkeiden lupamenettelyjä, ja lyhennetään näin tarvittavien lupien hankkimiseen kuluvaa aikaa ja mahdollistetaan nykyisissä määräajoissa pysyminen sekä yksinkertaistaan lupavaatimuksia.
iv) Erityistavoite 4: Parannetaan rajatylittävän energiainfrastruktuurin (yhteistä etua koskevat hankkeet / keskinäistä etua koskevat hankkeet) fyysistä ja kyberturvallisuutta sekä sen häiriönsietokykyä lisäämällä kriittisten verkkoelementtien suojelun ja häiriönsietokyvyn varmistavien laitteiden ja laitteistojen määrää.
Ehdotuksessa asetetaan komissiolle uusi vaatimus, joka liittyy erityistavoitteeseen 1:
–Vaatimus 1 (liittyy erityistavoitteeseen 1): Komission tehtävänä on laatia tarpeen mukaan vähintään neljän vuoden välein sähkö‑, vety‑ ja kaasualoille kattava keskeinen skenaario ja herkkyysanalyysit, joita käytetään unionin laajuisissa kymmenvuotisissa verkon kehittämissuunnitelmissa (11 artikla).
Ehdotuksessa asetetaan ACERille uusia vaatimuksia, jotka liittyvät erityistavoitteisiin 1 ja 2:
–Vaatimus 2 (liittyy erityistavoitteeseen 1): Keskeisen skenaarion kehittämistä varten ACERin tehtävänä on tukea komission tiedonkeruuta ja todentaa kerätyt tiedot (11 artikla). Lisäksi ACERin on kehitettävä ja julkaistava sitova menetelmäkehys infrastruktuuritarpeiden tunnistamiseksi (ENTSO ja ENNOH vastaavat toteutuksesta).
–Vaatimus 3 (liittyy erityistavoitteeseen 2): ACERin on päivitettävä rajatylittävän kustannustenjaon suositustaan ja perustettava keskusrekisteri, johon kirjataan kaikki rajatylittävään kustannustenjakoon liittyvät päätökset (17 artikla).
1.3.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset
Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmien tilanteeseen.
Lisäresurssit antavat komissiolle ja ACERille mahdollisuuden hoitaa EU:n lainsäädännön mukaiset tehtävänsä tämän ehdotuksen vaatimusten mukaisesti. Ehdotuksella odotetaan olevan seuraavat vaikutukset tuensaajiin ja kohderyhmiin:
–Vaatimus 1: Komissiolle tehtäväksi annetulla keskeisen skenaarion kehitystyöllä pyritään varmistamaan verkon suunnittelussa käytettävien panosten suurempi avoimuus, valvonta ja johdonmukaisuus sekä Euroopan tasolla että kansallisella tasolla. Lopullisena tavoitteena on varmistaa, että infrastruktuuritarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan entistä tehokkaammin. Tämä johtaa siihen, että kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan sisällytettyjen infrastruktuurihankkeiden ja tunnistettujen rajatylittävää infrastruktuuria koskevien tarpeiden välinen kuilu kapenee ajan mittaan, mikä osaltaan nopeuttaa optimaalisen verkon rakentumista ja hyödyttää näin kaikkia verkko‑operaattoreita ja verkon käyttäjiä.
–Vaatimus 2: Osoittamalla keskeisen skenaarion kehittämiseen ja infrastruktuuritarpeiden tunnistamiseen liittyvät tehtävät ACERille varmistetaan, että prosessi ja sen tulokset ovat vakaita ja uskottavia ja että niillä on samanlaisia hyötyjä kuin vaatimuksella 1.
–Vaatimus 3: Antamalla ACERille tehtäväksi päivittää rajatylittävän kustannustenjaon suosituksensa luodaan yhdenmukaisempi kustannustenjakoa koskeva kehys, jolla parannetaan jäsenvaltioiden välistä ja rajatylittävään kustannustenjakoon liittyvien päätösten johdonmukaisuutta ja kannustetaan muita kuin niitä jäsenvaltioita, joissa hankkeet toteutetaan, osallistumaan toimintaan aktiivisemmin, jotta kustannustenjakovälineiden käyttöä voidaan helpottaa rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden käyttöönoton nopeuttamiseksi.
1.3.4.Tulosindikaattorit
Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.
Aloitteen etenemistä ja tuloksia seuraavat indikaattorit on lueteltu verkkopakettiin liittyvän vaikutustenarvioinnin liitteessä 8. Indikaattoreilla seurataan erityisesti muun muassa:
–missä määrin verkon kehittämiseen sisältyvillä hankkeilla, jotka on valittu yhteistä etua koskeviksi hankkeiksi tai keskinäistä etua koskeviksi hankkeiksi, vastataan asianmukaisesti ja tehokkaasti tunnistettuihin infrastruktuuritarpeisiin;
–kustannustenjakovälineiden tehokasta ja lisääntynyttä käyttöä;
–lupamenettelyjen yksinkertaistamista, lupien myöntämiseen kuluvan ajan lyhentymistä ja nykyisten määräaikojen noudattamista;
–fyysisen ja kyberturvallisuuden sekä energiainfrastruktuurin häiriönsietokyvyn parantumista.
Erityistavoitteita, joihin vaatimukset 1–3 liittyvät, seurataan seuraavilla indikaattoreilla:
–Vaatimusten 1 ja 2 indikaattorit (liittyvät erityistavoitteeseen 1): Hyväksyttyjen/toteutettujen uusien rajayhdysjohtojen lukumäärä ja kokonaiskapasiteetti; missä määrin kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan sisällytetyillä (suunnitelluilla, rakenteilla olevilla tai käyttöönotetuilla) infrastruktuurihankkeilla (kapasiteetti) tai muilla johdottomilla ratkaisuilla vastataan tunnistettuihin infrastruktuuritarpeisiin (tarpeiden ja hankkeiden välinen kuilu ja sen kurominen umpeen); johdottomien ratkaisujen käyttöönotto hankkeiden lukumääränä ja verkkokapasiteetin lisäyksenä tarkasteltuna.
–Vaatimuksen 3 indikaattorit (liittyvät erityistavoitteeseen 2): Rajatylittävien hankkeiden toteuttamisen mahdollistavien sitovien kustannusten jakamista koskevien sopimusten lukumäärä; kustannusten jakamista koskevan sopimuksen solmimisen keskimääräinen kesto; sellaisten kustannusten jakamista koskeviin sopimuksiin osallistuvien maiden lukumäärä, joissa hanketta ei toteuteta; niiden hankkeiden lukumäärä, jotka ovat osa yhteenniputettua hanketta, jolle haetaan yhteistä etua koskevan hankkeen tai keskinäistä etua koskevan hankkeen asemaa.
1.4.Ehdotus/aloite liittyy
uuteen toimeen
uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 70
X käynnissä olevan toimen jatkamiseen
yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen
1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut
1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu
Vaatimus 1:
Otetaan käyttöön uusi säännös, jonka mukaan komission on laadittava keskeinen skenaario, jota hyödynnetään unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa, asetuksen voimaantulon jälkeen ja vähintään joka neljäs vuosi sen jälkeen (11 artikla). Komission on myös kehitettävä menetelmä tietojen keräämiseksi Sähkö‑ENTSOlta, ENNOHilta ja Kaasu‑ENTSOlta sekä kuultava asianomaisia toimijoita kerätyistä tiedoista. Komission on myös toimitettava keskeisen skenaarion luonnos TEN‑E‑ryhmälle kommentoitavaksi ja hyväksyttävä ja julkaistava lopullinen keskeinen skenaario. Komissio voi myös tarvittaessa laatia keskeistä skenaariota koskevia herkkyysanalyysejä, jos se on markkinoiden tai politiikan kehityksen perusteella tarpeen. Komission on myös ryhdyttävä toimiin vastatakseen tunnistettuihin tarpeisiin asiaankuuluvilla alueellisilla foorumeilla. Nämä tehtävät olisi annettava komissiossa energian pääosastolle ja yhteiselle tutkimuskeskukselle.
Keskeisen skenaarion kehittämiseen liittyvän uuden vaatimuksen täyttäminen edellyttäisi energian pääosastolta lisäresursseja skenaarion kehittämisprosessin hallinnointiin, mikä puolestaan edellyttää aktiivista vuorovaikutusta esimerkiksi sidosryhmien, jäsenvaltioiden, tukipalvelujen ja kumppaneiden kanssa. Tämän ehdotukseen liitteenä olevan vaikutustenarvioinnin mukaan näiden tehtävien suorittaminen lisää energian pääosaston työmäärää siinä määrin, että energian pääosaston henkilöstötarve kasvaa yhteensä kuudella kokoaikaisella työntekijällä. Tällaisilla lisäresursseilla katettaisiin seuraavat tarpeet:
Prosessin ohjaus:
–Yleisen prosessin koordinointi ENTSOn/jakeluverkonhaltijoiden, komission ja ACERin välillä TEN‑E‑lainsäädännön mukaisesti; sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kuuleminen prosessin eri vaiheissa (mukaan lukien työpajojen ja tapaamisten järjestäminen) ja asianmukaiset jatkotoimet (kuten 11–13 artiklassa on kuvattu).
–Verkkoskenaarioiden ja yleisen politiikkarakenteen yhteensopivuuden varmistaminen; skenaarioiden laatiminen siten, että niissä otetaan huomioon ajankohtainen politiikkaskenaario (esimerkiksi vuoden 2040 tavoitteet, uusiutuvan energian direktiivi, energiatehokkuus ja päästökauppajärjestelmä); yhdenmukaisuuden varmistaminen kansallisten energia‑ ja ilmastosuunnitelmien ja eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin kanssa; infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevan raportin luonnoksen ja lopullisen version arviointiprosessin hallinnointi (ENTSOt vastaavat toteutuksesta).
–Tarpeisiin vastaamista koskevan prosessin koordinointi (infrastruktuuritarpeiden arvioinnin hyväksymisen jälkeen) Sähkö‑ENTSOn, jakeluverkonhaltijoiden, jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja prosessin ohjaus asiaankuuluvien alueellisten ryhmien kanssa; energiajärjestelmän laajuisen kustannus‑hyötyanalyysin seuraaminen tiiviisti ENTSOjen kanssa ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistaminen, mukaan lukien asiaankuuluvien sidosryhmien osallistaminen.
–Säädösten valmistelu ja laatiminen sekä hyväksymisprosessin hallinnointi.
Skenaarioiden kehittäminen ja koordinointi:
–Tiedonkeruu jäsenvaltioilta, Sähkö‑ENTSOlta, Kaasu‑ENTSOlta, ENNOHilta, kansallisilta sääntelyviranomaisilta ja muilta sidosryhmiltä; tietovarastojen ylläpito ja tietojen laatuprosessin varmistaminen.
–Arviointityön koordinointi: kaikki mallinnusprosessin vaiheet eli tietojen saatavuuden varmistaminen, keskeisten oletusten määrittäminen, mallinnusluonnosten tarkistaminen ja laadunvalvonta, työsuunnitelman jatkotoimet ja mallintajien/analyytikkojen ja asiaankuuluvien sidosryhmien välisen vuorovaikutuksen suunnittelu.
–Mallintamisen eri vaiheiden dokumentointi ja raporttien ja tietoaineistojen levittäminen. Dokumentointiin sisältyy eri julkaisumuodoissa esitettyjen (raportit, tiedostot, verkkosivustot) menetelmien, tietojen, keskeisten oletusten ja tulosten kirjaaminen.
Yhteisen tutkimuskeskuksen tehtävänä olisi tukea energian pääosastoa keskeisen skenaarion kehittämisessä ja mallintamisessa. Energian pääosasto kerää jäsenvaltioilta ja jakeluverkonhaltijoilta tarvittavat tiedot sähkön, kaasun ja vedyn mallinnusta varten ja yhteinen tutkimuskeskus tukee sitä tässä työssä. Vaikutustenarvioinnin mukaan tämän odotetaan lisäävään yhteisen tutkimuskeskuksen työmäärää siten, että henkilöstötarve kasvaa yhteensä kahdellatoista kokoaikaisella työntekijällä.
–Yhteistyö energian pääosaston kanssa ja teknisen ja poliittisen asiantuntemuksen tarjoaminen keskeisen skenaarion mallintamismenetelmän kehittämiseksi sekä energian pääosaston tukeminen tarvittavien tietojen keräämiseksi Sähkö‑ENTSOlta, ENNOHilta ja Kaasu‑ENTSOlta.
–Energiajärjestelmän mallintaminen: skenaarioiden ja herkkyyksien tunnistaminen; energiajärjestelmän mallintamisessa tarvittava tiedonhallinta.
–Sähkönkäytön mallintaminen: skenaarioiden sähkönjakelun mallintaminen; sähkönsiirtolaskelmat; sähkönkäytön mallintamisessa tarvittava tiedonhallinta.
–Kaasun ja vedyn käytön mallintaminen: kaasua ja vetyä koskevien pitkän aikavälin odotusten päivittäminen; skenaarioiden kaasumarkkinoiden ja ‑verkkojen mallintaminen; kaasu‑/vetyvirtausten mallintaminen; kaasun ja vedyn käytön mallintamiseen sisältyvä tietojen mallintaminen; kaasun ja vedyn käytön mallintamisessa tarvittava tiedonhallinta.
Kaiken kaikkiaan on arvioitu, että ehdotuksesta komissiolle aiheutuva lisätyömäärä vastaa yhteensä 18 kokoaikaista työntekijää (kuusi kokoaikaista työntekijää energian pääosastossa ja kaksitoista kokoaikaista työntekijää yhteisessä tutkimuskeskuksessa, joista neljä siirretään sen nykyisistä resursseista ja yhdeksän rahoitetaan hallinnollisella sopimuksella). Lisäksi sähkön, kaasun ja vedyn käytön mallien teknisiin päivityksiin, laajennuksiin ja ylläpitoon, tavoitteiden, kansallisten energia‑ ja ilmastosuunnitelmien ja energialähdevalikoiman mallintamiseen sekä työpajojen ja virkamatkojen järjestämiseen tarvittaisiin miljoona euroa kertaluonteisina toimintakustannuksina ja 500 000 euroa toistuvina vuotuisina toimintakustannuksina.
ACER
Vaatimus 2:
ACERin tehtävänä on tukea komission tiedonkeruuta ja todentaa kerätyt syöttötiedot osana keskeisen skenaarion kehittämistä (11 artikla). Lisäksi ACERin tehtävänä on kehittää sitova menetelmäkehys infrastruktuuritarpeiden tunnistamiseksi (12 artikla) ja arvioida, vastaako Sähkö‑ENTSOn ja ENNOHin laatima ja toimittama infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevan raportin luonnos sen kehittämää menetelmäkehystä, ja ilmoittaa siitä TEN‑E‑ryhmälle. ACERin on myös päivitettävä menetelmäkehystä tarvittaessa omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä.
ACERille näistä uusista tehtävistä aiheutuvan ylimääräisen työmäärän arvioidaan vastaavan yhteensä kahden kokoaikaisen työntekijän työpanosta. Lisäksi ACERille syntyisi toimintakustannuksia, jotka liittyisivät esimerkiksi infrastruktuuritarpeiden tunnistamismenetelmän kehittämisessä käytettäviin konsulttipalveluihin ja tietojen varmentamista helpottavan tietoteknisen välineen kehittämiseen, sekä yleiskustannuksia. Kustannukset muodostuisivat arviolta 130 000 euron kertaluonteisista kustannuksista sekä 100 000 euron toistuvista vuosittaisista toimintakustannuksista.
Vaatimus 3:
ACERin on hyväksyttävä rajatylittävän kustannustenjaon suositus, johon sisältyy suosituksia hyvistä käytännöistä yhteistä etua koskeviin hankkeisiin liittyvien investointipyyntöjen käsittelyä varten, ottaen huomioon TEN‑E‑asetuksessa säädetyt periaatteet (17 artikla). Suositusta on päivitettävä säännöllisesti tarpeen mukaan. ACER toteuttaa suositusta hyväksyessään tai muuttaessaan laajan kuulemisprosessin, jossa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät. Suositukseen on sisällyttävä myös ei‑sitova rajatylittävän kustannustenjaon malli kansallisten sääntelyvirastojen työn helpottamiseksi.
ACERille aiheutuu rajatylittävän kustannustenjaon suosituksen laatimisesta ja hyväksymisestä sekä rajatylittävään kustannustenjakoon liittyvien päätösten rekisterin ylläpitämisestä lisätyötä, jonka määrä vastaa arviolta yhden kokoaikaisen työntekijän työpanosta, sekä noin 70 000 euron kertaluonteiset kustannukset rajatylittävään kustannustenjakoon liittyvien päätösten rekisterin ylläpitämiseen tarkoitetun tietoteknisen välineen kehittämisestä.
Edellä mainitut lainsäädäntöehdotuksen täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset, jotka on asetettu energian pääosastolle, yhteiselle tutkimuskeskukselle ja ACERille, ulottuvat nykyistä vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä pidemmälle.
1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.
Ks. toissijaisuus‑ ja suhteellisuusperiaatteita koskevat perustelut.
1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset
Edellisen TEN‑E‑asetuksen arviointi osoitti, että se tosiasiallisesti paransi jäsenvaltioiden verkkojen integroitumista, edisti energiakauppaa ja paransi siten unionin kilpailukykyä. Yhteistä etua koskevat hankkeet ovat myös edistäneet merkittävästi toimitusvarmuutta TEN‑E‑asetuksen suunnittelun keskeisenä taustatekijänä. Vuonna 2020 tehdyn arvioinnin jälkeen TEN‑E‑asetusta tarkistettiin vuonna 2022. Vaikutustenarviointiin liitetyssä täytäntöönpanokertomuksessa analysoidaan tarkistetun TEN‑E‑asetuksen täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia. Täytäntöönpanokertomuksessa osoitetaan tarve tehdä lisäparannuksia. Tarve koskee erityisesti skenaarioiden kehittämistä, infrastruktuuritarpeiden tunnistamista, kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, yhteistä/keskinäistä etua koskevien hankkeiden valintaa ja arviointia sekä rajatylittävää kustannustenjakoa ja lupakehyksiä.
1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin
Tämä verkkopaketti on puhtaan teollisen kehityksen ohjelman ja kohtuuhintaista energiaa koskevan toimintasuunnitelman, jotka ovat osa komission vuoden 2025 työohjelmaa, keskeinen tuotos. Ehdotus täydentää muita aloitteita, joilla pyritään luomaan entistä yhdennetymmät eurooppalaiset energiamarkkinat ja alentamaan kotitalouksien ja teollisuuden energiakustannuksia. Energiainfrastruktuuri on myös ratkaisevan tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan varmistaa ehdotetun EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteen saavuttaminen ja sen ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttaminen viimeistään vuoteen 2050 mennessä.
Komission ehdotuksessa vuosien 2028–2034 monivuotiseksi rahoituskehykseksi korostetaan todellisen energiaunionin ja pitkälle integroitujen EU:n infrastruktuuriverkkojen äärimmäistä tärkeyttä, mikä näkyy Verkkojen Eurooppa ‑välineen energiaosiolle ehdotetussa aiempaa huomattavasti suuremmassa talousarviossa. TEN‑E‑asetus muodostaa perustan Verkkojen Eurooppa ‑välineestä rahoitettaville energiainfrastruktuurihankkeille.
1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen
Tämän ehdotuksen liitteenä olevassa vaikutustenarvioinnissa on analysoitu erilaisia toimintavaihtoehtoja, joilla edistetään aloitteen yleisen tavoitteen ja erityistavoitteiden saavuttamista. Parhaaksi arvioitua toimintavaihtoehtoa, joka pyritään toteuttamaan tällä lainsäädäntöehdotuksella, pidettiin kaikista vaikuttavimpana ja kustannustehokkaimpana toimintamallina ja sen todettiin olevan toissijaisuus‑ ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen.
Energian pääosaston, yhteisen tutkimuskeskuksen ja ACERin katsotaan pystyvän parhaiten panemaan täytäntöön lainsäädäntöehdotuksesta johtuvat lisävaatimukset, koska niillä on aiempaa kokemusta infrastruktuurin suunnitteluprosessista ja energiajärjestelmien mallintamisesta.
Energian pääosasto on hankkinut merkittävää kokemusta infrastruktuurin suunnittelu‑ ja koordinointiprosessista sen jälkeen, kun TEN‑E‑asetus alun perin annettiin vuonna 2013. Siksi se soveltuu parhaiten koordinoimaan infrastruktuuritarpeiden tunnistamista ja infrastruktuurin aukkokohtien paikkaamista puolueettomasti EU:n tasolla. Yhteinen tutkimuskeskus omaa merkittävää teknistä osaamista energiajärjestelmien mallintamisesta, ja se on kehittänyt omia mallinnustyökalujaan. Näin ollen sen todettiin olevan pätevin toteuttamaan keskeisen skenaarion kehittämiseen liittyvät mallinnustehtävät.
ACERilla on toimeksiantonsa vuoksi parhaat edellytykset panna täytäntöön vaatimukset 1 ja 2. Sillä on merkittävää teknistä kokemusta keskeisenä toimijana toimimisesta ja virallinen rooli sekä infrastruktuurin suunnitteluprosessissa että rajatylittävän kustannustenjaon kehyksessä EU:n tasolla nykyisen TEN‑E‑kehyksen puitteissa.
Tämän lainsäädäntöehdotuksen mukaisten uusien tehtävien suorittamiseen ja vaatimusten täyttämiseen tarvitaan lisää kokoaikaisia työntekijäresursseja, eivätkä näiden toimijoiden nykyisetkään tehtävät tule vähenemään lähitulevaisuudessa.
1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen ja sen rahoitusvaikutusten kesto
kesto on rajattu
– Toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.
– Maksusitoumusmäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV ja maksumäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset vuosia VVVV–VVVV.
kestoa ei ole rajattu
–Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV,
–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.
1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat
Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä
– yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään
– toimeenpanovirastoja
Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa
Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty
– kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille
– kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)
– Euroopan investointipankille ja Euroopan investointirahastolle
– varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille
– julkisoikeudellisille yhteisöille
– sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, joille annetaan riittävät rahoitustakuut
– sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja joille annetaan riittävät rahoitustakuut
– sellaisille elimille tai henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä
– jäsenvaltioon sijoittautuneille jäsenvaltion yksityisoikeuden tai unionin oikeuden mukaisille elimille, joille voidaan alakohtaisten sääntöjen mukaisesti antaa tehtäväksi unionin varojen tai talousarviotakuiden hoitaminen, siltä osin kuin tällaiset elimet ovat julkisoikeudellisten elinten tai julkisen palvelun tehtäviä hoitavien yksityisoikeudellisten elinten määräysvallassa ja niillä on asianomaisten määräysvaltaa käyttävien elinten yhteisvastuullisten vakuuksien muodossa antamat riittävät rahoitustakuut tai vastaavat rahoitustakuut, jotka voidaan kunkin toimen osalta rajoittaa unionin tuen enimmäismäärään.
Huomautukset:
Ei aiheellinen
2.HALLINNOINTI
2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt
Energian pääosasto ja yhteinen tutkimuskeskus
Energian pääosaston suoraan toteuttamat tehtävät seuraavat vuotuista suunnittelu‑ ja seurantajaksoa, jota komissio ja toimeenpanovirastot toteuttavat, mukaan lukien tulosten raportointi energian pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa ja yhteisen tutkimuskeskuksen vuotuisessa toimintakertomuksessa.
ACER
Varainhoitoasetuksensa mukaan ACERin on toimitettava ohjelma‑asiakirjansa yhteydessä vuotuinen työohjelma, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot sekä taloudellisista resursseista että henkilöresursseista kunkin toteutetun toimen osalta.
ACER raportoi kuukausittain energian pääosastolle talousarvion toteuttamisesta, myös sitoumuksista, ja maksuista talousarvion osastoittain sekä avointen virkojen määrästä henkilöstötyypeittäin.
Lisäksi energian pääosasto on suoraan edustettuna ACERin hallintoelimissä. Energian pääosasto saa johtokunnassa olevien edustajiensa kautta tiedon talousarvion käytöstä ja henkilöstötaulukosta jokaisessa sen vuoden aikana pidettävässä kokouksessa.
Lisäksi ACERiin sovelletaan varainhoitosääntöjen mukaisesti vuotuisia vaatimuksia raportoida toiminnasta ja resurssien käytöstä johtokunnan ja sen vuotuisen toimintakertomuksen kautta.
2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)
2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle talousarvion toteuttamistavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle
Vaatimus 1:
Tämän vaatimuksen mukaiset tehtävät annetaan komissiolle.
Jollei toteutuksen aikana tehtävästä päätöksestä muuta johdu, kyseiset tehtävät voidaan suorittaa sisäisesti tai ulkoistaa palveluntarjoajalle julkista hankintamenettelyä noudattaen. Jos tehtävät ulkoistetaan, palvelujen hankinta toteutetaan suoralla hallinnoinnilla noudattaen kaikilta osin varainhoitoasetuksen säännöksiä. Energian pääosaston ja yhteisen tutkimuskeskuksen hankintojen valvontastrategiaan sisältyy erityinen oikeudellinen sekä toimintaan ja varainhoitoon liittyvä ennakkovalvonta hankintamenettelylle (hankintoja ja sopimuksia käsittelevän neuvoa‑antavan komitean suorittama tarkastus) ja sopimusten allekirjoittamiselle. Lisäksi tavaroiden ja palvelujen hankinnasta aiheutuviin menoihin sovelletaan ennakkotarkastuksia ja tarvittaessa jälkitarkastuksia ja varainhoidon valvontaa.
Vaatimukset 2 ja 3:
ACERilla on toimeksiantonsa vuoksi parhaat edellytykset hankkia asiantuntemusta, jota tarvitaan vaatimusten 4 ja 3 täytäntöön panemiseksi.
Energian pääosasto laati valvontastrategian, jonka avulla se hallinnoi suhteitaan ACERiin osana komission vuoden 2017 sisäisen valvonnan kehystä. Virasto tarkisti ja hyväksyi oman sisäisen valvonnan kehyksensä joulukuussa 2018.
2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä
Energian pääosasto
Energian pääosaston suoraan hallinnoimiin osiin voi kohdistua tavanomaisia julkisia hankintamenettelyjä koskevia riskejä. Menojen laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä riskejä pidetään vähäisinä. Yritysten ja pääosaston tasolla suoritetaan asianmukaista ja tehokasta valvontaa.
Ehdotuksessa toimijoille annetaan uusia tehtäviä, joten merkittävin tuloksellisuuteen kohdistuva riski liittyy virheellisiin arvioihin ehdotuksen aiheuttamasta työmäärästä. Tämä riski on hyväksyttävä, sillä kuten kokemus on osoittanut, jos alkuperäiseen ehdotukseen ei sisälly lisäresurssitarpeita, tilannetta on hyvin vaikea korjata myöhemmin.
Yhteinen tutkimuskeskus
Osana tutkimustoimintansa riskinarviointiprosessia yhteinen tutkimuskeskus tunnistaa mahdolliset riskit, arvioi niiden tasoa ja suunnittelee tarvittavat riskien hallintatoimet ja selvittää olemassa olevat valvontatoimet. Tässä yhteydessä keskeisiä tunnistettuja riskejä ovat a) tähän ehdotukseen liittyvien uusien tehtävien työmäärän arviointiin liittyvä riski (joidenkin tehtävien aiheuttama työmäärä saatetaan aliarvioida) ja b) uusien tehtävien tueksi kerättävän tiedon puutteellinen määrä tai laatu. Tapauksessa a) riski on hyväksyttävä. Jatkuva huolellinen henkilöstösuunnittelu on yksi tämän riskin hallintakeinoista ja sillä varmistetaan asianmukaisen asiantuntemuksen saatavuus. Tapauksessa b) riskiä hallitaan muun muassa osallistumalla jo varhaisessa vaiheessa tiedonkeruuprosessien suunnitteluun ja rajaamiseen sekä tunnistamalla hyvissä ajoin kussakin dataintensiivisessä tehtävässä mahdollisesti vastaan tulevat esteet, jotta tarvittaviin tietoihin päästään käsiksi, ja ottamalla tietojen saatavuuteen liittyvät ongelmat varhain esiin energian pääosaston ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.
ACER
Ehdotukseen sisältyy useita uusia ACERille osoitettavia tehtäviä, mikä vähentää tätä riskiä, sillä vaikka joidenkin tulevien tehtävien työmäärä voidaan aliarvioida, toiset voidaan yliarvioida, jolloin tehtäviä voidaan tarvittaessa järjestellä uudelleen.
2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista
Energian pääosasto
Energian pääosastolle osoitetut tehtävät pannaan täytäntöön olemassa olevan valvontajärjestelmän mukaisesti, ja valvontakustannusten suhteen odotetaan pysyvän vakaana (5–6 prosenttia viimeaikaisten toimien perusteella hallinnoiduista varoista).
ACER
Lisätehtävien osoittamisen ACERin nykyiseen toimeksiantoon ei odoteta aiheuttavan erityistä virastotason lisävalvontaa, joten valvontakustannusten ja hallinnoitujen varojen arvon välinen suhde säilyy muuttumattomana.
2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi
Energian pääosasto
Energian pääosasto hyväksyi tarkistetun petostentorjuntastrategian vuonna 2020 ja vuosien 2023–2025 tarkistetun toimintasuunnitelman vuonna 2023. Energian pääosasto tarkistaa parhaillaan vuosien 2026–2028 petostentorjuntastrategiaansa OLAFin menetelmän mukaisesti. Energian pääosaston petostentorjuntastrategia perustuu komission petostentorjuntastrategiaan ja sisäisesti tehtyyn erityiseen riskinarviointiin, jonka tarkoituksena on tunnistaa petoksille altteimmat alat, jo käytössä olevat valvontatoimet sekä tarvittavat toimet, joilla parannetaan energian pääosaston valmiuksia ehkäistä, havaita ja korjata petoksia.
Yhteinen tutkimuskeskus
Yhteisen tutkimuskeskuksen petostentorjuntastrategia ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2020 ja niitä muutettiin vuonna 2024 suunnitelman tarkistamiseksi ja päivittämiseksi kaudelle 2025–2027. Päivitetty suunnitelma sisältää kolme uutta toimea: vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla käynnistetty komission eettisiin kysymyksiin ja petostentorjuntatoimenpiteisiin keskittyvä tiedotuskampanja, joka sisältää yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimushenkilöstölle kohdistettuja esimerkkejä, laajennettu koulutusohjelma, joka sisältää muun muassa eturistiriitoihin, tekijänoikeuksiin, tekoälyn käyttöön, väärinkäytösten paljastamiseen ja ilmoituskanaviin keskittyviä aihekohtaisia koulutustilaisuuksia, ja eettisiä kysymyksiä ja petostentorjuntatoimenpiteitä käsittelevien SharePoint‑sivujen päivitys. Näillä uusilla toimilla täydennetään vuosien 2021–2024 toimintasuunnitelman mukaisia käynnissä olevia toimia ja lisätään yhteisen tutkimuskeskuksen osallistumista komission petostentorjuntastrategian toimintasuunnitelmaan. Yhteistyö OLAFin, sisäisen valvontaryhmän ja muiden sidosryhmien kanssa on arvokas osa yhteisen tutkimuskeskuksen petostentorjuntapyrkimyksiä.
ACER
ACER soveltaa EU:n erillisvirastojen petostentorjuntaperiaatteita komission toimintamallin ja OLAFin erillisvirastoille ja yhteisyrityksille vuonna 2024 antamien suuntaviivojen mukaisesti. Virasto hyväksyi joulukuussa 2024 uuden petostentorjuntastrategian, jolla kumottiin viraston johtokunnan päätös 15/2021. Vuosia 2025–2027 koskeva uusi strategia perustuu seuraaviin strategisiin tavoitteisiin: nykyisten petostentorjuntatoimenpiteiden optimointi, nykyisten havaitsemisjärjestelmien oikea‑aikaisuuden ja tarkkuuden parantaminen, tutkintamenettelyiden vahvistaminen ja korjaavien toimien optimointi nopeaa takaisinperintää varten.
3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 71
3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat
·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat
Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.
|
Monivuotisen rahoituskehyksen otsake |
Budjettikohta |
Menolaji |
Rahoitusosuudet |
|||
|
Numero |
JM/EI-JM 72 |
EFTA-mailta 73 |
ehdokasmailta ja mahdollisilta ehdokasmailta 74 |
muilta kolmansilta mailta |
muut käyttötarkoitukseensa sidotut tulot |
|
|
01 |
02.03.02 Verkkojen Eurooppa ‑väline – energia |
JM |
EI |
EI |
EI |
EI |
|
01 |
02.01.22.01 Verkkojen Eurooppa ‑välineen tukimenot – energia |
EI‑JM |
EI |
EI |
EI |
EI |
|
01 |
02.10.06 Euroopan Unionin energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto |
JM |
KYLLÄ |
EI |
EI |
EI |
3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin
3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin 75
– Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.
–X Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:
3.2.1.1.Hyväksytystä talousarviosta peräisin olevat määrärahat
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Monivuotisen rahoituskehyksen otsake |
Numero |
01 |
|
Pääosasto: energian pääosasto |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
MRK YHTEENSÄ 2021–2027 |
VUODEN 2027 JÄLKEEN |
||||
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 |
|||||||
|
Toimintamäärärahat |
||||||||||
|
Budjettikohta: 02.03.02 Verkkojen Eurooppa ‑väline – energia |
Sitoumukset |
(1a) |
|
|
|
4,232 |
4,232 76 |
6,732 |
||
|
Maksut |
(2a) |
|
|
|
3,232 |
3,232 |
7,732 |
|||
|
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat |
||||||||||
|
Budjettikohta 02.01.22.01 Verkkojen Eurooppa ‑välineen tukimenot – energia |
|
(3) |
|
|
|
0,428 |
0,428 |
2,996 |
||
|
Energian pääosaston määrärahat YHTEENSÄ 77 |
Sitoumukset |
= 1a + 1b + 3 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
4,660 |
4,660 |
9,728 |
||
|
Maksut |
= 2a + 2b + 3 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
3,660 |
3,660 |
10,728 |
|||
|
Yhteinen tutkimuskeskus |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
MRK YHTEENSÄ 2021–2027 |
VUODEN 2027 JÄLKEEN |
||||
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 |
|||||||
|
Toimintamäärärahat |
||||||||||
|
Ei sovelleta |
Sitoumukset |
(1a) |
|
|
|
|
|
|
||
|
Maksut |
(2a) |
|
|
|
|
|
|
|||
|
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat |
||||||||||
|
Budjettikohta 01 01 01 11 Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelmaa toteuttaviin virkamiehiin ja väliaikaiseen henkilöstöön liittyvät menot – suora tutkimustoiminta |
|
(3) |
|
|
|
0,754 |
0,754 |
5,278 |
||
|
Yhteisen tutkimuskeskuksen määrärahat YHTEENSÄ 78 |
Sitoumukset |
= 1a + 1b + 3 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,754 |
0,754 |
5,278 |
||
|
Maksut |
= 2a + 2b + 3 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,754 |
0,754 |
5,278 |
|||
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
[Virasto]: Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER) |
Vuosi 2024 |
Vuosi 2025 |
Vuosi 2026 |
Vuosi 2027 |
MRK YHTEENSÄ 2021–2027 |
Vuoden 2027 jälkeen |
|
Budjettikohta: 02.10.06 Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto / EU:n talousarviosta virastolle maksettava rahoitusosuus |
0,327 |
0,327 |
3,320 |
Virastolle osoitetut määrärahat / EU:n talousarviosta maksettava rahoitusosuus korvataan vähentämällä määrärahoja ohjelmasta ”Verkkojen Eurooppa ‑väline – energia” / budjettikohdasta 02.03.02 / vuonna 2027.
Seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä osoitetut määrärahat olisi sisällytettävä viraston tukeen ehdotuksessa osoitettujen tehtävien pysyvän luonteen vuoksi, ja ne korvataan tarvittaessa vähentämällä vastaava määrä samaan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeeseen kuuluvia asiaankuuluvan ohjelman kokonaismäärärahoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen tulevaa sopimusta. Jos korvaava vähennys on tarpeen, virastolle osoitettuja resursseja on tarkistettava.
|
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
MRK YHTEENSÄ 2021–2027 |
VUODEN 2027 JÄLKEEN |
||||
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 |
||||||
|
• Toimintamäärärahat (kaikki otsakkeet) YHTEENSÄ |
Sitoumukset |
(4) |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
4,559 |
4,559 |
10,052 |
|
|
Maksut |
(5) |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
3,559 |
3,559 |
11,052 |
||
|
• Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat (kaikki otsakkeet) YHTEENSÄ |
(6) |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
1,182 |
1,182 |
8,274 |
||
|
Otsakkeisiin 1–6 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ |
Sitoumukset |
= 4 + 6 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
5,741 |
5,741 |
18,326 |
|
|
monivuotisessa rahoituskehyksessä (viitemäärä) |
Maksut |
= 5 + 6 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
4,741 |
4,741 |
19,326 |
|
|
|
7 |
”Hallintomenot” |
|
Pääosasto: energian pääosasto |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
MRK YHTEENSÄ 2021–2027 79 |
VUODEN 2027 JÄLKEEN |
|
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 |
||||
|
Henkilöresurssit |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,376 |
0,376 |
2,632 |
|
|
Muut hallintomenot |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,012 |
0,012 |
0,084 |
|
|
Energian pääosasto YHTEENSÄ |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,388 |
0,388 |
2,716 |
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ |
(Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) |
0,000 |
0,000 |
0,388 |
0,388 |
2,716 |
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
|
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
MRK YHTEENSÄ 2021–2027 |
VUODEN 2027 JÄLKEEN |
|
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 |
||||
|
OTSAKKEISIIN 1–7 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ |
Sitoumukset |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
6,129 |
6,129 |
21,042 |
|
monivuotisessa rahoituskehyksessä |
Maksut |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
5,129 |
5,129 |
22,042 |
3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset
maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Tavoitteet ja tuotokset |
Vuosi 2024 |
Vuosi 2025 |
Vuosi 2026 |
Vuosi 2027 |
Ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat (ks. 1.6 kohta) |
YHTEENSÄ |
|||||||||||||
|
TUOTOKSET |
|||||||||||||||||||
|
Tyyppi 80 |
Keskimäär. kustannukset |
Lkm |
Kustannus |
Lkm |
Kustannus |
Lkm |
Kustannus |
Lkm |
Kustannus |
Lkm |
Kustannus |
Lkm |
Kustannus |
Lkm |
Kustannus |
Lukumäärä yhteensä |
Kustannukset yhteensä |
||
|
ERITYISTAVOITE 1 … 81 |
|||||||||||||||||||
|
– Tuotos |
|||||||||||||||||||
|
– Tuotos |
|||||||||||||||||||
|
– Tuotos |
|||||||||||||||||||
|
Välisumma, erityistavoite 1 |
|||||||||||||||||||
|
ERITYISTAVOITE 2 ... |
|||||||||||||||||||
|
– Tuotos |
|||||||||||||||||||
|
Välisumma, erityistavoite 2 |
|||||||||||||||||||
|
KAIKKI YHTEENSÄ |
|||||||||||||||||||
3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin
– Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.
–X Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti.
3.2.3.1. Hyväksytystä talousarviosta peräisin olevat määrärahat
|
HYVÄKSYTYT MÄÄRÄRAHAT |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
YHTEENSÄ 2021–2027 |
VUODEN 2027 JÄLKEEN |
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 |
|||
|
OTSAKE 7 |
||||||
|
Henkilöresurssit |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,376 |
0,376 |
2,632 |
|
Muut hallintomenot |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,012 |
0,012 |
0,084 |
|
OTSAKE 7, välisumma |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,388 |
0,388 |
2,716 |
|
OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät |
||||||
|
Henkilöresurssit |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
1,910 |
1,910 |
13,370 |
|
Muut hallintomenot |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,024 |
0,024 |
0,168 |
|
OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät, välisumma |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
1,934 |
1,934 |
13,538 |
|
|
||||||
|
YHTEENSÄ |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
2,322 |
2,322 |
16,254 |
3.2.3.2.Määrärahat yhteensä
|
HYVÄKSYTYT MÄÄRÄRAHAT + ULKOISET KÄYTTÖTARKOITUKSEENSA SIDOTUT TULOT YHTEENSÄ |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
YHTEENSÄ 2021–2027 |
VUODEN 2027 JÄLKEEN |
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 |
|||
|
OTSAKE 7 |
||||||
|
Henkilöresurssit |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,376 |
0,376 |
2,632 |
|
Muut hallintomenot |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,012 |
0,012 |
0,084 |
|
OTSAKE 7, välisumma |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,388 |
0,388 |
2,716 |
|
OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät |
||||||
|
Henkilöresurssit |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
1,910 |
1,910 |
13,370 |
|
Muut hallintomenot |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,024 |
0,024 |
0,168 |
|
OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät, välisumma |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
1,934 |
1,934 |
13,370 |
|
|
||||||
|
YHTEENSÄ |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
2,322 |
2,322 |
16,254 |
Henkilöresursseja ja muita hallintomenoja koskeva määrärahatarve otsakkeessa 7 katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.
3.2.4.Henkilöresurssien arvioitu tarve
– Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.
–X Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti.
3.2.4.1.Hyväksytystä talousarviosta katettavat 82
Arvio kokoaikaiseksi muutettuna
|
HYVÄKSYTYT MÄÄRÄRAHAT |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuoden |
|
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 |
2027 jälkeen |
||
|
Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) |
||||||
|
20 01 02 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa) |
0 |
0 |
0 |
2 |
2 |
|
|
20 01 02 03 (unionin edustustot) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
01 01 01 01 (epäsuora tutkimustoiminta) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
01 01 01 11 (suora tutkimustoiminta) |
0 |
0 |
0 |
4 |
4 |
|
|
Muu budjettikohta (mikä?) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
• Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna) |
||||||
|
20 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
20 02 03 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja nuoremmat asiantuntijat unionin edustustoissa) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
Hallinnollisen tuen budjettikohta [XX.01.YY.YY] |
– päätoimipaikassa |
0 |
0 |
0 |
0 |
|
|
– unionin edustustoissa |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
01 01 01 02 (sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – epäsuora tutkimustoiminta) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
01 01 01 12 (sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – suora tutkimustoiminta) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
Muu budjettikohta (mikä?) – Otsake 7 |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
Muu budjettikohta (02 01 22 01 Verkkojen Eurooppa ‑välineen tukimenot – energia) – ei sisälly otsakkeeseen 7 |
0 |
0 |
0 |
4 |
4 |
|
|
YHTEENSÄ |
0 |
0 |
0 |
10 |
10 |
|
3.2.4.2.Henkilöresurssien kokonaistarve
|
HYVÄKSYTYT MÄÄRÄRAHAT + ULKOISET KÄYTTÖTARKOITUKSEENSA SIDOTUT TULOT YHTEENSÄ |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuoden |
|
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 83 |
2027 jälkeen |
||
|
Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) |
||||||
|
20 01 02 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa) |
0 |
0 |
0 |
2 |
2 |
|
|
20 01 02 03 (unionin edustustot) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
01 01 01 01 (epäsuora tutkimustoiminta) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
01 01 01 11 (suora tutkimustoiminta) |
0 |
0 |
0 |
4 |
4 |
|
|
Muu budjettikohta (mikä?) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
• Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna) |
||||||
|
20 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
20 02 03 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja nuoremmat asiantuntijat unionin edustustoissa) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
Hallinnollisen tuen budjettikohta [XX.01.YY.YY] |
– päätoimipaikassa |
0 |
0 |
0 |
0 |
|
|
– unionin edustustoissa |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
01 01 01 02 (sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – epäsuora tutkimustoiminta) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
01 01 01 12 (sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – suora tutkimustoiminta) |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
Muu budjettikohta (mikä?) – Otsake 7 |
0 |
0 |
0 |
0 |
||
|
Muu budjettikohta (02 01 22 01 Verkkojen Eurooppa ‑välineen tukimenot – energia) – ei sisälly otsakkeeseen 7 |
0 |
0 |
0 |
4 |
4 |
|
|
YHTEENSÄ |
0 |
0 |
0 |
10 |
10 |
|
|
Komission yksiköissä käytettävissä oleva henkilöstö |
Lisähenkilöstö* |
|||
|
Rahoitetaan otsakkeesta 7 tai tutkimusmäärärahoista |
Rahoitetaan BA-budjettikohdasta |
Rahoitetaan maksuilla |
||
|
Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet |
4 – yhteinen tutkimuskeskus (uudelleenjärjestely) 2 – energian pääosasto |
0 |
0 |
0 |
|
Ulkopuolinen henkilöstö (sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö) |
0 |
4 sopimussuhteista toimihenkilöä – energian pääosasto |
||
Kuvaus henkilöstön tehtävistä:
|
Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt |
Energian pääosasto: Energian pääosastolle pyydettyjen kahden uuden virkamiehen tehtävänä olisi valvoa, ohjata ja koordinoida energian pääosaston uusia tehtäviä, jotka liittyvät keskeisen skenaarion kehittämiseen (ks. 1.5.1 kohta edellä). Nämä tehtävät liittyvät prosessin ohjaukseen (mukaan lukien sidosryhmäekosysteemin tehokas koordinointi, verkkoskenaarioiden yhteensopivuus yleisen politiikkarakenteen kanssa, uusiin infrastruktuuritarpeisiin vastaamista koskevan prosessin koordinointi ja säädösten valmistelu) sekä skenaarioiden kehittämiseen ja koordinointiin (mukaan lukien tiedonkeruun valvonta, arviointityön koordinointi sekä mallinnusprosessin valvonta ja dokumentointi). |
|
Ulkopuolinen henkilöstö |
Energian pääosasto: Energian pääosastolle pyydettyjen neljän uuden sopimussuhteisen toimihenkilön tehtävänä olisi kehittää keskeinen skenaario ja tukea kahta virkamiestä, jotka valvovat ja ohjaavat tätä työtä. Sopimussuhteiset toimihenkilöt hoitaisivat prosessin ohjaukseen sekä skenaarioiden kehittämiseen ja koordinointiin liittyviä tehtäviä (ks. 1.5.1 kohta edellä). |
3.2.5.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista digitaaliteknologiaan liittyviin investointeihin
Pakollinen: jäljempänä olevaan taulukkoon olisi sisällytettävä paras arvio ehdotuksen/aloitteen aiheuttamista digitaaliteknologiaan liittyvistä investoinneista.
Jos ehdotuksen/aloitteen toteuttaminen sitä edellyttää, otsakkeen 7 määrärahat olisi poikkeuksellisesti esitettävä nimetyllä rivillä.
Otsakkeiden 1–6 määrärahat olisi otettava huomioon rivillä ”Toimenpideohjelmien ohjelmatason tietotekniikkamenot”. Niillä tarkoitetaan toimintatalousarviota, jota käytetään suoraan aloitteen täytäntöönpanoon liittyvien tietoteknisten alustojen/välineiden uudelleenkäyttöön/ostoon/kehittämiseen sekä niihin liittyviin investointeihin (esimerkiksi lisensseihin, koulutukseen tai tietojen säilyttämiseen). Tässä taulukossa annettujen tietojen olisi oltava yhdenmukaisia 4 kohdassa ”Digitaaliset ulottuvuudet” esitettyjen yksityiskohtien kanssa.
|
YHTEENSÄ Digitaaliteknologiaan ja tietotekniikkaan liittyvät määrärahat |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
Vuosi |
MRK YHTEENSÄ 2021–2027 |
MRK YHTEENSÄ vuoden 2027 jälkeen |
|
2024 |
2025 |
2026 |
2027 |
|||
|
OTSAKE 7 |
||||||
|
Tietotekniikkamenot (toimielintasolla) |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
|
|
OTSAKE 7, välisumma |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
|
|
OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät |
||||||
|
Toimenpideohjelmien ohjelmatason tietotekniikkamenot |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
1,120 |
1,120 |
3,500 |
|
OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät, välisumma |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
1,120 |
1,120 |
3,500 |
|
|
||||||
|
YHTEENSÄ |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
1,120 |
1,120 |
3,500 |
3.2.6.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa
Ehdotus/aloite
–X voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä
Menoja olisi kohdennettava uudelleen budjettikohdassa ”Verkkojen Eurooppa -väline – energia” vuoden 2027 toimintamenojen rahoittamiseksi.
Menoja olisi mahdollisesti kohdennettava uudelleen pääosastojen välillä, jotta energian pääosastolle voidaan tarjota pyydetyt kaksi virkamiestä 1.5.1 kohdassa kuvattujen vaatimuksen 1 mukaisten tehtävien suorittamiseksi.
– edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen kyseiseen otsakkeeseen sisältyvän kohdentamattoman liikkumavaran ja/tai monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa määriteltyjen erityisvälineiden käyttöä
– edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.
3.2.7Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet
Ehdotuksen/aloitteen
–X rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja
– rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):
Määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Vuosi 2024 |
Vuosi 2025 |
Vuosi 2026 |
Vuosi 2027 |
Yhteensä |
|
|
Rahoitukseen osallistuva taho |
|||||
|
Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ |
3.2.8. Arvioidut henkilöresurssit ja tarvittavien määrärahojen käyttö erillisvirastossa
Henkilöstötarpeet (kokoaikaiseksi muutettuna)
|
Virasto: ACER |
Vuosi 2024 |
Vuosi 2025 |
Vuosi 2026 |
Vuosi 2027 |
Vuoden 2027 jälkeen |
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AD-palkkaluokka) |
1 |
1 |
|||
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AST-palkkaluokka) |
|||||
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AD + AST), välisumma |
0 |
0 |
0 |
1 |
1 |
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt |
1 |
2 |
|||
|
Kansalliset asiantuntijat |
|||||
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat, välisumma |
0 |
0 |
0 |
1 |
2 |
|
Henkilöstö YHTEENSÄ |
0 |
0 |
0 |
2 |
3 |
EU:n talousarviosta maksettavalla rahoitusosuudella katettavat määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
Suunniteltuun rekrytointikuukauteen mukautettavat henkilöstömenot (jos rekrytointi tapahtuu heinäkuussa, huomioon otetaan vain 50 prosenttia keskimääräisistä kustannuksista).
|
Virasto: ACER |
Vuosi 2024 |
Vuosi 2025 |
Vuosi 2026 |
Vuosi 2027 |
YHTEENSÄ 2021–2027 |
VUODEN 2027 JÄLKEEN 84 |
|
Osasto 1: Henkilöstömenot |
0,127 |
0,127 |
2,546 |
|||
|
Osasto 2: Infrastruktuuri- ja toimintamenot |
||||||
|
Osasto 3: Toimintamenot |
0,200 |
0,200 |
0,773 |
|||
|
EU:n talousarviosta katettavat määrärahat YHTEENSÄ |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,327 |
0,327 |
3,320 |
Yhteenveto henkilöresursseista ja määrärahoista (milj. euroa), joita ehdotus/aloite edellyttää erillisvirastossa
|
Virasto: ACER |
Vuosi 2024 |
Vuosi 2025 |
Vuosi 2026 |
Vuosi 2027 |
YHTEENSÄ 2021–2027 |
Vuoden 2027 jälkeen |
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AD + AST) |
0 |
0 |
0 |
1 |
1 |
1 |
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt |
0 |
0 |
0 |
1 |
1 |
2 |
|
Kansalliset asiantuntijat |
0 |
0 |
0 |
0 |
0 |
0 |
|
Koko henkilöstö |
0 |
0 |
0 |
2 |
2 |
3 |
|
EU:n talousarviosta katettavat määrärahat |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,327 |
0,327 |
3,320 |
|
Maksuilla katettavat määrärahat (tapauksen mukaan) |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
|
Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat (tapauksen mukaan) |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
|
Määrärahat YHTEENSÄ |
0,000 |
0,000 |
0,000 |
0,327 |
0,327 |
3,320 |
3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin
–X Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.
– Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:
– vaikutuksia omiin varoihin
– vaikutuksia muihin tuloihin
– tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Tulopuolen budjettikohta: |
Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoitovuonna |
Ehdotuksen/aloitteen vaikutus 85 |
|||
|
Vuosi 2024 |
Vuosi 2025 |
Vuosi 2026 |
Vuosi 2027 |
||
|
Momentti …. |
|||||
Vastaava(t) menopuolen budjettikohta/-kohdat käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa:
ei saatavilla
Muita huomautuksia (esim. tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmä/-kaava tai muita lisätietoja).
4.Digitaaliset ulottuvuudet
4.1.Vaatimukset, joilla on merkitystä digitalisaation kannalta
|
Ehdotuksessa esitetyt vaatimukset, joilla on merkitystä digitalisaation kannalta: Vaatimus 1 liittyy skenaarioiden kehittämisprosesseihin ja infrastruktuuritarpeiden tunnistamiseen, joissa tulisi huomioida digitaalisten ja älykkäiden ratkaisujen mahdollinen käyttö fyysisen verkon kehittämisen lisäksi jo verkon kehittämissuunnittelun mallinnusvaiheessa. Tähän liittyvänä vaatimuksena on se, että sähkön siirtoverkonhaltijoiden on tarkasteltava ensisijaisesti johdottomia ja digitaalisia ratkaisuja ehdottaessaan uusia infrastruktuurihankkeita, ja tällaisia vaatimuksia sovelletaan Euroopan tasolla (osana EU:n laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa) sekä kansallisella tasolla (siirtotason kansalliset verkon kehittämissuunnitelmat). Tämän avulla varmistetaan mahdollisimman tehokas verkon kehittäminen ja myös kannustetaan digitaalisten ratkaisujen käyttöön käytännössä. Tätä vaatimusta sovelletaan mallinnusprosessista vastaaviin EU:n toimielimiin, jäsenvaltioihin, siirtoverkonhaltijoita Euroopan tasolla edustaviin elimiin (Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO ja ENNOH) sekä siirtoverkonhaltijoihin kansallisella tasolla. Vaatimus 2 liittyy uuden johdottoman ja digitaalisen siirron luokan käyttöönottoon yhteistä etua koskevien hankkeiden osalta. Tällaisella luokalla pyritään tarjoamaan parempia kannustimia siirtoverkonhaltijoille verkkoa parantavien ja digitaalisten teknologioiden käyttämiseksi, jotta tehostetaan verkon käyttöä ja lisätään rajat ylittävää siirtokapasiteettia. Siirtoverkonhaltijoiden on tätä uutta luokkaa koskevien hakemustensa yhteydessä toimitettava tiedot ehdotettujen digitalisointijärjestelmien teknisistä ominaisuuksista sekä siirtoverkon toimintaan kohdistuvista odotetuista vaikutuksista. Sähkö-ENTSO, jota ehdotetaan uusien hankkeiden kustannusten ja hyötyjen laskemisesta vastaavaksi elimeksi, vastaisi asiaan liittyvien tietojen käsittelystä. Vaatimus 3 liittyy sellaisten hankkeiden lupahakemusmenettelyyn, jotka on sisällytetty unionin luetteloon yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista. Jäsenvaltioiden kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on voitava vastaanottaa lupahakemukset ja kaikki asiaan liittyvät asiakirjat digitaalisessa muodossa (8 artikla). Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on käytettävissä digitaalinen alusta lupamenettelyn vaiheiden hallinnoimiseksi (mukaan lukien lupahakemukset, lupaprosessit ja vireillä olevat lupapäätökset) ja annettujen päätösten asettamiseksi saataville helposti saavutettavissa olevassa muodossa (10 artiklan 4 kohta). Tällä olisi edistettävä jäsenvaltioiden eri lupaviranomaisten aiempaa yhdenmukaisempaa digitalisaatiota ja avoimuutta ja viime kädessä nopeutettava lupien myöntämistä. Tätä vaatimusta sovelletaan sen lisäksi, että jäsenvaltioiden on annettava kaikki päätökset helposti saavutettavissa olevassa muodossa. |
4.2.Data
|
Vaatimus 1: Vaatimus liittyy verkon mallinnusta ja skenaarioiden kehittämistä varten jo kerättyihin tietoihin, ja se voi johtaa uusien tietojen keräämiseen digitaaliteknologioiden tulevan käytön ja mahdollisuuksien osalta. Vaikka kirjallisuudessa on esitetty oletuksia tällaisten teknologioiden mahdollisuuksista, jäsenvaltioiden tiedot eivät ole tällä hetkellä julkisesti saatavilla eikä niitä kerätä samaa tarkoitusta varten (kertaluonteisuuden periaatetta on noudatettu asianmukaisesti). Siirtoverkonhaltijat aloittavat asetuksen (EU) 2019/943 mukaisen joustavuustarpeiden arvioinnin vuodesta 2026 alkaen, ja osaa käytetyistä tiedoista voidaan käyttää myös verkkosuunnitteluun. Joustavuustarpeiden arviointi kattaa kuitenkin vain 10 vuotta, kun taas unionin laajuinen verkkosuunnittelu kattaa seuraavat 10–20 vuotta. Tältä osin tiedonkeruu vaikuttaa välttämättömältä täyden kattavuuden varmistamiseksi. Tietojen konkreettista muotoa koskevalla sekundaarilainsäädännöllä varmistetaan, että joustavuustarpeiden arviointeja varten jo kerätyt tiedot otetaan huomioon vaatimusten päällekkäisyyksien välttämiseksi. Siirtoverkonhaltijat, sääntelyviranomaiset ja jäsenvaltiot toimittavat tietovirtoihin liittyvät tiedot komissiolle sekundaarilainsäädännöllä hyväksyttävän säännön perusteella. Siirtoverkonhaltijoiden on tarvittaessa toimitettava verkon mallinnukseen liittyvät lisätiedot suoraan Sähkö-ENTSOlle. Vaatimus 2: Tiedot, jotka liittyvät yhteistä etua koskevaa hanketta koskevan hakemuksen toimittamiseen, ovat hankekohtaisia, minkä vuoksi ne on kerättävä hakemuksen toimitushetkellä (näin ollen noudatetaan täysin kertaluonteisuuden periaatetta). Tällaiset tiedot liittyvät muun muassa hankkeen laajuuteen, taloudellisiin arvioihin, käytettyihin teknologioihin, sijaintiin sekä ympäristöön ja sähköverkkoon kohdistuviin vaikutuksiin. Hankkeen toteuttajat (useimmiten siirtoverkonhaltijat) toimittavat tiedot Sähkö-ENTSOlle ja Euroopan komissiolle kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi yhteistä etua koskevien hankkeiden arviointiprosesseissa. Vaatimus 3: Digitaalisille alustoille, jotka jäsenvaltioiden olisi perustettava, tallennettaisiin kaikki tiedot, joita tarvitaan luvan tai lupien myöntämiseksi yhteistä etua koskeville hankkeille ja keskinäistä etua koskeville hankkeille. Näihin tietoihin sisältyvät hakijaan liittyvät henkilötiedot riippumatta siitä, onko kyseessä luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö, sekä hankkeen ominaisuudet ja kaikki tarvittavat asiakirjat. |
4.3.Digitaaliset ratkaisut
|
Vaatimus 1: Vaatimukseen 1 liittyvä alusta koskee tulevaa infrastruktuurin kehittämistä varten toteutettavaa verkon mallinnusta ja skenaarioiden mallinnusta. Sähkö-ENTSO käyttää jo tällaista alustaa, ja näin ollen uusi vaatimus liittyy alustan päivittämiseen suuremman tietomäärän käsittelemiseksi. Mitä tulee Euroopan komission rooliin skenaarioiden mallinnusprosessissa, tietoja käytetään olemassa olevissa malleissa, ja näin ollen muutoksilla ei säädetä uusista, erillisen alustan luomista koskevista vaatimuksista. Vaatimus 2: Tämä vaatimus ei saisi johtaa uusien tietojenkäsittelyjärjestelmiin liittyvien alustojen perustamiseen, koska yhteistä etua koskevien hankkeiden valintaprosessi on vakiintunut ja tavoitteena on laajentaa luokkien soveltamisalaa (ja samalla säilyttää arviointiperiaatteet ja käyttää olemassa olevia järjestelmiä hakemusten käsittelemiseksi ja kustannusten ja hyötyjen laskemiseksi). Vaatimus 3: Digitaalisilla alustoilla, jotka jäsenvaltioiden olisi perustettava, helpotetaan lupamenettelyjen digitalisointia ja keskittämistä. Näiden tietojen keskittämisen odotetaan yksinkertaistavan menettelyjä ja ehkäisevän samojen tietojen päällekkäisyyttä eri alustoilla. Komissio kehottaa johdanto-osan kappaleissa sisällyttämään alustaan toimintoja, joilla mahdollistettaisiin, myös tekoälyn avulla, se, että keskitetty yhteyspiste, muut viranomaiset ja hakijat voivat tarkistaa hakemuksen tilan, viivästykset sekä lupamenettelyn määräaikojen toteutumisen. Lisäksi alustalta olisi voitava saada tilastoja lupamenettelyjen yleisestä edistymisestä jäsenvaltioissa. Alustan olisi helpotettava keskitetyn yhteyspisteen tehtäviä, sillä keskitetyllä yhteyspisteellä olisi oltava pääsy kaikkiin asiaankuuluviin tietoihin. |
4.4.Yhteentoimivuusarviointi
|
Vaatimukset 1 ja 2 eivät edellytä jäsenvaltioiden rajat ylittävää vuorovaikutusta, sillä tavoitteena on toimittaa tietoja EU:n tason arviointeja varten keskitetysti. Ne eivät myöskään liity rajat ylittävään yhteentoimivuuteen, sillä vaihdettavat tiedot koskevat hankkeiden kehittämiseen liittyviä tulevia arvioita, eivät järjestelmän toimintaan liittyviä olemassa olevia tietovirtoja (joista jo vaihdetaan tietoa muiden siirtoverkonhaltijoiden yhteistyöalustojen kautta). Odotuksena on, että tiedot jaetaan vain kerran eli joko Sähkö-ENTSOlle (joka jakaa tiedot komission kanssa) tai suoraan komissiolle (jos Sähkö-ENTSO ei tarvitse samoja tietoja). Tiedot vaihdetaan tiedostoina, ei kahden alustan keskinäisen linkityksen avulla. Vaatimus 3 ei edellytä jäsenvaltioiden rajat ylittävää, unionin yksiköiden välistä tai unionin yksiköiden ja julkisen sektorin elinten välistä vuorovaikutusta. Se ei myöskään vaikuta rajat ylittävään yhteentoimivuuteen, sillä tiedot ovat merkityksellisiä kansallisten, ei EU:n tason, päätöksentekomenettelyjen kannalta. Keskitetysti määriteltyä tietorakennetta harkittiin, ja se hylättiin, sillä suurin osa kussakin jäsenvaltiossa käytössä olevista lupamenettelyistä on luonteeltaan enimmäkseen kansallisia ja lupajärjestelmät ovat erilaisia, minkä vuoksi on loogista, että varsinainen päätös toteutuksen muodosta jätetään jäsenvaltioille, jotka voivat päättää, mikä ratkaisu vastaa parhaiten niiden järjestelmää ja uutta digitaalista alustaa, jonka ne perustavat. Vaikka TEN-E-asetuksessa edellytetään, että lupamenettelyistä vastaavat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä rajatylittävissä hankkeissa mahdollisuuksien mukaan, siinä annetaan jäsenvaltioille vapaus päättää sopivimmasta tavasta tehdä niin. Koska osaa kyseisistä tiedoista voidaan edellyttää ja arvioida myös sellaisiin hankkeisiin liittyvien menettelyjen osalta, jotka eivät kuulu TEN-E-asetuksen soveltamisalaan, lisäksi ehdotetaan, että nämä alustat perustetaan monikäyttöisiksi alustoiksi, jotka kattavat monenlaisen energiaomaisuuden (muun muassa verkkojen, putkistojen, uusiutuvien energialähteiden ja varastoinnin) lupamenettelyt. Julkisia palveluja, joihin nämä ehdotukset vaikuttaisivat, olisivat kaikki energiaomaisuuden lupamenettelyihin osallistuvat kansalliset viranomaiset, kuten energiaministeriö ja/tai ‑virastot, kunnallinen/paikallinen hallinto sekä ympäristöviranomaiset. Ehdotukset vaikuttaisivat myös hallintoelimiin tai -yksiköihin, jotka antavat lausuntoja aluesuunnitteluun ja kulttuuriperintökohteisiin vaikuttavista hankkeista tai hyväksyvät niitä. |
4.5.Toimenpiteet digitaalisen täytäntöönpanon tukemiseksi
|
Toimenpiteet liittyvät vaatimukseen 2 eli uuden johdottomien ja digitaalisen siirron ratkaisujen luokan käyttöönottoon yhteistä etua koskevien hankkeiden osalta. Tällaisella luokalla pyritään tarjoamaan parempia kannustimia siirtoverkonhaltijoille verkkoa parantavien ja digitaalisten teknologioiden käyttämiseksi, jotta tehostetaan verkon käyttöä ja lisätään rajat ylittävää siirtokapasiteettia. Jos tällaiselle investoinnille myönnetään yhteistä etua koskevan hankkeen asema, siihen sovellettaisiin nopeutettua lupamenettelyä, ja jos se täyttää kaikki tarvittavat ehdot, sille voidaan hakea rahoitusta Verkkojen Eurooppa ‑välineestä. Näillä toimenpiteillä olisi tuettava digitaalisten alustojen täytäntöönpanoa EU:n siirto- ja jakeluverkoissa. |
- (1) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma, COM(2025) 85 final, 26.2.2025.
- (2) Asetus (EU) 2018/1999 energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta.
- (3) COM(2025) 524 final: Ehdotus asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi.
- (4) Artelyss, LBST, Trinomics, Finesso, A. ym., ” Investment needs of European energy infrastructure to enable a decarbonised economy ”, 2025; Pelkästään jakeluverkkojen investointitarpeet ovat 730 miljardia euroa.
- (5) https://energy.ec.europa.eu/news/member-states-agree-new-ambition-expanding-offshore-renewable-energy-2024-12-18_en .
- (6) https://commission.europa.eu/topics/eu-competitiveness/draghi-report_en#paragraph_47059.
- (7) Liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston 30. toukokuuta 2024 annetut päätelmät kestävän sähköverkkoinfrastruktuurin kehittämisestä (10459/24).
- (8) Euroopan unionin neuvosto (10279/25).
- (9) Eurooppa-neuvoston päätelmät, maaliskuu 2025 (EUCO 1/25).
- (10) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2025 sähköverkoista (2025/2006(INI)).
- (11) Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2025 unionin pitkän aikavälin uudistetusta talousarviosta muuttuvassa maailmassa (2024/2051(INI)).
- (12) ACER (2024): ”Electricity infrastructure development to support a competitive and sustainable energySystem – 2024 Monitoring Report”.
- (13) ENTSO-E (2025), ”TYNDP 2024. Opportunities for a more efficient European power system by 2050 – Infrastructure Gaps Report”.
- (14) COM(2025) 79 final.
- (15) COM(2023) 757 final.
- (16) COM(2025) 547 final: Ehdotus asetukseksi Verkkojen Eurooppa ‑välineen perustamisesta vuosiksi 2028–2034.
- (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2557, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä ja direktiivin 2008/114/EY kumoamisesta.
- (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2555, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, toimenpiteistä kyberturvallisuuden yhteisen korkean tason varmistamiseksi kaikkialla unionissa, asetuksen (EU) N:o 910/2014 ja direktiivin (EU) 2018/1972 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2016/1148 kumoamisesta (NIS 2 ‑direktiivi).
- (19) Komission delegoitu asetus (EU) 2024/1366, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 täydentämisestä vahvistamalla verkkosääntö rajat ylittävien sähkönsiirtojen kyberturvanäkökohtia koskevista toimialakohtaisista säännöistä.
- (20) Esimerkiksi teollisuuden energiatarpeet olisi otettava tarkasti huomioon kansallisissa verkon kehittämissuunnitelmissa, ja päinvastoin – teollisuuspolitiikassa on tärkeää ottaa huomioon infrastruktuurin suunnittelu, sillä vedyn ja hiilidioksidin kuljettamiseen tarvitaan verkko- ja putki-infrastruktuuria.
- (21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1788, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, direktiivin (EU) 2023/1791 muuttamisesta ja direktiivin 2009/73/EY kumoamisesta (uudelleenlaadittu).
- (22) Ks. TEN-E-asetuksen 22 artikla.
- (23) Euroopan komissio, Energian pääosasto, ECORYS, Ramboll, REKK, Shepherd and Wedderburn, Akkermans, F., Le Den, X., Heidecke, L., Jansen, L., Juárez, V., Kácsor, E., Mezősi, A., Nigohosyan, D., Nguyen, N., Rodger, S., Selei, A., Takácsné Tóth, B., Møller Thomsen, S., Til, H. v. & Yagafarova, A., ”Support to the evaluation of Regulation (EU) No 347/2013 on guidelines for trans-European energy infrastructure – Final report”, julkaisutoimisto, 2021, https://data.europa.eu/doi/10.2833/154438 .
- (24) Vastaajista 20 prosenttia ei ollut samaa eikä eri mieltä ja 35 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään (ks. vaikutustenarvioinnin liite 2).
- (25) Vastaajista 18 prosenttia ei ollut samaa eikä eri mieltä ja 31 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään (ks. vaikutustenarvioinnin liite 2).
- (26) Vastaajista 25 prosenttia ei ollut samaa eikä eri mieltä ja 32 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään (ks. vaikutustenarvioinnin liite 2).
- (27) Vastaajista 18 prosenttia ei ollut samaa eikä eri mieltä ja 32 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään (ks. vaikutustenarvioinnin liite 2).
- (28) Vastaajista 14 prosenttia ei ollut samaa eikä eri mieltä ja 27 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään (ks. vaikutustenarvioinnin liite 2).
- (29) Sähkö-ENTSOn vuoden 2024 kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa koskeva raportti infrastruktuuripuutteista (”Infrastructure Gaps Report”).
- (30) EUVL C , , s. .
- (31) EUVL C , , s. .
- (32) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma COM(2025) 85 final, 26.2.2025.
- (33) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Kohtuuhintaista energiaa koskeva toimintasuunnitelma – Energiaunionimme todellisen arvon hyödyntäminen kohtuuhintaisen, tehokkaan ja puhtaan energian varmistamiseksi kaikille eurooppalaisille COM(2025) 79 final, 26.2.2025.
- (34) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, EU:n kilpailukykykompassi COM(2025) 30 final, 29.1.2025.
- (35) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/1119/oj ).
- (36) Direktiivi (EU) 2023/2413, annettu 18 päivänä lokakuuta 2023, direktiivin (EU) 2018/2001, asetuksen (EU) 2018/1999 ja direktiivin 98/70/EY muuttamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisen osalta sekä neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 kumoamisesta (EUVL L, 2023/2413, 31.10.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2023/2413/oj ).
- (37) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/1791, annettu 13 päivänä syyskuuta 2023, energiatehokkuudesta ja asetuksen (EU) 2023/955 muuttamisesta (EUVL L 231, 20.9.2023, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2023/1791/oj ).
- (38) COM(2025) 524 final, 2.7.2025.
- (39) ACER (2024): ”Electricity infrastructure development to support a competitive and sustainable energy system – 2024 Monitoring Report”.
- (40) ENTSO-E (2025), ”TYNDP 2024. Opportunities for a more efficient European power system by 2050 – Infrastructure Gaps Report”.
- (41) M. Draghi (2025): ”The future of European competitiveness”.
- (42) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma COM(2025 85 final, 26.2.2025.
- (43) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Kohtuuhintaista energiaa koskeva toimintasuunnitelma – Energiaunionimme todellisen arvon hyödyntäminen kohtuuhintaisen, tehokkaan ja puhtaan energian varmistamiseksi kaikille eurooppalaisille, COM(2025 79 final, 26.2.2025.
- (44) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/869, annettu 30 päivänä toukokuuta 2022, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista, asetusten (EY) N:o 715/2009, (EU) 2019/942 ja (EU) 2019/943 ja direktiivien 2009/73/EY ja (EU) 2019/944 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 347/2013 kumoamisesta (EUVL L 152, 3.6.2022, s. 45, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2022/869/oj ).
- (45) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2557, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä ja direktiivin 2008/114/EY kumoamisesta (EUVL L 333, 27.12.2022, s. 164, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2022/2557/oj ).
- (46) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/943, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoista (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 54, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/943/oj ).
- (47) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/941, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/941/oj ).
- (48) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/452, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2019, unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta (EUVL L 79I, 21.3.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/452/oj ).
- (49) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1789, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoista, asetusten (EU) N:o 1227/2011, (EU) 2017/1938, (EU) 2019/942 ja (EU) 2022/869 sekä päätöksen (EU) 2017/684 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 715/2009 kumoamisesta (EUVL L, 2024/1789, 15.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1789/oj ).
- (50) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1788, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, direktiivin (EU) 2023/1791 muuttamisesta ja direktiivin 2009/73/EY kumoamisesta (EUVL L, 2024/1788, 15.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1788/oj ).
- (51) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2555, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, toimenpiteistä kyberturvallisuuden yhteisen korkean tason varmistamiseksi kaikkialla unionissa, asetuksen (EU) N:o 910/2014 ja direktiivin (EU) 2018/1972 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2016/1148 kumoamisesta (NIS 2 ‑direktiivi) (EUVL L 333, 27.12.2022, s. 80, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2022/2555/oj ).
- (52) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2020/852/oj ).
- (53) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2019/944/oj ).
- (54) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2011/92/oj http://data.europa.eu/eli/dir/2011/93/oj ).
- (55) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2001/42/oj ).
- (56) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/89/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, merten aluesuunnittelun puitteista (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135, http://data.europa.eu/eli/dir/2014/89/oj ).
- (57) EUVL L 124, 17.5.2005, s. 4.
- (58) EYVL C 104, 24.4.1992, s. 7.
- (59) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, EU:n merienergiatavoitteiden saavuttaminen, COM(2023) 668 final, 24.10.2023.
- (60) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1153, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2021, Verkkojen Eurooppa -välineestä ja asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) N:o 283/2014 kumoamisesta (EUVL L 249, 14.7.2021, s. 38, http://data.europa.eu/eli/reg/2021/1153/oj ).
- (61) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1294, annettu 15 päivänä syyskuuta 2020, unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismista (EUVL L 303, 17.9.2020, s. 1, http://data.europa.eu/eli/reg_impl/2020/1294/oj ).
- (62) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2024/2509, annettu 23 päivänä syyskuuta 2024, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (EUVL L, 2024/2509, 26.9.2024, http://data.europa.eu/eli/reg/2024/2509/oj ).
- (63) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/942, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 22, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/942/oj).
- (64) Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus paremmasta lainsäädännöstä (EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/agree_interinstit/2016/512/oj ).
- (65) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2018/2001/oj).
- (66) [viittaus ympäristöarviointien nopeuttamisesta annettuun asetukseen]
- (67) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 714/2009 verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 15, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2009/714/oj ).
- (68) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39, ELI:. http://data.europa.eu/eli/reg/2013/347/oj).
- (69) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1316/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, Verkkojen Eurooppa ‑välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129, http://data.europa.eu/eli/reg/2013/1316/oj ).
- (70) Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.
- (71) Vaikka tämä säädösehdotukseen liittyvä rahoitusta ja digitaalisia vaikutuksia koskeva selvitys kattaa vain vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen, ehdotuksella odotetaan olevan rahoitusvaikutuksia myös vuoden 2027 jälkeen.
- (72) JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.
- (73) EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.
- (74) Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.
- (75) Vuoden 2027 jälkeiset määrät ovat suuntaa‑antavia eivätkä ne vaikuta seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevien käynnissä olevien neuvottelujen tuloksiin.
- (76) Osa Verkkojen Eurooppa ‑välineen toimintamäärärahoista osoitetaan yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa tehtävään hallinnolliseen sopimukseen, joka koskee yhdeksää kokoaikavastaavaa työntekijää (sopimussuhteista toimihenkilöä), kuten 1.5.1 kohdassa ilmoitettiin.
- (77) Arviot, jotka perustuvat vuodesta 2026 alkaen sovellettaviin keskimääräisiin henkilöstökustannuksiin ja vastaavat neljää asianomaiseen luokkaan kuuluvaa virkamiestä, jotka siirretään uusiin tehtäviin yhteisen tutkimuskeskuksen sisällä.
- (78) Näitä hallintomenoja on määrä jatkaa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä.
- (79) Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).
- (80) Kuten kuvattu 1.3.2 kohdassa ”Erityistavoite (Erityistavoitteet)”
- (81) Koska uudet kokoaikaiset työntekijät kattavat komissiolle osoitetut uudet tehtävät, tällä hetkellä palveluksessa ei ole kokoaikaisia työntekijöitä, jotka olisi jo osoitettu toimen hallinnointiin tai jotka voitaisiin siirtää uusiin tehtäviin pääosaston sisällä energian pääosaston osalta.
- (82) Kuten edellä todettiin, ehdotuksen kestoa ei ole rajattu, ja resurssitarpeet ulottuvat vuoden 2027 jälkeen myös vuosien 2028–2034 monivuotiseen rahoituskehykseen.
- (83) Luku koskee koko monivuotista rahoituskehystä 2028–2034
- (84) Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 20 prosentin osuus.
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 10.12.2025
COM(2025) 1006 final
LIITTEET
asiakirjaan
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI
Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista, asetusten (EU) 2019/942, (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 muuttamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 kumoamisesta
{SEC(2025) 2000 final} - {SWD(2025) 2000 final} - {SWD(2025) 2001 final}
LIITE I
ENERGIAINFRASTRUKTUURIEN ENSISIJAISET KÄYTÄVÄT JA ALUEET
(1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut)
Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien ensisijaisiin käytäviin ja alueisiin:
1.ENSISIJAISET SÄHKÖKÄYTÄVÄT
1)Länsi-Euroopan pohjois-eteläsuuntaiset sähköverkkojen yhteenliitännät (”NSI West Electricity”): alueen jäsenvaltioiden väliset ja Välimeren alueen, mukaan lukien Iberian niemimaa, kanssa toteutettavat yhteenliitännät, erityisesti uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön integroimiseksi, sisäisten verkkoinfrastruktuurien vahvistamiseksi, jotta voidaan edistää markkinoiden yhdentymistä alueella ja lopettaa Irlannin eristyneisyys, toimitusvarmuuden ja verkon varmuuden parantamiseksi sekä sellaisten uusiutuvan energian offshore-verkkojen maalle tarvittavien jatkeiden ja kotimaisten verkkojen vahvistusten varmistamiseksi, jotka ovat tarpeen riittävän ja luotettavan siirtoverkon varmistamiseksi ja merellä tuotetun sähkön toimittamiseksi sisämaassa sijaitseviin jäsenvaltioihin.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Belgia, Tanska, Saksa, Irlanti, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta ja Portugali.
2)Keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan pohjois-eteläsuuntaiset sähköverkkojen yhteenliitännät (”NSI East Electricity”): pohjois-etelä- ja itä-länsisuuntaiset yhteenliitännät ja sisäiset siirtojohdot sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön integroimiseksi, jotta voidaan lopettaa Kyproksen eristyneisyys, toimitusvarmuuden ja verkon varmuuden parantamiseksi sekä sellaisten uusiutuvan energian offshore-verkkojen maalle tarvittavien jatkeiden ja kotimaisten verkkojen vahvistusten varmistamiseksi, jotka ovat tarpeen riittävän ja luotettavan siirtoverkon varmistamiseksi ja merellä tuotetun sähkön toimittamiseksi sisämaassa sijaitseviin jäsenvaltioihin.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Bulgaria, Tšekki, Saksa, Kroatia, Kreikka, Kypros, Italia, Unkari, Itävalta, Puola, Romania, Slovenia ja Slovakia.
3)Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma sähkön osalta (”BEMIP Electricity”): jäsenvaltioiden väliset yhteenliitännät ja sisäiset siirtojohdot Itämeren alueella, jotta voidaan edistää markkinoiden yhdentymistä ja jotta uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kasvavat osuudet voidaan syöttää verkkoon tällä alueella ja jotta voidaan parantaa toimitusvarmuutta ja verkon varmuutta.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Tanska, Saksa, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Suomi ja Ruotsi.
2.ENSISIJAISET OFFSHORE-VERKKOKÄYTÄVÄT
4)Pohjoisten merialueiden verkko (”NSOG”): offshore-sähköverkon kehittäminen, integroidun offshore-sähköverkon ja tapauksen mukaan offshore-vetyverkon kehittäminen ja niihin liittyvät rajayhdysjohdot Pohjanmerellä, Irlanninmerellä, Kelttienmerellä, Englannin kanaalissa ja lähivesillä merellä tuotetuista uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tai tapauksen mukaan vedyn kuljettamiseksi kulutus- ja varastointikeskuksiin tai rajatylittävän uusiutuvan energian vaihdon lisäämiseksi.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Belgia, Tanska, Saksa, Irlanti, Ranska, Luxemburg, Alankomaat ja Ruotsi.
5)Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma offshore-verkkojen osalta (”BEMIP offshore”): offshore-sähköverkon kehittäminen, integroidun offshore-sähköverkon ja tapauksen mukaan offshore-vetyverkon kehittäminen ja niihin liittyvät rajayhdysjohdot Itämerellä ja lähivesillä merellä tuotetuista uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tai tapauksen mukaan vedyn kuljettamiseksi kulutus- ja varastointikeskuksiin tai rajatylittävän uusiutuvan energian vaihdon lisäämiseksi.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Tanska, Saksa, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Suomi ja Ruotsi.
6)Eteläisten ja läntisten merialueiden offshore-verkot (”SW offshore”): offshore-sähköverkon kehittäminen, integroidun offshore-sähköverkon ja tapauksen mukaan offshore-vetyverkon kehittäminen ja niihin liittyvät rajayhdysjohdot Välimerellä, mukaan lukien Cádizinlahti, ja lähivesillä merellä tuotetuista uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tai tapauksen mukaan vedyn kuljettamiseksi kulutus- ja varastointikeskuksiin tai rajatylittävän uusiutuvan energian vaihdon lisäämiseksi.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Malta ja Portugali.
7)Eteläisten ja itäisten merialueiden offshore-verkot (”SE offshore”): offshore-sähköverkon kehittäminen, integroidun offshore-sähköverkon ja tapauksen mukaan offshore-vetyverkon kehittäminen ja niihin liittyvät rajayhdysjohdot Välimerellä, Mustallamerellä ja lähivesillä merellä tuotetuista uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tai tapauksen mukaan vedyn kuljettamiseksi kulutus- ja varastointikeskuksiin tai rajatylittävän uusiutuvan energian vaihdon lisäämiseksi.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Bulgaria, Kroatia, Kreikka, Italia, Kypros, Romania ja Slovenia.
8)Atlantin offshore-verkot: offshore-sähköverkon kehittäminen, integroidun offshore-sähköverkon kehittäminen ja niihin liittyvät rajayhdysjohdot Pohjois-Atlantin vesillä merellä tuotetuista uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön kuljettamiseksi kulutus- ja varastointikeskuksiin ja rajatylittävän sähköin vaihdon lisäämiseksi.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Irlanti, Espanja, Ranska ja Portugali.
3.ENSISIJAISET KÄYTÄVÄT VETYÄ JA ELEKTROLYYSILAITTEITA VARTEN
9)Länsi-Euroopan vetyverkkojen yhteenliitännät (”HI West”): vetyinfrastruktuuri ja kaasuinfrastruktuurin käyttötarkoituksen muuttaminen, jotta voidaan suoraan tai välillisesti (jonkin kolmannen maan kanssa toteutetun yhteenliitännän kautta) luoda integroitu vetyrunkoverkko, jolla luodaan yhteyksiä alueen maihin ja puututaan niiden erityisiin vetyä koskeviin infrastruktuuritarpeisiin tukemalla unionin laajuisen verkon luomista vedyn kuljetusta varten unionissa.
Elektrolyysilaitteet: sellaisten sähköstä kaasuksi ‑sovellusten käyttöönoton tukeminen, joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja joilla edistetään varmaa, tehokasta ja luotettavaa järjestelmän käyttöä ja älykästä energiajärjestelmän integrointia unionissa.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Belgia, Tšekki, Tanska, Saksa, Irlanti, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta ja Portugali.
10)Keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan vetyverkkojen yhteenliitännät (”HI East”): vetyinfrastruktuuri ja kaasuinfrastruktuurin käyttötarkoituksen muuttaminen, jotta voidaan suoraan tai välillisesti (jonkin kolmannen maan kanssa toteutetun yhteenliitännän kautta) luoda integroitu vetyrunkoverkko, jolla luodaan yhteyksiä alueen maihin ja puututaan niiden erityisiin vetyä koskeviin infrastruktuuritarpeisiin tukemalla unionin laajuisen verkon luomista vedyn kuljetusta varten unionissa.
Elektrolyysilaitteet: sellaisten sähköstä kaasuksi ‑sovellusten käyttöönoton tukeminen, joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja joilla edistetään varmaa, tehokasta ja luotettavaa järjestelmän käyttöä ja älykästä energiajärjestelmän integrointia unionissa.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Bulgaria, Tšekki, Saksa, Kreikka, Kroatia, Italia, Kypros, Unkari, Itävalta, Puola, Romania, Slovenia ja Slovakia.
11)Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma vedyn osalta (”BEMIP Hydrogen”): vetyinfrastruktuuri ja kaasuinfrastruktuurin käyttötarkoituksen muuttaminen, jotta voidaan suoraan tai välillisesti (jonkin kolmannen maan kanssa toteutetun yhteenliitännän kautta) luoda integroitu vetyrunkoverkko, jolla luodaan yhteyksiä alueen maihin ja puututaan niiden erityisiin vetyä koskeviin infrastruktuuritarpeisiin tukemalla unionin laajuisen verkon luomista vedyn kuljetusta varten unionissa.
Elektrolyysilaitteet: sellaisten sähköstä kaasuksi ‑sovellusten käyttöönoton tukeminen, joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja joilla edistetään varmaa, tehokasta ja luotettavaa järjestelmän käyttöä ja älykästä energiajärjestelmän integrointia unionissa.
Asianomaiset jäsenvaltiot: Tanska, Saksa, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Suomi ja Ruotsi.
4.ENSISIJAISET AIHEALUEET
12)Älykkäiden sähköverkkojen käyttöönotto: älykkäitä verkkoja koskevien teknologioiden käyttöönotto koko unionissa, jotta voidaan integroida tehokkaasti kaikkien sähköverkkoon liitettyjen käyttäjien käyttötottumukset ja toimet, erityisesti suurten sähkömäärien tuotanto uusiutuvista tai hajautetuista energialähteistä ja kuluttajien kulutusjoustosta, energian varastoinnista, sähköajoneuvoista ja muista joustolähteistä, ja lisäksi saarten ja saarten järjestelmien osalta vähentää energiaeristyneisyyttä, tukea innovatiivisia ja muita ratkaisuja, joissa on mukana vähintään kaksi jäsenvaltiota ja joilla on merkittävä myönteinen vaikutus unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseen, ja saarten energiajärjestelmän ja unionin energiajärjestelmän kestävyyden merkittävä edistäminen.
Asianomaiset jäsenvaltiot: kaikki.
13)Rajatylittävä hiilidioksidiverkko: infrastruktuurin kehittäminen hiilidioksidin kuljetukseen ja varastointiin jäsenvaltioiden välillä ja naapureina olevien kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan edistää teollisuuslaitteistoista talteen otetun hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia pysyvää geologista varastointia varten sekä hiilidioksidin hyödyntämistä synteettisissä polttoainekaasuissa, mikä johtaa hiilidioksidin pysyvään neutralointiin.
Asianomaiset jäsenvaltiot: kaikki.
LIITE II
ENERGIAINFRASTRUKTUURILUOKAT
Energiainfrastruktuuriluokat, joita kehitetään liitteessä I esitettyjen energiainfrastruktuurien ensisijaisten kohteiden toteuttamiseksi, ovat seuraavat:
1)Sähkö:
a)suurjännitteiset ja erittäin suuren jännitteen ilmajohdot, jotka ylittävät rajan tai sijaitsevat jonkin jäsenvaltion alueella, mukaan lukien talousvyöhyke, jos ne on suunniteltu vähintään 220 kilovoltin jännitteelle, sekä maan- ja merenalaiset siirtokaapelit, jos ne on suunniteltu vähintään 150 kilovoltin jännitteelle. Niissä jäsenvaltioissa ja pienissä erillisissä verkoissa, joissa siirtoverkko toimii alemmalla jännitteellä, kyseiset jänniterajat vastaavat korkeinta jännitetasoa kyseisissä sähköverkoissa;
b)edellä a alakohdassa tarkoitettuun energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvat laitteet tai laitteistot, jotka mahdollistavat merellä tuotetun uusiutuvan sähkön siirron offshore-tuotantopaikoista (energiainfrastruktuuri merellä tuotettavaa uusiutuvaa sähköä varten);
c)yksittäiset tai aggregoidussa muodossa olevat energiavarastot, joita käytetään energian pysyvään tai tilapäiseen varastointiin maanpäällisissä tai maanalaisissa infrastruktuureissa tai geologisissa varastointipaikoissa, sillä edellytyksellä, että ne on liitetty suoraan vähintään 110 kilovoltin jännitteelle suunniteltuihin suurjännitteisiin siirtojohtoihin ja jakelujohtoihin. Niissä jäsenvaltioissa ja pienissä erillisissä verkoissa, joissa siirtoverkko toimii alemmalla jännitteellä, kyseiset jänniterajat vastaavat korkeinta jännitetasoa kyseisissä sähköverkoissa;
d)edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, mukaan lukien suojaus-, häiriönsietokyky-, valvonta-, ohjaus- ja digitalisointilaitteet tai ‑laitteistot kaikilla jännitetasoilla sekä sähköasemat;
e)kaikki laitteet tai laitteistot, jotka on erityisesti suunniteltu nykyisten asetuksen (EU) 2019/943 mukaisten kriittisten verkkoelementtien suojelun ja häiriönsietokyvyn varmistamiseen, jotka ovat suoraan fyysisesti yhteydessä niihin ja jotka ovat välttämättömiä järjestelmien turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan kannalta;
f)kaikki nykyisten suurjännitteisten verkkoelementtien turvallisen ja tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, jotka muodostavat valvonta-, ohjaus- ja digitalisointilaitteen tai ‑laitteiston;
g)älykkäissä sähköverkoissa laitteet tai laitteistot, digitaaliset järjestelmät ja komponentit, joissa yhdistetään tieto- ja viestintätekniikkaa käyttämällä operatiivisia digitaalisia alustoja, ohjausjärjestelmiä ja anturiteknologioita sekä siirtotasolla että keski- ja suurjännitteisellä jakelutasolla ja joiden tarkoituksena on varmistaa tehokkaampi ja älykkäämpi sähkön siirto- ja jakeluverkko, lisätä kapasiteettia uusien tuotannon, energian varastoinnin ja kulutuksen muotojen integroimiseksi sekä helpottaa uusia liiketoimintamalleja ja markkinarakenteita, mukaan lukien investoinnit saariin ja saarten järjestelmiin, jotta voidaan vähentää energiaeristyneisyyttä, tukea innovatiivisia ja muita ratkaisuja, joissa on mukana vähintään kaksi jäsenvaltiota ja joilla on merkittävä myönteinen vaikutus unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseen, ja edistää merkittävästi saarten energiajärjestelmän ja unionin energiajärjestelmän kestävyyttä;
h)uusiutuvaa energiaa varten merelle rakennettavissa verkoissa kaikki a alakohdassa tarkoitettuun energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvat laitteet tai laitteistot, joilla on kaksi käyttötarkoitusta: yhteenliitäntä ja offshore-verkkojen liitäntäjärjestelmä uusiutuvan energian offshore-tuotantopaikoista kahteen tai useampaan jäsenvaltioon ja johonkin kolmanteen maahan, myös tämän laitteen maalla sijaitseva jatke maalla sijaitsevan siirtoverkon ensimmäiseen sähköasemaan saakka, sekä niiden viereiset turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät offshore-laitteet tai -laitteistot, mukaan lukien suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmät, ja tarvittavat sähköasemat, jos myös niillä varmistetaan teknologioiden yhteentoimivuus, muun muassa rajapintojen yhteensopivuus eri teknologioiden välillä;
2)Vety:
a)vedyn kuljetukseen, pääasiassa korkealla paineella, tarkoitetut putkistot, mukaan lukien uuteen käyttötarkoitukseen muunnetut maakaasuinfrastruktuurit, jotka antavat pääsyn useille verkonkäyttäjille läpinäkyvin ja syrjimättömin perustein;
b)a alakohdassa tarkoitettuihin korkeapaineisiin vetyputkistoihin liitetyt varastot;
c)nesteytetyn vedyn tai muihin kemiallisiin aineisiin sidotun vedyn vastaanotto-, varastointi- ja kaasuttamislaitokset tai paineenvähennyslaitokset tapauksen mukaan vedyn syöttämiseksi verkkoon;
d)vetyjärjestelmän turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan tai kahdensuuntaisen kapasiteetin mahdollistamisen kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, mukaan lukien kompressoriasemat;
Mikä tahansa a–d alakohdassa luetelluista rakenteista voi olla vasta rakennettu tai käyttötarkoitukseltaan maakaasukäytöstä vetykäyttöön muutettu rakenne tai näiden kahden yhdistelmä;
3)Elektrolyysilaitteistot:
a)elektrolyysilaitteet,
i) joissa on vähintään 500 megawatin kapasiteetti, jonka tuottaa yksi elektrolyysilaite tai yhden koordinoidun hankkeen muodostava elektrolyysilaitteiden joukko; ja
ii) joiden katsotaan tuottavan vähähiilistä vetyä direktiivin (EU) 2024/1788 mukaisesti vähähiilisen vedyn tapauksessa tai muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisesti; ja
iii) joilla on verkkoon liittyvä toiminto sekä sähköverkon että vetyverkon osalta, erityisesti näiden kahden verkon järjestelmän yleisen joustavuuden ja järjestelmän yleisen tehokkuuden kannalta;
b)niihin liittyvät laitteet, mukaan lukien putkistoyhteydet verkkoon;
4)Hiilidioksidi:
a)tähän tarkoitetut putkistot, lukuun ottamatta tuotantovaiheen putkistoa, joita käytetään hiilidioksidin kuljetukseen useammasta kuin yhdestä lähteestä hiilidioksidin pysyvää geologista varastointia varten direktiivin 2009/31/EY mukaisesti;
b)kiinteät laitteistot hiilidioksidin nesteytykseen, välivarastointiin ja konvertointiin sen myöhempää putkistoissa ja tähän tarkoitetuissa kuljetusvälineissä, kuten aluksissa, proomuissa, kuorma-autoissa ja junissa, tapahtuvaa kuljetusta varten;
c)rajoittamatta mahdollista hiilidioksidin geologisen varastoinnin kieltoa jossakin jäsenvaltiossa infrastruktuuriin liittyvät, geologisessa muodostumassa maan pinnalla olevat laitokset ja injektointilaitokset, joita käytetään direktiivin 2009/31/EY mukaisesti hiilidioksidin pysyvään geologiseen varastointiin, jos niihin ei liity hiilidioksidin käyttöä hiilivedyn tehostettua talteenottoa varten ja ne ovat välttämättömiä hiilidioksidin rajatylittävän kuljetuksen ja varastoinnin mahdollistamiseksi;
d)järjestelmän moitteettoman, varman ja tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, mukaan lukien suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmät.
LIITE III
ALUEELLISET LUETTELOT HANKKEISTA
1.RYHMIÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT
1)Kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kuuluvien energiainfrastruktuurien osalta kukin ryhmä koostuu jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, siirtoverkonhaltijoiden sekä komission, viraston, EU DSO -elimen ja joko Sähkö-ENTSOn tai ENNOHin edustajista.
Muiden energiainfrastruktuuriluokkien osalta kukin ryhmä koostuu komission sekä niiden jäsenvaltioiden ja hankkeen toteuttajien edustajista, joita kukin asianomaisista liitteessä I esitetyistä ensisijaisista kohteista koskee.
2)Ryhmät ja ryhmien päätöksentekoelimet voivat unionin luetteloon ehdolla olevien hankkeiden lukumäärän, alueellisten infrastruktuuripuutteiden ja markkinakehityksen mukaan tarvittaessa jakautua, yhdistyä tai tavata eri kokoonpanoissa keskustellakseen kaikille ryhmille yhteisistä asioista TEN-E-ryhmän kautta tai yksinomaan tiettyjä alueita koskevista asioista. Tällaisiin asioihin voivat kuulua alueiden välisen johdonmukaisuuden kannalta olennaiset kysymykset tai alueellisten luettelojen luonnoksissa ehdotettujen hankkeiden lukumäärä silloin, kun riskinä on, että hankkeiden lukumäärä ei ole enää hallittavissa.
3)Kukin ryhmä organisoi työnsä asetuksen (EU) 2024/1789 31 ja 65 artiklan, direktiivin (EU) 2024/1788 80 artiklan, asetuksen (EU) 2019/943 34 artiklan ja direktiivin (EU) 2019/944 61 artiklan mukaisten alueellisten yhteistyötoimien ja muiden olemassa olevien alueellisten yhteistyörakenteiden mukaisesti.
4)Kukin ryhmä kutsuu kokouksiinsa asiaankuuluvien liitteessä I nimettyjen energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamiseksi tapauksen mukaan sellaisen hankkeen toteuttajia, joka voidaan mahdollisesti valita yhteistä etua koskevaksi hankkeeksi tai keskinäistä etua koskevaksi hankkeeksi, sekä kansallisten hallintojen, sääntelyviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja siirtoverkonhaltijoiden edustajia kolmansista maista.
5)Liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitettyjen energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien osalta kukin ryhmä kutsuu kokouksiinsa tapauksen mukaan sisämaassa sijaitsevien jäsenvaltioiden, toimivaltaisten viranomaisten, kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden edustajia.
6)Kukin ryhmä kutsuu kokouksiinsa tapauksen mukaan asianomaisia sidosryhmiä edustavat organisaatiot, mukaan lukien kolmansien maiden edustajia, ja, kun se katsotaan aiheelliseksi, suoraan sidosryhmät, mukaan lukien tuottajia, jakeluverkonhaltijoita, toimittajia, kuluttajia, paikallisia asukkaita ja unionissa toimivia ympäristönsuojelujärjestöjä, tuomaan esille erityisen asiantuntemuksensa. Kunkin ryhmän on järjestettävä kuulemisia, jos ne ovat tarpeen sen tehtävien suorittamiseksi.
7)Ryhmien kokousten osalta komissio julkaisee sidosryhmien käytettävissä olevalla alustalla sisäiset säännöt, päivitetyn luettelon jäsenorganisaatioista, säännöllisesti päivitetyt tiedot työn edistymisestä, kokousten esityslistat ja kokouspöytäkirjat, jos ne ovat saatavilla. Ryhmien päätöksentekoelinten keskustelut ja hankkeiden 4 artiklan 5 kohdan mukainen paremmuusjärjestykseen asettaminen ovat luottamuksellisia. Kaikki ryhmien toimintaa ja työtä koskevat päätökset tehdään yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden ja komission välillä.
8)Komissio, virasto ja ryhmät pyrkivät johdonmukaisuuteen ryhmien välillä. Tätä varten komissio ja virasto varmistavat tarvittaessa kaikkea sellaista työtä koskevan tietojenvaihdon asianomaisten ryhmien välillä, johon liittyy alueidenvälinen etu.
9)Kansallisten sääntelyviranomaisten ja viraston osallistuminen ryhmiin ei saa vaarantaa niiden tämän asetuksen tai asetuksen (EU) 2019/942, direktiivin (EU) 2024/1788 77, 78 ja 79 artiklan sekä direktiivin (EU) 2019/944 58, 59 ja 60 artiklan mukaisten tavoitteiden ja tehtävien toteutumista.
2.ALUEELLISTEN LUETTELOJEN VAHVISTAMISPROSESSI
1)Sellaisen hankkeen toteuttajien, joka voidaan mahdollisesti valita unionin luettelossa olevaksi hankkeeksi ja jolle halutaan kyseinen asema, on toimitettava ryhmälle yhteistä etua koskevaksi hankkeeksi valintaa koskeva hakemus, johon on sisällyttävä
a)arviointi hankkeesta sen mukaan, miten se edistää liitteessä I esitettyjen ensisijaisten kohteiden toteuttamista;
b)tieto liitteessä II esitetystä asiaankuuluvasta hankeluokasta;
c)analyysi siitä, täyttyvätkö 4 artiklassa säädetyt asiaankuuluvat kriteerit;
d)sellaisten hankkeiden osalta, jotka ovat saavuttaneet riittävän kypsyyden, 14 artiklan nojalla laaditun menetelmän mukainen kustannus-hyötyanalyysi, jonka on suorittanut liitteessä II olevien 1 kohdan a, b, c, d, f ja h alakohdan mukaisten sähköön liittyvien, liitteessä II olevan 2 kohdan mukaisten vetyyn liittyvien ja liitteessä II olevan 3 kohdan mukaisten elektrolyysilaitteisiin liittyvien energiainfrastruktuuriluokkien osalta tapauksen mukaan Sähkö-ENTSO tai ENNOH unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman puitteissa;
e)tiedot hankkeen toteuttajien tosiasiallisista omistajista ja sisäisestä omistusrakenteesta, joita komissio ja korkean tason päätöksentekoelimen jäsenet käsittelevät luottamuksellisina hankkeen toteuttajien asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä liikesalaisuuksien / kaupallisten tietojen tapauksessa;
f)keskinäistä etua koskevien hankkeiden osalta niiden maiden hallitusten väliset hankekohtaiset ei-sitovat sopimukset, joihin hanke vaikuttaa suoraan, tai tällaisten hallitusten antamat tukikirjeet, joissa ilmaistaan niiden selkeä tuki hankkeelle ja vahvistetaan kolmannen maan osalta niiden olevan nimenomaisesti sitoutuneita noudattamaan samankaltaista aikataulua nopeutetussa toteutuksessa ja muissa toimintapoliittisissa ja sääntelyyn liittyvissä tukitoimenpiteissä kuin se, jota sovelletaan yhteistä etua koskeviin hankkeisiin unionissa 4 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti, sekä 1 kohdan a, d tai h alakohdan mukaisten sähköön liittyvien energiainfrastruktuuriluokkien osalta siirtoverkonhaltijoiden toimittama alustava verkon turvallisuutta ja vakautta koskeva selvitys, jossa vahvistetaan, että hanke voidaan integroida täysin asianomaisten maiden sähköverkkoihin;
g)muut hankkeen arvioinnin kannalta olennaiset tiedot.
2)Unionin luettelossa olevat hankkeet, jotka ovat saaneet lakisääteisen hyväksynnän tai lopullisen investointipäätöksen, joka antaa riittävän varmuuden hankkeen rakentamisesta, tai hankkeet, joiden rakentaminen on käynnissä ja joita koskevassa 5 artiklassa edellytetyssä vuosikertomuksessa osoitetaan niiden edistyneen riittävästi, pysyvät unionin luettelossa, eikä tietoja tarvitse toimittaa niiden osalta uudelleen 1 kohdan a–f alakohdan mukaisesti. Kaikkien vastaanottajien on käsiteltävä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.
3)Tämän asetuksen liitteessä II olevissa 1 kohdan a, b, c, d, f ja h alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvat ehdotetut yhteistä etua koskevat ja keskinäistä etua koskevat sähkön siirto- ja varastointihankkeet ovat tapauksen mukaan osa viimeisintä sähkön osalta saatavilla olevaa unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, jonka Sähkö-ENTSO on laatinut asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan mukaisesti. Tämän asetuksen liitteessä II olevissa 1 kohdan b ja h alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvien ehdotettujen yhteistä etua koskevien sähkön siirtohankkeiden on oltava tämän asetuksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen integroidun offshore-verkon kehittämisen ja verkon vahvistusten mukaisia.
4)Tämän asetuksen liitteessä II olevissa 2 ja 3 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvat ehdotetut yhteistä etua koskevat ja keskinäistä etua koskevat vetyhankkeet ovat osa viimeisintä vedyn osalta saatavilla olevaa unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, jonka ENNOH on laatinut asetuksen (EU) 2024/1789 60 artiklan mukaisesti.
5)Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2027 ja sen jälkeen kunkin unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman osalta annettava päivitetyt ohjeet, jotka koskevat hankkeiden sisällyttämistä niiden 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin unionin laajuisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin, jotta voidaan varmistaa yhtäläinen kohtelu ja prosessin avoimuus. Ohjeissa on vahvistettava kaikkien kyseisenä ajankohtana voimassa olevassa unionin luettelossa olevien hankkeiden osalta yksinkertaistettu prosessi, joka koskee hankkeiden sisällyttämistä unionin laajuisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin ottaen huomioon asiakirjat ja tiedot, jotka on jo toimitettu aiemmissa unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan liittyvissä prosesseissa, edellyttäen, että jo toimitetut asiakirjat ja tiedot pätevät edelleen.
Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on kuultava komissiota ja virastoa niiden luonnoksista ohjeiksi, jotka koskevat hankkeiden sisällyttämistä unionin laajuisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin, ja otettava asianmukaisesti huomioon komission ja viraston suositukset ennen lopullisten ohjeiden julkaisemista.
6)Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on annettava TEN-E-ryhmälle tietoja siitä, miten ne ovat soveltaneet ohjeita arvioidessaan hankkeiden sisällyttämistä unionin laajuisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin.
7)Liitteessä II olevassa 4 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvat ehdotetut hiilidioksidin kuljetus- ja varastointihankkeet on esitettävä osana vähintään kahden jäsenvaltion laatimaa suunnitelmaa, joka koskee rajatylittävän hiilidioksidin kuljetus- ja varastointi-infrastruktuurin kehittämistä ja jonka asianomaiset jäsenvaltiot tai kyseisten jäsenvaltioiden nimeämät tahot esittävät komissiolle.
8)Kansallisten sääntelyviranomaisten ja viraston on niiden toimivaltaan kuuluvien hankkeiden osalta, ottaen huomioon direktiivin (EU) 2024/1788 80 artiklan ja direktiivin (EU) 2019/944 61 artiklan mukaisen alueellisen yhteistyön, tarkistettava kriteerien ja tämän asetuksen 14 artiklan mukaisen hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin menetelmän johdonmukainen soveltaminen ja arvioitava hankkeiden rajatylittävä merkitys ja edistyminen unionin luettelossa olevien hankkeiden osalta ottaen huomioon tämän asetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimitetut kertomukset. Niiden on esitettävä arviointinsa ryhmälle. Komissio varmistaa, että tämän asetuksen 4 artiklassa ja liitteessä IV tarkoitettuja kriteerejä ja menetelmiä sovelletaan yhdenmukaistetulla tavalla, jotta voidaan taata johdonmukaisuus alueellisten ryhmien kesken.
9)Komissio arvioi tämän asetuksen 4 artiklassa säädettyjen kriteerien soveltamisen kaikissa hankkeissa, jotka eivät kuulu tässä liitteessä olevan 8 kohdan soveltamisalaan. Komissio ottaa huomioon myös mahdollisuuden laajentaa hankkeita tulevaisuudessa ottamalla niihin mukaan muita jäsenvaltioita. Komissio esittää arviointinsa ryhmälle. Kun hankkeille haetaan keskinäistä etua koskevan hankkeen asemaa, kolmansien maiden edustajat ja sääntelyviranomaiset kutsutaan arvioinnin esittelyyn.
10)Kukin jäsenvaltio, jonka alueeseen ehdotettu hanke ei liity mutta johon ehdotetulla hankkeella voi olla mahdollinen myönteinen nettovaikutus tai mahdollinen merkittävä vaikutus, kuten vaikutus ympäristöön tai energiainfrastruktuurin toimintaan sen alueella, voi esittää ryhmälle lausunnon, jossa se ilmaisee huolenaiheensa.
11)Ryhmän on ryhmään kuuluvan jäsenvaltion pyynnöstä tutkittava jäsenvaltion 3 artiklan 3 kohdan nojalla esittämät perustelut sille, miksi se ei hyväksy alueeseensa liittyvää hanketta.
12)Ryhmän on tarkasteltava, sovelletaanko alueellisten infrastruktuuritarpeiden vahvistamisessa ja kussakin ehdolla olevassa hankkeessa energiatehokkuus etusijalle -periaatetta. Ryhmän on tarkasteltava ensisijaisina ratkaisuina erityisesti sellaisia ratkaisuja kuin johdottomat ratkaisut, kysyntäpuolen hallinta, fossiiliton joustavuus, markkinajärjestelyratkaisut, digitaalisten ratkaisujen toteuttaminen ja rakennusten peruskorjaus, jos niitä pidetään kustannustehokkaampina koko järjestelmän kannalta kuin uuden tarjontapuolen infrastruktuurin rakentamista.
13)Ryhmän on kokoonnuttava tutkimaan ehdotettuja hankkeita ja asettamaan ne paremmuusjärjestykseen hankkeiden läpinäkyvän arvioinnin perusteella ja 4 artiklassa esitettyjen kriteerien mukaisesti ottaen huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten arvioinnin tai komission arvioinnin niissä hankkeissa, jotka eivät kuulu kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan.
14)Kunkin ryhmän päätöksentekoelimen on viimeistään kaksi kuukautta ennen unionin luettelon hyväksymispäivää (22 artikla) hyväksyttävä 3 artiklan 3 kohdan säännöksiä noudattaen lopullinen luettelonsa ehdotetuista hankkeista ryhmien ehdotuksen perusteella ja ottaen huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten ja viraston arvioinnin tai komission 9 kohdan mukaisesti tekemän arvioinnin niistä ehdotetuista hankkeista, jotka eivät kuulu kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan, sekä komission neuvot, joiden tarkoituksena on varmistaa, että unionin luettelossa olevien hankkeiden kokonaismäärä on hallittavissa, etenkin rajoilla kilpailevien tai mahdollisesti kilpailevien hankkeiden yhteydessä. Ryhmien päätöksentekoelinten on toimitettava komissiolle lopulliset luettelot sekä mahdolliset 10 kohdassa tarkoitetut lausunnot.
15)Jos luettelojen luonnosten perusteella ehdotettujen hankkeiden kokonaismäärä unionin luettelossa ylittäisi hallittavissa olevan määrän, komissio antaa kullekin asianomaiselle ryhmälle neuvon olla sisällyttämättä luetteloon hankkeita, jotka asianomainen ryhmä on asettanut 4 artiklan 5 kohdan mukaisessa paremmuusjärjestyksessä alimmille sijoille.
LIITE IV
HANKKEIDEN KRITEEREJÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT JA INDIKAATTORIT
1)Yhteistä etua koskevan hankkeen, jolla on merkittävä rajatylittävä vaikutus, on sijaittava jonkin jäsenvaltion alueella ja täytettävä seuraavat edellytykset:
a)Liitteessä II olevien 1 kohdan a, b, d ja f alakohdan mukaiset sähkön siirtohankkeet: Hanke lisää nettosiirtokapasiteettia kyseisen jäsenvaltion ja yhden tai useamman muun jäsenvaltion välisellä rajalla vähintään 200 megawatilla verrattuna tilanteeseen, jossa hanketta ei oteta käyttöön.
b)Liitteessä II olevan 1 kohdan e alakohdan mukaiset laitteet tai laitteistot: Ne on otettava käyttöön nykyisissä asetuksen (EU) 2019/943 2 artiklan 69 kohdassa määritellyissä kriittisissä verkkoelementeissä, niiden on oltava osa toimenpiteitä, jotka on määritelty riskeihinvarautumissuunnitelmissa, jotka jäsenvaltiot ovat laatineet riskeihin varautumisesta annetun asetuksen mukaisesti energiaturvallisuuteen kohdistuviin riskeihin puuttumiseksi, ja niiden on parannettava energiaturvallisuutta vähintään yhdessä muussa jäsenvaltiossa.
c)Liitteessä II olevan 1 kohdan c alakohdan mukaiset sähkön varastointihankkeet: Hankkeesta saadaan vähintään 225 megawattia asennettua kapasiteettia, ja siinä on varastointikapasiteetti, joka mahdollistaa 250 gigawattitunnin vuotuisen nettosähköntuotannon.
d)Liitteessä II olevan 1 kohdan g alakohdan mukaiset älykkäitä sähköverkkoja koskevat hankkeet: Hanke on suunniteltu suurjännite- ja keskijännitetason laitteille ja laitteistoille, ja siinä on mukana siirtoverkonhaltijoita, siirto- ja jakeluverkonhaltijoita tai jakeluverkonhaltijoita vähintään kahdesta jäsenvaltiosta. Hankkeessa voi olla mukana vain jakeluverkonhaltijoita edellyttäen, että ne ovat vähintään kahdesta jäsenvaltiosta ja että yhteentoimivuus varmistetaan. Hankkeen on täytettävä vähintään kaksi seuraavista kriteereistä: se kattaa 50 000 sähkön käyttäjää, tuottajaa, kuluttajaa tai tuottajakuluttajaa, se tavoittaa kulutusalueen, jolla vuosikulutus on vähintään 300 gigawattituntia, vähintään 20 prosenttia hankkeeseen liittyvästä sähkönkulutuksesta on peräisin erilaisista uusiutuvista energialähteistä, tai se vähentää yhteenliittämättömien verkkojen energiaeristyneisyyttä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Hankkeeseen ei tarvitse liittyä yhteistä fyysistä rajaa. Hankkeissa, jotka liittyvät direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 42 alakohdassa määriteltyihin pieniin erillisiin verkkoihin, saaret mukaan lukien, kyseiset jänniterajat vastaavat korkeinta jännitetasoa asiaankuuluvissa sähköverkoissa.
e)Vedynsiirto: Hanke lisää olemassa olevaa rajatylittävää vedynsiirtokapasiteettia kahden jäsenvaltion välisellä rajalla vähintään 10 prosentilla verrattuna tilanteeseen ennen hankkeen käyttöönottoa, ja hankkeessa osoitetaan riittävällä tavalla, että se on olennainen osa suunniteltua rajatylittävää vetyverkkoa, sekä annetaan riittävää näyttöä olemassa olevista suunnitelmista ja yhteistyöstä naapurimaiden ja verkonhaltijoiden kanssa, tai hankkeissa, jotka vähentävät yhteenliittämättömien verkkojen energiaeristyneisyyttä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, hankkeen tarkoituksena on järjestää suorat tai välilliset toimitukset vähintään kahteen jäsenvaltioon.
f)Liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitetut vetyvarastot tai vedyn vastaanottolaitokset: Hankkeen tarkoituksena on järjestää suorat tai välilliset toimitukset vähintään kahteen jäsenvaltioon.
g)Elektrolyysilaitteet: Hankkeesta saadaan vähintään 500 megawattia asennettua kapasiteettia, jonka tuottaa yksi elektrolyysilaite tai yhden koordinoidun hankkeen muodostava elektrolyysilaitteiden joukko, ja se tuo hyötyjä suoraan tai välillisesti vähintään kahteen jäsenvaltioon.
h)Merellä tuotetun uusiutuvan sähkön siirto: Hanke on suunniteltu siirtämään sähköä offshore-tuotantopaikoista, joissa on vähintään 500 megawatin kapasiteetti, ja se mahdollistaa sähkön siirron tietyn jäsenvaltion maalla sijaitsevaan verkkoon ja lisää sisämarkkinoilla saatavilla olevan uusiutuvan sähkön määrää. Hanke on kehitettävä alueilla, joilla merellä tuotetun uusiutuvan sähkön markkinaosuus on alhainen, ja sillä on osoitettava olevan merkittävä myönteinen vaikutus unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseen.
i)Hiilidioksidihankkeet: Hanketta käytetään vähintään kahdesta jäsenvaltiosta peräisin olevan ihmisen toiminnan aiheuttaman hiilidioksidin kuljetukseen ja soveltuvin osin varastointiin.
2)Keskinäistä etua koskevan hankkeen, jolla on merkittävä rajatylittävä vaikutus, on täytettävä seuraavat edellytykset:
a)Liitteessä II olevissa 1 kohdan a, d ja h alakohdassa esitettyyn luokkaan liittyvät keskinäistä etua koskevat hankkeet: Hanke lisää nettosiirtokapasiteettia kyseisen jäsenvaltion ja kolmannen maan välisellä rajalla ja tuo merkittäviä hyötyjä vähintään kahteen maahan, joita hanke koskee suoraan tai välillisesti.
b)Liitteessä II olevassa 2 kohdan a alakohdassa esitettyyn luokkaan kuuluvat keskinäistä etua koskevat hankkeet: Vetyhanke mahdollistaa vedyn siirron jäsenvaltion ja kolmannen maan välisellä rajalla, ja sen osoitetaan tuovan merkittäviä hyötyjä vähintään kahteen maahan, joita hanke koskee suoraan tai välillisesti.
c)Liitteessä II olevassa 4 kohdassa esitettyyn luokkaan kuuluvat keskinäistä etua koskevat hankkeet: Hanketta voidaan käyttää ihmisen toiminnan aiheuttaman hiilidioksidin kuljetukseen ja varastointiin vähintään kahdessa jäsenvaltiossa ja jossakin kolmannessa maassa.
3)Liitteessä II olevissa 1 kohdan a, b, c, d, f ja h alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvissa hankkeissa 4 artiklassa luetellut kriteerit arvioidaan seuraavasti:
a)Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirto suuriin kulutuskeskuksiin ja varastointipaikkoihin mitataan viimeisimmässä sähkön osalta saatavilla olevassa unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa tehdyn analyysin mukaisesti erityisesti
i)liitteessä II olevissa 1 kohdan a, b, d, f ja h alakohdassa esitetyn sähkönsiirron osalta arvioimalla uusiutuviin energialähteisiin liittyvän tuotantokapasiteetin määrä (teknologioittain megawatteina), joka liitetään verkkoon ja siirretään hankkeen seurauksena, verrattuna kyseisen tyyppisiin uusiutuviin energialähteisiin liittyvän tuotantokapasiteetin suunniteltuun kokonaismäärään asianomaisessa jäsenvaltiossa jäsenvaltioiden asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti toimittamien kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien mukaisesti;
ii)tai liitteessä II olevassa 1 kohdan c alakohdassa esitetyn energianvarastoinnin osalta vertaamalla hankkeen tarjoamaa uutta kapasiteettia samaan varastointiteknologiaan perustuvaan olemassa olevaan kokonaiskapasiteettiin liitteessä V esitetyllä analysoitavalla alueella.
b)Markkinoiden yhdentyminen, kilpailu ja järjestelmän joustavuus mitataan viimeisimmässä sähkön osalta saatavilla olevassa unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa tehdyn analyysin mukaisesti erityisesti
i)laskemalla rajatylittävissä hankkeissa, myös uudelleeninvestointihankkeissa, vaikutus verkon siirtokapasiteettiin molempiin virran kulkusuuntiin sähkömääränä (megawatteina) mitattuna sekä niiden vaikutus yhteenliitäntätavoitteen saavuttamiseen ja hankkeissa, joilla on merkittävä rajatylittävä vaikutus, vaikutus verkon siirtokapasiteettiin asianomaisten jäsenvaltioiden välisillä rajoilla, asianomaisten jäsenvaltioiden ja kolmannen maan välisillä rajoilla tai asianomaisten jäsenvaltioiden sisällä sekä vaikutus kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen ja verkkotoimintoihin asianomaisissa jäsenvaltioissa;
ii)arvioimalla vaikutus liitteessä V esitetyllä analysoitavalla alueella suhteessa energiajärjestelmän laajuisiin tuotanto- ja siirtokustannuksiin ja markkinahintojen kehitykseen ja lähentymiseen hankkeen seurauksena erilaisissa suunnitteluskenaarioissa ottaen erityisesti huomioon ajojärjestyksessä syntyvät muutokset.
c)Toimitusvarmuus, yhteentoimivuus ja järjestelmän varma toiminta mitataan viimeisimmässä sähkön osalta saatavilla olevassa unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa tehdyn analyysin mukaisesti erityisesti arvioimalla hankkeen vaikutus odotettuun kuormitusputoamaan liitteessä V esitetyllä analysoitavalla alueella suhteessa tuotanto- ja siirtokapasiteetin riittävyyteen ominaisilla kuormitusjaksoilla ottaen huomioon odotetut muutokset ilmastoon liittyvissä äärimmäisissä sääilmiöissä ja niiden vaikutus infrastruktuurin häiriönsietokykyyn. Tapauksen mukaan mitataan hankkeen vaikutus järjestelmän toiminnan ja palvelujen riippumattomaan ja luotettavaan ohjaukseen.
4)Liitteessä II olevassa 1 kohdan g alakohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvissa hankkeissa 4 artiklassa luetellut kriteerit arvioidaan seuraavasti:
a)Kestävyys mitataan arvioimalla, missä määrin verkkoihin voidaan liittää ja niissä voidaan kuljettaa monenlaista uusiutuvaa energiaa.
b)Toimitusvarmuus mitataan arvioimalla häviöiden määrä jakelu- tai siirtoverkoissa tai molemmissa, sähköverkkokomponenttien käyttöaste (eli keskimääräinen kuormitus), verkkokomponenttien saatavuus (suhteessa suunniteltuun ja suunnittelemattomaan ylläpitoon) ja sen vaikutus verkon suorituskykyyn sekä keskeytysten kestoon ja tiheyteen, mukaan lukien ilmastoon liittyvät häiriöt.
c)Markkinoiden yhdentyminen mitataan arvioimalla innovatiivisuus järjestelmän toiminnassa, energiaeristyneisyyden vähentyminen ja yhteenliittäminen sekä muiden alojen integroinnin ja uusien liiketoimintamallien ja markkinarakenteiden helpottamisen aste.
d)Verkon varmuus, joustavuus ja toimitusten laatu mitataan arvioimalla innovatiivinen lähestymistapa järjestelmän joustavuuteen, kyberturvallisuus, käytön tehokkuus siirto- ja jakeluverkonhaltijan tasolla, kyky sisällyttää kulutusjousto, varastointi, energiatehokkuustoimenpiteet, digitaalisten välineiden ja tieto- ja viestintätekniikan kustannustehokas käyttö valvonta- ja ohjaustarkoituksiin, sähköjärjestelmän vakaus ja jännitteen laatutaso.
5)Liitteessä II olevassa 1 kohdan e alakohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvissa hankkeissa 4 artiklassa luetellut kriteerit arvioidaan seuraavasti:
a)Toimitusvarmuus mitataan arvioimalla sähköverkkokomponenttien käyttöaste (eli keskimääräinen kuormitus), verkkokomponenttien saatavuus ja sen vaikutus verkon suorituskykyyn, keskeytysten kestoon ja tiheyteen, mukaan lukien ilmastoon liittyvät häiriöt.
b)Verkon varmuus mitataan arvioimalla kyky ehkäistä merkittäviä poikkeamia fyysisten ja kyberturvallisuustoimenpiteiden avulla.
6)Liitteessä II olevassa 2 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvissa vetyhankkeissa 4 artiklassa luetellut kriteerit arvioidaan seuraavasti:
a)Kestävyys mitataan sen mukaan, miten hanke edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä erilaisissa loppukäyttökohteissa aloilla, joilla päästöjä on vaikea vähentää, kuten teollisuudessa tai liikenteessä, joustavuutta ja kausittaisia varastointimahdollisuuksia uusiutuviin energialähteisiin perustuvassa sähköntuotannossa tai uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn integrointia, jotta voidaan ottaa huomioon markkinoiden tarpeet ja edistää uusiutuvaa vetyä.
b)Markkinoiden yhdentyminen ja yhteentoimivuus mitataan laskemalla lisäarvo, jota hanke tuo markkina-alueiden yhdentymiseen ja hintojen lähentymiseen sekä järjestelmän yleiseen joustavuuteen.
c)Toimitusvarmuus ja joustavuus mitataan laskemalla lisäarvo, jota hanke tuo vetytoimitusten häiriönsietokykyyn, monipuolisuuteen ja joustavuuteen.
d)Kilpailu mitataan arvioimalla hankkeen vaikutus toimitusten monipuolistamiseen, myös kotimaisiin vedyntoimituslähteisiin pääsyn helpottaminen.
7)Liitteessä II olevassa 3 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvissa elektrolyysilaitteita koskevissa hankkeissa 4 artiklassa luetellut kriteerit arvioidaan seuraavasti:
a)Kestävyys mitataan arvioimalla, kuinka suuri osuus verkkoon integroidusta uusiutuvasta tai vähähiilisestä, erityisesti uusiutuvista lähteisin peräisin olevasta, vedystä täyttää liitteessä II olevan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdassa määritellyt kriteerit, tai arvioimalla tällaisista lähteistä saatavien synteettisten polttoaineiden käyttöönoton määrä sekä tähän liittyvät kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset.
b)Toimitusvarmuus mitataan arvioimalla hankkeen vaikutus verkon toiminnan turvallisuuteen, vakauteen ja tehokkuuteen, myös arvioimalla, miten hankkeen avulla on vältetty uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon hyödyntämättä jättämistä.
c)Joustopalvelujen, kuten kulutusjouston tai varastoinnin, mahdollistaminen siten, että helpotetaan energia-alojen älykästä integrointia luomalla yhteyksiä muihin energiankantajiin ja energia-aloihin, mitataan arvioimalla kustannussäästöt, jotka saadaan yhteenliitetyillä energia-aloilla ja yhteenliitetyissä järjestelmissä, esimerkiksi kaasu-, vety, sähkö- ja lämpöverkoissa, liikenteessä ja teollisuudessa.
8)Liitteessä II olevassa 4 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvissa hiilidioksidi-infrastruktuureja koskevissa hankkeissa 4 artiklassa luetellut kriteerit arvioidaan seuraavasti:
a)Kestävyys mitataan arvioimalla hankkeen elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten odotettavissa oleva kokonaismäärä ja sellaisten vaihtoehtoisten teknologisten ratkaisujen puuttuminen, joita ovat esimerkiksi energiatehokkuus ja sähköistäminen integroimalla uusiutuvia lähteitä ja joilla voitaisiin saavuttaa saman tasoiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset kuin se hiilidioksidin määrä, joka voidaan ottaa talteen verkkoon liitetyissä teollisuuslaitteistoissa vertailukelpoisin kustannuksin vertailukelpoisessa aikataulussa, ottaen huomioon tapauksen mukaan hiilidioksidin talteenottoa, kuljetusta ja varastointia varten tarvittavasta energiasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt infrastruktuurin osalta, mukaan lukien soveltuvin osin muut mahdolliset tulevat käyttötarkoitukset.
b)Häiriönsietokyky ja varmuus mitataan arvioimalla infrastruktuurin varmuus.
c)Ympäristökuormituksen ja -riskin lieventäminen mitataan hiilidioksidin pysyvän neutraloinnin kautta.
LIITE V
ENERGIAJÄRJESTELMÄN LAAJUINEN KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSI
Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin kustannus-hyötyanalyyseja varten kehittämien menetelmien on oltava keskenään johdonmukaisia, alakohtaiset erityispiirteet huomioon ottaen. Unionin luettelossa olevien hankkeiden yhdenmukaistetun ja läpinäkyvän energiajärjestelmän laajuisen kustannus-hyötyanalyysin menetelmien on oltava yhdenmukaisia kaikissa infrastruktuuriluokissa, paitsi jos yksittäiset erot ovat perusteltuja. Niissä on otettava huomioon kustannukset laajassa merkityksessä, myös ulkoisvaikutukset, unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen kannalta, ja niissä on noudatettava seuraavia periaatteita:
1)Analysoitaessa yksittäistä hanketta analysoitava alue kattaa kaikki jäsenvaltiot ja kolmannet maat, joiden alueella hanke sijaitsee, sekä kaikki rajanaapureina olevat jäsenvaltiot ja kaikki muut jäsenvaltiot, joissa hankkeella on merkittävä vaikutus. Tätä varten Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on tehtävä yhteistyötä asianomaisten kolmansien maiden kaikkien asiaankuuluvien verkonhaltijoiden kanssa. Liitteessä II olevassa 3 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvissa hankkeissa Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin on tehtävä yhteistyötä hankkeen toteuttajan kanssa myös silloin, kun se ei ole verkonhaltija.
2)Kaikkiin kustannus-hyötyanalyyseihin sisältyy tarvittaessa herkkyysanalyyseja, jotka koskevat syöttötietoja, mukaan lukien tuotantokustannukset ja kasvihuonekaasut sekä kysynnän ja tarjonnan odotettu kehitys, myös uusiutuvien energialähteiden osalta, kummankin joustavuus huomioon ottaen sekä varastoinnin käytettävyys, eri hankkeiden käyttöönottopäiviä samalla analysoitavalla alueella, ilmastovaikutuksia ja muita asiaankuuluvia parametreja.
3)Niissä vahvistetaan analyysi, jossa määritetään asiaankuuluvien monialaisten syöttötietojen perusteella vaikutus, joka syntyy, jos hanke toteutetaan tai jätetään toteuttamatta, ja niihin sisällytetään asiaankuuluvat keskinäiset riippuvuudet muiden hankkeiden kanssa.
4)Niissä annetaan ohjeistusta, joka koskee kustannus-hyötyanalyysissa tarvittavan energia-alan verkko- ja markkinamallinnuksen kehittämistä ja käyttöä. Mallinnuksen avulla voidaan arvioida kattavasti taloudellisiin hyötyihin, myös markkinoiden yhdentymiseen, toimitusvarmuuteen ja kilpailuun sekä energiaeristyneisyyden poistamiseen liittyviä, vaikutuksia sekä sosiaalisia ja ympäristö- ja ilmastovaikutuksia, monialaiset vaikutukset mukaan lukien. Menetelmä on täysin läpinäkyvä ja sisältää yksityiskohtaiset tiedot siitä, mitkä yksittäiset hyödyt ja kustannukset lasketaan mukaan ja minkä vuoksi ja miten ne lasketaan.
5)Niissä selitetään, miten energiatehokkuus etusijalle -periaate pannaan täytäntöön unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien kaikissa vaiheissa.
6)Niissä selitetään, että hanke ei haittaa uusiutuvan energian kehittämistä ja käyttöönottoa.
7)Niillä varmistetaan, että jäsenvaltiot, joihin hankkeella on myönteinen nettovaikutus, edunsaajina olevat jäsenvaltiot, jäsenvaltiot, joihin hankkeella on kielteinen nettovaikutus, ja kustannusten kantajina olevat jäsenvaltiot, jotka voivat olla muita jäsenvaltioita kuin ne, joiden alueelle infrastruktuuri rakennetaan, yksilöidään.
8)Niissä otetaan huomioon ainakin pääomamenot, toiminta- ja ylläpitokustannukset sekä kustannukset asianomaiselle järjestelmälle koko hankkeen teknisen elinkaaren aikana, kuten käytöstäpoisto- ja jätehuoltokustannukset, mukaan lukien ulkoiset kustannukset. Menetelmissä annetaan ohjeistusta diskonttokoroista, teknisestä elinkaaresta ja jäännösarvosta, joita käytetään kustannus-hyötylaskelmissa. Niihin sisältyy myös pakollinen menetelmä kustannus-hyötysuhteen ja nettonykyarvon laskemiseksi sekä hyötyjen jaottelu niiden arviointimenetelmien luotettavuustason mukaisesti. Niissä otetaan lisäksi huomioon menetelmät, joilla lasketaan hankkeiden ilmasto- ja ympäristövaikutukset ja niiden vaikutus unionin energiatavoitteisiin, kuten uusiutuvan energian markkinaosuuteen, energiatehokkuuteen ja yhteenliitäntätavoitteisiin.
9)Niillä varmistetaan, että kunkin hankkeen osalta toteutetut ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat toimenpiteet arvioidaan ja niissä on otettu huomioon kasvihuonekaasupäästöjen kustannukset ja että arviointi on luotettava ja johdonmukainen unionin muiden toimintapolitiikkojen kanssa, jotta hanketta voidaan verrata muihin ratkaisuihin, jotka eivät edellytä uusia infrastruktuureja.
LIITE VI
AVOIMUUTTA JA YLEISÖN OSALLISTUMISTA KOSKEVAT SUUNTAVIIVAT
1)Edellä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa menettelykäsikirjassa on oltava vähintään seuraavat:
a)tiedot asiaankuuluvista säädöksistä, joihin päätökset ja lausunnot perustuvat eri tyyppisissä yhteistä etua koskevissa hankkeissa, mukaan lukien ympäristölainsäädäntö;
b)luettelo hankittavista asiaankuuluvista päätöksistä ja lausunnoista;
c)toimivaltaisen viranomaisen, muiden asianomaisten viranomaisten ja keskeisten sidosryhmien nimet ja yhteystiedot;
d)työnkulku, jossa hahmotellaan prosessin jokainen vaihe, mukaan lukien alustava aikataulu ja tiivis yleiskatsaus päätöksentekoprosessiin eri tyyppisten yhteistä etua koskevien hankkeiden osalta;
e)tiedot päätöshakemusta varten toimitettavien asiakirjojen kattavuudesta, rakenteesta ja yksityiskohtaisuudesta, mukaan lukien tarkistuslista;
f)tiedot siitä, missä vaiheissa ja millä tavoin suuri yleisö voi osallistua prosessiin;
g)tapa, jolla toimivaltainen viranomainen, muut asianomaiset viranomaiset ja hankkeen toteuttaja osoittavat, että julkisessa kuulemisessa esitetyt näkemykset on otettu huomioon, esimerkiksi siten, että ne näyttävät, mitä muutoksia on tehty hankkeen sijaintiin ja suunnitteluun, tai perustelevat, miksi tällaisia näkemyksiä ei ole otettu huomioon;
h)mahdollisuuksien mukaan menettelykäsikirjan sisältö käännettynä koordinoidusti asianomaisten naapurijäsenvaltioiden kanssa naapurijäsenvaltioiden kaikille kielille ja englanniksi.
2)Asetuksen 10 artiklan 8 kohdassa tarkoitetussa yksityiskohtaisessa aikataulussa on yksilöitävä ainakin seuraavat seikat:
a)hankittavat päätökset ja lausunnot;
b)viranomaiset, sidosryhmät ja yleisö, jota asia todennäköisesti koskee;
c)menettelyn yksittäiset vaiheet ja niiden kesto;
d)tärkeät välitavoitteet, jotka on saavutettava kattavan päätöksen tekemiseksi, ja niiden määräajat;
e)viranomaisten suunnittelemat resurssit ja mahdollisten lisäresurssien tarve.
3)Seuraavia periaatteita on noudatettava, jotta voidaan lisätä yleisön osallistumista lupaprosessiin ja varmistaa jo ennalta yleisölle tiedottaminen ja vuoropuhelu yleisön kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ympäristölainsäädännön mukaisten julkisia kuulemisia koskevien vaatimusten soveltamista:
a)Sidosryhmille, joihin yhteistä etua koskeva hanke vaikuttaa, mukaan lukien asianomaiset kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, maanomistajat ja hankkeen läheisyydessä asuvat kansalaiset sekä suuri yleisö ja sen yhteenliittymät, järjestöt tai ryhmät, on tiedotettava ja niitä on kuultava laajasti varhaisessa vaiheessa osallistavalla tavalla, kun yleisön mahdolliset huolenaiheet voidaan vielä ottaa huomioon, ja tämä on tehtävä avoimesti ja läpinäkyvästi. Toimivaltaisen viranomaisen on tapauksen mukaan tuettava aktiivisesti hankkeen toteuttajan toteuttamia toimia.
b)Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että yhteistä etua koskeviin hankkeisiin liittyvät julkiset kuulemismenettelyt, mukaan lukien kansallisessa lainsäädännössä jo edellytetyt julkiset kuulemiset, yhdistetään, kun se on mahdollista. Kuhunkin julkiseen kuulemiseen on sisällyttävä kaikki asiat, joilla on merkitystä menettelyn kyseisessä vaiheessa, eikä sellaista asiaa, jolla on merkitystä menettelyn tietyssä vaiheessa, saa käsitellä useammassa kuin yhdessä julkisessa kuulemisessa. Yksi julkinen kuuleminen voidaan kuitenkin toteuttaa useammassa kuin yhdessä maantieteellisessä sijaintipaikassa. Julkisessa kuulemisessa käsiteltävät asiat on mainittava selkeästi julkista kuulemista koskevassa ilmoituksessa.
c)Huomautuksia ja vastalauseita saa ottaa vastaan ainoastaan julkisen kuulemisen alkamisesta sen määräajan päättymiseen saakka.
d)Hankkeen toteuttajien on varmistettava, että kuulemiset toteutetaan ajanjaksolla, joka mahdollistaa yleisön avoimen ja osallistavan osallistumisen.
4)Yleisön osallistumista koskevaan toimintamalliin on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:
a)asianomaiset sidosryhmät, joita kuullaan;
b)suunnitellut toimenpiteet, mukaan lukien asiaan liittyvien tapaamisten ehdotetut paikat ja päivämäärät;
c)aikataulu;
d)eri tehtäviin osoitetut henkilöresurssit.
5)Ennen hakemusasiakirjojen jättämistä toteutettavan julkisen kuulemisen yhteydessä asianomaisten osapuolten on vähintään:
a)julkaistava sähköisesti ja tapauksen mukaan painettuna enintään 15-sivuinen tiedote, jossa esitetään selkeästi ja tiiviisti hankkeen kehitysvaiheiden kuvaus, tarkoitus ja alustava aikataulu sekä kansallinen verkon kehittämissuunnitelma, harkitut vaihtoehtoiset reitit, mahdollisten vaikutusten tyypit ja ominaisuudet, mukaan lukien luonteeltaan rajatylittävä vaikutus, sekä mahdolliset lieventävät toimenpiteet ja joka julkaistaan ennen kuulemisen aloittamista. Tiedotteessa on lisäksi lueteltava 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun yhteistä etua koskevan hankkeen verkkosivuston, 23 artiklassa tarkoitetun avoimuusfoorumin ja tässä liitteessä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun menettelykäsikirjan verkko-osoitteet;
b)julkaistava kuulemista koskevat tiedot 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla yhteistä etua koskevan hankkeen verkkosivustolla, paikallishallintojen ilmoitustauluilla ja vähintään yhdessä tai tapauksen mukaan kahdessa paikallisessa tiedotusvälineessä;
c)lähetettävä asianomaisille sidosryhmille, yhteenliittymille, järjestöille ja ryhmille kirjallisessa tai sähköisessä muodossa oleva kutsu asiaan liittyviin tapaamisiin, joissa huolenaiheista keskustellaan.
6)Edellä 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla hankkeen verkkosivustolla on julkaistava vähintään seuraavat tiedot:
a)päivä, jona hankkeen verkkosivusto on viimeksi päivitetty;
b)verkkosivuston sisältö käännettynä englanniksi ja niiden jäsenvaltioiden kaikille kielille, joita hanke koskee tai joihin hankkeella on merkittävä rajatylittävä vaikutus liitteessä IV olevan 1 kohdan mukaisesti;
c)5 kohdassa tarkoitettu tiedote, johon on päivitetty uusimmat tiedot hankkeesta;
d)ei-tekninen ja säännöllisesti päivitetty tiivistelmä, josta käy ilmi hankkeen kulloinenkin tilanne, mukaan lukien maantieteelliset tiedot, ja johon merkitään selvästi muutokset aikaisempiin versioihin, kun tekstiä päivitetään;
e)5 artiklan 1 kohdan mukainen toteuttamissuunnitelma, johon on päivitetty uusimmat tiedot hankkeesta;
f)varat, jotka unioni on jakanut ja maksanut hankkeeseen;
g)hankkeen ja julkisen kuulemisen yleissuunnitelma, jossa mainitaan selvästi julkisten kuulemisten päivämäärät ja paikat sekä suunnitellut, kyseisten kuulemisten kannalta olennaiset käsiteltävät asiat;
h)yhteystiedot lisätietojen tai -asiakirjojen hankkimista varten;
i)yhteystiedot huomautusten ja vastalauseiden esittämiseksi julkisten kuulemisten aikana.
LIITE VII
INFRASTRUKTUURITARPEIDEN TUNNISTAMISTA KOSKEVAT RAPORTIT
Menetelmäkehyksellä, jonka ACER laatii Sähkö-ENTSOn ja ENNOHin suorittamaa infrastruktuuritarpeiden tunnistamista varten, varmistetaan, että 12 artiklassa tarkoitetuissa infrastruktuuritarpeiden tunnistamista koskevissa raporteissa noudatetaan seuraavia periaatteita:
1)Se perustuu tämän asetuksen 11 artiklan mukaiseen keskeiseen skenaarioon, ja sitä täydennetään tarvittaessa lisäarvioinnilla käyttäen keskeisen skenaarion herkkyystekijöitä.
2)Siinä noudatetaan monialaista ja yhdennettyä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon sähkö-, vety- ja kaasualojen sekä tarvittaessa kaukolämpö- ja hiilidioksidialojen keskinäiset yhteydet.
3)Siinä varmistetaan, että tarpeet määritetään analysoimalla sähkö- ja vetyverkkoratkaisujen tehokkainta yhdistettyä vaikutusta, mukaan lukien johdottomat ratkaisut, fossiiliton joustavuus tai muut vaihtoehdot järjestelmän laajentamiselle, jotta saavutetaan optimaalinen energiaverkko energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Optimaalisen energiaverkon olisi myös varmistettava toimitusvarmuus ja parannettava Euroopan teollisuuden markkinoiden yhdentymistä ja kilpailukykyä lisäämällä hintojen lähentymistä asianomaisten markkinoiden ja tarjousalueiden välillä sekä sähköverkon yhteenliitäntäastetta.
4)Siinä tarkastellaan keskipitkää (10–15 vuotta) ja pitkän aikavälin (20–30 vuotta) aikaväliä, joka perustuu realistiseen alkuverkkoon kunkin aikavälin osalta, ja määritetään jäsenvaltioiden rajoilla esiintyvät tarpeet ja kansallisella tasolla esiintyvät tarpeet, jos näillä on rajat ylittävä merkitys, ottaen huomioon myös infrastruktuurin kehitys kolmansissa maissa EU:n poliittisten painopisteiden mukaisesti.
5)Siinä otetaan huomioon eurooppalainen näkökulma määrittämällä ensin rajat ylittävät tarpeet, minkä jälkeen määritetään mahdolliset infrastruktuurin vahvistamistarpeet kansallisella tasolla.
6)Se on riittävän yksityiskohtainen ja tarkka, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon verkon nykyiset ja tulevat rajoitteet ja mahdollistaa sitä seuraava infrastruktuuritarpeiden tunnistaminen alueellisella ja kansallisella tasolla. Lisäksi siinä annetaan selkeät tiedot infrastruktuuripuutteiden korjaamiseksi tarvittavista investoinneista sekä näiden investointien kumulatiivisista hyödyistä energiajärjestelmälle.
7)Siinä tarkastellaan sähkön osalta infrastruktuuria ja johdottomia ratkaisuja, jotka johtaisivat aiempaa optimoidumpaan energiajärjestelmään, ottaen asianmukaisesti huomioon fossiilittoman joustavuuden mahdollisuudet ja käytön, varastointi mukaan luettuna. Kun tarpeet sovitetaan yhteen niiden hankkeiden kanssa, jotka on esitetty sisällytettäväksi unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämiseen, tähän liitetään selvitys siitä, miten johdottomat ratkaisut, fossiiliton joustavuus tai muut vaihtoehdot järjestelmän laajentamiselle on otettu huomioon.
8)Se on sellaisen avoimen prosessin tulos, joka perustuu luotettaviin välineisiin ja tietoihin ja jossa edellytetään ajantasaisia ja todennettuja kustannusoletuksia. Tässä yhteydessä siinä käytetään selkeitä ja määrällisesti ilmaistavia kriteerejä alkuverkon määrittämiseksi. Keskeiset asiaan liittyvät sidosryhmät osallistuvat panosten antamiseen ja tulosten validointiin sellaisen kuulemisprosessin kautta, jonka rakenne mahdollistaa huomautusten huomioon ottamisen.
9)Se tuottaa erityisiä ja määrällisiä tuloksia, joiden avulla voidaan mitata mahdollisten infrastruktuuripuutteiden merkittävyys tietyissä paikoissa, sekä johdottoman että uuden infrastruktuurin osalta. Tunnistetuissa tarpeissa olisi tätä varten ilmoitettava markkinaosapuolille tärkeimmät rajat ylittävän siirtoinfrastruktuurin puutteet, jotka on korjattava seuraavien 10–20 vuoden aikana, mukaan lukien sisäinen infrastruktuuri, jolla on merkittävä rajat ylittävä vaikutus.